Remu-Eemelin metkut

Menneitä ja tulevia

2011-12-31T17:07:00.000+02:00

Se olisi kai taas aika kerrata, mitä on tullut vuoden aikana tehtyä ja mitä olisi tarkoitus ensi vuonna tehdä. Tulosten osalta tämä vuosi oli kyllä aika hiljainen, pääosin syynä Remun ennenaikainen agilityeläköityminen. Jätkä on nyt kuitenkin ollut viime keväästä asti hyvässä kunnossa, joten siitä saa olla kiitollinen. Reemus käy silloin tällöin höntsäilemässä agilitykentällä, ja kyllä taas eilen huomasi, että kyse on nimenomaan höntsäilystä.. Vauhtia piisaa, taitoa ja tarkkuutta ei niinkään :D No jaa, kyllä se sitten osaa, kun viitsii kunnolla ohjata ja vähän muistuttaa, että mikäs se homman nimi oli. Mutta Remun agilitailussa nyt on pääosin kyse palkkaamisesta ja kierrosten nostamisesta tokotreenin yhteydessä. Ja tietysti ihan siitä, että se vaan on Reemun mielestä edelleen kaikista parhainta tekemistä.

Remun tokoura oli vuoden aikana selvästi nouseva tuloksin ALO3, ALO2, ALO1. AVOkin ehdittiin korkata tuloksena AVO3, johon kyllä pääosin pystyi olemaan tyytyväinen, sillä suurimmat pistemenetykset tulivat paikallaolosta, jossa jätkä kyllä pysyi paikallaan. Nyt on tehotreenattu luoksetulon pysähtymistä, sillä jätkä ehti sisäistää "tule lujaa suoraan sivulle" -luoksetulon vähän turhankin hyvin.. Muuten AVOn liikkeet on ihan hyvässä kuosissa ja ensi vuonna olisi tarkoitus saada se ykkönen, ehkä jopa useampi, jos hyvin menee (ja tulee ylipäätään mentyä kokeisiin ;-) ).

Näyttelyssä Remu kävi tasan kerran tuloksena KÄY ERI1 SA. Nyt kun jätkä olisi syksyllä ollut hienossa lihaskunnossa ja hyvässä karvassa, niin ei tietenkään käyty yhdessäkään näyttelyssä. Ehkä taas ensi vuonna yksi yritys saada vika CACIB. Tai sitten ei, en kyllä lupaa mitään tämän suhteen.

Vuoden suurin tapahtuma oli tietenkin Tip. Remun pentuaikaan verrattuna Tipsteri on tainnut treenata aika paljon vähemmän.. Remuhan oli jo kymmenenkuisena taippareissa ja mejäkokeessa, ja Tips ei kyllä osaa mitään. Paitsi leikkiä ja syödä. Ja leikkiä. Ja vielä kerran leikkiä. Niin ja uida. Vedessä luttaamisessa pikkujätkä voittaa jopa vesihullun spanielin. Tips tykkää myös ihmisistä, vähän liikaakin. Mutta silloin kun treenataan, niin on se kyllä ihanaa, kun toinen keskittyy täysillä ja miettii, mitä tehdään ilman ylimääräistä kohkaamista. Ja ihan rehellisesti sanottuna, niin kai se jotain osaakin. Ainakin putken :D

Mahdollisesti Tips ehkä pääsee siihen elämänsä ainoaan näyttelyyn ensi syksynä 18 kuukauden iän tultua täyteen, jos oppii siihen mennessä tervehtimään ihmisiä neljällä jalalla seisten ja ylipäätään seisomaan kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei siis varmaan tartte mennä. MH-luonnekuvaukseen haluaisin kakaran viedä heti syksyllä, mutta saa nähdä, onko niitä enää niin myöhään syksyllä, saati sellaisia, mihin mahtuisi mukaan. Samaten ekaa tokokoetta voisi ehkä harkita ensi syksynä. Ehkä.

Sani puolestaan on viettänyt pääosin arvokkaan rauhallista elämää, mitä nyt pojat välillä yrittävät - turhaan - saada mummosta riehumiskaveria. Mutta hyvin se riehuminen pojilta sujuu kaksinkin, ja Tipsiltä ihan yksinkin ;-)

Hyvää uutta vuotta 2012!

Hengissä ollaan..

2011-12-28T14:57:00.000+02:00

Onnea Remu 5 v.!!

2011-10-17T10:42:00.001+03:00

(kuva Maarit Rantala)

2on2off a'la Reemus (kuva Maarit Rantala)

Ja onnea tietenkin myös kaikille muille Jangas D-pentueen riiviöille!

Synttäripäivää vietetään perinteisesti maksalaatikko-nakkikakun merkeissä. Lisäksi Reemus saanee ylimääräistä huomiota, leikkiä ja treenihetkiä korvaukseksi viikonlopun törkeästä hylkäämisestä yksin kotiin ;-) Lauantain kun vietin koulutuspäivässä opetellen Tipsin kanssa pk-jälkeä ja eilenkin se oli se pahainen kakara, joka aamulla pääsi mukaan. Päivästä tuli vielä pidempi, sillä matkoineen siihen hujahti noin 12 tuntia vaikka ei Lempäälää kauemmaksi menty. Osallistuin japaninpystykorva Roopen kanssa agilityn piirimestaruuksiin tuloksena medien yksilöradoilta tuplanolla ja piirinmestaruuksien sijoitus 6/34. Joukkueratakin meni hienosti yhtä väärään aikaan hypättyä hyppyä lukuun ottamatta, mutta Takut-kannustus oli parhautta :) Ei siis lainkaan huono päivä :-) Paitsi siis Reemulle, joka kyllä myös osasi sen tuoda esiin ;-)

Treenailua

2011-10-05T10:51:00.000+03:00

(kuva Maarit Rantala)

Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut oikeasti opettaa pikku hirmulle agiliidon alkeita ;) Viime aikoina on treenattu kontakteja matalalla pentu-A-puomi -yhdistelmällä, eteen irtoamista, rengasta ja yksinkertaisia ohjauskuvioita muutamalla rimattomalla hypyllä ja putkella. Putki (ja muutama muukin este..) vielä uupuu omasta estevalikoimasta, joten putkikulmia on käyty treenaamassa kentällä. Yksinkertaiset valssit ja takaakierrot pikkujätkä tuntuu ymmärtävän tosta vain, tai ainakaan ne eivät hämää, että mikäs juttu tämä nyt oli. Mutta on hän nopea kyllä juu.. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa koko viikonlopun kestävä Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi, joten ihan tosiaan oikeasti on alettu treenata.

Tokokoira Remukin on päässyt fiilistelemään pieniä ratapätkiä tokoilujen välissä :) Tai tokoiltu agilityn välissä taitaa olla Reemuksen mielipide. Nyt on keskitytty seuraamiseen, luoksetulon pysäytykseen ja noutoon. Ja onhan se kivaa, kun on putki palkkana ;)

(kuva Maarit Rantala)

Remulle TOKOsta AVO3

2011-10-01T16:30:00.000+03:00

Reemus tokoili tänään ekaa kertaa avoimessa luokassa Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina oli Mauri Pehkonen. Tavoitteet täyttyi sikäli, että tulos tuli ja jätkä pysyi paikallamakuussa paikallaan - vaikka siitä nolla tulikin.

Paikalla makaaminen 0 - meni x:nnellä käskyllä kera käsimerkin maahan.. Siihen asti nojasi mun jalkaan hyvin tiukasti. Pysyi kuitenkin hienosti, eikä edes ollut vinkunut. Mitenkään älyttömän levollisen näköinen hän ei kyllä ollut, kun tulin piilosta..

Seuraaminen taluttimetta 7 - hyvät, onnistuneet riehutukset ennen kehään menoa, ja kehässä koira "lässähti" saman tien. Eli ehkä vielä tavallista huonompaa seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yht. 9 - muuten hyvä, mutta vaatii (taas) toisen käskyn sivulle nousemiseen

Luoksetulo 5 - täydellinen ja nopea alokasluokan luoksetulo ;)

Seisominen seur. yht. 8 - unohtui istumaan lähdössä ja vaatii toisen seuraamiskäskyn

Noutaminen 7 - pisteet taisi vähentyä kapulalla leikkimisestä ja vinosta perusasennosta. Tässä kohtaa kuitenkin oli havaittavissa selvää piristymistä :)

Kauko-ohjaus 8 - joku kohta vaati uuden käskyn, ehkä myös eka maahanmeno jätettäessä, mutta nyt en ole kyllä varma. Tämä kuitenkin noudon lisäksi toinen hyvistä.

Estehyppy 7 - eilen niin ihana liike oli tänään tervanjuontia. Teki periaatteessa oikein, mutta haluttomasti ja kolautti takaisin tullessa ja vielä perusasento oli pahasti vino.

Kokonaisvaikutus 8 - sähäkkyyttä kaipasi tuomari, ja niin kyllä minäkin.

Pisteitä siis 123 ja niillä tulos AVO3.

Koko viikon Remu on tokoillut varsin innokkaasti, mutta kokeessa homma ei vaan toimi. Periaatteessa jätkä osaa (paitsi nyt luoksetulon pysäytystä ei kovin hyvin), mutta sitten pisteet lähtee lisäkäskyistä ja sen pienen viimeistelyn puuttumisesta eli mm. vinoista perusasennoista, jotka kyllä Remulla on aika epätyypillisiä. Tulos nyt kuitenkin tuli, että kai sitä pitää tyytyväinen olla. Ja jos nyt jossitella haluaa, niin olishan se ollu aika hyvä kakkostulos, jos paikallamakuu olisi onnistunut ihan alusta asti :)

Muutoksia blogissa ja tokoilua

2011-09-28T11:05:00.000+03:00

Blogin ulkoasua vihdoin muutettu. Samalla lisäsin kaikille koirille oman esittelysivun.

Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut ja tulee kuulumaan ahkeraa tokoilua tavoitteena lauantaina korkata Remun kanssa AVO-luokka. Jännää.. Aika hieno tokokoira Reemuksesta alkaa kyllä olla tulossa :) Tuntuu, että vihdoin nyt on löytynyt ne palkat, minkä eteen jätkis haluaa tehdä töitä. Lauantaina kuitenkin on päätavoitteena, että paikallamakuu onnistuu, muulla ei ole niin väliä, vaikka olishan se kiva joku tulos saada.

3, 2, 1.

2011-09-24T19:11:00.000+03:00

Siinä Remun tämän vuoden tokokokeiden palkintosaldo. Tänään sprinkkumestaruuksissa jätkän laskukyky toimi paremmin kuin edellisessä kokeessa, jossa ykkösestä jäätiin puolitoista pistettä. Nyt ylitettiin ykkösen raja kahdella pisteellä, ylimääräistähän ei tehdä :D Tuloksena siis ALO1 162 p., sij. 3/10. Tuomarina oli Harri Laisi.

Pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - loistosuoritus jätkältä, joka pysyi paikallaan vaikka kaverit kaikkosivat vierestä. Ohjaajalle kyllä ehti tuskanhiki nousta ;)

Seuraaminen kytkettynä 8 - perus-Reemua eli tiivimpää pitäisi olla

Seuraaminen taluttimetta 8 - perus-Reemua tämäkin. Joku olisi voinut muuten muistuttaa mua, että hitaammin on paremmin.. Mistä se kiire muka taas tuli?!

Maahanmeno seur. yht. 9 - nousi istumaan vasta toisella käskyllä, muuten siis hieno

Luoksetulo 9 - tulen kun ehdin, kun et kerran tempaisekaan lelua esiin.. tuomari kommentoi, että olisi voinut tulla lähtövauhdilla loppuun asti. Niimpä..

Seisominen seur. yht. 10 - kerrankin onnistui kokeessa :)

Estehyppy 0 - hyppy piti ensin haistella ja sitten kurkata taakse, sen jälkeen sen pystyi oikein mallikelpoisesti hyppäämään ja seisomaan sen takana.

Kokonaisvaikutus 9

Virtaa, virtaa, virtaa. Sitä pitäisi saada koiraan lisää tokokentällä. Oli meinaan pikkasen erilainen koira käsissä keskiviikkona, kun jätkis pääsi tuuraamaan Roopea agilitytreeneihin.. Ja on tuo ollut tokotreeneissäkin viime aikoina reippaampi kuin tänään kokeessa.

Mutta nyt siis AVOon seuraavaksi. Tämän päivän kokeen paikallamakuut kun taas muistuttivat, miksi alokasluokasta on parempi siirtyä heti eteenpäin..

The Paimenkoira

2011-09-10T10:41:00.000+03:00

Neljäs kerta lampailla ja pikku bordensolliella oli joku iso lamppu päässä syttynyt edellisen kerran jälkeen. Tipsteri tiesi nimittäin nyt, mikä on homman juju: mamma jää tälle puolen, Tips menee toiselle puolelle ja lampaat jää siihen väliin. Että pikkujätkä oli hieno otus :-) Mä en tiedä paimennuksesta juuri mitään, mutta Tips näyttää kyllä tietävän :-D Ja jätkä ei yhtään yrittänyt hyökkäillä lampaita kohti, reuhuta tai säntäillä, vaan piti oikein hyvän välimatkan ja oli koko ajan keskittynyt tekemiseen. Saatiin muutama hyvä kuljetus tehtyä ja Tips hienosti meni itse maahan, kun lampaat pysähtyivät. Kovin voimakkaasti se ei niitä vielä uskaltanut painostaa, joten välillä oli hieman vaikeuksia saada elikoita liikkumaan, mutta idea oli pikkukoiran päässä aivan selvä. Ja mikä vielä hienointa, niin Tipsillä pysyi myös korvat auki ja se hienosti reagoi käskyihin. Välillä kävin pikkukoiraa silittämässä ja kehumassa, kun se hienosti laittoi maahan lampaiden taakse, mutta jätkis oli ihan sen oloinen, että äläs nyt häiritse, vaan hoida se oma hommas siellä toisella puolella :-D

Koska oikea kamera ei ole koskaan silloin mukana, kun pitäisi olla, niin yllä oleva lyhyt pätkä on kuvattu kännykän kameralla (minkä kyllä huomaa laadusta, kun ei toi mun luuri mikään uus ole). Mutta kiitos Tainalle, että on edes jotain todistuaineistoa :)

Mitäs muuten sitten on tällä viikolla tehty? Treenattu, treenattu ja kastuttu.. Keskiviikkona oltiin agitreeneissä porukalla eli mukana Roope, Remu ja Tip. Kaikki pääsi agiliitaamaan, Remukin. Roope oli kuten aina hieno koira ja kontaktit oli tosi hyvät. Remu teki takanaleikkausharjoitusta ja sillä oli superkivaa, mikä sen liitelyssä riittää (meni se oikeesti aika hyvinkin). Tip harjoitteli mutkaputkea ja mutkaputki + hyppy -yhdistelmää ja erityisesti putken edessä istumista ja luvan odottamista. Kastuttiin.

Torstaina oli tokoilupäivä, tosin vain yhdillä treeneillä tällä kertaa. Reemus osasi aivan mainiosti seistä seuraamisesta, vaikka kuinka yritettiin sitä sekoittaa tekemään virhe ;-) Paikallaistuminen ryhmässä oli aika haastavaa, sitä pitäisi muistaa treenata. Tips harjoitteli sivussa vähän seuraamista ja paikallaistumista. Lopuksi käytiin lenkillä tuttujen walesipoikien kanssa, ihan ilman mitään rähinöitä :) Kastuttiin taas, tällä kertaa oikein kunnolla.

Asenne ratkaisee :-D

2011-09-05T20:43:00.002+03:00

Kiitos kuvista Katille ja Paulalle!

Pikkuista vaille tokokoira

2011-09-04T19:08:00.000+03:00

Suunta on nouseva eli kevään kolmosen jälkeen Reemus tokoili tänään kakkosen. Eikä ollut paljosta kiinni, että olisi tullut ykkönen, sillä pisteitä kertyi 158,5 eli vaivaiset puolitoista pistettä jäätiin ykkösestä. Meille tuntuvat nämä pikkuista vaille tulokset olevan tyypillisiä: keväälläkin se kolmonen oli pistettä vaille kakkonen ja yksi vähän vajaa ykkönenhän Remulla on jo ennestään..

Hienolla fiiliksellä jätkä veti koko kokeen läpi, joten tyytyväinen täytyy olla. Ohjaaja vaan olisi voinut varmistella ja näyttää liikkeestä seisomisessa käsimerkin, mutku.. Se on treeneissä kyllä toiminut viime aikoina ilmankin. Tuomarina oli Salme Mujunen, koe oli Takut ry:n järjestämä ja sijoitus oli 5/10.

Alla vielä pisteet. Kommentteja en halunnut liikekohtaisesti, kun kerran sai valita, että tehdäänkö putkeen vai höpötetäänkö välissä. Lopussa tuomari totesi jotenkin näin, että seuraamisen liikkeelle lähtöjä pitäisi treenata ja että koira tekee iloisesti ja motivoituneesti töitä.

Luoksepäästävyys 10 - istui sivulla koko ajan, siis ihan aikuisten oikeesti istui paikallaan :D

Paikalla makaaminen 10 - hienon hieno :)

Seuraaminen kytkettynä 8 - sellaista perus-Remua

Seuraaminen taluttimetta 8 - mun mielestä parempaa kuin hihnassa, mutta edelleen aika perus eli saisi olla tiivimpää

Maahanmeno seur. yhteydessä 10 - Remun bravuuri :)

Luoksetulo 8,5 - huono Remuksi. Tuli hitaasti ja haistellen (luoksetulo oli juuri paikkamakuun kohdalla, liekö sitten ollut hyviä hajuja). Harmin harmi, koska tämän Reemus osaa ja tästä olisi helposti saanut ne puolitoista puuttuvaa pistettä..

Seisominen seur. yhteydessä 0 - meni maahan

Estehyppy 8 - kolautti vähän estettä ja otti pari askelta seisomisessa, mutta mun mielestä aikas hyvä - varsinkin treenimäärään nähden ;)

Kokonaisvaikutus 9

Kolmisen viikkoa treeniaikaa seuraavaan kokeeseen :)

Treeniä, treeniä, treeniä

2011-09-02T18:30:00.001+03:00

Tokotreeniä nimittäin. Tällä viikolla jo kahdesti ohjatuissa treeneissä, kentällä omatoimisesti kerran ja kotipihassa kaksi kertaa. Ja on vasta perjantaina, eikä tänään edes olla vielä treenattu :-D Reemuskin alkaa pikku hiljaa innostua, ja Tiphän nyt on aina ja kaikesta innoissaan, jos siihen kaikkeen vain jotenkin liittyy ruoka ja/tai lelut.

Remu on valmistautunut syyskuun kahteen kokeeseen. Saapa nähdä kuinka käy.. Kyllä se nimittäin kotona osaa ;-) Ja omalla kentällä myös, mutta mutta.. Jos joku tuottaa ongelmia niin motivaatio, vaikka se on kohentunutkin. Liikkeistä kysymysmerkkejä ovat seuraaminen ja hyppy. Myös luoksetulo on takunnut tällä viikolla. Vauhtiluoksetulojen harjoittelu on tuottanut sikäli tulosta, että vauhtia on, mutta nyt ei aina tullakaan ihan loppuun asti perusasentoon.. Siihen siis vielä muistutusta, samoin liikkeestä seisomiseen ja seuraamisen liikkeelle lähtöihin. Paikallamakuissa jätkä on viime aikoina ollut aivan pro (kop, kop..), vaikka häiriötä on ollut välillä runsaastikin.

Tipsteri on harjoitellut mm. paikallaoloa, seuraamisen alkeita eli perusasentoa ja kontaktin pitämistä. Hienosti onnistuu myös häiriön alla :-) Samoin kaket istu-maahan alkaa olla hienosti hallussa. Seuraavaksi pitäisikin alkaa seisomisen harjoittelu. Agiliitoa ei ole (vieläkään) juuri treenattu, vaikka pikkukoira on jo ylittänyt maksikoiran rajan, vaan on keskitytty harjoittelemaan arkitottelevaisuuden ja tokon perusteita. On pikkujätkä sentään putken ja pussin mennyt pari kertaa ja osaa kiertää puun lähetettäessä. Ja kerran taidettiin treenata yhdellä hypyttömällä hypyllä. Kiirehdimme hitaasti, ainakin pikkukaveri osaa jo istua lähdössä hypyn takana paikallaan. Siitähän se lähtee ;-)

Kisamenestystä ja retkeilyä

2011-08-21T20:39:00.001+03:00

Hieno viikonloppu takana. Eilen onnistuimme Roopen kanssa vihdosta viimein tekemään puhtaan radan kisoissa, mikä riitti nollavoittoon ja pienelle valkoiselle tuli menolippu kolmosluokkaan. Ja oli vielä oikeasti hieno rata ja hyvä fiilis vetää :) Hieno Roope!

Kisoista suuntasimme Remun ja Tipsin kanssa Helsinkiin kyläilemään. Ilta sujui mukavasti, Tips kokeili kaikkia Remun Veikka-iskän leluja, joista se kovaäänisin oli tietysti paras. Lenkillä nähtiin aikas paljon meidän tavallista iltalenkkiä enemmän koiria ja lapsia. Hyvää treeniä sekä Reemulle että Tipille.. Hissikin oli aluksi Tipstin mielestä jänskä, mutta jo kolmannella kerralla sinne mentiin reippaasti ja otettiin kaunis istuma-asento hissin perältä.

Sunnuntaiaamuna ei nukuttu pitkään vaan jo heti yhdeksän jälkeen lähdettiin retkeilemään. Ensin pikku kävely metroasemalle, jossa sekä isojätkä että pikkujätkä pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa metroon (lentokoneellahan kumpikin on kyllä matkustanut ;) ). Reemun mielestä se oli huippujänskää - positiivisella tavalla. Metron ovet olivat tosi kiinnostavat ja ikkunasta oli kiva katella. Tyhmä vaan kun ei saanut kiivetä penkille, että olis nähnyt vielä vähän enemmän. Tipsiä vähän ihmetytti, mutta tyynesti kakarakin matkustuksen otti.

Keskustassa käveltiin taas pikkupätkä seuraavalle kulkuneuvolle, joka oli laiva Suomenlinnaan. Matkalla ohitettiin torin ruokakojut, joille Tipsteri olisi mielellään poikennut. Aamupalasta oli kuitenkin jo ainakin puolitoista tuntia.. Laivaa odotellessa pojat poseerasivat japanilaiselle turistille, joka ryntäsi jostain kameransa kanssa, kun olin ottamassa pojista kuvia. Alla muutama esimerkki. "Joku" ei oikein vielä hallitse poseeraamista :D Taisivat pojat päätyä muutaman muunkin kameran muistikortille päivän aikana. Eikö niillä oikeasti ole Japanissa koiria :/ Ja Suomihan on pieni maa, sekin tuli siinä odotellessa taas todistettua ;D

Remu oli ihan yhtä innoissaan laivasta kuin metrosta. No, Reemu oli siis koko päivän aivan superinnoissaan kaikesta, näkeehän sen ilmeestäkin kuinka hauskaa oli :) Tähän asti Remu on toimittanut laivakoiran virkaa vain pienessä veneessä, mutta olisihan hänestä laivakoiraksikin ;)

Tipsin mielestä tämä nyt oli varsin kummallinen matkustustapa, ehkä jopa hieman epäilyttävää touhua. Hetken tuumauksen jälkeen pikkukoira oli kuitenkin ihan kotonaan myös laivassa.

Suomenlinnassa kierreltiin muutama tunti ihmettelemässä taloja ja linnoituksia, pimeitä (ja ihanan viileitä!) käytäviä, merta ja hanhia, välillä istuskeltiin kahvilla ja koirat ottivat pienet päikkärit. Yksi oikea nuorisohuligaanikin koettiin :( Ihan kyllä oikeasti ihmetyttää, että mistä niitä tulee (no sekin selvisi, kun porukan aikuista kuunteli.. vaadin lapsiajokorttia!). Kurja vaan sekä Tipsille että Reemulle, joista molemmat suhtautuvat poikiin (Remu nimenomaan poikiin) jo valmiiksi epäluuloisesti. Onneksi reissuun mahtui hyviäkin lapsikokemuksia :)

Suomenlinnasta taas laivalla takaisin Kauppatorille, josta suunnattiin vielä Espan puiston kautta Stockalle. Porukkaa oli ihan kivasti, mutta eihän se meidän maalaispoikia haitannut. Stockalla pyörähdettiin koiratarvikeosastolla, Tipsti olisi lasten tapaan halunnut kaikki lelut ja herkkuja ;) Sitten vielä erinäisten rappusten ja hissien kautta metrolle ja takaisin majapaikkaan. Varsinkin Tips oli kyllä aivan rättipoikkiväsynyt näin kokemusrikkaan ja pitkän päivän jälkeen. Menihän retkeen kaikkiaan kuutisen tuntia. Uni maistuikin heti iltapäiväruuan jälkeen ja koko kotimatkan, joten kotona jaksoikin taas jatkaa leikkiä entiseen malliin..

Mikäs tälläisten kanssa on retkeillessä :D Molemmat ovat kyllä superhelppoja matkustuskavereita. Kaikki käy, eikä mikään pelota. Paikallaan osataan odottaa rauhassa silloin kun tarvii ja eteenpäin mennään silloin kun kuljetaan. Oli kyllä tosi kiva kaupunkileiri, kiitokset järjestäjälle ;)

Remu-Eemeli ja Tipsteri-Huligaani

2011-08-16T17:44:00.000+03:00

Majakka ja perävaunu, joista perävaunu ottaa majakkaa aika huimaa vauhtia koossa kiinni. No nyt ehkä tuntuu, että kasvu olisi vähän hidastunut. Painoa Tipsterillä on noin 10 kiloa, joten kyllähän siinä se puolet aikuispainosta alkaa ollakin.

Blogissa on ollut koko kesän hiljaista eli oikeassa elämässä on ollut sitäkin kiireisempää. Aamulla koirien ruokkimiset ja ulkoiluttamiset, siitä töihin ja töistä suoraan jatkamaan ulkoiluttamista ja leikkimistä. Plus tietenkin omakotitalossa riittää hommaa muutenkin. Lisäksi jotta pikku kaverista ei tulisi maalaiskoiraa siinä sanan huonoimmassa merkityksessä, niin illat ja viikonloput on myös ahkerasti vierailtu siellä sun täällä. Ja koska omat koirat ei tietenkään riitä (koska niissä ei ole yhtään agilitykoiraa tällä hetkellä..), olen viikonloppuisin käynyt Roopen kanssa tekemässä huippuhienoja yhden virheen ratoja ;-)

Reemu-Eemeli on harrastanut mejäilyä ja tokoilua, jälkimmäiseen lisääntyvää innostusta osoittaen. Reemuhan osaa, kun Reemu vain viitsii. Nyt hän on vähän enemmän viitsinytkin, kun palkkana saattaa olla putken tai rimattoman pikku ratapätkän suoritus, tai kaninkarvalelu. Viime syksystä on siis toivuttu hyvin, mutta agiliitokoiraksi Remusta ei enää ole. Heinäkuussa kävimme vetäisemässä seuramestaruuksissa radan V&V-sarjassa eli vammaisissa ja veteraaneissa. Olis se vaan niin kivaa Reemun kanssa, että aina on kuin veistä käännettäisiin haavassa :(

Tipsteri opettelee innokkaasti sekä agilityn, tokon että jäljen alkeita, mutta enimmäkseen ihan arkitottelevaisuutta ja eri paikoissa olemista ja leikkimistä. Naperon keskittyminen ja into töiden tekemiseen on kyllä jotain ihan uskomatonta. Aika hurmuri jätkä tämä Tippi-Tappi-Tipsteri ;-)

Huh hellettä

2011-07-03T12:14:00.001+03:00

Juhannus oli ja meni. Se vietettiin mökillä, missä Reemu vahti naapureita ja kävi ahkerasti uimassa. Tipinkin tekisi mieli veteen, mutta pikkujätkä ei oikein ole vielä hoksannut veteen menemisen tekniikka. Kakara on kyllä uinut muutaman kerran, mutta joka kerralla veteen meno on sujunut puolivahingossa pää edellä. Joten nyt Tips yrittääkin siis mennä veteen kuono edellä, mutta eihän se sillain kivaa ole ;-D Pistää kyllä miettimään bordensollieiden väitettyä älykkyyttä ;-D

Roope on ollut meillä kesälomalla viimeisen viikon. Kivasti pojat tulee toimeen keskenään, vaikka aluksi Remun piti vähän vahtia, että Roope ei komenna Tipiä ;-) Roope on auttanut ahkerasti Remua vahtimisessa (lue: yllyttävät toisiaan pienenkin rasahduksen haukkumiseen). Suunniteltu kontaktien tehotreenaus kuihtui helteeseen, joten Roope on todellakin käytännössä saanut lomailla koko viikon.

Tips täyttää tänään hurjat 12 viikkoa. Sen kunniaksi oli molemmat korvat pystyssä :D Tosin vain välillä, sillä välillä on pystyssä vain toinen korva ja välillä ei kumpikaan. Mutta kyllä ne siitä näyttäisivät siis nousevan. Tip on jo aikas taitava pieni koira: se osaa nimensä, tulla luokse, istua ja mennä maahan, ottaa katsekontaktia, odottaa häkissä, ruokakupin edessä ja ovella lupaa ja herättää kaikki heittelemällä vesikuppia häkissä. Ja syödä ja leikkiä rajattomasti. Ne on Tipsin lempipuuhaa, kuten kuuluukin olla.

Eilen osallistuin Remun kanssa Sari Kärnän tokokoulutukseen. Tip pääsi mukaan turistelemaan ja tapasi muutaman rotukaverinsa ja näki kivoja ihmisiä. Sää oli edelleen lievästi sanottuna kuuma, joten ekalla kierroksella Reemu esittikin juuri sen, mitä pitikin eli kuinka vähän voi toko kiinnostaa. Sain joitain hyviä vinkkejä, joilla lähteä motivaatiota työstämään. Nouto, jota siis katsottiin, oli Sarin mielestä periaatteessa teknisesti ok, mutta kaikki into suorittaa liike puuttui. Ja sehän se Remun ongelma onkin: se osaa, mutta ei viitsi. Ruokatauon aikana käytin Remun uimassa ja se ja esille otettu putki piristivät sen verran, että tokakierroksella oli jo menoa ja meininkiä ihan erilailla :-) Halutaan siis ostaa walesin mentävä treenireppuun mahtuva putki..

Lisää kuvia voi katsella täältä.

Viikko pentuhulinaa takana

2011-06-19T20:36:00.003+03:00

Äkkiä on mennyt eka viikko pikku piraijan kanssa. Tip oppi nopeasti nimensä, joka nyt toimii loistavasti luoksetulokutsuna. Ahne pikku possu :D Viikon aikana on ehditty kyläillä monessa paikassa ja käyty tutustumassa niin liikenteen hälinään kuin halkokoneen meteliinkin. Ja tietysti myös agilitykenttään ;) Tosin yhden yhtä estettä ei agiliitokoiranalku ole vielä mennyt. Alun ujostelu on jo mennyttä ja Tip kulkee reippaasti uusissa paikoissa. Aikamoinen sähköjänis pikkujätkä on, kotona saa olla koko ajan silmät selässä vahtimassa. Leikkiminen on superkivaa - yksin tai yhdessä. Ja kun sitä voi Tipsin mielestä harrastaa ihan millä vain: leluilla, kukilla, sähköjohdoilla, kengillä, sohvan päällisillä, ihmisten sormilla jne. jne. Uimistakin pikkumies kokeili jo kerran, kun puolivahingossa tepsutti Reemun perässä jokeen.

Remukin on tietysti päässyt harrastamaan. Keskiviikkona jätkä pääsi ihan Oikealla Agilitykentällä menemään hyppy-hyppy-putkeen-hyppy-hyppy-putkeen. Oikeasti, millä ihmeellä mä korvaan agilityn Remun elämässä :/ Eilen treenattiin vielä vähän kotona hyppytekniikkaa ja takaakierto-valssia ja takaakierto-twistiä. Eli kierretään oikeen kunnolla veistä haavassa.. Hyppykorkeushan on huima 20-25 cm. Ja treenattiin myös ruutua, se nyt menetteli siinä välissä Reemun mielestä. Sani vaati, että mummonkin pitää päästä treenaamaan (=syömään herkkuja), joten myös mummo harjoitteli hyppytekniikkaa ja ruutuun juoksemista. Varsinkin jälkimmäisessä mummo oli ihan pro :D Tänään Remu pääsi jäljestämään, hienosti sujui :) Ja uintia ja laatuaikalenkkeilyä on harrastettu melkein joka päivä. Pikku hiljaa on Remukin lämmennyt Tipin edessä ja tänään piti jo leikki lopettaa kesken, ettei pikkuista satu (pikkuinen ei ollut siitä isommin huolissaan ;) ).

Tässä vielä muutama kuva lisää perjantain pentupainista. Kiitos kuvista Miikulle!

Iloinen jälleennäkeminen / Happy reunion

2011-06-18T09:36:00.001+03:00

Kuvissa Tip (Never Never Land L´ Contact Point) siskonsa Kirin kanssa (Never Never Land L´ Tight Turn) / in pictures Tip (NNL L´ Contact Point) with his sister Kiri (NNL L´ Tight Turn).

Remu sai vihdoinkin oman pennun ;-)

2011-06-12T10:08:00.001+03:00

Tip (Never Never Land L´ Contact Point)

Kauniit ja rohkeat

2011-05-23T09:45:00.000+03:00

Remun kanssa matkailtiin eilen Helsinkiin. Yksi koira-aiheinen ohjelma per päivähän ei mitenkään riitä, joten ensin suunnattiin Helsingin jäähalliin näyttelemään kauniita ja sen jälkeen Oittaalle rohkeita ;-) Reemu tosin ei saanut osallistua jälkimmäiseen kuin seuralaisen ominaisuudessa, ja ensimmäinenkin taisi olla vähän kyseenalaista. No, ei tulos nyt huono ollut: ERI1 SA. Unkarilainen tuomari piti Remun päätä erittäin kauniina ja kulmauksia erittäin hyvinä, mutta muuten jätkä oli kaikin puolin liian suuri hänen makuunsa. Eli samaa settiä kuin yleensäkin. Remuun olin kyllä tyytyväinen, sillä jätkä viitsi esiintyä ihan mallikkaasti. Ensi vuonna taas uudestaan cacib-jahtiin ;-)

Näyttelyn jälkeen tehtiin Remun kanssa lyhyt shoppailukierros, ja löydettiin kivanoloisia treenileluja, vinkuva pallo ja vihdoista viimein, fanfaareja tähän, meillä on nyt metallinoutokapula. Eihän sen hankkiminen vienyt kuin jotain neljä vuotta ;-D

Seuraavana vuorossa oli suunnistus Oittaalle MH-luonnekuvausta seuraamaan. Helsingissä on aina jännä ajella, varsinkin pakulla ja epämääräisten, käsinkirjoitettujen ohjeiden mukaan.. Löydettiin kuitenkin ongelmitta Oittaalle, jossa ritari pääsi ensin nauttimaan yhteisestä kävely- ja uintiretkestä Bodom-järven rannalla rakkaan rinsessan ja rouvan ylhäisessä seurassa. Ihan sen puolituntisen takia kannatti selvästi ajella noin neljä ja puoli sataa kilometriä ;-) Rinsessa Kukalla oli seuraavaksi ohjelmassa räminää, aaveita ja ampumista, joista neiti selvisi varsin viihdyttävästi. Hän kun ottaa lintukoirana olemisen hyvin vakavasti ja antaumuksella.

Kiva reissu kaikin puolin, vaikka illalla väsyttikin melkoisesti.

Tokokoira Reemu yllättää

2011-05-08T11:19:00.003+03:00

Ja virallisesta tuloksesta huolimatta yllätys oli ihan positiivinen :-)

Eilen osallistuttiin Remun kanssa Springerspanielit ry:n järjestämään tokokokeeseen Lempäälässä. Mun päivä alkoi jo aikaisin, koska olin mukana järjestämässä koetta, ja avustin liikkuria EVL:ssä ja VOI:ssa. Noudot sujui multa kuulemma oikein hyvin ;-) Reemu saapui paikalle vasta iltapäivällä omalla kuljetuksella, ja oli kuulemma valmistautunut kokeeseen leväten rauhassa koko päivän.

Meidän vuoro oli heti ekana ALO:ssa, ja etukäteen sitä kauhistelin, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan huono suoritusvuoro. Jätkä oli aika täpinässä paikallamakuun jälkeen ja intoa seuraamiseen löytyi enemmän kuin olin odottanut.

Luoksepäästävyys 10 - nousi seisomaan ja meni muutaman askeleen vastaan, mutta ei hyppinyt ja oli rauhallinen

Paikallamakuu 10 - superhyvä :-)) tuijotti lähes koko ajan mua, oli hiljaa ja rauhassa :-)

Seuraaminen kytkettynä 8 - väljää ja käännöksissä vähän haparointia, mutta ei unohtunut matkalle ja teki kaikki perusasennot.

Seuraaminen taluttimetta 8 - sama kuin edellinen

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - muuten hyvä, mutta vaati toisen käskyn istumaan nousemiseen

Luoksetulo 8 - hidas ja sanoisinko mietteliäs

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - meni maahan. Näytin pienen pienen käsimerkin, mutta olisi vaan pitänyt näyttää ihan selkeä, niin tästäkin olisi saanut pisteitä

Estehyppy 0 - hyppäsi vasta kolmannella käskyllä. Olisi pitänyt näyttää heti toisella käskyllä käsimerkki, niin olisi tullut edes jotain pisteitä. Hyvä seisominen ja perusasento.

Kokonaisvaikutus 9

Tulos ALO 3 139 p.

Kuten tuomari Ilkka Stén sanoi, niin alkoi hienosti, mutta hyytyi loppua kohti. Mutta siihen nähden, mikä Remun motivaatio tokoiluun on ollut, niin tämä oli meiltä työvoitto. Silti harmittaa, etten itse tajunnut näyttää noita käsimerkkejä selvemmin. Sitten kun olisi varmaan pisteet riittäneet ykköseen.. Ja olihan se kakkostuloskin pisteen päässä. Lisäksi mun olisi pitänyt kävellä hitaammin seuraamisissa, niin jätkä olisi ehkä kulkenut vähän lähempänä. Ensi kerralla sitten, koska nythän ei voi kun alkaa katsella seuraavia kokeita :-)

Motivaationkohotustreeniä jatketaan edelleen ahkerasti eli ulkoruokinta jatkuu. Ja nyt on jo leikkiminenkin alkanut sujua paremmin, joten kyllä se tästä. Kyllähän se hyytyminen selvästi oli siitä, että motivaatio ei oikein riittänyt, kun palkkaa ei tullut tarpeeksi usein. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että jätkä ei olisi ollenkaan ollut kuulolla, itse asiassa kontakti ja tekeminen olivat pääosin yllättävän hyvää. Liikkeestä seisomiseen pitää ottaa tehotreeniä ja hyppyä vahvistaa. Lisäksi huomasin, että pitäisi ottaa enemmän sellaista treeniä paikallamakuuseen, jossa pitää ensin odotella perusasennossa pitkäänkin ennen kuin liike alkaa, koska nyt jätkä ehti jo tarjota pariin kertaan maahanmenoa ennen liikkeen alkua.

Seura ja kannustus oli taas mitä parhainta kuten aina sprinkkutapahtumissa :-)

Teiskolainen Hanskanoutaja vauhdissa

2011-05-06T10:34:00.000+03:00

Remu on talven aikana keksinyt hyvän keinon ansaita lisää aamupalaa. Jätkä hakee eteisen pipo- ja hanskakorista pipon tai hanskan ja tulee sen kanssa pöydän viereen istua tillittämään. Ja kun ojentaa käden, niin jätkis hyvin pontevasti työntää kyseisen pipon tai hanskan siihen. Tästä hienosta noutotempusta pitää tietenkin saada palkka eli pala voileivästä ja mielellään tietysti sellaisesta, missä on juustoa. Tänään oli aika huippupäivä: kaksi pipoa ja kolme hanskaa (ja loput pipo/hanskakorista leviteltynä eteisen lattialle..). Ja tämähän ei tietenkään ole pöydästä kerjäämistä, koska jätkä kerran tekee töitä leivän murujensa eteen ;-) Mistähän se on tälläisenkin tempun keksinyt?!

Reemu tuntuu muutenkin taas aktivoituneen merkillisten tempausten saralla. Yhtenä yönä jätkä meinasi unohtua ulos. Jarkko meni päästämään Sania ulos, ja jossain välissä Remukin oli ulos livahtanut. Itsekin olin herännyt, kun Sani pyysi ulos ja huomasin, kun Remukin lähti (vaikea olla huomaamatta, kun toinen makaa yleensä jaloissa kiinni..) . No, Jarkko ja Sani tulivat takaisin, mutta vaikka vähän odottelin, niin ei Remu. Juu, siellä se tallusteli ulkona. Vielä kaikessa rauhassa, mutta kauankohan olisi mennyt ennen kuin jätkä olisi alkanut ihmetellä, että mikäs juttu tää on :-D

Tavaroiden varastelukin on alkanut muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä se on sinänsä harmitonta, koska jätkä ei mitään riko. Paitsi yhtenä iltana katselin, että se järsii jotain vaaleaa pitkulan muotoista esinettä ja ajattelin tietysti, että kiva kun puruluu taas pitkän tauon jälkeen maistuu. Juu, ei muuten ollutkaan puruluu vaan tunnarikapula. Jossain kohtaa jätkällä on nyt mennyt piuhat sekaisin tuon liikkeen kohdalla.. Ja tuo tunnarikapula oli muuten hienosti löydetty eteisen suht korkealta pöydältä. Samaiselta pöydältä on jo aikaisemmin viety mm. pari palkkauslelua ja tokon merkkikartio eli jonkinlaista kiinnostusta jätkällä tokoon on. Tai ainakin tokotavaroihin ;-D Samoin kuin tyhjiin maitopurkkeihin, jotka tätä ennen ovat saaneet ihan rauhassa odottaa roskiin viemistä eteisen nurkassa.

Lapsi on terve, kun se leikkii ja sairas, kun se ei osaa lopettaa. No, walesin kohdalla kyllä jälkimmäinen osa lauseesta ei pidä paikkaansa, vaan kyllä sitä saa olla huolissaan, jos toiminta joskus loppuu. Noutamisen ja "noutamisen" lisäksi leikkiminen on viime aikoina sisältänyt paljon kaivamista. Onhan se kiva, että on synttärilahjalle valmiiksi kuoppa kaivettuna ;-) ja toinen, ja kolmas, ja neljäs.. Kohta laitan johonkin ilmoituksen, että vaihdetaan koira multakuormaan ja nurmikonsiemeniin.. Ei vaiskaan, oikeesti olen ihan superonnellinen siitä, että Remu tuntuu nyt olevan täysin oma itsensä :-)

Tässä nyt siis muutamia esimerkkejä siitä, että walesi on hauska koira :-D Huomenna tokokokeeseen katsomaan, kuinka hauska ohjaajan ja kuinka hauska yleisön mielestä..

Ulkoilukuvia

2011-05-04T15:27:00.000+03:00

Poseeraamista, bo-oring..

Tokoilua ja maksalaatikkovoroja

2011-05-02T14:33:00.000+03:00

Niin kuin muutkin, niin Reemukin joutuu nykyään tekemään töitä ruokansa eteen. Puolitoista vuorokautta eli kaksi ruoka-aikaa meni, että jätkä hoksasi, mikä on homman nimi eli ei jos ei huvita tehdä hommia, niin sitten ei ruokaa tipu. Sen jälkeen onkin tokoilu ihan konkreettisesti maistunut ;-) Keskeistä tässä metodissa on myös se, että jätkä on kirjaimellisesti ulkoruokinnassa. Koska kyllä se kotona osaa..

Edistystä motivaation etsinnässä on tapahtunut ja saa nähdä kuinka kokeessa käy. Saattaa silti tulla vähän liian pian. Aikalailla kyllä jännittää jo etukäteen (ei hyvä), ja koepaikalla on tiedossa pitkä odottelu, koska olen myös järjestämässä koetta ja ALO on vasta viimeisenä. Kaikki liikkeet on kyllä hallussa, jos vain jätkällä motivaatio riittää ja mulla hermo pitää.. Tosin hyppyä ei ole sattuneesta syystä juurikaan harjoiteltu, mutta keskiviikkona olisi tarkoitus kentällä käydessä sitä kokeilla, eikä siinä ainakaan aiemmin ole ongelmia ollut. Taitaa olla se ainoa liike, mikä sytyttää edes jonkinlaisen kiillon jätkän silmiin ihan itsestään..

Viime viikolla kokeiltiin rallytokoakin, mikä oli molemmista varsin hauskaa, vaikkei sekään agilitya oo.. Sitä on vielä pari kertaa luvassa sprinkkuporukassa (yhdellä staffilla vahvistettuna). Reemu keskittyi ihan yllättävän hyvin, odotin melkoista päänpyörimistä, mutta sain yllättyä iloisesti :-) Lopuksi otettiin viiden koiran ryhmällä paikallamakuu ja jätkä pysyi hienosti, enkä edes kuullut, että olisi piipannut tms. Samaisena päivänä ritari pääsi myös pikaisesti rinsessansa kanssa kävelylle. On se rinsessa vaan Reemun mielestä niin ihana :-D Kesää odottaessa.. :-)

Lumien sulamisen kunniaksi ulkoilutettiin veristä sientä metsässä. Seuraavana aamuna Remu pääsi etsimään kadonnutta aamupalamaksalaatikkoaan, joka odotti voron jättäneen selvän, vaikkakin vähän katkonaisen jäljen päässä. Jätkä merkkasi makuut selvästi (huippua!), mutta suoralla olleet katkot ja katkokulma selvästi aluksi hämmensivät. Mutta hienosti päästiin loppuun asti, kun vain maltoin antaa jätkän tehdä itse töitä. Kai sitä voisi ajatella ilmoittavansa sitä johonkin kokeisiinkin kesällä..

Pääsiäinen(kin) kului pääosin kotosalla pihahommissa. Mm. koirille rakennettiin hieno terassi tarhaan kuten viereisestä kuvasta näkyy. Sunnuntaina piipahdettin Hennan ja Roopen kanssa Janakkalassa agikisoissa, joista ei meidän osalta jäänyt jälkipolville kauheasti kerrottavaa eli tuloksena 2 x hyl. Eka rata oli kuitenkin varsin lupaava, ja näytti videolta paremmalta kuin tuntui. Siinä nyt oli nollakin ihan kohtuu lähellä, mutta putkien kanssa oli sählinkiä niin, että kolmannella Roope sitten oli jo niin epävarma, että kun mä vielä edistin turhan paljon, niin kieltohan siitä tuli. Ja keppien vika väli jäi pujottelematta, siitä siis hyl. Toka rata vaikutti kivalta, mutta siitä ei sen enempää. Kieltämättä on aina jokseenkin petollista, jos rata vaikuttaa kivalta.. Kiva reissu kuitenkin yhdessä pitkästä aikaa. Roopen kanssa kisoja onkin luvassa nyt keväällä enemmänkin, toivotaan, että tulostakin tulee.

Remu kävi tänään taas Laioksen hoidettavana, edellisestä kerrasta tuli nyt noin kuukausi taukoa. Viime viikolla jätkä jo pelästytti meidät, kun yhtenä päivänä oli taas selkäkipuoireita. Ne kuitenkin onneksi johtuivatkin ärtyneestä rasvapatista, ja tänään Laioksen kanssa todettiin yhdessä, että kyllä on jätkä tosi hyvässä kunnossa. Koko selkä on joustavantuntuinen ja mitään asentovirheitä ei enää löytynyt. Ja näkeehän sen liikkumisesta ja seisomisestakin ihan selvästi. Nyt vain jatketaan samaan malliin treenailua ja liikkumista ja kunhan vedet vähän lämpenevät, niin sitten vaan paljon uimista. Remuhan kyllä menisi veteen jo nyt mielellään, mutta en viitsi ottaa sitä riskiä, että lihakset vetäisivät jumiin tms.

Kevät ja kaivurit

2011-04-12T10:21:00.000+03:00

Omassa pihassa on varjopuoliakin. Ei paljon, mutta on. Esimerkiksi tänään on tuntunut siltä. Ensin Remu-jätkän oli pakko päästä heti äkkiä nyt heti ulos aamulla - kaivamaan. Ei, ei tässä nyt mitään pissailuja ehdi, kun pitää kaivaa mutakuoppaa. Ensin siis ulkona epätoivoista yritystä irrottaa isommat mutapaakut jätkän tassuista, jonka jälkeen lattiakaivoa taas täytettiin mutavellillä (saa nähdä koska se menee (taas) tukkoon..). Mummohan taas ei voinut mennä ulos ennen aamuruokaa, tiedä vaikka se olisi kadonnut, jos sitä ei olisi vahtinut herkeämättä. Joten ruuan jälkeen Sani ilmoitti, että hän menisi nyt sitten ulos. Ja mitäpä mä näen kun hetken päästä kurkin ikkunasta, että tuliskohan se jo sisälle. Mummokin kaivaa kuoppaa. Juuri näin, mutapaakkujen irroitus osa 2. Miks mä oikeestaan haluan kolmannen ja neljännen koiran :/

Hassua tässä on se, että kumpikaan ei ole aiemmin tuntenut mitään vetoa kaivamiseen. Romeo oli meidän Suuri Kaivaja nro 1. Nyt sitten varsinkin Remulla on kaivamisvimma, jota pitää toteuttaa lenkilläkin monta kertaa. Onni "onnettomuudessa", että tällä hetkellä pihassa kaivamiset on toteutettu sallituissa paikoissa. Ja onhan se tietty kiva, että koirat on aktiivisia ja niillä on tekemistä, sais vaan nää kura-ajat mennä ohi.

Lisää kevätsuunnitelmia

2011-04-09T10:22:00.001+03:00

Eilen Remu kävi tosiaan osteopaatilla kolmannen kerran ja yhteistuumin todettiin, että kyllä se jo paljon parempi on verrattuna ekaan kertaan. Vielä oli hieman kireyttä alaselässä, mutta se lähti aukeamaan helposti käsittelyn aikana. Ja voi se kuulemma olla, ettei selästä täysin normaalia tai ongelmatonta tulekaan, kun siellä muutoksia kerran on. No, tämähän on tiedossa jo ollutkin. Mutta nyt kuitenkin näyttää niin hyvältä, että saatiin kehotus alkaa liikkua oikein kunnolla, varsinkin pitemmistä ravilenkeistä olisi hyötyä, joten juoksulenkille mars! En oo kyllä koskaan ollu mikään suuri juoksulenkkeilyn ystävä, mutta jos kerran koiran pitää päästä ravilenkille.. Pyöräily kun taitaa olla meille liian vaarallista.. :-/
Ja treenata saa reippaampiakin liikkeitä, tokossa siis, agia ei muuta kuin kaihoisasti muistella :( Nyt ei siis sen kummemmin yritetä varoa, vaan annetaan mennä niin kuin menee, mutta toki pitää seurailla tilannetta. Voi kun nyt jäät sulaisi ja vedet lämpenisi nopeasti, niin pääsisi uittamaankin. Tosin Remu oli kyllä jo eilen sitä mieltä, että olisi korkea aika kastaa talviturkki :-D Jälkiveretkin olisi valmiina odottamassa kevään ekoja harjoituksia, joten kovasti tässä kevättä odotetaan kaikenlaisin suunnitelmin.

Lomailua

2011-04-08T10:08:00.000+03:00

Remu-Eemelillä on ollut pitkästä aikaa varsin tapahtumarikas viikko - ainakin siis verrattuna tähän talveen yleensä.. Maanantaina ajeltiin sosiaalistumaan ja nauttimaan asfaltilla kävelystä, sillä meidän lähitiet oli silloin vielä niin jäisiä, että siinä tahtoi niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin olla vaarassa muksahtaa pyllylleen. Remullakin on taas lenkkeily ihmisten ilmoilla hallussa eikä jokaista vastaantulijaa tarvitse moikata :-)

Tiistaina nautittiin keväisestä ilmasta ja ulkoiltiin metsässä ja pihahommissa ihan huomaamatta 3 tuntia. Kyllä olivat mummo ja jätkä aika unista seuraa illalla :-D Remu on muuten vihdoin tämän talven aikana oppinut aidan symbolisen merkityksen: aita on sen merkkinä, että sen pidemmälle eivät hurjatkaan pihavahdit mene, piste. Ei vaikka siitä olisi pupujussit loikkinut yli, hankikanto olisi hieno ja aitaa olisi vain 15 senttiä näkyvissä. Hyvä Reemu!

Keskiviikkona Remu-parka luuli pääsevänsä agitreeneihin, mutta joutui odottamaan häkissä suurimman osan ajasta ja sai harjoitella vain tylsääkin tylsempiä tokojuttuja kuten seuraamista, kaukoja ja paikallamakuuta. Ennen tätä kuitenkin pyrähdettiin neljän ruuhkassa pikakierros Hämeenkadulla muistuttelemassa mieleen ihmisvilinässä kulkemista. Mutta mikäpä siinä olisi jätkää häirinnyt. Yksittäiset ihmiset ovat paljon häiritsevämpiä kuin ihmisjoukot.

Kohta suunnataan nokka kohti Riihimäkeä, missä Remu pääsee osteopaatti Markus Laioksen hoidettavaksi. Pari kertaa on nyt käyty ja tästä hoidosta on Remulle ollut tosi paljon hyötyä. Varsinkin ekan hoitokerran jälkeen eron huomasi tosi selvästi: takajalkojen liikkeissä on nyt oikeasti potkua ja selkä joustaa ravissa kuten pitääkin. Ylipäätään koko koira on paljon elastisempi - sekä fyysisesti että henkisesti.

Onnea Sanille 12 v. 2.4.2011 !!

2011-04-02T14:41:00.001+03:00

Synttärikakkuna oli perinteisesti maksalaatikkoa, tänä vuonna hirvenlihalla ja juustolla koristeltuna. Hyvin maistui sekä päivänsankarille että juhlien ainoalle vieraalle :-D

Koe- ja näytelmäilmoja

2011-03-22T09:44:00.000+02:00

Meillä on tulevia tapahtumia :-) Kyllä, siltä se nyt alkaa näyttää, että Remun kanssa uskaltaa jo suunnitella harrastamista. Ainakin fyysiseltä kantilta siis, henkisestä en ole niin varma.. ;-)

Ihana ilma :-)

2011-02-21T13:42:00.000+02:00

Kevättä odotellessa

2011-02-21T10:18:00.000+02:00

Kirjoitussuoni ei edelleenkään syki, eikä meille mitään ihmeellistä oo tapahtunutkaan, samaa vanhaa välillä kipeempi, välillä parempi, jumppaa ja temppuja, joten nyt vain kuvia viimeisen muutaman kuukauden ajalta.

Selkä tosiaan oli jo parempi ennen kuin nää tyhmät pakkaset alkoi.


Silloin joskus kun lunta oli vielä mukavasti.


Pahaa aavistamaton vanha mummo kävelee kaikessa rauhassa..

.. kun hurja nuorisohuligaani hyökkää kimppuun.

Huligaani oli vähemmän innoissaan kun tuli aika testata uutta hienoa seuran väreillä ja logoilla olevaa kylpytakkia :D

Näin hieno :)


Tipu, tipuu! (vähän meinaa aita käydä taas matalaksi, lunta on tämän jälkeen tullut melkoisesti lisää)

Uusi vuosi, taas kerran uudet kujeet

2011-01-01T14:02:00.000+02:00

Tällä kertaa toivomme uudelta vuodelta vain ja ainoastaan terveyttä ja muutenkin parempaa vuotta. Viime vuosi kun oli turhan kurja ja raskas.

Jotain tavoitteitakin kait kuitenkin pitäisi miettiä, niin tulee ahkerammin treenattua. Tavoitteena onkin nyt saada kaksi AVO1 -tulosta: toinen tokosta ja toinen mejästä. Ja tietty jotta tokosta voitaisiin AVO1 saada, niin ensin pitäisi saada ALO1, kun edelleenkään luokkia ei saa suorittaa käänteisessä järjestyksessä.. Lisäksi Remun olisi tarkoitus mennä syksyllä Jarkon kanssa lintumetsälle (se piti tehdä jo tänä vuonna, mutta selkäongelmathan alkoivat syksyllä juuri kanalintukauden alussa). Ja ennen kaikkea luvassa on ahkeraa kuntoilua, jotta saadaan selkä superhyvään kuntoon. Kaikki harrastaminen kun mennään sen ehdoilla.

Kuntoilua harrastettiin tänäänkin tunnin metsälenkillä. Reemu sai kuljeskella puolet siitä irtokoirana. Syvä lumihanki on kyllä siitä hyvä tässä vaiheessa, että Remukaan ei viitsi jatkuvasti säntäillä pitkin metsää, vaan tyytyy pääosin ravaamaan polulla. Aarteenkin Remu löysi: jäätyneen pyyn. Hyvin toimi jätkän nenä, koska aika syvältä hangesta se sen kaivoi.

Tokoiltukin on. Merkille meno onnistuu jo sisällä hienosti kaukaakin. Ruutua ja tunnaria treenattiin äsken ulkona. Ruutu oli kiva sitten, kun sinne vietiin lelu ja sinne sai juosta kaukaa. Läheltä ja namin kanssa se oli Reemutin mielestä tylsää :D Tunnari on vielä aika vaiheessa. Nyt harjoiteltiin eka kerran niin, että oli hämykapulakin, mutta se oli hy-yvin kaukana, enkä tiedä, mahtoiko tuo edes sitä huomata. Pikkulinnut vähän häiritsivät keskittymistä, koska myös pelkkä nouto on Remun mielestä turhan helppoa. Ihan kivaa siis, mutta niin helppoa, että voi vilkuilla muuallekin. Sisällä olenkin nyt vaikeuttanut noutojuttuja siten, että kapula lentää joskus piiloon, ja ohjattua noutoakin on harjoiteltu merkkiin yhdistettynä, tosin vielä yhdellä kapulalla. Ja seuraaminen on tällä hetkellä varsin hyvällä mallilla. Pakkasten takia paikallamakuuta on treenattu vain sisällä. Ensi perjantaina olisi tarkoitus vihdoin mennä Takutien tokotreeneihin, jossa aiheena ovat ensi kerralla liikkeestä pysähtymiset. Ja paikallamakuutakin kuulemma voidaan ottaa joka kerta, hyvä meille.

Kutsumaton jouluvieras

2010-12-23T07:52:00.001+02:00

Mä oon kyllä tavallaan toivonut – kun en oo saanut päätettyä haluaisinko edes kissan – että sellainen hiirikissa vain ilmestyisi pihaan, niin voisin sitten ehkä omia sen, jos vaikuttaa kodittomalta ja kivalta. Vaan tälläistä kissiä en ole toivonut nurkille pyörimään:

(kuva http://lynx.uio.no/jon/lynx/eulynx1.htm)

Ei pääse sisälle tämä, ei. Eikä edes ulkoruokintaan.

Remu – tuo pieni älytön Oskua muistuttava otus – on sitä mieltä, että kissa kuin kissa on superkiinnostava ja on aina valmiina säntäämään tassun jälkien perään. Hei haloo.. Itsesuojeluvaisto, mikä se on?

Edit: ja samanlainen pyörii työpaikan nurkillakin :-D http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Pirkanmaa/1194659774000/artikkeli/ilves+katsoi+bussiin+tampereella.html

Hyvää joulua kaikille!

Ei kahta ilman kolmatta

2010-12-21T12:37:00.000+02:00

Eli tottahan Sanikin vielä ehti lääkärissä käydä tänä vuonna. Tutkittiin yskää ja lisääntynyttä juomista, löydettiin spondyloosia rintarangasta.. Juomisella saattaa olla yhteys tähän, sillä kipu voi lisätä juomista, mutta yskä nyt ei kyllä selity spondyloosilla. Tiedä mitä satunnaista virkayskää se sitten on, ainakin sydän kuulosti kuulemma tosi hyvältä ja keuhkoissa/rintaontelossa ei ole rtg-kuvien perusteella kasvaimia. Sani on myös varsin reipas muuten, mitä nyt vähän takajaloista on ollut nähtävissä varsinkin rasituksen jälkeen, että ehkä tälläkään koiralla ei kaikki ole selässä kunnossa. Spondyloosi näkyi jo pari vuotta sitten otetuissa keuhkokuvissa, kun osasi katsoa, joten ei se nyt ihan äkkinäisesti ole tullut. Silloin lääkäri ei ilmeisesti siihen ollut kiinnittänyt huomiota, tai ei ainakaan sanonut mitään. Ja onhan neidillä nyt ikääkin kohta 12 vuotta, että eihän tuo nyt mikään tavaton löydös ole. Verikokeitakin otettiin juomisen takia ja niiden tulokset saadaan huomenna, toivotaan että niistä ei löydy mitään.

Hyvä Joulupukki, haluaisin yhden selästään terveen koiran, kiitos! Ja toivomme myös terveempää ensi vuotta..

Onni on lämmin takki - tai kaksi

2010-12-14T08:13:00.001+02:00

Arvatkaapas montako takkia Reemulle mahtuu päälle siten, että vielä saa valjaatkin puettua? Vastaus on ainakin kaksi, ehkä jopa kolme. Eilen illalla ulkoiltiin -23 asteen raikkaassa talvisäässä, Remulla päällä back on track ja pomppa, Sanilla fleecehaalari ja pomppa. Ei oikein Reemun selkä tykkää kylmästä, niin pakko sitä on pukea oikein kunnolla, eikä nyt kuntoilulenkeistäkään tule mitään. On sitten vaan jumppailtu ja temppuiltu sisällä. Ehkäpä päivittelen kuvia illalla, ovat meinaan sangen huvittavia tapauksia Sani tontunpunaisessa jättifleecessä ja Remu ylipitkässä back on trackissa, mikä muistuttaa lähinnä pitkälaahuksista hametta, kun takajaloista ei näy kuin tassut. Ja siihen vielä pompat päälle :-D

Hyvä ruoka, parempi mieli

2010-12-10T20:32:00.001+02:00

Kylläpä on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman kauan. Selityksiä on kaksi A) ensin oli vain jatkuvasti huonoja uutisia, eikä sellaisista jaksa kirjoittaa – varsinkin kun ei tiedä mitä kirjoittaisi tai edes ajattelisi ja B) nyt kun tulee töissä vietettyä koneen ääressä 8h/pv, niin aika harvoin on kotona viitsinyt konetta aukaista. Mutta nyt siis pieni päivitys tilanteeseen ja katsotaan, jos vaikka kirjoitussuoni sykkisi taas jatkossa useammin.

Otsikko viittaa siihen, että Remu aloitti barffauksen ja jätkä on ollut ylitsevuotavan iloinen, kun saa syödä muuta kuin ”pissanappuloita”. Niin, kun pissatulehdushan uusiutui melkein heti ekan antibioottikuurin loputtua, ja silloin jätkällä todettiin myös virtsakiteitä. Tämän takia uusi antibioottikuuri + sai syödä kuukauden vain ko. vaivaan tarkoitettua ruokaa. Ei välipaloja, ei treeninameja, ei hammastikkuluita tai mitään muutakaan. Mikä vaikeutti ”hiukan” jumppatemppuja ja muita aktivointijutskia.. Oliko sitten ensin tulehdus ja sen seurauksena kiteet vai toisin päin, sitä ei tiedä, mutta kohtahan sen näkee, että tuleeko ne takaisin nyt, kun on palattu tavalliseen ruokaan. Varmuuden vuoksi ei siis kuitenkaan siihen, mitä jätkä on aikaisemmin syönyt. Ainakin kiteet katosivat erikoisruualla pian ja viimeiset kaksi pissanäytettä on ollut puhtaita.

Remun toinen vaiva eli selkä on vaivanut epäsäännöllisen säännöllisesti, viime viikkoina kyllä selvästi vähemmän. Marraskuun puolivälissä oli viimeksi yksi selkeä kipuilta. Kolmisen viikkoa sitten käytiin fyssarilla akupunktiossa ja muussa hoidossa, ja siitä tuli taas koiraan sellainen tuhannen voltin energialataus :-D Fyssarin arvio Reemun kunnosta oli hyvin positiivinen, samoin hierojan, jolla käytiin viikko sitten. Fyssari huomautti kuitenkin varsinkin vatsalihasten huonosta kunnosta, minkä takia selkä tahtoi vähän notkahtaa. No, kenelläpä ei lihakset menisi huonoksi, jos kaksi kuukautta vain makaa! Se on kuitenkin korjaantunut yllättävänkin nopeasti nyt kun voitu tehdä jumppajuttuja ja lenkkeillä enemmän, eikä hieroja enää huomannut sitä, vaikka asiasta ihan mainitsinkin. Päivittäisen jumppailun lisäksi nyt mennään jo lenkkejä 15min+15min+45min, joista usein pisin fleksissä. Mahtaakohan kaikki kotimustit lenkkeillä näinkään paljoa kuin meidän toipilas.. Karmea yhdistelmä muuten: pimeä, mutkainen tie, ihania riistanhajuja ja koiralla valjaat + joustopala + 5 metrin naru. Tämän lisäksi Remu jahtaa hiiriä pihassa (ei kovin tuloksekkaasti), välillä käydään vähän metsän puolella kävelyllä (narussa edelleen) ja tokoillaan pienimuotoisesti kotioloissa. Kyllähän sitä silti itse on koko ajan varpaillaan, että onko se nyt kipeä vai ei.

Ja pitää tämäkin nyt tunnustaa, että osaatte varoa: Remu-Eemeli osaa nimittäin antaa tassua ja tekee sen mielellään ja yhtä reippaasti kuin kaiken muunkin ;-) Kyllä, menin sitten ja opetin sen, kun alkoi paikallaan tehtävien temppujen ideat loppua. Vaikka niin päätin lujasti jätkän ollessa pikkupentu, että tassun antamista sille ei opeteta, Sani kun on maailman rasittavin tassulla huitoja. Mutta ikinä ei siis pidä sanoa ei ikinä..

Mattotalkoita ja lepäilyä

2010-10-29T17:38:00.003+03:00

Remu siis lepää ja minä olin eilen takutien uuden talvitreenipaikan matto-, imurointi- ja lattiankorjaustalkoissa. Muilla seuroilla kun on agilityohjaajien juoksu- yms. treenejä, niin meillä harjoitellaan lihaskuntoa 400 kiloisilla matoilla ;-) Talvitreenien pitäisi alkaa ensi viikolla niiden osalta, jotka treenaavat.. Meillä treenaamattomuus koskee tosin vain Remua, sillä mulla on suunnitelmissa agilitata erinäisten lainakoirien kanssa talven ajan. Ensimmäisenä vuoroon pääsee vanha tuttu japaninpystykorva Roope (C.I.B FIN MVA LV MVA LT MVA BERLV-08 LTV-07 Donorei Diletto), jonka kanssa treenasin ja kisasin kolmisen vuotta sitten. Kiitos Hennalle jo etukäteen! Katsotaan, kauanko Roopen kanssa jatketaan vai vaihtuuko koira jossain vaiheessa punavalkoiseen :-)

Kauheasti ei nyt ole muuta kerrottavaa, kun juuri mitään ei tapahdu. Remu tosin keksi yksi ilta, että pannuhuoneessahan oli tokotreenitavaralaatikko, mitä järjestelin päivällä, ja kipaisi yks kaks hakemaan noutokapulan. Sen kanssa oli sitten kiva kirmata pitkin olohuonetta. Ja tänään piti yrittää rynnätä pihan ohi ajavan auton perään, vaikka oli hihnassa. Ja sohvalle olis edelleen _pakko_ päästä ja hiiriä jahdata ulkona. Ja rauhallisia temppuja kuten käden kosketusta harjoiteltaessa pitää tarjota myös kaikki asennot istu-maahan-seiso-maahan-seiso jne. :-D Että kai se tästä, valoa tunnelin päässä ja sillain. Ehkä ja toivottavasti. Jos ei nyt onnistu telomaan itseään..

Magneettikuvissa

2010-10-26T18:13:00.002+03:00

Tänään siis tehtiin sellainen 10 tunnin eläinlääkärivisiitti Helsinkiin eläinsairaala Aistiin. Matkoihin nyt meni oma aikansa, mutta meni Remulla lääkärissäkin viisi tuntia vaikka ei edes odoteltu "turhia".. Magneettikuvaus ei selkeästi ole se kaikkein nopein tutkimuskeino, tehokas ja tarkka kylläkin. Itsellä vaan vähän loksahti suu auki siinä kohtaa, kun lääkäri kaappasi rauhoitetun koiran syliinsä ja sanoi, että tule hakemaan kolmen tunnin päästä :-D

Kyllä sieltä Reemun selästä välilevytyrä löytyi, ei vain ollut ihan siinä, missä luultiin.. Tyrä onkin kaularangan sijaan ristiselässä välissä L7-S1 eli lapojen sijaan se onkin suunnilleen lonkkien kohdalla. Kaularangassa ei näkynyt mitään vikaa, nivelvälitkin olivat normaalit. Ihan selvä tyrä (minäkin tajusin kuvasta heti, mikä kohta ei kuulu joukkoon..), mutta ei onneksi mikään massiivisen iso. Painaa kuitenkin hieman oikean takajalan hermoa, joten ihan oikein olen nähnyt. Nyt lääkäri ei kuitenkaan alkututkimuksissa löytänyt koirasta mitään vikaa, vaan sekä yleiskliinisen että ortopedisen tutkimuksen tuloksena kirjattiin normaali, lisäksi neurologisesta normaalin lisäksi että ei kipureaktiota, ei jäykkyyttä. Sanoi myös lihaksista, että kun nyt sanoit, että takajalkojen lihakset ovat "eriparia", niin voihan ne vähän olla, mutta ei hän olisi kiinnittänyt huomiota siihen. On kuulemma ihan hyvät lihakset, agilityihmiset on vaan aina niin kovin tarkkoja niistä ;-) Ja kyllä muuten väänneltiin ja käänneltiin ja paineltiin tarkkaan ja eri asennoissa ja vielä oikein kumivasaran kanssa näpsyteltiin refleksejä jaloista ja silmistäkin tarkastettiin että joku siellä pääkopassa on kotona :-D

Jos ja kun jotain hyvää halutaan asiasta löytää, niin ainakin tuosta kohtaa on kuulemma helppo leikata, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Aluksi nyt kuitenkin yritetään edelleen konservatiivista hoitoa eli lepoa siksi, että - kuten lääkäri hienosti ilmaisi - "kliiniset oireet ovat lievät", koska viimeisen viikon aikana Remun vointi on parantunut selvästi ja koska selkäleikkaus ei koskaan ole pieni juttu. Joten nyt vielä pari viikkoa lepoa ja sen jälkeen pikku hiljaa liikuntaa aloittaen remmikävelylenkeistä. Jos kaikki menee hyvin, eikä kipuoireita tai hyppäämishaluttomuutta/vaikeutta esiinny, niin agilitya saa jatkaa normaalisti aikanaan. Jos kuitenkin kipuoireita esiintyy jatkossakin, niin sitten hän suosittelee tämän ikäiselle (harrastus)koiralle leikkaushoitoa, jossa tyräytynyt väli ns. puhdistetaan.

Näin meillä, elämme jännittäviä aikoja - edelleen..

Ja niin, Reemu haluaa kertoa, että sillä on ollut ihan kamala päivä. Aamulla ei saanut ruokaa vaikka oli nälkä. Sitten kun luuli, että mennään _vihdoin_ johonkin kivaan paikkaan, niin mentiinkin taas lääkäriin, joka vielä pisti tajun kankaalle. Ja kun heräsi, niin mamma oli lähtenyt ja jättänyt sinne yksin ja pääkin oli ihan sekaisin. Eikä kotona saa edes mennä sohvalle nukkumaan. Että mälsää on, totisesti.

Parempi?

2010-10-24T10:39:00.002+03:00

Siltä ainakin vaikuttaisi, mutta eipä hypitä riemusta ennen aikojaan. Pessimisti ei pety, näinhän se menee. Remu siis sai tiistaina antibioottikuurin eturauhasen tulehdukseen tiputeltuaan yllättäen lattialle eläinlääkärissä. Pissanäytteessä olikin sitten selkeästi tulehdukseen viittaavia muutoksia, ultrassa eturauhanen oli isohko, mutta kuulemma vielä rajoissa tämänkokoiselle koiralle. Mutta eipä tämä nyt kokonaan selkäongelmia ratkaise, vaikka selkäkivut usein ovat eturauhasongelmissa oireena, sillä rangassa on lapojen kohdalla selkeät kipukohdat ja röntgenissäkin näkyi muutoksia. Jos kuitenkin edes osa selittyisi tällä, niin olisihan se _aika paljon_ kivempi kuin, että selkä on aivan rikki..

Ainakin Reemunen on antibioottikuurin aloittamisen jälkeen piristynyt huimasti, eikä enää vain makaa ja tuijottele otsa rypyssä. Itseasiassa se livahtaa nojatuoliin tai sohvalle nukkumaan niin nopsasti, ettei aina ehdi kieltämään :-D Aika täyslepoa kun on pidetty nyt tiistaista asti, mutta eihän sylikoiraa voi jatkuvasti yksin pitää häkissä. Kauheata riehumisvimmaa sille ei kyllä sinänsä ole tullut, mutta onhan sitä toisaalta kielletty kaikesta vähänkin siihen viittaavasta viimeisen reilun kuukauden ajan.. Mutta siis: toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tiistaina selvinnee aika paljon selän kunnosta.

Surkeuksien surkeus

2010-10-20T13:09:00.001+03:00

Reemu on nyt taas kovasti kipeä. Ensi tiistaina päästään Helsinkiin Aistiin tutkimuksiin, mutta siihen on kovin pitkä aika..

Suunnitelmien toteutusta ja pienimuotoista kuntoilua

2010-10-15T10:22:00.000+03:00

Nyt on sitten viisi päivää harrastettu reipasta kävelyä 20min/pv, hidastakin hitaampaa ylämäkikävelyä, jumppajuttuja kuten peruuttamista ja pieniä irtiolopyrähdyksiä pihassa. Ja tokoiltu mm. seuraamista, tunnarikapulan etsimistä heinikosta ja paikallamakuuta. Toistaiseksi näyttää hyvältä eli en ainakaan ole huomannut kipeytymistä (hieman matalampi kipukynnys voisi tietysti joissain tilanteissa olla hyvä..). Toisen takajalan keventäminen seistessä on kuitenkin jatkunut, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että katsellaan nyt vielä. Lisäksi Reemu-parkaa on edelleen kiusattu pitämällä BOT-takkia öisin päällä ja valjaita ulkoiltaessa. Tulee ne peruutusharjoitukset ihan itsestään, kun näyttää valjaita.. Valjaat ei ilmeisesti istu tosijätkän imagoon :-/ Olenkin harkinnut, että pitäisi käydä ostamassa jotain "katu-uskottavaa" kangasta ja päällystää valjaat sillä :-D Tai ehkä niittejä?

Paikallamakuuharjoituksia on tehty kahdenlaisia: ohjaaja näkyvillä ja piilossa. ALO-luokan tyylisiä ohjaaja näkyvillä harjoituksia on tehty aika pitkillä ajoilla, mm. eilen 4 min. Piiloonmenoharjoitukset olen pitänyt suht lyhyinä. Ei mitään ongelmia pysymisessä kummassakaan. Mutta eihän niitä ongelmia ole yleensäkään ollut yksin treenatessa. Nyt siis vaan näitä helppoja toistoja paljon ja sit kohta ennen kuin tulee tosi kylmät ilmat, niin täytyy kysellä, löytyiskö treeniseuraa. Seuraamisen tiiviydessä on edelleen toivomisen varaa. Tunnarikapulan etsiminen heinikosta ei ole maailman kiinnostavin juttu (oliskohan vähäisellä ulkoilulla osansa siihen, että nenä vetäisi muuallekin..), mutta tehdäänhän se, kun mamma kerran sanoo, että nyt haet tai itket ja haet ;-) No ei nyt sentäs. Yleensä ottaen jätkä on tehnyt kauhean kivasti ja innostuneesti, mun mielestä vähän turhan vauhdikkaasti hypähdellen :-D

Tokopohdintaa

2010-10-10T18:36:00.000+03:00

Kun tässä nyt kerran pitää alkaa tokoonkin panostamaan, niin luinpahan tänään sääntöjä, että mitä sitä pitäisi osata.

ALO: tätähän on jo kokeiltu pari kertaa virallisestikin. Edelleen kaikki muu sujuu ihan ok, mutta paikallamakuu on kysymysmerkki. Yksin treenatessa ei ongelmia pitkässäkään ajassa, mutta miten kisoissa menisi, on sitten toinen juttu.

AVO:

paikalla makaaminen: vaatii töitä, ks. edellinen kohta.. Sisällä pysyy ongelmitta, kun menen piiloon, ulkona on kokeiltu sitä, että olen hetken pois näkyviltä.

seuraaminen taluttimetta: ei ongelmia, mutta aina voi parantaa. Tässä viretila tosi tärkeä.

maahanmeno seuraamisesta: sujuu sääntöjen mukaisesti eli myös koiran taakse meneminen onnistuu

luoksetulo: perusteet tehty eli pysähtyy käsimerkistä, mutta tähän asti olen aina heittänyt lelun/namin pysähtymisestä

seisominen seuraamisesta: kuten maahanmeno eli myös koiran taakse meneminen onnistuu

noutaminen: ei ongelmia, yksi Remun vahvoista liikkeistä

kauko-ohjaus: toinen niistä vahvoista

estehyppy: istumista hypyn jälkeen ei ole koskaan kokeiltu, mutta uskoisin tämän onnistuvan hyvin vähällä harjoittelulla

Joten siis summa summarum: paikallamakuut pitäisi saada kuntoon, niin olisimme hyvin pienellä harjoittelulla valmiita myös AVO-luokkaan. Kunhan siis ensin saisi sen ALO1-tuloksen ;-)

Ja koska aina pitää katsoa vielä vähän pidemmällekin, niin pitäähän sitä VOI-luokkaakin alkaa alustaa. Joten katsaus vielä siihen.

paikalla makuu: ks. edelliset kohdat..

seuraaminen: ks. ed. Kaikki kaaviossa mahdolliset kuviot ja kääntymiset ovat tuttuja.

istuminen seuraamisesta: osaa jo nyt

luoksetulo: maahanmenoa luoksetulossa ei varsinaisesti olla harjoiteltu, mutta osaahan tuo käsimerkistä mennä maahan kauempanakin ja liikkeestä. Mutta tämä siis kokonaisuutena tarvitsee treeniä

ruutu: on treenattu ruutuun juoksemista, mutta siinäpä se sitten onkin osaaminen tämän osalta. Ja ihan ei ole tainnut se juokseminenkaan mennä kunnolla perille. Joten tähän siis treeniä..

hyppynouto: noo, tätähän Reemu jo tarjosi toisessa virallisessa kokeessa :-D Nouto ja hyppy ovat Remun vahvuuksia - miksi ei siis hyppynouto?

metalliesineen nouto: nyt tässä on se yksi suuri tyhjä kohta Remun osaamisessa, koska meillä ei ole metallista noutokapulaa. Lusikan se kyllä ottaa suuhun ;-)

tunnistusnouto: yhden tunnarikapulan etsiminen on tosi kivaa, mutta mitään muuta ei osatakaan

kauko-ohjaus: kuten sanottu yksi Remun vahvuuksista. Kaikki asennot onnistuvat käskyllä tai käsimerkillä tai molemmilla.

Tästähän nyt sitten löytyikin enemmän kaikkea kivaa treenattavaa eli tunnari, metalliesineen nouto ja ruutu. Näitä ja paikalla makuuta aletaan nyt sitten treenata. Varsinkin paikalla makuu sopiikin hyvin selkätoipilaan treenattavaksi, joten pitänee nyt sitten ottaa tilanteesta se ilo irti, minkä siitä saa.. Tunnarin ja ruudun opettamiseksi pitää kyllä ensin etsiä hyvät ohjeet, mulla kun ei oikein ole selvää käsitystä, miten niitä veisi eteenpäin nykyisestä osaamisesta. Ja sitten pitää etsiä koiralle motivaatiota, mutta ehkä se into löytyisi vaikeammilla ja vauhdikkaammilla liikkeillä.

Remu feat. Eppu Normaali

2010-10-09T19:40:00.002+03:00

Seksiämme tihkuen
tytöt meille hihkuen
lavalla me hilluttiin
reunan päällä killuttiin.

Intervallihaudasta
nousi mies, raudasta
tehty oli nenä tällä
rock'n'rollin ystävällä

Miksi emme sitä
häpeä ja peitä
että teemme pelkkiä lälläreitä
Emme tietenkään siitä paineita ota
arvostamme näet mummojenkin suosiota
Meillä oikeus on olla huoleton.

Peto minussa on
mutta hampaaton

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa

Jee jee jee
jee jee jee jee jee
Jee jee jee
jee jee jee jee jee

Elämä on parasta huumetta - toisille ainoaa..

Remu The Neulatyyny

2010-10-08T18:37:00.000+03:00

Täällä on nii-in pitkästyttävää..

Tänään käytiin Reemun kanssa fysioterapeutilla. Kolmen viikon lepo ja hiljaiselo kotona oli vaikuttanut selkään positiivisesti ja kuuloon negatiivisesti.. Ei meinannut tulla liikkeiden katsomisesta mitään, kun jätkä kulki vain nenä maassa ja hoitohuoneessakin piti nuuhkia joka nurkka ;-) Selkä ei ilmeisesti ollut enää kovin hirveästi kipeä (tosijätkät ei kyllä pienestä nyyhki.. eikä vähän isommastakaan sen puoleen), mutta lihakset on jonkin verran juntturassa ja toispuoleisesti. Ilmeisesti kipu selässä on vaikuttanut eniten vasemmanpuoleiseen etujalkaan ja sen ristikkäiseen pariin eli oikealle taakse, ja näiden varominen taas on jumiuttanut erityisesti toista jalkaparia. Oikean takajalan keventämisen olin itsekin huomannut, samoin vasemman etujalan "raskauden" sitä nostettaessa. Vääntelyn ja kääntelyn ja tutkimisen jälkeen Remu pääsi hierottavaksi ja lopuksi myös neulatyynyksi eli siinä jätkä sitten lepäili miehekkäästi akupunktioneulat päässä, selässä ja jaloissa :-D Onneksi on hoitotoimenpiteet tyynen rauhallisesti hyväksyvä koira, ei voi muuta sanoa (huom. ei koske korvien trimmausta ;-) ).

Puuarkkua ei kuulemma tarvitse tämän takia koiralle hankkia, mutta agilityn jatkamista on harkittava tarkkaan. Toko ja mejä käyvät kuulemma oikein hyvin, mutta hyppimisessä nimenomaan alastulo rasittaa etupäätä ehkä liikaa. Toisaalta sitä ei voi tietää, kauanko kaventumaa on ollut: onko se kehittynyt jo aikaisemmin vai tullut nyt jostain. Ja jos on tullut aikaisemmin, niin minkä takia se nyt kipuilee: liian raskaan treenaamisen, jonkin tönäisyn, törmäyksen tms. takia vai syystä x. Siispä päätettiin, että kun kunto saadaan takaisin kohdilleen ja selkä- ja vatsalihakset trimmiin, niin agilitya kuitenkin kokeillaan. Varovaisesti, kevyesti, vähän kerrallaan ja aluksi hypyt minimatalina sekä superhuolellisilla alkulämmittelyillä ja loppujäähdyttelyillä juuri ennen ja heti jälkeen suorituksen. Ja vahditaan silmätarkkana kaikkia mahdollisia kivunmerkkejä. Jos se siltä näyttää, että kipeytyy, niin sitten oli Remun loistelias agilityura tässä. Ei agility sentään niin tärkeää ole, että sen takia kannattaa koira rikkoa lopullisesti. Sitä vaan ihmettelen, että milläs mä nyt meidän terrieriwalesia palkkaan, kun repimisleikit ei ole hyväksi..

Mutta nyt saatiin siis sentään lupa lähteä kunnon kävelylenkeille :-) Ja tokoakin saisi kuulemma jo treenata, ettei koiraparalla pää hajoa samalla kun selkä. Lisäksi ensi viikosta voidaan alkaa pikku hiljaa tehdä jumppatemppuja - ohjeet ja liikkeethän mulla onkin ennestään Romeon peruina..

Pääsenks mä pois, jos oon tosi söpö ja lupaan olla tosi kiltisti?

Vai pitääks ruveta hankalaksi, häh?! Free Remu!

Potemista

2010-09-29T13:24:00.001+03:00

Reemusta tuli nyt sitten häkkikoira. Viikonloppuna/maanantaina vauhti kiihtyi ilmeisesti jo hieman liikaa, ja sohvalle kiipeäminen sai taas viikon tauon jälkeen aikaan vinkumista. Olen antanut jätkän tähän asti tulla sohvalle ja sänkyyn, koska se on tehty rauhallisesti ja yleensä jätkä on sitten viihtynyt hyvin nukkumassa pitkiäkin aikoja. Mutta nyt sitten päätin, että parempi kun ei kiipeillä enää yhtään. Onneksi meillä on iso kahden koiran häkki, joten jätkällä on hyvin tilaa. Tiedä sitten, johtuuko vinkuminen selkärangan ongelmista vai lihaksista, koska lihaksetkin ovat kyllä varmasti aika juntturassa tällä makaamisella.

Ihmeen kiltisti tuo on häkissä viihtynyt, jopa niin kiltisti, että vähän huolestuttaa.. Varsinkin kun on muutenkin ollut aika rauhallinen. Olen kuitenkin yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että itsepä olen sille opettanut, että häkistä ei pääse vinkumalla ja raapimalla pois, ja nyt komentanut heti, jos jätkä on yrittänyt hyppimistä, juoksemista, kuperkeikkoja tai muuta älytöntä. Ja voihan rauhallisuus johtua toki myös pitkästymisestä, johan tässä itseäkin alkaa masentamaan ulkoilutauko.

Fysioterapeutille on aika ensi viikon perjantaille. Siihen on kyllä vielä vaikka kuinka aikaa, mun hermoille tälläinen odottaminen ei sovi yhtään. Eihän sielläkään ihmeitä tapahdu, mutta haluaisin välillä jonkun ulkopuolisen mielipiteen siitä, miltä tilanne vaikuttaa. Itse kun tunnustan olevani jo täysin sokea sille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia käytöstä. Yritän vain hokea itselleni, että ainakaan se ei seiso selkä köyryssä eikä pureskele enää tassujaan (tassujen satunnainen nuoleminenhan on normaalia, eikö?), kaikki jalat näyttäis toimivan ja koipi nousee normaalisti pissatessa (ja pissaaminen on normaalia), ruoka maistuu (vaikka joutuukin nyt syömään Sanin kevytruokaa) eikä se ei välttele mitään tiettyjä asentoja, vaan nukkuu edelleen myös selällään sekä takajalat sammakkoasennossa. Mutta en mä silti sanoisi, että se kunnossa on.

Kovin eri tavalla muuten näytetään hoitavan koirien ja ihmisten välilevyongelmia (kun nyt siis oletetaan, että Remun kohdalla on siitä kyse). Ihmisten hoito-ohjeissa sanotaan poikkeuksetta, että korkeintaan kaksi-kolme päivää saa levätä sängyssä, sen jälkeen on lähdettävä liikkeelle, koska selkä ei lepäämällä parane. Koiria taas hoidetaan viikkokausien pakkolevolla. Toki koirasta on vaikea sanoa, mihin sattuu ja kuinka paljon, eivätkä ne aina (=useinkaan) osaa varoa esim. ulkona, kun nenä vie mennessään. Tuntuu silti aika ristiriitaisilta ohjeilta. Jos joku tietää, miksi näin on, niin voisi valistaa mua. Samaten tiedot kaikista onnistuneesti hoidetuista tapauksista otetaan mielellään vastaan. Netistä kun tuntuu löytyvän vain niitä huonoja esimerkkitapauksia.. Kyllä, vois olla oikein hyvä idea, että ei googlettas enää yhtään enempää.

Kisaratavideoita

2010-09-23T17:40:00.000+03:00

Tässä muutama menneen kisakauden suoritus (käännetään nyt oikein veistä haavassa..). Tuhannet kiitokset Lotalle ja Lauralle kuvaamisesta! Luvassa siis huitomista, tiukkoja pelastuksia ja paikoitellen aivan surkean onnettomasti myöhässä oleva ohjaajarukka (miksei ne täydelliset radat ikinä osu videolle :S ).

Eka nollarata Tamskin kisoissa 29.7.

Toka rata Nokian kisoissa 11.9. (tulos 10vp)

Kolmas rata Nokian kisoissa 11.9. (tulos 5vp)

Videoiden päätähti makaa tällä hetkellä reporankana sohvalla tassut kattoa kohti. Lepääminen on hurrjan raskasta ;-)

Kisakausi loppui tähän, toivottavasti ei koko agilityharrastus

2010-09-23T13:26:00.000+03:00

Remulle määrättiin sitten kahden viikon totaalilepo ja vähintään kuukauden tauko agilitysta. Ja tämä on se vaihtoehto, että kaikki menee hyvin.. Röntgenkuvissa näkyi nivelvälikaventumaa kahdessa nivelvälissä kaula- ja rintarangan vaihtumiskohdassa eli käytännössä siis noin lapojen kohdalla. Röntgenkuvien perusteella ei voi sanoa tarkemmin, mistä on kyse, oireiden ja tuon kaventuman perusteella lääkäri epäili välilevypullistumaa, mutta varmaksi sitä ei voi sanoa ilman magneettikuvausta. Nyt kuitenkin ensin toivotaan, että vaiva menisi ohi levolla ja sen jälkeen fysioterapialla. Jos kahden viikon levon jälkeen on oireeton, niin saa pikku hiljaa alkaa liikuttamaan enemmän. Jos edelleen on oireeton, niin kuukauden päästä voi varovasti kokeilla raskaampaa liikuntaa.

Tilanne on sikäli hyvä, että jätkä on jo hurjasti parempi kuin vajaa viikko sitten perjantaina, omasta mielestään jo ihan kunnossa. Mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että kahden viikon täyslevosta tulee tooosi pitkä ja vaikea urakka.. Jätkää kun ei saa viedä ulos kuin sen verran, että hoitaa asiansa, eikä sisälläkään saa tehdä muuta kuin maata. Eipä tässä nyt siis auta muuta kuin odottaa ja toivoa, että selkä paranee levolla. Jos jos paranee nyt, niin ei uusi myöhemmin. Mutta onko siitä agilitykoiraksi, niin se jää nähtäväksi.

Mun ei varmaan tarvi kertoa, kuinka paljon harmittaa.

Johonkin sattuu, vaan mihin?

2010-09-20T11:19:00.000+03:00

Reemu-Eemelin kisakausi taisi sitten olla tältä erää tässä, jos nyt ei jotain ihmettä tapahdu. Ainakaan sitä ihmettä ei tule tapahtumaan ennen lauantaisia sprinkkumestaruuksia, siitä olen melko varma. Jätkä on viime torstain iltalenkin (lue: iltasäntäilyn) jälkeen kipuillut kaikkea hyppäämistä ja makuulta nousemista. Itse asiassa pariin päivään jätkä ei edes suostunut tulemaan sohvalle eikä sängylle, mikä on aivan ennen kuulumatonta. Ja torstai-iltana ja perjantaina hän ilmoitti olevansa kipeä ja tarvitsevansa haliterapiaa, että niin me sitten istuttiin lattialla.. Nyt useamman päivän levon jälkeen se arvokkaasti kiipeää sohvalle tassu kerrallaan. Jännä vaan, että liikkeissä ei näy mitään kävelyssä eikä ravissa (ja eilen olisi muka voinut vähän jo juoksennellakin tipujen ja hajujen perässäkin) ja kaikkia lihaksia ja niveliä on saanut venyttää ja vääntää ja kääntää ilman reaktioita, diagonaaliseisonta onnistuu, kylkien taivutusvenytykset onnistuu jne, jne. Ainoa, mistä on vinkaissut koskiessa, on toinen etutassu, ensin kun Jarkko otti siitä kiinni kuivausta varten ja toisen kerran kun käänsin koiraa kyljelleen. Että onko vika nyt selässä vai jalassa vai missä? Sitä menemme ihmettelemään keskiviikkona lääkärin ja perjantaina fyssarin kanssa.

Pääasia on, että saataisiin koira kuntoon ja mitään vaikeasti hoidettavampaa tai vakavampaa ei löytyisi, mutta silti harmittaa ihan hirveästi, että nyt jää ensi lauantain sprinkkumestaruudet väliin ja todennäköisesti myös muut lähiajalle suunnitellut kisat. Viimesimmät kisat kun meni varsin lupaavasti ja tuntui realistiselta, että eka luvanolla kakkosista voisi hyvinkin tulla nyt. Lokakuussa alkaa myös Takutien uudet tavoitteelliset ryhmät, ja meidät valittiin Remun kanssa 1/2-luokkalaisten ryhmään. Ja lisäksi itse hypin jo eilen tasajalkaa, kun en päässyt kunnon lenkille, kun enhän mä nyt yksinkään osaa lähteä ;-D No, kuten sanoin, toivottavasti mitään vakavampaa ei löydy, vaan kyse on vain jostain, mistä selvitään muutaman viikon levolla. Agikentälle ei kyllä uskalla mennä ennen kuin jätkä on 100% kunnossa, meidän Reemu kun ei tunne sitä otetaan ihan rauhallisesti vaan -vaihdetta ;-)

10vp ja kaksi melkein nollaa

2010-09-11T21:46:00.003+03:00

Ja ne kaksi melkein nollaa siis olivat hyl ja vitonen, joista hylätty rata oli jo lähellä täydellistä ja vitosen rata aivan kamalaa tyyliin pelastus, ups, pelastus, huh, siitäkin selvittiin nippa nappa.. Eli tänään oltiin kisoissa Nokialla, 3 starttia Anne Huittisen tuomaroimana. Kivoja ratoja, joissa kerrankin oli hieman haastetta, mutta myös melkoisen nopeita ja eteneviä ratoja, varsinkin ekana ollut hyppäri.

Hyppäri olikin oikein putkihullun koiran unelma: viisi putkea, joista yksi mentiin vielä kahteen kertaan ja yksi kohta, jossa mentiin putkesta putkeen ja vielä sieltäkin putkeen. Ja siis ihan luvan kanssa :-D Tältä radalta meille hylly okserin jälkeisen kaarteen venyttyä hieman liian pitkäksi, jolloin koira ajautui juoksemaan keppien läpi. Ei siis sinänsä ollut menossa kepeille, mutta lähetin vähän turhan voimakkaasti suoraan eteenpäin okserilla, vaikka rata jatkui loivasti vasemmalle aidan takaakierrolla. En rehellisesti sanottuna edes ollut huomannut etukäteen, että näinkin voisi käydä. Keskityin vain siihen, että okserilla pysyy rimat ylhäällä ja että takaakiertoa ajatellen koira ei käänny liian aikaisin vasemmalle. Muuten loistava rata, hieno jätkä kerrassaan ja mikä nautinto mennä rataa, kun koira on 100% kuulolla, rata nopea ja etenevä jne. jne. :-)

Kaksi muuta rataa olivat agilityratoja. Molemmilla kaikki kontaktit ja meille turhan vaikeaksi osoittautunut okseri. Ekalta agiradalta tulos 10vp, aika -13,34, sijoitus taisi olla 15. Muurin palikat tippuivat ja yksi rima, molemmat Remulle tyypillisiä virheitä ja tyypillisissä kohdissa. Kontaktit hyvät, keinu mun vaatimuksiin ajatellen just ja just hyväksyttävä, mutta sääntöjen mukaan hyvinkin kelpaava. Koira oli edelleen hyvin kuulolla, mutta jonkin verran kuumempi kuin ekalla radalla. Onneksi nyt oli niitä mutkia ;-)

Kolmas rata oli mielenkiintoinen jo sikälikin, että me ei oo koskaan kisoissa menty kolmea rataa. Aiemmin on sen toisenkin suorittaminen kunnialla ollut tuskaista.. No tuloksellisestihan nyt kolmas rata oli paras, vaan ohjauksellisesti.. Huh-huh. No, okei, tuli todistettua, että jopa Reemun kanssa voi pelastella - ainakin sitten kun on pari rataa alla. Tulos kuitenkin siis 5vp, aika -13,10, sijoitus 4. Okserin rima tippui, mutta johan se kaksi rataa olikin pysynyt ylhäällä. Aika hyvin meidän tuurilla, kun sitä jo edellisellä radalla kolautettiin ihan kunnolla.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen. Kolme rataa ei ollut ongelma (ainakaan koiralle) ja nolla oli kaksi kertaa hyvin lähellä. Kierrokset pysyivät kurissa, ja mulla oli kolme rataa mukana koira, joka oli kuulolla (sen sai jopa huutamalla pois väärältä putken suulta!). Ajat loivat edelleen uskoa siihen, että kunhan päästään kolmosiin, niin sertiä voidaan oikeasti tavoitella. Tokalla radalla kun oltiin nyt kolmanneksi nopeimpia ja vikalla toiseksi nopeimpia - huolimatta kaikista niistä pelasteluista, pudonneista rimoista ja ylipitkistä mutkista. Ja tuloksen saaneissa oli myös niitä perinteisesti nopeimpia rotuja. Tuo n. 13 sekuntia alle ihanneajan vaikuttaisi tällä hetkellä meille aika vakiolta nopeudelta, mutta siitä on onneksi vielä varaa kiristää paljonkin. Etenemä siis yleensä aika lähellä tasan 4m/s (ajatella, että tämmösiäkin nykyään lasketaan ja vielä oikein tuloslistoihin merkitään).

Noin, nyt on yritetty ahkerasti positiivista ajattelua. Myönnettävähän se on, että kyllä ne nollat enemmän mieltä lämmittäisivät kuin nämä melkein nollat.. Mutta eiköhän niitä sieltä kohta tule, nyt alkaa olla taas menossa sama hyvä fiilis, kuin silloin kun ykkösen nollat tulivat peräjälkeen. Nyt on myös löydetty meille sopivat kisarutiinit, millä sekä kartturi että koira lähtevät radalle sopivan keskittyneesti ja oikein valmistautuneena. Ja paitsi, että radalla oli kiva olla, niin radan ulkopuolellakin oli mukavaa. Paikalla kun oli omien seurakavereiden lisäksi Terhi&Börje, jotka olivat aamulla nousseet kakkosiin sekä Saija&Nana, jotka olivat nousseet viikko sitten. Varsin mukava walesiedustus siis :)

Remu-Eemelin syyskesäntouhuja

2010-09-10T11:09:00.000+03:00

Reemu-Eemeli on koko kesän vahtinut ahkerasti kasvimaata ja satoa on tullut mukavasti:

Kyllä kelpaa nyt olla ylpeä ;-)

Remu on hoitanut myös omenoiden karsimista, etteivät vaan oksat katkea painosta :-D

Välillä pitää vaihtaa vapaalle, silloin meno on varsin villiä..

Aina ei edes pysy jalat maassa. Mikä ei varmasti jätkän tunteville tule yllätyksenä..

Onni on oma piha, mitä vahtia..

.. kun vaan ohi joskus kulkis joku vahdittava ;-)

Oikea noutava lintukoira

2010-09-07T19:45:00.003+03:00

Reemu-Eemeli suorittamassa velvollisuuksiaan noutavana koirana kyyhkyjahdissa:

Työnjako sujui hienosti: Jarkko kävi hoitamassa kyttäämisen ja ampumisen ja soitti sen jälkeen minut ja koiran paikalle etsimään linnut. Ekan tipun paikka oli tiedossa, joten ei muuta kuin koira istumaan ja etsi-käskyllä ja käsimerkillä oikeaan suuntaan. Ja suureksi yllätyksekseni Reemuhan teki juuri niin kuin piti. Nenä maahan ja reipasta siksakkia eteenpäin. Ja kun tipu löytyi, niin kunnolla suuhun ja hei-kato-mamma-mitä-mä-löysin-eiks-oo-hieno-mä-tuon-sen-sulle. Toinen lintu olikin hieman haastavampi, koska ei ollut ihan varma, että osuiko siihen edes ja missä se on. Mahdollinen paikka oli tietysti suunnilleen tiedossa, mutta täytyypä sanoa, että kyllä tuli koira tarpeeseen. Aika pusikossa lintu oli, ja hienosti jätkä sen löysi ja toi ojan yli pellolle.

Herra Ritari ja Etsivä Remu-Eemeli on siis nyt todistanut kykynsä tällä saralla ja me oltiin molemmat oikein tyytyväisiä koiraan (ja koira itseensä..). Jarkon ei tarvinnut rämpiä pusikossa ja mun ei tarvinnut koskea lintuihin ;-) Nyt on kokeiltu etsimistä ja noutamista tositilanteessa onnistuneesti, parin viikon päästä kokeillaan yhdistää sitä ylösajoon kanalinnustuksessa.

Leviää kuin Jokisen eväät

2010-08-30T10:50:00.004+03:00

Nyt tuntuu, että meidän osaaminen agilitykilpailuissa alkaa hajota ihan käsiin. Lauantain kisoihin mentiin vaatimattomalla tavoitteella yrittää parantaa tähän mennessä parasta kakkosten tulosta eli 20vp. Ei kuulosta mitenkään mahdottomalta, vai mitä? Aivan, ja tulokset ta-daa: hyl ja 30vp.. Tosin täytyy sanoa, että eka rata oli oikeesti hyvä ja erityisesti hyväntuntuinen. Rauhallista, varmaa, tarkkaa jne. Kolmanneksi viimeiselle esteelle, jossa mulle tuli kyllä ihan täys lipsahdus, ja unohduin johonkin, unohdin myös ohjata (oikeastaan videolta näkee, että johonkin päin sitä kyllä ollaan ohjaavinaan..) ja koirahan otti sitten kiltisti sen, mikä loogisesti oli nenän edessä. No, vitonen oli jo alla, että ei siihen nolla menny, mutta olishan se ollut parannusta tulokseen ja nopealla vitosella olis tod.näk. myös päässyt palkinnoille. Tokasta radasta ei oo kauheesti puhumista, paitsi että olisi pitänyt ottaa keinu uusiksi. Ja ottaa itse rauhallisemmin, olla huitomatta ja antaa Reemulle tilaa.

Linkit videoihin:

A-rata

B-rata

Kiitos taas kerran Riikalle videoista! Remu lähettää sertionnitteluterkut Ronjalle, riehutaan taas ens kisoissakin - jos nyt joskus päästään kolmosiin teidän seuraksi.

Jäin hetkeksi vielä katselemaan kolmosia, ja täytyy sanoa, että kolmosissa on niin paljon kivempia ratoja. Ja oikeesti sellaisia, mitä me on enemmän treenattu. Oon ollu kyllä sikäli vähän pettynyt näihin kakkosen ratoihin, millä on oltu, että ne edelleen jatkaa ykkösistä tuttua luukutussuoraa, mikä ei oo meille ollenkaan hyvä. Miks ihmeessä me edes harjoitellaan takaakiertoja, välistävetoja jne. kun ei niitä ikinä pääse oikeesti käyttämään radalla. Eikä esittelemään koiran hienoa irtoamista ja teknistä taitavuutta. Ja mä oon parempi keskittyyn silloin kun vähän enemmän haastetta radassa ja joutuu koko ajan olemaan tarkkana. Haluaa vaikeampia ratoja!

Nyt treenaamme kaksi viikkoa hyppyjä, keinua ja erit. ohjaajan osalta keskittymistä rataan, ja sitten katsotaan Nokian kisoissa, josko tulokset edes vähän paranisivat.

Hiirijahtia ja agilitya

2010-08-23T09:44:00.000+03:00

Suuri Metsästyskoira Sani aloitti jahdin heti metsästyskauden avauspäivänä. Raahasin vastahakoisen neidin puoliväkisin lenkille (okei, kuka hullu nyt lähtisikään lenkille juuri kun ruoka on laitettu kuppiin odottamaan). Takaisin tullessa Sanille oli ilmeisesti tullut jo aivan huutava nälkä, sillä yhtäkkiä se hyppäsi ojaan ja saman tien takaisin tielle. Hiiren häntä roikkuen suupielestä.. Ja jollen olisi vaatinut koiraa luopumaan saaliistaan, niin olisi kyllä mennyt myös kurkusta alas. Kävi kyllä niin näppärästi, että hieman tulee mieleen, että onkohan neiti harjoitellut hommaa useinkin.. Pupujahtia odotellessa hiirilläkin voi siis harjoitella. Ainakin jos on kova nälkä ;-)

Reemun kanssa käytiin korkkaamassa kakkosten kisat Valkeakoskella eilen. Meillä oli kaksi starttia Johanna Wütrichin tuomaroimana. Kivoja ratoja, meidän suoritukset vaan eivät olleet kovin häävit. Ekan radan pilaaminen menee Remun piikkiin, toinen mun. Ekalla jätkä varasti lähdöstä ja eka rima tippui siinä hässäkässä. Oli kuulemma kauniisti hiipinyt ja kytännyt, että sanooko toi mitään. No sehän on wannabe-bordercollie ;-) Tarinan opetus numero 1: älä jätä koiraa selän taakse lähdössä kisoissa, vaikka se treeneissä onnistuukin. No, sitten päästiin neljännelle esteelle, joka oli A. Jätkä loikkasi A:lta alas ilman ajatustakaan pysähtymisestä. Otti kyllä kontaktin, eikä karannut eteenpäin väärälle (eikä oikeallekaan) esteelle. Mutta olin päättänyt etukäteen, että nyt pienetkin sikailut pois, että saadaan sama ote kisaradoille, mitä treeneissäkin on, joten A uusiksi, kaunis pysähdys kunnon odottamisen kanssa, kehut ja suorinta tietä ulos kehästä.

Tokalla radalla jätin koiran aika kauas ekasta hypystä ajatellen, että vaikka se vähän nousisikin ja tulisi eteenpäin, niin pystyn vielä kieltämään ja käskemään uudelleen istumaan. No, tämä ei ollut hyvä idea. Reemunen kun otti askeleen ja hyppäsi ilman mitään toivoakaan, että eka rima pysyisi ylhäällä hypättäessä siltä matkalta ilman vauhtia.. Tarinan opetus numero 2: älä jätä koiraa liian kauaksi ekasta hypystä. Keppien sisäänmenoon oli turhan paljon vauhtia putkesta tultaessa, eikä jarrut toimineet tarpeeksi nopeasti. Sisäänmenokulma olisi ollut hyvä, mutta mun olisi pitänyt tajuta olla himmaamassa koiran vauhtia heti putken suulla. Loput 10 virhepistettä tuli sitten rimoista, kun joku huitoi.. Käsi alas, koira alas. Näin se vaan menee. Eli tarinan opetus numero 3: älä hosu äläkä huido. Tuloksena siis 20vp, sijoitusta en tullut katsoneeksi. Jälkimmäisellä radalla kontaktit - tosin keinua lukuunottamatta - olivat hienot, erityisesti puomin oli varma ja napakka.

No niin, jos ensi lauantaina muistan nämä kolme asiaa: koiraa ei saa jättää lähdössä selän taakse, eikä liian kauaksi ekasta esteestä, enkä minä saa huitoa ja hosua, niin tulokset varmasti parantuvat. Ja keskiviikkona kertaamme kontakteja.

Kaikista parhain ja nopein

2010-08-14T18:43:00.000+03:00

Kaikista parhain ja nopein ja hienoin ;-) agiliitokoira Remu-Eemeli nousi tänään kakkosiin kolmannen nollavoiton myötä. Ensimmäinen tuli vasta reilu kaksi viikkoa sitten, toinen tasan kaksi viikkoa sitten ja kolmas nyt sitten tänään oman seuran kisoissa kotikentällä. Tuomarina oli Sisko Pulkkinen. Ihanneaika oli 52s, jonka alitimme reilusti ajan ollessa 36,85s eli aikavirhettä -15,15. Alussa tuli turhan pitkä kaarros kakkoselta kolmoselle (n.90 asteen kulma) ja keinulla - tai oikeastaan sen jälkeen - meni aikaa, kun en ollut varma tuliko lentokeinu vai ei (jonka olisin korjannut, jos olisi ollut), hieman siinä pyörittiin, mutta jatkettiin kuitenkin virheettä. Loppurata menikin oikein hyvin, puomin ja A:n kontaktit olivat upeat, eikä pienintä ajatuksen poikastakaan väärälle esteelle. Kummallakaan.

Tämän vuoden tavoite agilityn osalta on nyt sitten täytetty. Se kävi oikeastaan nopeammin ja helpommin kuin odotin. Pitäisiköhän sitä heittäytyä ahneeksi ja asettaa vielä uusi tavoite? Kisoja kun vielä riittää tälle syksylle. Ehkäpä yksi luvanolla kakkosista? Tai kaksi? Tai.. No, ainakin aiomme keskittyä treenaamaan keinua, koska vaikka siltä ei ole virheitä tullut, niin nykyinen suoritustapa ei ole mitenkään hyvä. Ensi viikonloppuna päästään heti kokeilemaan, kuinka kakkosen radat meiltä sujuvat.

Lyhyttäkin lyhyempi kisaraportti

2010-08-11T16:53:00.000+03:00

Eilisistä kisoista ei sen enempää kommentoitavaa ole kuin, että tiedetään taas mitä tullaan treenaamaan.. Ja heti tänään. Lauantaina sitten kisoihin kotikentälle.

Toinen nollavoitto ja kolmaskin nolla hilkulla

2010-07-31T13:40:00.000+03:00

Tänään kisasimme Orivedellä kaksi starttia, molemmat taas agilityratoja. Tuomarina oli Johanna Wütrich, jonka radoista olen ennenkin tykännyt. Molemmat radat olivat tänään varsin suoraviivaisia ja hyviä ykkösen ratoja. Ekalta radalta meille tuli taas sellainen melkein-nolla. A:n jälkeen oli suorassa linjassa pituus ja putki. Jätkä hyppäsi pituuden huonosti ja hipaisi vikaa pituuden palikkaa, ja koska meillä ei näissä ole koskaan tuuria, niin tottakai se kaatui. Ehkä hieman hätäilin A:lta lähdön kanssa, olisi vain pitänyt lähettää eteenpäin ja seurata itse perässä, kun ehtii ;-) Loppusuoralla olleelta puomilta jätkä päätti sitten lähteä tervehtimään tuomaria, ottaen kuitenkin kiltisti ensin alastulokontaktin. Onhan me tietty joskus kerran tai kaksi oltu ko. tuomarin pitämässä koulutuksessa, että onhan se toki tuttu juu..

Tokat radat on meillä tosiaan ollu hieman ongelmana, mutta ei tänään pahasti. Vaikkakin täytyy tunnustaa, että ehkä radan suoraviivaisuus oli se, mikä meidät pelasti, koska en kyllä voi sanoa koiran olleen 100% käsissä radan alussa. Nopea ja ennen kaikkea oikea rata kuitenkin, ja näyttikin kuulemma hyvältä :-)

Kaiken kaikkiaan olen tämän päivän suorituksiin todella tyytyväinen. Kokonaisuutena ehdottomasti meidän tähän asti paras kisapäivä. Ja Remulla oli superkivaa, kun agilityn lisäksi pääsi vielä leikkimään Ronja-kaverin kanssa.

1/3 saavutettu!

2010-07-29T22:22:00.000+03:00

Eli tulihan se sieltä se eka nolla :D ja vielä komeasti voitolla 46 koirakon luokassa. Tosin onneksi suorituksesta ei jaeta tyylipisteitä tässä lajissa.. Video saattaapi mahdollisesti ilmestyä tänne jossain vaiheessa, joten siitä voi sitten jokainen itse arvioida. Esteet joka tapauksessa mentiin oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ihanneajan alittaen, joten 1/3 tämän vuoden agitavoitteesta on saavutettu.

Toka rata olikin sitten melkoista kaahaamista ja räiskimistä, tuloksena HYL A:lta, kun otatin alastulokontaktin uudestaan. Nää tokat radat on nyt muodostunut ongelmaksi, sillä kierroksia on aivan liikaa. Tarttis varmaan tehdä jotain.. Tosin tälläkin kertaa kontakti muhun ennen radalle menoa oli suorastaan loistavaa, seuraaminen tosi tiivistä yms. Noo, mietiskellään asiaa, ja kokeillaan lauantaina uudestaan.

Kuulumisia

2010-07-22T10:27:00.000+03:00

Blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina, sillä en ole paljon koneella ehtinyt enkä jaksanut olla. Nyt siis pikapäivitys viime viikkojen tapahtumiin. Agirodun jälkeisellä viikolla olimme keskiviikosta sunnuntaihin sprinkkuleirillä Punkalaitumella. Remun leiri meni taas pitkälti häkkeillessä minun hyöriessä järjestelyhommissa. No, oli kyllä niin lämpimät ilmat, että eipä sitä nyt kauheesti olisi jaksanutkaan treenata, ja sunnuntain iltapäivän agitreenit jätettiinkin ihan suosiolla väliin lämpötilan ollessa varjossa noin 30 astetta plussan puolella. Huh hellettä. Jotain kuitenkin tehtiin: olimme Reemusen kanssa perjantaina Timo Rannikon agikoulutuksessa ja lauantaina jatkettiin samaa lajia Tero Strömbergin ohjauksessa. Saimme molemmista hyviä vinkkejä ja radat olivat haasteellisia ja mielenkiintoisia. Varsinkin Rannikon suosima ohjaustyyli sopi meille. Osallistuin lisäksi lihashuoltoluennolle, jossa tuli mukavasti vanhan kertausta uusilla asioilla höystettynä. Ja ihan kivaa taisi Remullakin olla vähäisestä ohjelmasta huolimatta, sillä olihan jätkällä huoneessa viihdytettävänä kaksi nuorta walesineitoa. Ritari Reemu huolehtikin esimerkillisesti rinsessoistaan ;-D

Leiristä toipumiseen meni taas oma aikansa, mutta mennään taas ahkerasti. Tässä viime päivinä on ehditty normaalien töissä käymisten ja lenkkeilyjen lisäksi mm. käydä hierottavana (Remu, en minä valitettavasti..), jäljestää yksi mejäharjoitusjälki (juu, ei mennä vieläkään kokeeseen..), mökkeillä yhdistettynä mattojen pesuun ja mustikoiden poimimiseen (ja Remun kohdalla myös ahkeraan uimiseen) ja käytiinpä eilen agitreeneissäkin. Reemu oli hieno pieni agiliitokoira. Mentiin aluksi Jalosen mm-joukkuekarsintarataa. Ykkösen koirakoksi se sujui ällistyttävän hyvin meiltä.. Muutenkin olin koko treenien ajan koiraan taas kerran oikein tyytyväinen. Käännöksetkin sujuivat varsin mallikkaasti, kun olin itse hyvin mukana ennakoiden. Ensi viikolla onkin sitten kahdet kisat eli yhteensä 4 starttia. Toivottavasti niistä tulisi vihdoin se eka nolla viralliselta radalta.

Lintukoira on myös harjoitellut itsenäisesti lintujen etsimistä ja noutamista. En tiedä, mikä ympäristön pikkutirppoihin on iskenyt, mutta jonkun verran niitä on nyt löytynyt kuolleina pihasta. Reemu niitä sitten ystävällisesti keräilee ja tuo näytille. Yksikin aamu säikähdin, kun yht´äkkiä olohuoneen matolla oli kuollut rastas (ja ylpeä noutava lintukoira :D). Että tälläistä maalaiselämää.

Agirotuvideo

2010-07-06T20:01:00.000+03:00

Tässäpä tätä nyt, huitomista ja hosumista :-)

Agirotujoukkuesuoritusvideo

Kukkoilevat kanankarkoittimet Agirodussa

2010-07-05T10:02:00.000+03:00

Eilen oltiin Agirodussa joukkuekisassa. Yksilökisat jäi harmittavasti väliin, kun jouduin olemaan töissä myös lauantaina. Meidän walesijoukkueen nimi oli Kukkoilevat kanankarkoittimet, ja se siis koostui neljästä nuorehkosta walesiuroksesta ohjaajineen: Terhi & Börje, Sanna & Wade, minä & Remu ja Hanna & Tessu. Joukkueen sijoitus oli 53., tulos 7:23,19. Onneksi päästiin kisaamaan heti aamusta, päivä oli kyllä todella helteinen ja Teivossa ei juuri mitään varjoa ollut. Kisaavien rata oli vaikeampi kuin ykkösten radat: takaakiertoja, tiukkoja vientejä, suoria jne. Ei kuitenkaan mikään mahdoton, on me treeneissä vaikeampiakin menty. No, treenit on treenit ja kisoissa se on aina vähän eri juttu.

Reemu-Eemeli oli aika kierroksilla ja kolmas lähtövuoro ei yhtään asiaa auttanut. Lähdössä hieman tuhraantui aikaa, kun en uskaltanut koiraa viedä kovin aikaisin lähtöpaikalle. Mutta suoritus oli nopea, hyvä ja ennen kaikkea nollatulos! Koira oli kohtalaisesti kuulolla, vaikka kyllä se meno vähän sellaista hosumista mun mielestä oli, varsinkin multa, ja kontaktit olisi voinut ottaa nätimmin (siinäkin taisin itse suotta hosua). Mutta nolla siis kuitenkin, mikä antaa toivoa siitä, että niitä nollia tulisi nyt sitten yksilökisoissakin. Pienestähän se on ollut kiinni nyt viime kisoissa. Ehkä meille sopii paremmin tälläiset radat, joilla on ohjattava koko ajan ja joissa on enemmän käännöksiä yms. Vaikka ei ne käännökset silti aina kovin nätisti mene :-D

Rimatkin pysyi kaikki ylhäällä. Sen eteen on nyt tehty työtä, ja itse asiassa se on aika paljon musta itsestäkin kiinni. Toki koira voisi olla parempi hyppäämään, mutta minkäs teet, kun toisella on bordercollietyyli, niin sit pitää itse vaan osata ottaa se huomioon. Siis: älä hosu äläkä huido. Ja tarkoitus oli muuten jo eilen jättää hyppykäskyt pois, mutta ihan luonnostaan ne silti tuli :-D No, tätä puolta on vielä itse harjoiteltava aika paljon. Video tulee myöhemmin. Keskiviikkona lähdetään loppuviikoksi sprinkkuleirille. Luvassa talkoohommia ja agilitya: osallistumme sekä Timo Rannikon että Tero Strömbergin koulutukseen.

Elämä on.

2010-06-27T19:04:00.000+03:00

(ekan kuvan on ottanut Jussi Kauppinen, muut Kirsi Kangasmaa)

Mitäs me SM-kisoihin osallistuneet :-)

2010-06-16T18:07:00.001+03:00

Osallistuttiin tosiaan Reemun kanssa koirauinnin SM-kisoihin Takut Uimateam -joukkueessa viime sunnuntaina. Kyllähän agiseurassa nyt vesipetojaosto pitää olla ;-) Joukkueessa olivat Remun lisäksi nahkalassie Uma ja bortsu Jake. Kiinnostuneille hieman esittelyä lajista. Sääntöjen mukaan joukkueessa on siis kolme koiraa, joista yksi ui kaksi matkaa - ensimmäisenä ja viimeisenä. Uintimatka on 50m, joka suoritetaan hypäten veneestä ja uiden siitä rantaan. Jos koira ei itse hyppää, sitä saa avustaa (eli siis suomeksi sanottuna heittää sen veteen), mutta siitä menee aikasakkoa. Yksinkertaista, eikö totta. Tässä sama vielä kuvina (kuvat on ottanut Jussi Kauppinen, iso kiitos hänelle!).

Kunnon riehutukset alkuun

Sitten koira venhoon..

.. veteen ..

..ja rantaan.

Ja sit ravistellaan..

.. ja ravistellaan..

.. ja vielä vähän ravistellaan.

Takut Uimateam: Kaisa ja Remu, Milla ja Uma sekä Sanna ja Jake

Remun oli alunperin tarkoitus uida vain yksi osuus neljästä, mutta koska aloittajaksi ja ankkuriksi ajatellulla Umalla oli lihakset hieman jumissa, niin Reemu herrasmiehenä hoiti raskaimman homman. Ja hoitikin ihan hyvin, tasaisesti ja varmasti kahteen kertaan hieman alle minuutin ajoilla. Ja yllätys, yllätys, hyppäsi ihan itse veneestä ;-) Meidän joukkueen sijoitus oli 12., kisassa oli mukana 16 joukkuetta. Sijoitus olisi ollut aika paljon parempi ilman aikasakkoa, joka tuli siitä, kun heitin Jaken veneestä veteen. Jake kun ei ollut ikinä aikaisemmin hypännyt veneestä ja 50m matka rantaan tuntui vasta vuoden vanhasta koirasta selvästi liian pitkältä, että olisi voinut itse hypätä. Varsin nopeasti se uinti kyllä sitten sujui, kun alkuun pääsi. Kaikki meidän joukkueen koirat olivat siis varsin nopeita uimareita, taisi Uman aika olla peräti 7. nopein kaikista kisaan osallistuneista koirista. Ja suurin osa muissa joukkueissa olleista taisi olla vepeä harrastavia..

Eli kivaa oli, ehkä ensi vuonna mennään sprinkkujoukkueella?

Tulosvarmuus lisääntymään päin

2010-06-12T18:50:00.001+03:00

Tänään Riihimäellä kaksi starttia ja kaksi tulosta. Eka kerta, kun saadaan kaksi tulosta samana päivänä, joten on syytä olla tyytyväinen, vaikka agiradan vitonen harmittaakin aikas paljon. Yksi rima tippui, ensin siihen kuulemma ehkä kolahti kynsi tms. ja sitten häntä veti riman alas. Kiirehdin ehkä itse liikaa siinä edellisessä käännöksessä ja jätkälle tuli kiire. Muuten hieno rata, molemmilta. Ja itsellä oli tosi hyvä fiilis ohjata, eikä tuntunut kiireiseltä tai hätäiseltä. Tokalla radalla enemmän kaahotusta, mutta ei pahasti, hanskassa oli kyllä hyvin. Ohjasin liian tiukasti kepeille (tai sanotaan, että koira kääntyi edelliseltä hypyltä paremmin kuin olin odottanut..), jolloin Reemu meni tokaan väliin. Korjasin huonosti, siitä vielä vitonen. Ja kolmas vitonen muurilta, muutama palikka tippui. Ihan hyvä päivä siis tuloksellisesti ja muutenkin, oli mukavaa seuraa, eikä sääkään ihan niin paha kuin etukäteen vaikutti. Seuraavat agikisat ovat ikävä kyllä vasta heinäkuun lopussa. Huomenna sitten uidaan.

Erikoisnäyttelemistä

2010-06-06T15:35:00.001+03:00

Remu kävi tänään Karkussa springerspanieleiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli Debra Roberts Iso-Britanniasta. Tuomarilla oli ihan mukava linja, sekä EH:ta että ERI:ä jaettiin. Remu esiintyi valioluokassa, sai ERIn ja sijoittui kolmanneksi. PU-kehässä ei sijoituksia enää tullut. Nyt olin jätkän esiintymiseen tosi tyytyväinen. On sen liikkuminen vaan heti parempaa, kun on ulkonäyttely ja muu alusta kuin matto. Muutenkin oli draivia koko koirassa, ilmeisesti loppuviikko on ollut koiran mielestä tosi tylsä, kun näyttelytkin kelpaa aktiviteetiksi.. Samoin jossain vaiheessa jatkuvaa ollut turha toisten urosten kyttääminen ja rähinöintiyritykset olivat (edelleen) mennyttä. Ja muutama kiva ihminenkin löytyi, jotka rapsuttelivat Reemusta (joka kyllä rynni niiden syliin aika häikäilemättömästi). Käyttäytymisestä siis kaikin puolin Remulle 10+. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Well proportioned 3 year old dog. Good neck and shoulders and would be further displaced by removable of access coat. Good ribs. Good topline. Well boned through out. Cover the ground with ease.

Mitähän mahtaa tarkoittaa access coat, tietääkö kukaan?

Lisää ohjelmaa uintimaisterille

2010-06-04T21:47:00.000+03:00

Jotta ei kotona tarvitsisi olla, niin kalenteri vaan täyteen. Remu osallistuu 13.6. Takutien joukkueessa koirauinnin SM-kisoihin. Tarkoituksena on hypätä veneestä ja uida mun luokse rannalle 50 metrin matka. Kuulostaa helpolta uimamaisterille, saa nähdä kuinka ohjaajan vaativa houkuttelijan homma onnistuu filosofian maisterilta ;-)

Kiireinen viikko, onneksi

2010-06-04T09:20:00.001+03:00

Kyllä on kotona kovin hiljaista, kun ei kukaan komenna päästämään ulos tai sisään, antamaan ruokaa tai herkkuja, leikkimään, rapsuttamaan, opettamaan temppuja tai tekemään edes jotain. Noista kahdesta kun ei sellaiseen ole. Sania ei kiinnosta ja Remu on tyytyväinen, kunhan se saa olla lähellä. Vastaanottokuorokin on riipaisevasti yhtä ääntä vajaa. Täytyy sanoa kiitokset seurallemme Takuille siitä, että olen viettänyt viimeiset kolme iltaa kentällä n. 17-22, ei ole tarvinnut kotona olla (ja työtkin alkoi, niin ei ole tarvinnut olla päivälläkään). Muussa tapauksessa se olisi harmittanutkin, mutta nyt olen ollut siitä vain iloinen.

Tiistaina käytiin ottamassa Remun kanssa kaksi starttia ilman mitään tavoitteita. Tuomarina oli Johanna Wütrich. Agiradalta tuloksena 5vp, aika -14,59 (ia. 53s.), sij. 8. Eka rima tippui, ei muita virheitä. Keinu oli kyllä musta sillä hilkulla, ettei ollu lentokeinu. Muut kontaktit onnistui hyvin, varsinkin puomin oli oikein hieno. Kuulemma hätäilin taas turhaan lähdössä, ja näin olikin. Ja koiran voisi myös kuulemma jättää aika paljon kauemmaksikin. Muutenkin rata oli kyllä aika kaahottamista, mutta eipä silti virheitä tullut sen enempää. Ja aika oli muuten nopeimpien joukossa. Tokalla radalla, joka oli hyppäri, otin lähdön rauhallisemmin ja meno oli kuulemma muutenkin hallitumman näköistä (ja myös tuntui siltä). Mutta taas se oli se kirottu neljäs este, mistä tuli hyl. Tällä kertaa se oli putki. Ja ei, koira ei mennyt väärään päähän putkeen, vaan se tuli väärästä päästä ulos.. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä siinä meni vikaan. Reemu säntäsi hyvin, suoraan ja lujaa oikeaan päähän putkea, minä siirryin valmiiksi oikeaan paikkaan ja asentoon ohjaamaan seuraavana olleille kepeille, ja kas koira tuleekin sieltä mun takaa ja säntää kepeille (ja hienosti ja lujaa ekaan väliin ja siitä pujottelemaan). Kuinka se siinä vauhdissa pystyikin, iso koira, kääntymään niin nopeasti putken sisällä? No, näitä sattuu. Siihen siis se rata. Muurilla tuli vielä jotain häikkää, kun Remu kääntyi väärään suuntaan (leikkasin takana), mutta muuten taas nopea ja sujuva rata.

Oman seuran kisoissa on kiva kisata, kun saa kommentteja jälkikäteen ja aina on joku omasta ryhmästä paikalla, tai kuten nyt niin kouluttajakin oli. Joskus se toki ärsyttääkin, kun itsekin tietää, että ei olisi pitänyt tehdä niin kuin teki ;-) Mutta varsinkin ne positiiviset kommentit lämmittää mieltä, vaikka olisi mennyt huonostikin. On se munkin mielestä aikas upea agikoira, kiitos vain :-) Ilmoitin meidät Riihimäelle viikon päästä kahteen starttiin. Sitä ennen olisi Karkun erkkari, jota varten pitäisi jossain välissä jaksaa ja ehtiä trimmata ja pestä koira. Tänään on iltavuoro ja huomennakin työpäivä, että saa nähdä, kuinka käy..

Kuinka voi olla niin, että ei ole Romppua?

2010-05-31T19:26:00.000+03:00

11 vuotta on pitkä aika elää yhdessä ja silti liian lyhyt. Romeo oli mun kanssa koko sen ajan, mitä olen ollut aikuinen. Monessa mukana ja veti myös moneen uuteen mukaan. Mun ensimmäinen koira, joka opetti paljon - hyvässä ja pahassa. Kaunis, kovaääninen, silkkiturkki. Kaikessa ärsyttävyydessäänkin niin rakastettava. Monilta luonteenpiirteiltään niin mun kaltainen. Ystävä ja perheenjäsen. Rakas pieni luppakorvainen pystykorva. Vaikea uskoa, vaikea ymmärtää, että Romppua ei enää ole. Kuinka niin voi olla?

Vaikka jonkinlaisia vanhuuden vaivoja jo olikin, niin en olisi uskonut lopun tulevan jo nyt ja näin äkkiä. Ja vaikka tähän asiaan oli yrittänyt valmistautua jollain tasolla jo vuosia - joskushan se väistämättä eteen tulee aina, ei sitä välttääkään voi - niin silti, silti miten tämä voi olla näin vaikeaa kestää. Perjantai-iltana tilanne näytti huonolta, mutta ei toivottomalta. Sunnuntaiaamuna ei enää ollut vaihtoehtoja. Tai olisi ollut, mutta mikään niistä ei ollut koiran parasta ajatellen hyvä. Se ainoa oikea päätös oli päästää Romeo sinne, minne koirat tämän elämän jälkeen menevät, niin paljon kuin se itseen sattuikin. Se olisi ollut jokatapauksessa edessä, kyse oli korkeintaan päivistä ja koiran niiden myötä kokemasta tuskan määrästä. Ja taisi tuo olla jo menossa itsekin. Ikävä on vaan kova. Elämä jatkuu, ennen pitkää, rakkaiden muistojen kera. Mutta vielä on aika surra.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
(tuntematon)

Huonot uutiset muuttuivat surullisiksi

2010-05-30T16:21:00.001+03:00

Romeo

17.4.1999-30.5.2010

Huonoja uutisia

2010-05-29T09:56:00.000+03:00

Meillä ei Remun kanssa ole tuuria näissä agilitykisoihin osallistumisissa, sillä varmaan kohta puolet starteista, joihin olemme ilmoittautuneet, on jouduttu jättämään väliin. Niin myös tämän päiväiset Nokian kisat, josta oli tarkoitus saada se eka nolla.. Vietin eilisillan Romeon kanssa eläinlääkärissä, diagnoosina maksan vajaatoiminta. Romppu sai kaksi pussia nestettä, kuusi piikkiä erilaisia lääkkeitä, neljää eri lääkettä kotiin mukaan sekä energiatahnaa ja erikoisruokia, joita nyt sitten syödään niin paljon kuin kurkusta saadaan alas menemään - vaikka väkisin. Ja korkeintaan parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Tämä viikonloppu nyt näyttää, lähteekö paranemaan vai ei. Tilanne ei ole toivoton, mutta ei hyvä, ei ollenkaan.

Remu-parka järkyttyi kamalasti, kun tulimme takaisin. Pieni hoitajaspanieli olisi huolestuneena halunnut tutkia ja hoitaa Romeota, joka näytti heti hampaita, että mene pois. Ilmeisesti stressireaktio sairaalta ja sairaalalta haisevaan kaveriin oli hyvin voimakas, koska jätkä oksensi kaiken iltaruokansa pian sen jälkeen, kun olimme tulleet kotiin. Ja koko yö oli jatkuvaa piip-piip -vinkunaa, kun koirat oli pakko laittaa eri tiloihin, että Romeo sai nukkua.

Helsingin näytelmässä

2010-05-22T19:15:00.004+03:00

Tänään teimme Remu-Eemelin kanssa päiväreissun Helsingin jäähalliin Aptus-showhun. Reemuhan ei näytelmistä juuri perusta, kuten varmaan kaikille alkaa olla aika selvää.. Tänään oli onneksi hieman parempi päivä, eikä liikkuminen ilmeisesti ollut aivan löysää lenkkeilyä. Mutta itse jäin kyllä edelleen kaipaamaan esiintymiseen iloisuutta. No, olisin minäkin kieltämättä ollut mieluummin esim. Riihimäellä agikisoissa, että koirahan vain heijastaa mun asennetta ;-) Tuomarina waleseilla oli Jenny Miller Iso-Britanniasta ja koiria oli ilmoitettu (vain) 13. Remu sai ERIn ja sijoittui valioluokassa kolmanneksi. Sen enempää sijoituksia ei tullut eli meidän homma oli aikas nopeasti hoidettu. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Fraction on the big side, gives impression of being a little long on the stands, but is nice to go over. Good head, eye colour could be darker. Enough neck. Good depth and rib. Could do a litter better upper arm and I´d like to see better second thigh. Well coated & presented. Moves soundly but is indined to short stride.

"Töiden" jälkeen vähän shoppailtiin ja käytiin ulkona reippailemassa ennen kotiinlähtöä. Seuraava näyttely onkin sitten parin viikon päästä Karkun erikoisnäyttely. Sen jälkeen seuraavaa saadaankin odottaa loppuvuoteen tai jopa ensi vuoteen. Kotona oli kiva antaa pikaisesti kyytiä uudelle kanalle ennen totaalista ja pikaista sammumista sohvalle.

Ja vielä otos kera liikkuvan kuvan ja äänen: http://remueemelin.kuvat.fi/kuvat/MVI_6195.AVI

Ennen Karkkua ehditään kuitenkin käydä kaksissa agikisoissa. Sen lajin osalta tulostavoitteiden saavuttaminen tänä vuonna tuntuu huomattavasti realistisemmalta.. Tosin vähän vaihtelevaa meidän meno on vieläkin. Keskiviikon treeneissä jätkä oli todella hyvä ja itsekin olin hyvin mukana, joten treenien jälkeen oli tosi loistava olo. Radat olivat viikonlopun kisaradoista mukaillut tyyliin ryhmäläisten kootut hankaluudet, vaikka ei ne meille enää silloin hankaluuksia tuottaneet. Torstaina taas sitten itsekseen treenatessa tuntui, että koira ei käänny ei sitten millään ja räyh-räyh -huutamistakin oli aivan liikaa, jotta sen lisäksi olisi voinut kunnollisesti keskittyä mihinkään. No jaa, puomilla pysähtymiset onnistuivat silti 100%, eikä jätkä oikeastaan mihinkään esteille tai esteiltä pois karannut, kunhan vain otti piiiitkiä kenguruloikkia hypyillä niin, että käännökset olivat jotain aivan kamalaa. Mutta toivottavasti osui kisoihin se parempi päivä :-)

Videot kisaradoista

2010-05-16T21:30:00.000+03:00

Tässä vielä linkki videoihin kisaradoista: http://remueemelin.kuvat.fi/kuvat/Agikisaratoja/

Kiitokset Riikka Jankalle ja ystävälleen Hannalle kuvaamisesta!

Kesäkauden ekat kisat

2010-05-16T16:11:00.001+03:00

Ja olihan ne itse asiassa tämän vuodenkin ekat kisat, talvi kun meni jalkaa parannellessa. Ohjelmassa oli siis tänään ensin agilityrata Vesa Sivosen tuomaroimana ja sen jälkeen hyppyrata, jossa tuomarina oli Katariina Virkkala. Kisat olivat meidän oman seuran eli Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämät ja meidän "kotikentällä". Kotikenttäetu ei välttämättä tosin ollut etu, jätkä kun hoksasi heti, mitä tänne oltiin tultu tekemään ja fiilis oli sen mukainen: minä menisin nyt, nyt, nyt, mennään jo hei, mun vuoro ekana heti tässä ja nyt. Ja tällä kertaa ei paljon tokot auttanut.

Ekan radan alku olikin varsinainen grande catastrofe, sillä neljännen esteen jälkeen meillä oli kasassa 20 virhepistettä.. Alussa oli kolme hyppyä ja kepit kokolailla suorassa linjassa. Jätin Reemun maahan ja tarkoitus oli nostaa se vielä käsimerkillä istumaan ennen lähtölupaa. No, jätkähän otti jo käsimerkistä itselleen lähtöluvan eli lähti makuulta (tosin himmasi hieman ennen ekaa hyppyä kysymään, mutta ei siinä sitten enää paljon auttanut sanoa muuta kuin tule nyt sitten). Sekavasta lähdöstä johtuen - ja hirmuisesta kiireestä ja innosta - kaikkien kolmen hypyn rimat alas niin, että kops, kops, kops vaan kuului. Sitten keppien sisäänmenosta ohi (huom. halutaan ostaa koiralle jarrut) ja kun ohjaaja ei sitten antanutkaan enempää ohjeita, oli jätkän mielestä vuorossa tuomarin tervehtiminen. Jonka jälkeen jatkoimme kepeiltä varsin hyvin matkaa, kunnes tultiin kolmanneksi ja toiseksi vikoille esteille, jonka tiesin meille vaikeaksi paikaksi, mutta en sitten kuitenkaan ohjannut sitä niin perusteellisesti ja tiukasti, kuin olin suunnitellut, joten jätkä hyppäsi sitten toka vikan hypyn väärään suuntaan, joten tuloksena oli HYL.

Kuulostaa näin selitettynä varsin huonolta suoritukselta, mutta alun jälkeen ja hylystä huolimatta ei se nyt kuitenkaan mun mielestä oikeastaan ollut mitenkään mahdottoman kamala suoritus. Keppien jälkeen sain ohjauksen sujumaan ja Remukin oli hyvin kuulolla eikä koheltanut. Aluthan meillä on aina ollut vaikeita ja niihin pitää nyt jatkossa kiinnittää tosi paljon huomiota treeneissä. Olin lisäksi oikein todella tyytyväinen siihen, että jätkä pysähtyi molemmille kontaktien alastuloille (A ja puomi) ilman epäröintiä. Puomilla pysähtymispaikka oli hieman hakusessa, sillä Reemu pysähtyi jo ennen kuin etutassut olivat maassa. Tässä siis hieman korjailtiin sitten paikkaa eteenpäin. Aika oli näistä pyörimisistä, korjauksista ja kunnollisista pysähtymisistä huolimatta 44,64s (ia. 49s). Kiitokset sille tuntemattomaksi jääneelle seurakaverille, joka ajan oli kirjannut ylös hylystä huolimatta!

Tältä ekalta radalta jäähdyttelyyn mennessä jätkä tarjosikin sitten kontaktia aivan erilailla ja tyyliin "enkös ollutkin vähän nopea ja upea pikku springerispaanieli?" Eikä tämä mieliala ja kontakti onneksi kadonnut odotusaikana, tuntui ihan siltä kuin lähdössä olisi istunut eri koira.. Toka rata oli siis hyppäri ja se oli varsin kiva ja suoraviivainen rata, juuri sellainen meille sopiva (putkien ohivienneistä huolimatta). Sikäli se tältä radalta tullut yksi virhe harmittaakin. Ja aikaakin siihen kyseiseen virheeseen tuhraantui melkoisesti. Yksi mutka (taas alussa..) kun venyi tooosi pitkäksi, minkä takia kepeille sisäänmeno epäonnistui (taas). Loppurata meni oikein hyvin. Jos nyt jotain pilkunviilausta haluaa, niin koiraan voisi oikeastaan luottaa vähän enemmän, eikä varmistella suotta. Ja toisaalta ohjata silloin, kun pitää ohjata, niin nuo pitkät kaarrokset jäisivät pois.. Näillä neuvoin olisi vielä jokunen sekunnin kymmenys tai jopa muutama sekunti napsaistu pois suoritusajasta, joka oli nyt 31,71s (ia.35s). Tuloksena tältä radalta oli siis 5 vp ja sijoitus 2 eli päästiin ihan palkinnoille ja tehtiin meidän tähän asti paras tulos Reemun ja mun seitsemännessä kisastartissa.

Ei huono päivä ja tästä onkin hyvä jatkaa kahden viikon päästä Nokialla ja kahden ja puolen viikon päästä oman seuran iltakisoissa. Josko sit jo tulisi niitä nollia. Sitä varten pitäisi kyllä saada ohjaajalle aikas paljon enemmän rentoutta mukaan kisaradalle..

Ulkokausi korkattu ja Romeon kuulumisia

2010-05-06T10:21:00.001+03:00

Eilen oli ekat "viralliset" ulkotreenit, vaikka onhan me toki omassa pihassa jo aiemminkin vähän touhuiltu hyppyjen kanssa. Aloitimme siis uudessa ryhmässä uuden kouluttajan ohjauksessa. Tai oikeastaan (tämäkin) kouluttaja on kyllä tuttu entuudestaan siltä ajalta, kun treenasin Rompun ja Sanin kanssa. Maailma on pieni, ja Tampere varsinkin :-D Ryhmässä on meidän lisäksi kaksi kelpietä, collie ja beauceron. Näiden kahden ekan viikon teemana meillä on kisanomaiset suoritukset ykkösten tasoisilla radoilla eli oikein meille sopivaa treeniä ajatellen puolentoista viikon päässä odottavia kisoja.

Eka pätkä otettiin siis kisanomaisesti tavoitteena saada tulos, joten sen mukaisesti piti mahdolliset virheet korjata ja hylyn tullessa jatkaa loppuun kuten kisoissakin tekisi. Oli mukava huomata, että tuo 18 esteen rata vaikutti jo etukäteen suht helpolta ja pääsimmekin toiseksi viimeiselle esteelle virheittä. Se oli keinu, josta Remu (kuten kaikki muutkin ryhmän koirat) juoksi läpi. Jännä, että se oikeasti oli kaikille koirille ongelmakohta. Aurinko varmaan häikäisi, seli seli.. No, lentokeinulta ei meillä jatketa eteenpäin koskaan, joten keinu uudestaan ja sit maaliin vikan hypyn kautta. Ei mikään täydellinen suoritus, mutta kuitenkin siis lähes loppuun asti virheetön. Ja pieni jännityskin oli päällä ekoissa ulkotreeneissä (juu, ei sillä ole ollut tapana karata agiradalta, mutta kun en usko, niin en usko..), joten aika kisanomainen suoritus se kyllä oli siltäkin osin. Ekan kierroksen jälkeen sitten hiottiin käännöksiä pienemmäksi ja lopuksi otettiin rata vielä toiseen suuntaan, jolloin siitä tuli vähän haastavampi ainakin tiukkojen käännösten suhteen (joten sitten hiottiin vielä niitäkin).

Koira oli mulla kyllä oikein hyvin hanskassa koko treenien ajan, kun kouluttajakin totesi kaipaavansa koiralta parempaa irtoamista ja itsenäisempää suoritusta. "Kyllä se yleensä.." Kieltämättä maltti on valttia oli meidän päivän oma teema. Ennen rataa otettiin seuraamista ja ALO-luokan jääviä liikkeitä, vetää ei saanut yhtään radalle päin, lähtöön mentiin seuraten, piti odottaa paikallamakuussa sen aikaa kun vein kontakteille namilätkät (btw, jos jollain on ylimääräisiä pringlespurkin kansia, niin otan mielelläni vastaan!), lähdössä piti malttaa tehdä kaukoja, kontakteilla piti odottaa jne. Tylsää, mutta kuitenkin niin tarpeellista. Jatkossa, kun taas ulkona treenailuun on totuttu, niin voinemme ottaa aavistuksen löysemmin. Tämä olisi kuitenkin hyvä kikka muistaa silloin, kun haluaa, että Reemu on radalla superkuulolla. Toisaalta siinä tulee kyllä sitten se eteen, että koira ei ohjaudukaan ihan samalla tavalla kuin yleensä, vaan sitä pitää sitten viedä pidemmälle ja lähettää voimakkaammin.

Romeon kanssa jouduin käymään eläinlääkärissä alkuviikosta ja herralta kuvattiin etupää oikean jalan ontumisen takia. Diagnoosi oli odotettu: nivelrikkoa oikealla puolen olkapäässä ja kyynärnivelessä. Vasemman puolen nivelet olivat aivan siistit. Johan sitä jo muutama vuosi sitten epäiltiinkin, mutta silloin ei otettu kuvia, vaan hoidettiin vain oireiden mukaan. Ainakin silloin Cartrophen-pistokset auttoivat (koska sen jälkeen ei oireita ole ollut ennen kuin nyt), joten nyt sitten opettelen itse pistämään sitä ja lisäksi annetaan Rimadylia ja jatketaan edelleen glukosamiinia ja lohiöljyä. Fysioterapiaankin pitäisi varata aika, selkälihakset kun ovat aika kireällä ja ontumisesta äkkiä tulee toispuoleisuutta ja jumeja lihaksiin (kokeiltu on ;-) ) Romeolle itselleen (kuten oli emännälleenkin) vaikeinta taitaa olla määrätty viikon pakkolepo..Vaikka kyllä herra pari päivää tuossa oli oikeasti kipeä ja konkkasi kolmijalkaisena varsin surkean näköisenä. Nyt on kuitenkin taas jo oma itsensä. Ja Romppu oli kyllä tosi fiksusti röntgenkuvauksen ajan, sitä kun ei rauhoitettu kuvausta varten ja silti kuvat saatiin otettua helposti ja nopeasti.

Lääkärireissun yhteydessä poikettiin muuten samassa kyläpaikassa, missä Remu joku aika sitten tutustui Pena-kissaan & muihin eläintarhan jäseniin. Pena ei tällä kertaa ollut tavattavissa, vaan veti päivätirsoja suljetun oven takana. Reemu-Eemeli olisi kyllä mielellään tavannut Penan ja jaksoikin etsiä kissaa tarmokkaasti koko sen ajan, mitä siellä oltiin. Aluksi jätkä oli aivan vakuuttunut, että kyllä se kisu on telkkarin takana, kun se oli siellä viimeksikin. Mutta ei ollut kissa siellä, eikä sohvatyynyjen alla, eikä parveketuolilla olleen peiton alla, ei keittiön pöydällä, eikä saunassakaan. Sen verran Remu malttoi pitää taukoa kissan etsimisessä, että antoi häkin kalterien välistä kurkottavalle Aarolle pusun kuonolle. Sillä marsulla ei kyllä ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa..

"Wanna-be-bordercollie" agiliitämässä ja leikkisetänä

2010-04-27T17:02:00.000+03:00

Eilen viimeisissä talvikauden treeneissä Remu esitti jälleen kerran sisäisen bordercolliensa siivittämänä varsin hienoa ja tarkkaa menoa. Ekan radan ekaa/tokaa yritystä lukuun ottamatta mäkin olin suht hyvin mukana. Ei niistä sen enempää, joskus voisi nähdä vaivaa ja piirtää ratoja tännekin, mutta se kerta ei ole tänään.. Treenien jälkeen tämä "wanna-be-bordercollie" -springeri muuttuikin sitten lössykäksi leikkisedäksi, joka oli aivan lääpällään raisuun Pirkko-pentuun, ikä 12 viikkoa. Harmi, että kamera jäi kotiin! Reemun mielestä oli aivan paikallaan maata maassa välillä pää pystyssä ja välillä aivan kyljellään retkottaen pennun kiipeillessä päällä ja tutkiessä epäilemättä pienen pennun näkökulmasta jättiläiseltä vaikuttavaa hapsuista ja luppakorvaista kaveria.Tämän jätkän kanssa ei ainakaan tarvitse pelätä, että se tekisi pennuille mitään pahaa.

Syksyllähän mietin tavoitteita talven treenaukselle ja nyt voisi olla hyvä hetki tarkastaa, mitä silloin oli pielessä ja onko mikään korjaantunut..

1. A:n alastulokontakti - on nykyään varsin hyvällä mallilla. Pysähtyminen 2on2off onnistuu namialustan kanssa aina, ja nyt muutamien "kokeilujen" jälkeen uskaltaisin sanoa, että myös ilman alustaa.

2. Puomin alastulokontakti - puomilla sama kuin A:lla.

3. Alut eli jos en heti pääse vauhtiin mukaan, niin onnistuneen suorituksen voi unohtaa, mutta jos kolmella ekalla esteella menee hyvin, niin yleensä loppukin menee ihan kivasti - tässä on edelleen paljon paljon kehittymistä eli eilen viimeksi totesin, että alut ovat hankalia - varsinkin mulle ja erityisesti se treenien (kisojen?) eka rata.

4. Pienemmät kaarrokset (ei siis metrien pituisia loikkia hypyiltä ennen kääntymistä) eli käytännössä ennakointi, kääntyminen aikaisemmin oikeaan suuntaan - ainakin ajatuksen tasolla on edistytty eli tiedän teoriassa, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä se onnistuu hieman vaihtelevasti. Takaa ohjattaessa ennakointi toimii paremmin.

5. Takanaleikkaukset varmemmaksi - takanaleikkaukset ovat tällä hetkellä yksi meidän vahvimmista puolenvaihto/kääntymistekniikoista

BONUS Ylipäätään ohjauksen sujuvuus ja varmuus - on parantunut paljonkin, mun huitominen on vähentynyt ja ennakointi lisääntynyt, mutta paljon on vielä opittavaa..

Eli jatkossa panostamme kontaktien vahvistamiseen ja edelleen ohjauksen sujuvuuteen ja mun radanlukutaitoon. Tylsä taas toistaa, mutta koira osaa, kunhan vain kartturikin pysyisi matkassa mukana.. Ensi viikolla aloitammekin sitten uudessa ryhmässä uuden kouluttajan ohjauksessa.

Agiliitoa ja pentuja

2010-04-20T09:37:00.002+03:00

Tämä menee nyt tosi tylsäksi, mutta pitää heti alkuun todeta, että Reemu-koira oli eilen treeneissä todella hieno ja taitava. Ja kun minäkin olin hyvin mukana tällä kertaa, niin mikäs siinä oli treenatessa hyvässä seurassa kivoja ratoja :-D Kokeilkaapa treenata kaksi kuukautta juoksematta (ja aika monta kuukautta ennen sitä silleen varovasti juosten) niin sen jälkeen, kun pääsee oikeasti liikkumaan, niin kyllä se vaan tuntuu mukavalta. Ei sillä, opimme Remun kanssa paljon uusia juttuja niiden parin kuukauden aikana, mutta niin, on se vaan nyt hienoa, kun voi huoletta valssailla ja kääntyillä ja spurttaill.

Radan pätkissä oli teemana ohivientejä mm. putkilla ja puomilla. Ei mitään ongelmaa, yhtä ainoaa väärää putken päätä ei otettu (eikä puomillakaan käyty "turhaan"). Täytyy kyllä vakavasti miettiä, voiko tuota enää putkihulluksi sanoakaan. Putkista jätkä kyllä tykkää, mutta ei se enää säntää niihin väkisin puolesta kentästä. Vaikkakin toki edelleen irtoaa oikein hienosti, kun antaa luvan eli itse on syytä olla tarkkana, miten ohjaa ja minne. Tällä kertaa esteetkin pysyivät pystyssä, eikä rimoja tainnut putoilla yhtään. Viime kerrallahan nurin meni muurin koko keskiosa ja muistaakseni ainakin yksi hyppy johteineen.. Tekevälle sattuu. Muutenkin meidän menossa oli nyt sitä sulavuutta, vauhtia ja yhteistyötä, mistä tulee sellainen onnistumisen olo, että jospa aina pystyisi menemään niin. No, enköhän ensi viikolla taas putoa maan pinnalle ja totea, että mitäs jos palattaisiin ihan perusteisiin.

Treenien aloittaminen hiukan venyi, kun meillä oli vierailevina tähtinä Pirkko-heeleri 11 viikkoa ja Ilona-parsonin 6 viikkoiset pennut. Remusta pennut ovat aina nii-in ihania, aivan vastustamattomia suorastaan. Hirmu nätisti jätkä katsoi parsonin pentuja, jotka istuivat sylissä, ja Pirkon kanssa olisi vähän voinut leikkiäkin. Ikävä kyllä pentupaineihin Remua ei huolittu mukaan, kokoero kun oli aika valtava ja pienet pennut vähän arastelivat isoa koiraa (Remu ei oo kyllä ikinä ollu niin pieni ;-) ). Toinen parsoneista olikin muuten aikas hurjantuntuinen tytönalku. Kun Remu tunkeili nenänsä kanssa neidin mielestä hieman liikaa, tuli sieltä reipas komennus murahtaen, että menetkös siitä kauemmaksi. Ja Remuhan peruutti heti silmät pyöreinä ja katse sivulle käännettynä :-D Treenien jälkeen käytiin lenkillä Kertun ja Niilon kanssa. On se vaan kumma juttu, että vastakkain jos tullaan kävelyllä jonkun koiran kanssa, niin heti pitää yrittää tuijotella ja ärähdellä, mutta lenkillä, kun siis kävellään samaan suuntaan, voi käydä kenen kanssa vaan, eikä toimeentulemisessa ole mitään ongelmia. No tätähän olen ihmetellyt ennenkin ja yhä se vaan jaksaa ihmetyttää..

Paljon onnea Romeolle 11 v.!

2010-04-17T10:02:00.000+03:00

Synttärijuhlat sen kuin jatkuvat, sillä Romeo täyttää tänään 11 vuotta. On se vaan kamalaa, kuinka aika kuluu.. Jos Sani jäikin synttäripäivänään ilman kakkua, niin koska Romppu on se mamman lellivauva, herralle on tänään varmasti luvassa maksalaatikkokakku raejuustokuorrutteella.

Kesän kisasuunnitelmia

2010-04-15T10:38:00.000+03:00

Innostuinpa tuossa selailemaan kisakalenteria ja suunnittelemaan Remun kesän ohjelmaa. Tai no, suunnitteluhan on tässä tapauksessa varsin helppoa: katsotaan vain ne kisat, mitkä järjestetään Pohjois-Hämeen kennelpiirin alueella, ja mennään niihin. Alkukesästä kisoja ei harmi kyllä kauheasti ole, mutta heinäkuun lopusta koko elokuun ajan kisoja riittääkin sitten joka viikonlopulle. Ja syyskuussakin voi vielä jatkaa parina päivänä. Touko-kesäkuun suunnitelmissa on kolmet agikisat (yhteensä seitsemän starttia) ja kaksi näytelmää eli Aptus-show ja meillekin jo perinteinen Karkun erkkari. Heinäkuun alussa on Agirotu, joka järjestetään taas Ylöjärvellä. Ainakin joukkuekisaan osallistumme, mutta työvuorojen salliessa myös yksilökilpailuihin. Sen jälkeen seuraavalla viikolla onkin sitten sprinkkuleiri, jonka jälkeen voidaan hetki huilahtaa ennen jo mainittua elokuun agikisaputkea.

Näytelmien osalta kesä näyttää hyvin köyhältä ja näillä näkymin tämän vuoden tavoitetta eli CACIBia ei kyllä saada ihan siitä syystä, että sopivaan aikaan sopivalla tuomarilla olevia näyttelyitä ei yksinkertaisesti ole. Tämän tavoitteen saavuttaminen on siis kiinni toukokuun Aptus-shown tuloksesta..

Viime viikonloppuna uimista vasta harkittiin

Mutta mieli kyllä teki vähän kokeilla..

Ihania puukasoja tehty koiran kiipeiltäväksi

Vähänkö on hienoa :-D

Virallinen kesäkauden avaus

2010-04-14T20:34:00.001+03:00

Remu-Eemeli suoritti äsken lenkillä virallisen kesäkauden avauksen eli talviturkki on nyt kastettu. Ja pariin otteeseen heti samalla kertaa, kun vesi oli ilmeisesti nii-in ihanan virkistävää. Johan tässä on pieni spanielipoika ehtinyt talven aikana kyllä pahasti kuivahtaakin ;-) Ulkona vierähti tänään rattoisasti sellaiset kahdeksan tuntia, joten nyt on kyllä koirat aikalailla puhki.

Pihatöitä ja agilitya

2010-04-11T11:52:00.002+03:00

Olipa mukava päivä eilen. Ensin ulkoilimme koirien kanssa monta tuntia pihatöiden merkeissä ja sen jälkeen lähdimme Reemun kanssa agitreeneihin. Ilma oli jo tosi keväinen ja lämmin (tuli ihan kunnolla hiki, kun levitin lunta isoista kasoista pitkin pihaa sulamaan). Sani otti antaumuksella aurinkoa vaihtaen välillä vain kylkeä ja paikkaa. Romeotakin alkoi lopulta väsyttämään niin, että siinä vaiheessa, kun huutelin koiria sisälle, ei herraa näkynyt eikä kuulunut. Kiersin koko pihan, kaikki ulkorakennukset ja lopulta viereisen aidan ulkopuolella olevan mäenkin Romppua huudellen. Ehdin jo soittaa apuvoimiakin etsintään, kun mun piti päästä lähtemään treeneihin. Lähdin kuitenkin vielä kerran kiertämään pihaa, ja löytyihän se koira sieltä. Se vain vetele hirsiä niin sikeästi, että heräsi vasta, kun olin vieressä ja sittenkään se ei huomannut mua, vaan säntäsi suoraan takaovelle ilmeellä, hei mua huudetaan. Että silleen, vanhuus iskee..

Illalla oli siis ohjelmassa agilitytreenausta Jari Suomalaisen ohjauksessa. Päätin mennä Remun kanssa möllien rataa, koska se oli lyhyempi ja sisälsi vähemmän pyörimistä ja lujaa juoksemista. Myönnän siis, että valitsin helpomman ratkaisun, mutta ehkä se nyt oli tällä kertaa ihan hyväksyttävää olosuhteet huomioon ottaen. Nyt otin kuitenkin ekan kerran leikkauksen jälkeen radan juosten (okei, hölkäten), eikä tuntunut yhtään pahalta - tänäänkään. Varoin kuitenkin vähän eli tiukat kääntymiset jätin suosiolla pois, mikä tietenkin ohjaukseen vaikutti jonkin verran. Rataa en jaksa tähän piirrellä, sanotaan vain, että aika perusharkkaa, helpompaa kuin mitä me yleensä tehdään. Remu teki omalla tasollaan, minä olin koko ajan myöhässä (yllätys, yllätys).

Se olennaisin neuvo, mikä saatiin ja minkä yritän pitää jatkossa mielessä, liittyi koiran vahvuuksien hyödyntämiseen. Koska Remun vahvuuksia ovat irtoaminen ja nopeus erityisesti suorilla ja heikkoja kohtia tiukat ja nopeat käännökset, niin radan suorittamisessa pitäisi ottaa tämä huomioon. Mahdollisissa kohdissa valita se ehkä vähän pidempi, mutta koiran etenemisen suoraviivaisemmaksi tekevä reitti, joka Remulla todennäköisesti on nopeampi kuin lyhyempi, mutta tiukan käännöksen vaativa tie. Remun saa toki kääntymään pienestikin, kun vaan ennakoi tarpeeksi (ja vielä vähän lisää) ja vähentää vauhtia reilusti ennen estettä. Tässä esimerkiksi kohta eiliseltä radalta, jossa Remu kannattaa ohjata punaista tietä pitkin, vaikka jollakin toisella koiralla matka hypyltä 4 hypylle 5kannattaisi ottaa toiselta puolen (violetilla).

Täytyypä jätkää vielä vähän kehaista muutenkin. Päivällä pihassa ollessamme Remu-Eemeli antoi melkein kaikkien autojen mennä ohi ilman, että niiden kanssa piti ottaa sadan metrin pikajuoksukilpailu. Sen yhdenkin kohdalla pääsin keskeyttämään kisan puolivälissä. Treeneissä lämmittely- ja jäähdyttelylenkit menivät rauhallisesti ilman hihnanvenytysyrityksiä. Jätkä jopa tarjosi vähän väliä kontaktia, että tehtäiskö jotain, jooko. Autossa jätkä malttoi hienosti istua poistulolupaan asti, vaikka takaluukun ovi oli auki ja pihassa muita koiria leikkimässä (häkki olis silti kiva..). Omissa treeneissä olen välillä antanut jätkän juoksennella kentällä ennen rataa tai palautteen annon aikana, mutta nyt pidin sen koko ajan käskyn alla (olen huomannut, että kaikki ihmiset eivät arvosta syliin pyrkivää 23 kilosta roikaletta - varsinkin kun se hyppää lujaa mahaa vasten etutassut edellä). Tarkkaavaisuus ja maltti pysyivät hienosti yllä koko meidän 20 minuutin vuoron ajan. Joten treenit olivat siis siltä osin oikein onnistuneet, vaikka mun ohjaus oli ihan hävettävän kadoksissa suurimman osan ajasta. Ja jos Remuun vaikuttaa positiivisesti se, että se tietää koko ajan olevansa "töissä", niin kyllä se itsellekin tuo varman olon, kun tietää, että koira on hyvin kuulolla ja käsissä myös siirtymät ja odotusajat. Varsinainen hyvän käytöksen kultainen päivä siis. Ilmeisesti kurinpalautuskuuri on purrut. Tai sit se on kipeä, vaikka mitään oireita ei kyllä ole..

Kevään merkkejä

2010-04-08T11:49:00.002+03:00

On se mukavaa - kaikesta kurasta huolimatta - kun lumet alkaa olla pihasta sulaneet, niin pääsee Reemun kanssa treenaamaan hypyillä kaikkea pientä kivaa omassa pihassa. Eilenkin hiottiin käännöksistä niitä kuuluisia sekunteja pois. Viikonlopun ohjelmassa meillä on Jari Suomalaisen agikoulutus lauantaina. Saa nähdä kuinka paljon siitä saa irti näin puolitoistajalkaisena ja juoksemattomana, mutta mennään nyt kuitenkin kun on ilmoittauduttu. Eiköhän sitä jotain pysty kuitenkin tekemään. Ja kyllähän mä pystyisin jo vähän hölkkäämään, mutta kun ei oikeastaan saisi.. Eilen kyllä ihan vahingossa käännöksiä harjoiteltaessa tuli otettua vähän juoksuaskeliakin :-D

Illalla heittelin kakkoja aidan toiselle puolelle (siis mistä meidän pihaan on voinut tulla näin paljon koirankakkaa?!) ja kuuntelin, kun huuhkajat hu-huuhuilivat toisilleen jossain ihan lähellä. Komeaa kuunneltavaa, vaikka se saikin joksikin aikaa pikkulinnut hiljenemään. Mustarastaan ääni on kyllä yksi kauneimpia linnun ääniä, vaikka täytyy myöntää, että se oikea kevään tuova lintuääni on kyllä mulle lokin käkätys :-D Koirat saivat komennuksen tarhaan siinä kohtaa, kun Sani alkoi haukkumaan varoitushaukkua metsää kohti. Luulen, että siellä oli hirvi (tai hirviä) sillä lenkiltä palattuani olin kuulevinani hirven kutsuääniä (samoin Sani, joka tuijotti taas metsään luppakorvat lähes pystyssä). Meidän koirathan ei hirviä lähde ajamaan takaa, koska niiden mielestä hirvet ovat aika pelottavia. Peurat ovatkin sitten aivan toinen juttu..

Lenkillä näimme järven "jäällä" joutsenen (ja on niitä enemmänkin tästä yli lennellyt). Onneksi huomasin sen ennen jätkää ja sain koiran naruun, koska muuten olisi kyllä tullut talviturkki kastettua. Jos kohta sitä turkkia on kyllä jo ojissa lioteltu kylkiä myöten. Sen verran jäistä taitaa vesi kuitenkin olla vielä jopa vesipedon mielestä, että varsinaisesti uinut jätkä ei vielä ole ja jos ehdin huudella sen pois niin se varpaiden liottelukin saadaan vielä vältettyä. Myös Romeon vesilintuystävät eli telkät olivat saapuneet järvelle. Pullasorsat kun saavat Rompun mielestä uiskennella aivan rauhassa, mutta nämä sukeltavat ovat selvää riistaa.

Onneksi olkoon Sani 11 v.!

2010-04-02T09:58:00.000+03:00

Tästä alkaa tämä meidän keväinen synttärijuhlakausi, jossa reilun kuukauden sisään mahtuu sekä neli- että kaksijalkaisten synttäreitä peräti kuusi. Tänään juhlitaan Sania, joka täyttää (jo) 11 vuotta. Niin se aika menee, ettei huomaakaan.. Vähän on neidillä vauhti hidastunut (vaikka ei sitä koskaan paljon ole ollutkaan..) ja harmaata tullut kuonoon ja silmien ympärille. Ketterästi Sani silti hyppäsi talvella portin yli aina, kun gps-panta laitettiin kaulaan ;-D Muutenhan neiti pysyy esimerkillisesti pihassa ja tyytyy vain kaihoisasti tuijottamaan metsään, mutta kun tämä kyseinen panta laitetaan kaulaan, niin hupsista vaan, kun ihan ohimennen iloisten loikkien siivittämänä hyppäsi portin yli. Synttärisankarille saattaa tänään olla luvassa jonkinlaista herkuttelua keitetyn sydämen muodossa.

Kuravettä

2010-04-01T17:51:00.001+03:00

Joo-o, kyllä se nyt siltä näyttää, että kevät ja kurakelit ovat vihdoin täällä. Sehän tarkoitti Reemun kohdalla sitä, että toisen kerran kahden viikon sisään kaivettiin eteisen kaapista esiin kidutusvälineet eli sakset! Hui, sanoi pikku-Reemu. Tällä kertaa käsittelyyn joutui kuitenkin ensin Romeo, jolta siistin tassut ja mahan alustan. Romeokin sai tällä kertaa tassuihinsa "spanielileikkauksen". Yleensä olen Rompulta vain napsaissut isommat tupsut tassuista pois, mutta nyt siis leikattiin kaikki, mitä vain sai leikattua. Remu sai tämän jälkeen omalla vuorollaan kurakelin kampauksen. Savipeltojen keskellä asuvalla koiralla kun ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin kauniit tuuheat hapsut ;-D En kuitenkaan viitsinyt kaikkia leikata kokonaan pois, sillä seuraavaan näyttelyyn on jo ilmoittauduttu.. Aika reilusti kuitenkin lyhensin ja siistin ohkareilla. Ehkä sitä nyt pääsiäisenä sattuisi kamerakin mukaan ulkoilulle, niin voin sitten postata kuvia jätkän uudesta lookista. Eipä tuo ilmeisesti pahalta näytä, kun treeneissä seisottaessani jätkää pöydällä (ihan agipöydällä ja toko-käskyllä..) yksi ryhmäkavereista kysyi, että ollaanko me näyttelyyn menossa :-D

Maanantaina oltiin siis treeneissä ja edelleen täytyy sanoa, että ihmeen hyvin sitä pystyy rataakin tekemään ilman, että juoksee. Koiran vauhti kieltämättä on kyllä aika paljon hitaampi siten.. Tällä kertaa otettiin kontakti- ja pöytätreeniä. Aluksi tehtiin ihan simppelisti kaikkia kontakteja yksitellen kymmenen toistoa per este varioiden ohjaajan sijoittumista ja liikkumista. Hienosti jätkä jaksoi tehdä kaikki kolmekymmentä kertaa peräkkäin. Pysähdykset alkaa olla nyt tosi varmat, joten nyt aletaan treenata pysähtymistä ilman namilätkää. Muutaman kerran olen itsekseni treenatessa niin jo tehnytkin, ja aika hyvin on jätkällä homma jo hallussa. Pöydän kanssakaan ei mitään ongelmia ole, kunhan hidastaa koiran vauhdin ennen estettä, ettei se hyppää yli.. TOP eli seisokäsky toimii tässäkin hienosti eli on meillä sentäs joku suht varma tokoon liittyvä juttu.

Remu kyläilemässä

2010-03-25T10:52:00.003+02:00

Eilen kävin Remun kanssa äitin ja siskon luona kylässä, ja siellä onkin sellainen eläintarha, että pikku spanielin pää meinasi mennä ihan sekaisin kaikesta tutkimisesta. Moikattua tuli kissa, papukaija ja marsu, mutta kilpikonnasta Remu ei ollut kiinnostunut. Kyllä oli jätkä väsynyttä poikaa, kun tultiin kotiin. Pena-kissa ei suuresti arvostanut Remun tutustumisyrityksiä, varsinkaan kun Reemu olisi ensi-ihmetyksestään päästyään halunnut vähän leikkiä ja nuolla Penan nenää. Remu ymmärsi kyllä hienosti aluksi esittää kaikki mahdolliset rauhoittavat signaalit, ja oli sitä mieltä, että kissa on varsin arveluttava otus, jota on syytä lähestyä hyvin varovasti. Varovaisuus vain tuppasi unohtumaan kiinnostuksen tieltä, mutta Pena on onneksi kiltti herrasmies, joka sieti ihmeen kärsivällisesti typerän koiran vouhkaamisen ja tunkeilevaisen käytöksen. Tuli kyllä ihan Karvinen ja Osku mieleen :-D

Siis vitsit, mikä toi on?

Pusu jooko? Ollaan kavereita?

Kukas täällä asuu?

Moikka marsu!

Aaro-marsu ja Remu-Eemeli muuten vaihtoivat ajatuksia vinkumalla: ensin piippasi Aaro ja sitten Remu takaisin ;-)

Agitreeniä ajatuksella

2010-03-23T11:06:00.001+02:00

Eilen oltiin treeneissä ja saatiin mun juoksemattomuudesta huolimatta tehtyä melkein samat radat kuin muutkin. Muutamassa kohdassa piti vähän helpottaa, kun ei vain kävellen ehtinyt ;-) Jätkä oli taitava. Vauhdin hidastus auttaa kummasti siihen, että Reemu malttaa miettiä ja pohtia, eikä vain hosu. Keinulle pysähtyminen onnistui joka kerta, vaikka ohjaaja huiteli vielä ties missä.. Muutenkin ohjaus toimi hyvin takaa ja ehkä paikoin vähän erikoisia kuvioita käyttäen. Tarttis nyt vaan muistaa tämä, että antaa koiralle PALJON tilaa ja luottaa siihen, että sitä voi ohjata vaikka kuinka kaukaa. Ja muistaa käyttää mielikuvitusta ohjauksen suunnittelussa, eikä välttämättä valitse sitä, mikä ensin tuntuisi varmimmalta. Ja mikä parasta, polvi ei tullut lainkaan kipeäksi kääntyilyistä ja pikakävelystä, joten kyllä se tästä.

Remu näyttelemässä laiskaa lahnaa

2010-03-21T18:12:00.003+02:00

Ehkä pitäisi lopettaa näytelmistä puhuminen ja puhua sen sijaan koirien kauneuskilpailuista, niin ehkä tuo jätkä suostuisi luopumaan roolistaan laiskana ja haluttomana eläinparkana, joka on taas raahattu väkisin viettämään uppotylsää päivää, joka ei sisällä yhtään juoksemista, hyppimistä, jälkien tutkimista eikä leikkimistä ja jota vielä on edeltänyt karmea kidutus saksien ja shampoon kanssa. Eli tänään oltiin Tampereen KV-näyttelyssä, ja Remu hoiti homman perinteiseen EVVK-tyyliin. Eihän siitä silloin mitään tulosta tule, jos kohta ei arvostelukaan ollut mikään huippuhyvä, joten ilmeisesti Remu ei ollut tuomarin haluamaa tyyppiä. Eikä laiskan lahnan esittäminen auta asiaa yhtään. Miten voikin agilitykentällä tuskin nahoissaan pysyvä koira olla toisessa ympäristössä niin todella vetämätön, että ei samaksi tuntisi..

Tulos oli VAL ERI ja arvostelu seuraavanlainen:

Good head. Nice shape. Carrying a bit too much weight. Good topline and quarters. Acceptable movement.

Kaikki 20 walesiurosta saivat ERIn ja Remu ei sijoittunut seitsemän koiran valioluokassa. Arvostelusta en kyllä suostu tuota ylimääräistä painoa allekirjoittamaan. Mun mielestä jätkä on nyt erittäin hyvässä lihaskunnossa ja yhdistettynä paksuun karvaan, niin ilmeisesti näyttää tukevalta, jos ei pidä isokokoisista muutenkaan. Kylkiluut kuitenkin tuntuvat kylkiä siveltäessä, vyötärö erottuu, eikä selkäkään mun mielestä mitenkään leveä ole. Ja en sitten tiedä, viittaako tuo hyväksyttävä liikkuminen muhun vai Remuun ;-) Jouduin nimittäin esittämään jätkän kuitenkin itse, kun Remun kasvattaja ei sitten tullutkaan näyttelyyn. Epäilen kyllä, että itse olisin saanut EVAn tai hylätyn epäpuhtaista liikkeistä..

Muuten oli ihan kiva päivä. Näyttelyn seuraaminen jäi kyllä toissijaiseksi, kun tuli vain höpistyä tuttujen kanssa ;-) Perjantaina treenattiin muuten sitkeästi edelleen yhtä estettä kerrallaan. Taitaa tälläinen pakollinen tekniikkaharjoittelu kyllä tehdä oikein hyvää Reemu-Eemelille mm. kontaktien suorittamisessa.

Ulkoilua, treenailua ja pientä kurinpalautusta

2010-03-15T10:17:00.002+02:00

Remu ei enää ulkoile pihassa irti ennen kuin lumet on sulanut. Toki lieventäväksi asianhaaraksi on sanottava, että aita on paikoin mäessä matalampi kuin Reemun säkäkorkeus. Tai aita on oikeastaan ihan riittävän korkea, mutta yhdistettynä korkeaan hankeen ja aivan loistavaan hankikantoon, niin.. Nyt harjoittelemme vain hihnassa, mitä se meinaa, että aidan yli ei mennä. Aamulla sain hyvän opetustilanteen sen jälkeen, kun Reemu oli kertaalleen mennyt yli aidasta. Laitoin koiran flexiin ja menin seisoskelemaan sen kohdan lähelle, mistä viimeksi mentiin yli. Jätkä siinä vähän aikaa pyöriskeli ja sitten ihan ohimennen pomppasi aidan yli. No, voitte arvata, että koiraparalle kävi ilmeiseksi, että nyt tuli tehtyä virhe. Ehkä kun koko aita on käyty kohta kohdalta läpi, jätkä on ymmärtänyt, mikä on aidan tarkoitus, sillä niistä kohdista, mistä olen päässyt kieltämään, jätkä ei ole sen jälkeen mennyt yli, vaikka on seissyt aidan vieressä katselemassa ulkopuolelle. Eihän sitä aitaa ookaan kuin muutama sata metriä, että pikku juttu.. Mä luulen, että tämäkin hyppely- ja kiipeilyominaisuus Remu Veikanpojassa on ehdottamasti selitettävissä geeneillä ;-)

Koska kevättä on ollut rinnassa hieman enemmänkin, niin jätkä-parka on joutunut taas palaamaan pentuaikaisiin tapoihin, joihin kuuluu mm. istuminen ennen ulosmenoa ja uudelleen ennen sisällepääsemistä ja sama portilla. Lenkillä joutuu aina välillä kulkemaan käskyn alla vieressä, eikä saa vain kaahottaa omia teitä. Hihnassa ei vedetä yhtään ja aina pitää kulkea tien vasemmassa reunassa. Ainahan näin on pitänyt tehdä periaatteessa, mutta ehkä mulla hieman pääsi talven aikana ote repsahtamaan, enkä aina jaksanut vaatia, että asiat tehdään viimesen päälle.

Jotta ei vain tylsäksi menisi, niin on me leikitty hauskojakin juttuja. Etsiminen on aina ollut Remun lempparileikkejä. Pois alta risut, männynkävyt ja pappakoira, kun Remu etsii ;-) Joo, Romppu on muutaman kerran kolauttanut päänsä keittiökaapin kulmaan, kun olen vapauttanut lössin etsimään piilotettuja nameja, enkä ole tajunnut ennakoida koirien istumajärjestystä niin, että Reemu on etummaisena, eikä sen tarvi taklata muita pois edestä.. Mutta siis nyt on namit vaihdettu Remulla tunnarinoutokapulaan. Hienosti jätkä on tajunnut, mitä "tikku"-käskyllä pitää etsiä. Remu myös aivan itsestään alkoi alusta asti tehdä siitä noutoa eli nappasi kapulan suuhun ja toi mun eteen. Sen enempää en olekaan vielä vaatinut, koska tunnarinoutokapulasta innostuminen on ollut välillä vähän nihkeää. Nyt on vain keskitytty tekemään kapulan etsimisestä superhauska ja vauhdikas leikki. Romeo puolestaan on päässyt verestämään avainten etsimistaitojaan. Hienosti osaa herra ilmaista löytönsä tönäisemällä kuonolla avaimia ja käymällä maahan niiden eteen, jos mahdollista.

Tänään olisi taas tarkoitus illalla mennä harjoittelemaan kontakteja ja lähetyksiä. Ensi viikon kisat jäävät nyt suosilla väliin, harmi kyllä, sillä koira on tosi hyvässä vireessä. Seuraavat suht lähellä olevat ovat vasta toukokuussa. Toivottavasti saan vaihdettua talkoovuoroja, etten joutuisi olemaan molempina päivinä töissä omissa kisoissa, vaan pääsisin toisena itse kisaamaan. Vähän myös jo huolestuttaa tuo sunnuntain näyttelykin, että mahdanko pystyä Remun kuinka esittämään. Onneksi meillä on jo aikaisemmin sovittuna Remun kasvattajan kanssa, että hän tarvittaessa esittää jätkän. Mieluummin kyllä esittäisin itse, mutta katsotaan..

DLA-monimuotoisuustestin tulokset

2010-03-09T14:51:00.000+02:00

DLA-monimuotoisuustestin tulokset tulivat vihdoin "vain" puolen vuoden odottelun jälkeen. Lisätietoa testistä löytyy Genoscoperin sivuilta. Remun haplotyypit olivat 3 ja 2. Jokainen koira saa yhden haplotyypin kummaltakin vanhemmaltaan. Tutkittavana oli 38 walesin otos, josta noin 40%:lla oli tyyppi 1, n. 22%:lla tyyppi 2, n.15%:lla tyyppi 3 ja noin 10%:lla tyyppi 4. Lisäksi oli löydetty kolme muuta tyyppiä, joita kaikkia oli alle 10%:lla otoksen koirista. Kiinnostavaa seurata, lisääntyykö tämän testin käyttäminen ja aletaanko sitä oikeasti hyödyntää jalostuksessa. Idea testin käytössä olisi, että yhdistelmään valittaisiin uros ja narttu, joiden haplotyypit ovat mahdollisimman erilaiset.

Kolmas kerta toden sanoo..

2010-03-09T09:43:00.001+02:00

.. ja silloin tyhminkin tajuaa ottaa lapion kiltisti käteen. Eli kun Remu-Eemeli-rontti meni kolmannen kerran aidan yli samasta kohdasta, ja tällä kerralla ei edes kenenkään perään, vaan ihan vain sen takia, että halusi mennä kakalle pihan ulkopuolelle, niin pakkohan se oli kaivaa aita esiin lumen alta edes siitä kohtaa. Oli muuten pieni homma, siihen sai tuntikaupalla aikaa menemään. Lunta oli aidan reunassa reippaasti yli puoli metriä ja osa siitä vielä tiiviiksi tamppautunutta, kun koirat ovat siinä kulkeneet. Huh, nyt vain kauhulla odotan, että mistä kohtaa jatkan kaivamista seuraavaksi.. Alla kuvat ennen ja jälkeen vallihaudan kaivamista.

Eilen olimme kuukauden tauon jälkeen oman ryhmän agitreeneissä. Eihän me Remun kanssa paljon mitään tehty, mutta käytiin kuitenkin vähän virkistymässä. Ja syömässä Tonin ja Merckxin ekan AVA-sertin kunniaksi pullaa ja pommacia ;-) Tai siis minä söin, Remulle oli mukana vain kuivia froliceja, kun en ollut tajunnut varata jääkaappiin keitettyä sydäntä, maksaa tai kieltä, mitkä on Remusen perusaginameja. Kuivat frolicit eivät menoa kuitenkaan hidastaneet, vaan se mikä vähän hidasti oli ohjaaja, joka vain käveli ja yritti parhaansa mukaan vain seistä paikallaan ja pyörimättä niin, että polvi vääntyy.. Täytyy kyllä sanoa, että treenit meni itseasiassa todella hyvin meidän osalta. Voisin jopa sanoa, että paremmin kuin silloin, kun yritän juosta jätkän kanssa kilpaa. Kouluttajakin totesi, että tuo koirahan ajattelee ;-) Remu on onnistuneesti siis tähän asti piilottanut fiksuutensa armottoman kiihkoilun alle.

Se, mikä oli musta kaikkein hienointa, oli A:n kontaktille pysähtyminen ja siellä odottaminen, vaikka mä olin varmaan kymmenen metriä jäljessä eli Remun ollessa A:n alastulolla olin vasta A:ta edeltäneellä hypyllä. Loistavan hieno jätkä kerrassaan! Lisäksi me tehtiin aikas hieno hyppykuvio, mihin kuului mm. takaakierto aika pitkältä etäisyydeltä edelliseltä hypyltä siten, että mä seisoin melkein koko ajan vain paikallani ja pyrin ohjaamaan lähinnä sanallisesti ja yläkropalla. Muutenkin oli sinänsä helppo treenata "puolitoistajalkaisenakin", kun on koira, joka irtoaa. Tuli ainakin mietittyä ja testattua kunnolla, miten sitä voi parhaiten hyödyntää!

Agitreeneissä, vihdoinkin

2010-03-02T17:53:00.000+02:00

Tänään käytiin Remun kanssa uhmaamassa juoksemiskieltoa. Se koskee onneksi vain mua, joten eihän se agilityn harjoittelua estä! Ainoa oikea kriteerihän on se, pystyykö lämmittely- ja jäähdyttelyverkkaamaan koiran.. Otettiin Reemun kanssa yksittäin A:ta ja keinua ja kontaktit onnistuivat hienosti. Nyt tuli harjoiteltu aidosti sitä tilannetta, että olen tosi paljoa koiraa jäljessä ;-) Lisäksi otettiin keppejä. Niilläkin jostain kumman syystä harjoiteltiin lähinnä kepeille paikoiltaan lähetyksiä ja koiran etenemistä niin, että jään itse paljon jälkeen tai paikoilleni seisomaan. Hienosti ja itsenäisesti sujui jätkältä sekin. Lopuksi otettiin muutama kerta hyppytekniikkasarjaa aiheena korkeus. Ja sekin sujui mainiosti yhtä varaslähtöä lukuun ottamatta. Intoa olisi koiralla riittänyt enempäänkin, mikä ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä. Mutta toisaalta hyvä, että nyt tulee ainakin tehtyä näitä perustekniikkatreenejä, kun muutakaan ei voi. Ja kylläpä tuli tylsän positiivinen postaus :-D

Rinsessa Reemu metsällä

2010-02-27T13:48:00.002+02:00

Rinsessa Reemu rimpsumekossaan

Muttei mekko paljon menoa haittaa

Kaverit tosin oli hiukan hukassa, ne kun ei koskaan tajua, ettei sillain saa yksin lähteä seikkaileen. Reemu ei kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä sellainen käytös on olevinaan.

Sanii, missä sä olit, ihanaa kun sä tuut!

Mulla oli siis nii-in jo ikävä

Mutta väisty silti, kun MUSTA otetaan täällä kuvia

Ja missä sä muka olit, missä?

Ji-haa, lentävä rinsessa dumbo tulee

Jaa, että mikä on Sanista kaikkein kivointa?

Eli aamupäivällä oltiin siis metsällä, ja nyt kuivatellaan turkkia lumipaakkujen irroittelun jälkeen. Huh, ei ole kyllä mitenkään käytännöllinen karva walesilla näille(kään) keleille. Harmi sikäli, että minnekään pidemmille lenkeille ei lumisella suojasäällä uskalla lähteä, kun joutuu pian kantamaan koiran kotiin. Lunta on nyt toisaalta niin paljon, että ei koirat kauaa jaksaneetkaan metsässä kahlata.

Ja kuinka Remusta nyt sitten on rinsessa tullut? Ei, emme ole käyneet eläinlääkärillä muuttamassa prinssiä prinsessaksi, vaan tämä johtuu ihan eilisestä trimmauksesta (ei, ei myöskään mulla sakset lipsahtanut). Mutta mitä muuta voi ajatella koirasta, jonka pitää päästä syliin korvien trimmauksen ajaksi, kun se on niin jännää, ettei muuten pysty olemaan paikoillaan.. No, kai sitä muuten rohkealla koirallakin joku pimeä kohta pitää olla. Toisaalta korvien trimmaus sujuikin kivasti pää sylissä ja ne oli kieltämättä aika helppo leikata siinä. Mutta olin kyllä itse melkoisen karvainen session jälkeen.. Nyt kaipasin kovasti trimmauspöytää, kun polvillaan oloa ei voi edes ajatella, eikä myöskään jalan koukistaminen onnistu, joten lattialla trimmaaminen oli siis hieman haastavaa. Ehkä se joskus pitäisi hankkia. Teki mieli leikata hapsuista oikein kunnolla pois, mutta yritin leikata säästeliäästi ensi kuun Tampereen kv-näyttely mielessä. Kaula jäi vielä ajelematta, kun ajattelin, että jos vielä tulee kylmiä ilmoja.

Niin, ja on jätkästä aika linssiludekin tullut:

Ja kuten olen jo aiemminkin todennut, niin meidän aita alkaa toden totta kadota lumen alle. Pojat eivät onneksi ole vielä tajunneet, että siitä pääsisi yli varsin pienellä vaivalla. Sani hyppäsi - taas - metsälle lähtiessä portin yli niin, että hups vaan. Remu ei sitä onneksi nähnyt, se on niin kova apinoimaan, että se olisi mennyt perässä saman tien. Sani puolestaan ei viitsi moisia urheilla muuta kuin ollessaan superinnoissaan jostain. Eli metsälle lähdöstä.

Temppuilua

2010-02-19T10:38:00.000+02:00

Kohta kaksi viikkoa on nyt otettu kovasti rauhallisesti, ja kyllä osaa olla tylsää. Nyt tosin olen jo tällä viikolla päässyt vähän uloskin, eilen jopa Remun kanssa käytiin vähän tuolla läheisellä metsäautotiellä kävelyllä. Mutta juoksemista ei voi vielä edes ajatella, kun kävelykin sujuu vähän niin ja näin, eli agitreeneistä on turha haaveilla ihan lähiaikoina. Tai ainakaan ensi maanantaina. Ja koska mulla on nyt tosi tylsää, eikä opiskelujututkaan huvita, niin postataan nyt sitten uppotylsä selvitys siitä, mitä me on treenattu tällä viikolla. Laitan edes muutaman kuvan piristämään tätä jaarittelua. Remulle on nyt tullut jokapäiväiseksi tavaksi käydä tarkistamassa talipallotilanne. Ajatella, että mä syksyllä laitoin nuo pallotelineet tuolilla seisten..

No, tällä viikolla kun ei ole enää tarvinnut varoa heiluvia häntiä ja tassuja niin kauheasti, niin ollaan poikien kanssa harjoiteltu temppuja sisätiloissa. Romeo on saanut harjoitella ihan oikeasti sirkustemppuja, mutta Remun harjoittelu on kyllä tavoitteellisen harrastuskoiran ollessa kyseessä tähdännyt tokoliikkeiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että kyllä temppujen opettelu käy Romeolta sujuvammin kuin Remulta, jonka mielestä ratkaisu kaikkeen on katsekontakti :-D

Rompun kanssa käytän naksutinta, ja herran mielestä kaikki, mitä sen kanssa tehdään on tosi kivaa. Romeo varsin hyvin tarjoaa itse erilaisia käytösvaihtoehtoja, joten mikäs sen helpompaa kun naksutella sitten oikeasta toiminnasta. On hauska seurata koiraa, kun oikein näkee, kuinka pienet harmaat aivosolut raksuttaa! Tämä on ehdottomasti Romeolle se paras tapa opetella uusia asioita ja jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jos olisin naksutinta tajunnut ja osannut käyttää herran ollessa nuorempi, niin tokojututkin olisi varmaan tällä keinoin saatu opittua tosta vaan ja korkealla motivaatiolla.

Nyt viimeisimpänä on harjoiteltu tassun laittamista silmille, peruuttamista ja kosketuskohteena käden, pallon ja kontaktilätkän erottamista sanotun nimen perusteella. Ja sitten aina välillä pelataan erilaisia aktivointipelejä, mistä Romeo tykkää myös kovasti. Meillä on neljä erilaista, joista kaksi on Rompulle jo ihan helppoja, kolmas melkein hallussa ja neljättä ei olla vielä lainkaan kokeiltu.

Remulla taas toimii paremmin hyvä-sana. Olen jätkänkin ehdollistanut - tai ainakin yrittänyt - naksuttimelle, mutta jotenkin se ei oikein ole Remun juttu. Nopeasti sanottu hyvä-sana sen sijaan toimii paljon paremmin. Muutenkin tuntuu, että oma-aloitteinen toiminta on jätkälle paljon vaikeampaa kuin Romeolle. Remu tekee kyllä hirveän mielellään kaikkea, mutta esim. noissa aktivointipeleissä se on aivan surkea, kun se vaan tuijottaa mua :-D

Senpä takia olen nyt opettanut Remulle käden kosketusta kohteena. Se alkaa nyt sujua pikku hiljaa. Katsekontaktin tarjoaminen ei sinänsä ole huono tapa toimia ongelmalliseksi koetussa tilanteessa, mutta koska tiedän, kun olen sen niin monta kertaa nähnyt, että tuo koira osaa ajatella ja jopa hyvin monimutkaiselta tuntuvia asioita, niin yritän saada sitä puolta esiin hieman enemmän myös koulutushommissa. Ehkä tokostakin siten saisi jätkän mielestä vähän kiinnostavampaa, vähän samoin kuin Romeon mielestä on kiva opetella temppuja, mutta ei tokoa.

Remun kanssa on nyt otettu työn alle merkille lähetys ja kauko-ohjauksen viimeinen asento eli seisominen siten, että se sujuisi kauempaakin kuin aivan jaloissa kiinni. Lisäksi "lämppäri- ja jäähdyttelyliikkeinä" (jostain joskus opin, että aina pitäisi aloittaa ja lopettaa treenit jollakin helpolla ja valmiiksi osatulla jutulla) olen käyttänyt mm. noutokapulan pitämista ja välillä sitä on saanut jopa noutaakin. Merkille lähetykseen luin Canis-lehdestä hyviä opetusvaihtoehtoja. Niistä suoraan hylkäsin sen, jossa koira opetetaan aluksi koskemaan merkkiin, koska meillähän ongelma on ollut se, että Remusta merkkitötteröitä on kiva poimia mukaan :-D No, nyt on sitten vain opeteltu aluksi merkin taakse kääntymistä perusasennosta siten, että merkki on ihan meidän edessä. Ihan hyvin lähtenyt sujumaan.

Eilen metsälenkillä tein myös Tommy Wirenin viime kesän leirin koulutuksessa neuvomaa harjoitusta, tosin vähän sovellettuna. Eli harjoiteltiin vapaaehtoista kontaktinpitämistä, joka lähtee koiran aloitteesta. Aina kun jätkä vilkaisikin mua, sanoin hyvä ja palkkasin. Varsin nopeasti jätkä alkoi pyöriä lähempänä minua. Eipä tuo juuri eroa siitä, mitä pentuna tehtiin, mutta ehkä sitä nyt tuli tehtyä enemmän tietoisesti. Ongelma lähelläpysymisessä on kyllä oikeastaan silloin, kun kaikki koirat ovat mukana, sillä kun kaksin ollaan liikkeellä, niin Remu vahtii kyllä tosi tarkkaan, mihin menen. Mutta eihän se koskaan ole pahitteeksi vahvistaa osattujakin asioita.

Pikku lintukoira vai pikkulintukoira?

2010-02-11T14:16:00.002+02:00

Miksei kamera ole ikinä käsillä silloin, kun saisi sen huippuhauskan kuvan, aarghh! Äsken aloin huutelemaan poikia sisälle, ja mitä näinkään: Reemu-Eemeli näykki pikkulintujen talipalloja! Pallot ovat telineissä ja oikeastaan aika korkealla koivunoksassa roikkumassa, mutta kun tätä lunta nyt on, niin puun alla on sitä aika korkea kolattu kasa. Joten nyt sitten jätkä keksi, että tonne kun kiipeää päälle ja vähän kurottaa, niin mähän yletyn katsoon, että mitäs tuolla roikkuu.. Oman osansa kiipeämisen motivoinnista tekivät varmaan pikkutirpat, jotka sirkuttivat aika ärsyyntyneen oloisesti ylempänä puussa. Joten ollako vai eikö olla, linnut vai talipallot kiinnostavampia tai mahtaako jätkis ehkä tuntea olevansa pikkulintu? Lentäminen ainakin jo sujuu dumbokorvien avulla varsin mallikkaasti, ohessa tyylinäytettä ajalta, jolloin lunta oli vielä normaali määrä..

Pelkkää makaamista

2010-02-09T09:43:00.000+02:00

..on ollut ja tulee olemaan meidän elämä lähiaikoina. Sunnuntain kisat jäivät sitten väliin, kuten ehkä nokkelimmat arvasivat, koska niistä ei minkäänlaista vuodatusta tänne tullut. Olo oli sen verran flunssainen, että en uskaltanut lähteä kisoihin. En nyt niin kipeä ollut, että muuten olisin mennytkin, mutta kun maanantain ohjelmassa oli polvitähystys.. Ja lepääminen kyllä kannatti, sillä tauti meni sillä ohi. Ärsyttää ja harmittaa vain kauheasti kisojen väliinjääminen, sillä treenit olivat menneet kuitenkin hyvin, ja sikäli ehkä jonkinlaisia odotuksia oli. Tai ainakin olisi ollut kiva mennä katsomaan, että mihin seuraavaksi kiinnitetään erityishuomiota treenatessa ;-) Nyt seuraavia kisoja joudutaan odottamaan ainakin maaliskuun loppuun, koska jo tässä vaiheessa on varsin selvää, että suunnittelemiini helmikuun lopun kisoihin ei osallistuta.

Niin, eilen sitten hankin uusia mielenkiintoisia kokemuksia käymällä polvitähystysleikkauksessa. Operaatio selkäpuudutuksineen (puudutus oli se mikä mua eniten jännitti) yms. meni hyvin, polvesta löytyi se, mitä epäiltiinkin, se korjattiin, mitä korjattavissa oli ja nyt sitten vain maataan jalka koholla, kylmäpussi polven päällä ja särkylääkkeitä napsien. Vähintään tämä viikko menee keppien kanssa ja pakkolomaa agilitysta pitäisi viettää vähintään kuukausi.. Nyt jo kyllästyttää sohvalla makaaminen!

Pikatreenaus

2010-02-05T18:17:00.001+02:00

Tänään käytiin pikaisesti treenaamassa kontakteja. Tai oikeastaan ainoastaan A:ta ja keinua, puomi kun oli purettu, enkä sitä sitten yksikseni alkanut kasata. Tein yksinkertaisen radan, jossa kontaktiesteille päästiin kaahaamaan lujaa. Reemu on oli hieno. Otin pariin kertaan molemmat kontaktiesteet myös ilman lätkiä. Ekalla kerralla jätkä meinasi luistaa A:n kontaktille pysähtymisen, mutta korjasi sen tiukan odo-käskyn seurauksena nostamalla takatassut takaisin esteelle. Kisoissa siitä olisi kyllä tullut hylky, mutta opetuksellisesti silti hyvä. Erittäin positiivista on se, että hyppimistä puolivälistä alastuloa ei ollut, vaikka lätkät puuttuivat, ja tuota yhtä lipsahdusta lukuun ottamatta pysähtymisissä ei ollut mitään epäröintiäkään.

Romeokin pääsi mukaan, ja teki kepit ja putken kertaalleen. Sen jälkeen harjoiteltiin vähän peruuttamista, jalkojen välistä pujottelua ja kertailtiin muitakin vanhoja temppuja. Sani-parka vietti tämän ajan yksin kotivahtina, mutta eiköhän neiti huomenna pääsee pupujahtiin.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

2010-02-03T16:10:00.000+02:00

Hyvän mielen ratoja

2010-02-01T21:56:00.000+02:00

Tänään teimme "yleisön" pyynnöstä kisoihinvalmistautumismielessä hyvän mielen ratoja. Tavoitteena siis oli saavuttaa uskomus omiin ja koiran taitoihin tekemällä helppoa, yksinkertaista (ja tylsää) rataa, jotta kisoihin voi lähteä luottavaisin mielin. Täytyy jo tässä vaiheessa todeta, että koiran taitoihin alkaa olla varsin vankkumaton luotto (vaikka se ei aina siltä näytä), mutta ohjaajan taidot.. huokaus..

Aluksi otettiin kuitenkin jotain aivan muuta, mikä piti sisällään pitkiä estevälejä ja vinoja lähestymisiä koostuen hypyistä, muurista ja putkista. Ja tämä, minkä piti olla se vaikea, menikin meillä kaikkein parhaiten. Vielä kaikista parhaiten se meni sitten, kun tajusin pitää suuni kiinni ja keskittyä vain ja ainoastaan vartalo-ohjaukseen. Reemu vaan on kuin peili: kaikki virheensä näkee heti. Ja virheitähän ei meillä anneta anteeksi.

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä sellainen hyvän mielen rata, mutta ei se ihan onnistunut, kun vähän käännettiin keppien kulmaa, että olisi kuitenkin vähän haastavampi ja toi hyppy nyt kuitenkin tuolta takaa ja sit tosta vedätte tiukasti. Noo, ei se nyt mikään ihan mahdoton ollut, ja alku menikin meillä tosi hyvin, kunnes tuli aivan täydellinen keskittymisen puute mulle. Jotenkin keskityin siihen takaakiertohyppyyn ja sit unohdin täysin, miten jatkaa muurille ja siitä eteenpäin. Ja unohdin seuraavallakin. Eikä onnistunut vielä sittenkään. Ja sit alkoi jo Remulla mennä hermo, että näytä nyt oikeesti, mikä mennään tai jos tää loppu tähän, niin palkka sit heti tässä nyt. Pieni aikalisä oli paikallaan, ja sen jälkeen taas toimi. Tai ainakin toisella yrityksellä.

Vikaksi sitten otettiin aika suoraviivainen ykkösluokan radan tyyppinen pätkä tosin yhdellä mahdollisella putkiansalla varustettuna, mutta sehän kuuluu asiaan. Joo, ekalla kierroksella 2xHYL + 5vp (otettiin vähän kontakteja uusiksi, kun Remu häiriintyi tuomari-Jonnasta). Toka kierros jotain. Kolmannella vihdoin puhdas rata. Ei nyt ihan kauhean hyvä mieli kyllä jäänyt. Päätin sitten ottaa vielä kerran tosi pikaisesti muiden jälkeen, että ehditään yhdessä lenkille. Ja kauhea kiire tuotti tarvittavan keskittymisen ja intensiteetin ohjaukseen. Hieno, nopea nolla, josta todella jäi hyvä mieli. On se vaan niin kerrassaan taitava pieni otus.

Nyt sitten istutaan sohvalla kylmäpussi polven päällä. Mä oonkin kyllä aina ollu sitä mieltä, että tyhmyydestä sakotetaan..

Agitreeniä, kylmää ja vihdoinkin ulkoilua

2010-01-31T15:43:00.002+02:00

Maanantain agitreenit jäi näköjään kokonaan postaamatta, mutta ei nyt mitään ihmeempää oikeestaan tehty ja koirakin toimi muistaakseni aika perustasollaan, joten eipä niistä sen enempää. Muuta kuin se tuli ilmi, että polven korjailu tulee tarpeeseen, koska juoksusuorat ei enää kolmannen kierroksen jälkeen oikein tahtonut onnistua.. Ihan totta puhuakseni niin kyllä se polvi haittaa jo ihan perusulkoiluakin.

Melkein koko viikon olikin sitten niin kylmä, että ulkoilut jäi aika minimiin. Kakskyt-kakskytviis pakkasta ja puuskainen tuuli, ei kiva. Ostin Sanille fleecehaalarin takin lisäksi, eikä neiti kyllä yhtään ole vastustellut sen pukemista. Puntit vaan vaativat pientä korjailua, kun tahtovat valua tassujen yli koko ajan.

Perjantaina kävimme poikien kanssa taas hierontakoululla hoidettavana. Miksi meillä muuten aina koirat pääsee hierottavaksi ja trimmattavaksi ja vaikka mihin, mutta mä en?

Eilen sitten vihdoin oli sopiva keli ulkoilla. Kiersimme pitkän kahden tunnin metsälenkin, josta suurin osa matkaa oli metsäautoteitä, mutta mahtui mukaan myös yksi hakkuuaukean ylitys ja metsässä rämpimistä. Lenkin jälkeen siis nilkutimme Romeon kanssa kotiin. Jopa Remu oli hieman väsynyt juostuaan koko matkan. Metsässä meitä saatteli vähän matkaa töyhtötiainen. Ai että harmitti, kun kamera jäi kotiin. Tintti tuli ihan parin metrin päähän oksalle istumaan, ja seurasi meitä sirkuttaen ja oksalta oksalle lennellen hyvän matkaa. Nähtiin myös noin kymmenen metson parvi. Ensimmäiset lähtivät lentoon tien vieressä olleelta kalliolta ilmeisesti meidän ääniä pelästyen. Usutimme Remun katsomaan josko niitä vielä olisi jäljellä. Jätkä ensin vähän empi kauemmas lähtemistä (taisi johtua ihan pusikosta ja jätkää selkään asti ulottuvasta hangesta), mutta nosti hienosti yhden naaraan ihan meidän läheltä ja vielä pysähtyikin (syy tod.näk. edellä mainittu..). Lähetettynä kävi vielä tarkastamassa kauempaa paikan, mistä suurin osa parvesta lähti lentoon, mutta siellä ei ollut enempää. Ja hei, tuli kutsusta heti pois selvästi ihanista hajuista huolimatta.

Illalla vielä hirvi seistä möllötti taloa vastapäisessä koivikkorinteessä. Pojat sen sieltä hoksasivat iltapissalla käydessään. Kamalasta haukkumetelistä hirvi ei juuri välittänyt, ihan jopa pari askelta viitsi ottaa poispäin. Ihme kyllä aita pidätteli Remua ja Romeota, vaikka tuskin niistä kumpikaan olisi oikeasti uskaltanut hirven lähelle edes mennä saatika lähtenyt sitä ajamaan. Jos hirvi olisi edes niitä karkuun lähtenyt :D

Hyljätty koiraparka

2010-01-22T09:24:00.000+02:00

Eilen meille sattui taas Remu-Eemelin mielestä kardinaalimoka: unohdimme Remun kotiin, kun lähdimme illalla ulos. Ei voi pieni koira käsittää sellaista. HÄN oli loukkaantunut ja HÄNELLÄ oli ollu kova ikävä, että kyllä oli taas väärin kohdeltu. Ehkä oon ollu viime aikoina vähän turhan paljon kotona ja kun en oo ollu kotona, niin yleensä on ollu koiruus mukana.. No, ehkäpä nyt kevään aikana löytyisi töitä, niin sitten Remu saa taas opetella olemaan yksin (Romeon ja Sanin kanssa) kotona. Ja missä sitten käytiin. Harrastettiin kerrankin liikuntaa ilman koiria eli käytiin uimassa läheisen opiston urheiluhallissa, missä on torstaisin sellainen mahdollisuus tarjolla. Olishan Romeo ja Remukin siitä varmaan tykänny, mutta sinne sai ottaa mukaan vaan oikeita lapsia ;-)

Tänään en tee samaa ilkityötä, vaan otan Remun ja Romeonkin mukaan. Pääsevät pojat päiväksi autoon istumaan.. No, poiketaan ehkä matkalla pikaisesti agiliitohallille kertailemaan kontaktit ja sit sen jälkeen koirahierontakoululle harjoituskappaleiksi.

Treenausta

2010-01-19T10:23:00.002+02:00

Eilen oltiin taas perinteiseen maanantaitapaan agilitytreeneissä. Tällä kertaa meitä olikin vain muutama paikalla, joten ehdittiin treenata oikein kunnolla. Aiheena oli valssit, niissä erityisesti hioo ajoitusta, sujuvuutta ja etenevyyttä. Ihan kivoja harjoituksia oli. Mitään suuria vaikeuksia ei meillä ollut, mutta sitä sujuvuutta voisi aina olla enemmän.. Reemu oli hyvässä vireessä. Sitten otettiin vähän kontakteja, A:ta ja puomia, sekä radalla että A:ta yksittäin. A:lla pyrittiin hakemaan mulle lisää etäisyyttä A:han. Ensin Remu ei oikein hoksannut, että sama pysähtymisjuttu tää edelleen on, mutta sit kun palat loksahti paikalleen, niin etäisyyden kasvattamisella ei sen jälkeen ollut vaikutusta jätkän toimintaan.

Suunnitelmissa on nyt ilmoittaa jätkis Tamskin 7.2. kisoihin. Siellä on yksi agilityrata ykkösille. Katsotaan, kuinka kontaktien kanssa käy ja harkitaan sitten seuraavia kisoja, jotka olisivat myös Tamskin järjestämät helmikuun lopulla. Tosin siellä on kaksi rataa ykkösille, joista toinen on hyppäri niin, että ainakin sille ilmoitan Remun. Joku saisi vaan muistuttaa mua ennen rataa, että et sitten karju sille koiralle ennen kontakteja..

Koska meitä ryhmäläisiä ei ollut paikalla kuin kaksi, oli Jonnalla mukana omat koirat tervu Selma ja harjakoira Frank. Frank ei selvästikään pitänyt Remu-Eemelistä ja tunne oli kyllä vahvasti molemminpuolinen. Käytiin silti yhdessä lenkillä treenien jälkeen, ja alkumatkan jälkeen Frank malttoi rauhoittua, kun Remu ei kiljuvaa karvatöyhtöä ollut huomaavinaan. Häntä jätkällä oli kyllä koko matkan varsin korkealla ;-) Mutta muuten näytti tulevan kovasti rauhoittavia signaaleja, että äläs nyt kuule vouhkaa, kun ei tässä lenkillä saa tollain rähjätä. Aika jännä, että kohtaamistilanteissa Remu on herkkä rähjäämään, mutta sit jos ollaan yhdessä lenkillä, niin oli siinä sitten mikä koira vaan, niin ei mitään ongelmia.

Surkeeta on. Romeolla. Ei meillä muilla :-)

2010-01-16T11:21:00.000+02:00

Tällä kertaa hermonsa Sanin ja Jarkon metsälle lähdöstä menetti Romeo. Mulla olis ollu maailman surkeimmasta luppakorva-pystykorvasta videokin, mutta ei nyt siirto onnistunut. Joten joudutte vaan kuvittelemaan, kuinka kamalaa (ja ärsyttävää kuuntelijoiden kannalta..) voi olla, kun jätetään metsästyskaveri kotiin. Eihän Sani nyt mitenkään voi osata yksin etsiä pupuja! Nuorempana Romeo ja Sani kyllä leikkivätkin ajuekoiria, ja välillä selvästi jopa yrittivät pussittaa jänistä, mutta ei Romppu enää pysy Sanin perässä. Ja taitaa sillä muutenkin olla aikalailla omat kuviot. Eilenkin oli lenkillä niin omat kuviot, että meinasi hermo mennä mulla narun toisessa päässä. Romeo kun oli ilmeisesti taas mielestään lähtenyt yksin lenkille, mitä sitten että metsässä on hiukka hankala kulkea fleksissä olevan koiran kanssa, kun toinen säntäilee mihin sattuu.. Vaihdettiin sit maasto umpihankipeltoon, oli vähemmän narun (ja koiran) irroittelua. Ja hankikin aikalailla hidasti vauhtia. Ilkeä emäntä, taas kerran. Ja Remu tietty hyppi ympärillä ja ees taas iloinen virne naamalla.

Mua ei oo kyllä olleenkaan itkettäny, päinvastoin. Paitsi ehkä vähän eilen siä mettässä.. Proffat oli nopeita ja gradun arviointi tuli jo valmiiksi. Arvosanaksi tuli eximia cum laude approbatur (erinomaisella kiitoksella hyväksytään). Ei paljon muuta voi kuin olla erinomaisen tyytyväinen itseensä ;-)

"Direct action is fun film that doesn't take itself too seriously"

2010-01-12T11:14:00.006+02:00

Olen tässä nyt viime aikoina kuullut useammaltakin taholta, kuinka suoraviivainen tyyli Remulla on edetä agilityradalla. Jätkän etenemistä on verrattu jopa junaan, joka kyllä musta on hieman liioiteltua.. Tämä vaatinee nyt jonkinlaista selittelyä. Remu-Eemelihän sai virallisen nimensä muun pentueen tapaan elokuvien mukaan, ja Remun kohtaloksi osui toimintatrilleri Direct Action. Nomen est omen näyttää pitävän jätkän kohdalla paikkansa oikein hyvin. Enpä ole leffaa koskaan nähnyt, nimikin tuli valittua vain siksi, että se sopi minun pennulle ja kasvattajan nimelle asettamiin kriteereihin, mutta arvostelujen mukaan kyseessä on perinteinen toimintaleffa, jossa tapahtumia ja räiskettä riittää, mutta kuitenkaan hauskuutta unohtamatta. Ihan siis juuri sitä, mitä Remukin on. Suoraa toimintaa, jopa kirjaimellisesti. Vapaasti voisi vielä kääntää, että silkkaa toimintaa..

Eilen oltiin oman ryhmän agilitytreeneissä, ja sunnuntain masennuksen jälkeen oli taas aihetta hymyillä. Reemu oli loistavan taitava (ja itsekin pysyin hyvin menossa mukana). Kolme erilaista pätkää ehdittiin tehdä. Aluksi ja lopuksi mentiin suoraviivaiset vauhtipätkät, jossa oli mukana puomi ja A. Pysähtymiset ok. Nyt tuntuu, että jotkut herneet ovat pikkupäässä kohdanneet kontaktien suorituksen osalta. A:lla välillä tullaan kyllä alas niin vauhdilla, että pysähtymisessä on tekemistä ja sen takia Remu välillä heittääkin takapuolensa sivulle jättäen kuitenkin yhden takatassun kontaktille. Ja kattoo, että eiks tää riitä, häh. Lisäksi niillä harvoilla kerroilla kuin kontaktin suoritus menee läpijuoksuksi, jätkä kuitenkin juoksee kontaktin alas asti, eikä tee superkoiraloikkia entiseen malliin. Tälläinen läpijuoksu tuli siitä, kun vikalla pätkällä kokeilimme, kuka meistä - minä, Jonna vai Remu - juoksee puomin nopeimmin ;-) Ei varmaan ketään yllätä, että Remu voitti kirkkaasti.. Oikeastihan tarkoituksena oli treenata tilannetta, jossa tuomari tulee tosi lähelle katsomaan ylös- ja alastulokontaktit. Tokalla kerralla onnistui pysähtyminen kyllä sitten jo hyvin.

Näitten pätkien välissä tehtiin hieman erilainen harjoitus. Jonna laittoi esteille numerot kuten kisoissa ja meidän piti "tutustua" rataan vain kentän yhdeltä pitkältä sivulta käsin. Emme siis saaneet mennä radalle katsomaan kulmia ja etäisyyksiä, vaan ne piti arvioida kentän laidalta. Aivan kuin olisi missannut kisoissa rataantutustumisen ja pitäisi tehdä ohjaussuunnitelma ilman sitä. Varsin kiinnostavaa, kun radassakin oli aika haastavia kohtia. Alun sähläyksen jälkeen se meni oikein kivasti, varsinkin pitkä "suora" (joka siis näytti suoralta, mutta ei ollut) onnistui tosi hienosti. Remu onkin kyllä hyvä hakemaan itse esteitä, mikä auttaa tollaisissa tilanteissa, kun joka esteelle ei tarvitse viedä. Eikä tuossa olisi pystynytkään.

Remu oli tällä treenikerralla suoritusvuorossa viimeisenä, mikä antoi hyvän mahdollisuuden harjoitella paikallamakuuta seuraavaan harjoitukseen tutustumisen ajan. Hyvin hyvinhän tuo pysyi, sen jälkeen kun käsitti, mistä on kyse. Oli jopa ihan rauhassa, eikä häiriintynyt muiden ihmisten kulkemisesta, mikä oli mukava huomata. Kotona on treenattu paikallamakuuta/istumista niinkin, että jätän Remun toiseen huoneeseen. En ole koskaan aikaa ottanut, mutta useamman minuutin olen ollut pois. Lopuksi hieman lisää talvisia kuvia. Tai ainakin kuvia Remusta lumisella taustalla ;-)

Aita alkaa vaikuttaa hieman matalalta..

Siis mitä sanoit?

Sulla on kiva heijastin, voisin kattoo sitä. Jooko, anna nyt.

Sitä just meinasin.

Otan sit ite.

Ihana heijastin.

Täällä on kylmä

Punavalkoista hännänhuisketta

2010-01-11T12:56:00.001+02:00

Eilen vietimme mukavan päivän Hyvinkäällä Remun kasvattajatäti Tiinan järjestämässä kasvattipäivässä. Paikalla oli Jangas-koirien lisäksi myös Berit Niemen kasvatteja. Ohjelmassa oli meidän osalta osallistuminen Päivi Männistön agility- ja Beritin tokokoulutukseen. Agility ei mennyt ihan putkeen - vaikka toisaalta ei jätkä tosiaan karkaillut putkiin - liekö syynä aikainen ajankohta (klo 9 on aikaista, kun on lomaillut viimeiset pari viikkoa..), vieras paikka (tähän en usko itsekään) vai mikä, mutta sähläystä ja säntäilyä oli aivan liikaa. Lisäksi Remu aivan itselleen epätyypillisesti pyrki haahuilemaan ja vilkuilemaan radan reunoille. Rata oli aika haastava, paljon käännöksiä, välistävetoja yms., mutta on me nyt tollasiakin treenattu ja hiukka paremmalla keskittymisellä molemmilta koirakon osapuolilta olisi meno ollut siistimpää.

Pienen tauon jälkeen tokoiltiin. Ensin tehtiin kontaktinpitämisharjoituksia, jotka sujuivat yllättävän hienosti, vaikka häiriöitä lisättiin. Vinkulelu häiriötekijänä meinasi kyllä olla liikaa, mutta senkin Remu pystyi ensiyllätyksen jälkeen jättämään huomiotta. Sen jälkeen katsottiin Beritin kanssa seuraamisen tilannetta. Parempaan päin oli mennyt Beritin mielestä, mutta vieläkin on ajoittain levotonta ja pää kääntyilee. Remu ikäänkuin välillä unohtuu katselemaan muualle ja sitten sille tulee kiire ottaa mut kiinni ja hakeutua oikealle paikalle. Ja sitten taas parin metrin päästä sama juttu. Lyhyissä pätkissä seuraaminen menee tosi kivasti ja koira pysyy hyvällä paikalla. Tempon muuttelut, tiukat mutkittelut yms. tuntuvat auttavan, joten niitä nyt sitten pitäisi tehdä. Otin tokotreenien jälkeen vielä itsekseni pientä agitreeniä, ja se meni meidän omalla tasolla eli paljon sujuvammin ja kivemmin ilman mitään turhia vilkuiluja.

Lopussa oli ohjelmassa se kaikkein haastavin osuus eli valokuvaus. Jangas D-pentueesta eli Veikan Vaikeista oli paikalla kuusi koiraa seitsemästä: Remu-Eemeli, Tarmo-Termiitti, Paavo-Peekele, Raisa-Riesa, Nuppu ja Manteli. Varsinkin pojille valokuvaus oli vakava paikka. Vai olisiko ollut siskojen vieressä kylki kyljessä istuminen se, mikä veti ilmeet totisiksi ;-D Mun kamera unohtui kotiin, toivottavasti saan Tiinalta tai joltain muulta kuvia jossain vaiheessa. Oli tosi mukava nähdä kaikkia näiden kolmen vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä ja koiria ja tutustua uusiin "sukulaiskoirien" omistajiin.