torstai 7. toukokuuta 2015

Kevättä jo

Pieni kuulumisten kertaus lienee paikallaan, kun blogin kirjoittaminen on vain jäänyt ja jäänyt. Puuhaa on ollut taas vaihteeksi niin, että kirjoittelut ovat jääneet.

Remu-Eemeli tosiaan toipui pernanpoistoleikkauksestaan oikein hyvin. Tämän hetken akuuttiongelma on selkä, joka tosin nyt jo paljon parempi kuin viime viikolla. Jätkä karkasi pari viikkoa sitten meidän parimetrisen piha-aidan yli rusakoiden perään. Ikkunasta näin, että hyppäsi/kiipesi reilu metrisestä aidasta yli lähes paikaltaan ilman vauhtia ja tuli aika ikävännäköisesti alas, vaikka jaloillaan pysyikin, ja säntäsi tietenkin karvat hulmuten pupujen perään. Seuraavana päivänä ja aika monena sen jälkeen ei sitten huvittanutkaan kävellä 50 metriä enempää.. Rimadyl-kuuri ja lepo onneksi auttoivat ja tänään jätkä pääsi osteopaatti Maaria Kaiperlan käsittelyyn. Oli kuulemma juuri oikea aika hoitaa ja kroppa aukesi tosi hyvin. Remu sai kehuja siitä, kuinka hyvässä kunnossa se on ikäisekseen ja vaivat huomioon ottaen. Oikein kuulemma vielä ryhdikäs ja vahva koira. Jatkohoidoksi Reemukselle määrättiin paljon metsässä juoksemista ja uimista vesien lämmettyä, mutta aitojen yli hyppimisestä olisi syytä luopua.. Toivottavasti Remu kuunteli asiantuntijaa paremmin kuin minua!

Tipin kanssa olemme pikku hiljaa palailleet normaalimpaan treenaamiseen. Haiman TLI-arvo oli edelleen huhtikuussa reippaasti koholla, mutta koska mitään oireita ei ole, kaikki muut veriarvot ovat kohdallaan ja koira terveenoloinen, niin lääkärin mukaan on parempi treenata kuin levätä liikaa. Tokon osalta olemme treenanneet erityisesti sääntömuutoksen myötä tulevia uusia juttuja ja rallytokon ylempien luokkien temppuja. Tällä viikolla olimme vihdoinkin myös agilitytreeneissä ja tiistaina vietimme koko päivän Anja Lehtiön pitämässä paimennuskoulutuspäivässä.

Olipa aivan todella hyödyllinen ja opettavainen päivä. Nyt tiedän, miten ja mitä juuri Tipin kanssa kannattaisi treenata ja näin itse kuinka se työskentelee, kun Anja ohjasi sitä. Ja aivan upeaa, kuinka niiden kahden 20 minuutin treenipätkän aikana Tipin itseluottamus nousi kohisten ja lopussa se selvitti vaikean nurkkatilanteen rauhallisesti ja päättäväisesti, vaikka lampaat vähän koittivatkin, että mikähän tuo on koiriaan. Vahvana silmäkoirana Tip kannattaisi pitää ainakin näin alussa paljon liikkeessä. Tip sai myös kehuja hyvästä eläinfiiliksestä ja siitä, että vaikka pidetään vauhtia yllä, niin se ei tee mitään tyhmää ja eikä pure lampaita. Mutta on paimennus kyllä vaikea laji! Samaan aikaan pitäisi pystyä lukemaan koiraa ja lampaita ja koko tilannetta ja ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan antaen kuitenkin koiralle riittävästi tilaa ja vastuuta. Aksassa sentään esteet pysyvät paikoillaan ja ovat suunnilleen samanlaisia joka paikassa..

Pojat pääsivät muutama viikko sitten mökkeilemäänkin. Tip ihmetteli, että miksi ei ole laituria paikoillaan ja miksi ei saa mennä uimaan. Remu ihmetteli, että miksi hänen pitää olla narussa (koska jätkällä on välillä melko suuria vaikeuksia kuullunymmärtämisessä, kun on kyse naapurien tonteille menemisestä tai uimisesta). Muuten on sitten aika paljon metsälenkkeilty ja ulkoiltu pihassa. Kanojakin tuli taas ainakin kesäksi, joten Tipillä on taas tuijoteltavaa kotonakin.