Lumikenkäilyä ja treenejä

Sain joululahjaksi lumikengät ja nehän ovat aivan mahtavat! Ei tarvitse rämpiä sääret lumisina, pääsee sellaisiinkin paikkoihin metsässä mihin ei kesälläkään viitsi risukon takia mennä ja ylipäätään saa vaihtelua lenkkeilyyn. Vaunujen kanssa toki edelleen on sidottu aurattuihin teihin, mutta jos on sopiva keli, niin lapsi pulkkaan ja ei kun pellolle :-)

Tipin kanssa oltiin lauantaina Agilityliiton alueellisen valmennuksen treeneissä. Olemme Tipin kanssa Tero Strömbergin vetämässä TTT-ryhmässä (training to training se taitaa olla pitkästi). Hyvät treenit oli jälleen kerran, vaikka on tuo Tips vähän masentava agilitykoira. Kaikki kun todella on kiinni musta, Tip lukee ohjauksen tosi tarkasti ja nopeasti, sekä hyvässä että pahassa, ja kun vauhtia on, niin mitäänhän ei korjata, vaan se meni jo. Ehkä mä vielä joskus opin.. Tai hankin pikkujätkälle paremman ohjaajan.

Tokoa on treenattu oikeastaan päivittäin. Tipin tunnari on edistynyt tosi hienosti. Nyt Tips on tuo oikean noin 10-15 levällään olevan kapulan joukosta. Olen vielä käyttänyt ekalla kerralla nameja kapuloiden edessä rauhoittamassa virettä, koska muuten Tips nostelee vääriä ihan vain itseään rauhoittaakseen samalla, kun etsii oikeaa. Mutta hyvältä nyt siis näyttää. Toivon mukaan saadaan tunnari ja muut liikkeet talven aikana siihen kuntoon, että toukokuussa korkataan voivoi-luokka.

Reemu on taas vaihteeksi enemmänkin höntsäillyt ja temppuillut kuin treenannut varsinaisesti tokoa. Luoksetulon pysäytys kun ei nyt vaan mene jätkän kaaliin, niin se laskee kyllä mun motivaatiota tokon treenaukseen. Ei sitä nyt kauheesti viitsi kokeitakaan ajatella ennen kuin sen saisi toimimaan. Remulle tosin ei taida olla mitään väliä sillä, mitä tehdään, kunhan sekin pääsee tekemään jotain
ja saa osansa nameista ;-)

Poika saunoo

Remu-poika nimittäin. Jätkällä on tälläinen uusi harrastus, mikä ei välttämättä ole ihan huono idea näin talvipakkasilla. On Reemus ennenkin saunassa käynyt, sillä kun kaikki muutkin on sinne menneet, niin perässä on ollut pakko päästä. Mutta ne on ollut hyvin hätäisiä käyntejä, minkä jälkeen jätkä on vinkunut pesuhuoneen oven takana, että onko teidän vielä pakko olla siellä. Nyt Remu kuitenkin viihtyy löylyssä ihan itsekseenkin. Eilenkin Laurin leikkiessä kylpyammeessa Remu makasi löylyhuoneen puolella lauteilla pitkin pituuttaan. Löylyn heittämisestä jätkä ei kyllä kauheasti tykkää, mutta vähän saa heittää. Sanihan on saunonut pienestä pennusta asti ja välillä vieläkin kapuaa vaivalloisesti lauteille (ja vielä vaivalloisempaa on alas tuleminen). Sanille tosin pitää heittää löylyä tai hän ei saunassa viihdy ;-D Ja Tiphän kävi kerran pentuna katsomassa, eikä sen jälkeen ole tuntenut mitään mielenkiintoa koko saunaa kohtaan.

Ei ehkä ihan tunari tunnarikoira

Ehkäpä Tipillä on vielä toivoa, eikä siitä tule ihan tunaria tunnarikoiraa. Edistystä on nimittäin viimeisen puolentoista viikon aikana tapahtunut selvästi. Nyt Tips jo hakee piilotettua omaa kapulaa välittämättä muista, jotka ovat yhdessä isossa kasassa. Vähän toista tämä tunnarin opettaminen kyllä on kuin ohjatun noudon, joka tuntuu onnistuvan ihan ilman opetusta.. Merkin oppimiseen meni yksi treenikerta ja kapuloille lähettäminen oli ihan selvää heti. Tokikaan ne eivät ole vielä niin kaukana kuin kokeessa, mutta olen kuitenkin jo käyttänyt kaikkia kolmea, ja perusidea on siis Tipsillä selvillä.

Reemun kanssa edetään huomattavasti hitaammin, mutta pääasia, että vaikka tokoa on treenattu melkein joka päivä, niin into on edelleen säilynyt. Vielä kun keskittyminen pysyisi aina asiassa.. Mutta välillä Remulla näyttäisi jopa olevan tiedossa, mitä ruutu-käsky tarkoittaa. Tosin jätkän olikin sitten vaikea tajuta, että pelkkä ruutuun lätkälle juokseminen ei enää riitäkään, vaan siellä pitäisi vielä mennä maahan. No, harjoitukset jatkuvat..

Uuden vuoden vanhat kujeet

Vuosi tuli vaihdettu varsin rauhallisin menoin. Myös Sani otti rauhallisesti, sillä ilmeisesti mummokoiran kuulo on vuoden aikana huonontunut niin, että se ei enää ulkonakaan raketteja edes kuullut. Eihän meillä kauhean lähellä ammuskella, mutta aiemmin Sani on jo ulko-ovella todennut, että pissalla ehtii käydä huomennakin..

Tänään päästään poikien kanssa hallille tokoilemaan. Molemmat tekevät ainakin tunnaria, ruutua ja paikallaoloa. Katsotaan, riittääkö aika enempään. Tipin tunnari näyttää vähän paremmalta kuin pari päivää sitten. Nyt pikkujätkä on jo kahdella treenikerralla tuonut oman kapulan, kun kaikki kapulat ovat olleet piilossa, ja nyt se selkeästi etsii nenällä eikä silmillä. Remullahan ei tunnarissa ole mitään ongelmaa ollutkaan. Jätkä osaa käyttää nenäänsä oikein hyvin ja tietää mitä hakee. Täytynee nyt sille jo heti alkaa vaikeuttamaan, ettei homma mene tylsäksi. Tosin eipä Reemus-koira ole koskaan kyllästynyt edes yksinkertaisiin naminetsintäleikkeihin. Yksi kivoimmista leikeistä kun on Remun mielestä se, että heitän kourallisen nameja nurmikolle ja se saa etsiä ne sieltä. Mä oonkin aina sanonut, että siitä olisi varmaan tullut hyvä huumekoira, kun se lisäksi tykkää ängetä itsensä pieniinkin koloihin ja kiipeillä milloin missäkin.