Kävimme tänään Tipin kanssa Somerolla lammaspaimennusopissa. Toiveena olisi, että ensi kesänä pääsisimme enemmän paimentelemaan ja sitä ennen pitää vähän hakea ohjeita ja neuvoja. Edellisen kerran Tip on ollut lampailla 1,5 vuotta sitten ja yhteensäkin muistaakseni 5-6 kertaa. Pikkupentuna noin 3-kuisena ekat kerrat menivät istuskellen ja kakkaa syöden ennen kuin lamppu syttyi. Viimeisimmällä kerralla ennen tätä eli silloin puolitoista vuotta sitten oli jo paimennuksen meininkiä, vaikkakin myös aika kaahausta. Tänään ei ollut kaahausta kuin juuri sopivasti. Pieni työkoira oli niin elementissään saadessaan kerrankin luvan kanssa tuijottaa, kiertää, hiipiä ja painautua maahan. Ja kuulokin pysyi yhtä hyvänä koko ajan. Että olin ylpeä pikkujätkästä.
Treenasimme Tipin kanssa kaksi kertaa. Ensimmäinen kierros otettiin sisällä hallissa. Hiukan aluksi hiottiin kynsiä lattiaan liikkeellelähdöissä, mutta mitään ryntäilyä noin muuten ei voi sanoa olleen ja pikkujätkä pysähtyi aina heti käskystä. Harjoittelimme suuntia eli koiran lähettämistä kiertämään oikealta ja vasemmalta sekä lyhyitä kuljetuksia. Nämä meni niin hyvin, että kouluttaja-Peten suosituksesta menimme seuraavalle kierrokselle ulos pellolle.
No eipä se sielläkään huonosti mennyt. Toki treenattavaa on, mutta on jätkällä taipumustakin tähän lajiin. Selvästi kun tilaa tuli enemmän, teki Tipkin laajemmat flänkit. Siinä tosin on treenaamista, että Tip lähtee heti liikkeelle lähtiessä reilusti sivulle, eikä yhtään suoraan lampaita kohti. Pitkällä matkalla tämä sujui paremmin. Ja hienosti irtosi vaikka ekalla kerralla kääntyi kysymään, että saako mennä tonne asti :D Tip myös haki hienosti lampaat, kun ne kerran meinasivat lähteä omille teille mun kääntyessä toiseen suuntaan. Vikana haasteena Tipin piti pysyä paikallaan, kun toinen koira haki lampaat Tipin edestä. Tarkoitus oli ajaa ne Tipin ohi, mutta lauma kääntyi niin, että tulivat ihan kohti ja hajosivat kahtia meidän kohdalla. Näin kyllä, että Tipiä vähän ahdisti olla paikallaan, kun lampaat tulivat suoraan kohden, mutta hienosti jätkä pysyi. Kyllä on kannattanut nähdä vaivaa paikallaolon treenaamisessa!
Tiipiäinen oli kyllä kovasti pätevä ja kuuliainen. Juuri siitä olinkin kaikista iloisin, että kertaakaan mun ei tarvinnut korottaa ääntä, ei huitoa koiraa kepillä (vain pitää sitä ohjaukseksi), ajaa sitä pois huonon käytöksen takia, pelätä että se napsaisisi lampaasta maistiaiset tai rauhoitella (eipä kyllä tarvinnut innostaakaan). Hän teki, mitä sanottiin, ja kysyi sitten, mitä tehdään seuraavaksi. Oli kyllä kiva kuulla kouluttajienkin kommentit siitä, että hieno ja lahjakas paimenkoira Tips on.
Nyt seuraavaksi, kun päästään treenaamaan, pitäisi opettaa Tipille omat käskyt kuljetukseen ja maahanmenoon paimennusta varten. Nyt käytin tule-käskyä, mitä käytän sekä (tokon) luoksetulossa että aksassa lähdössä ja sillä Tip ampaisi matkaan vähän turhankin reippaasti paimennusta ajatellen. Ja muutenkin toki kuljetukseen on hyvä olla oma käsky, eihän sitä sentään aina ohjaajaa kohti tulla. Ja maahanmenoon nyt voisi noin muuten keksiä oman käskyn tätä varten, eikä pilata Tipin nopeaa toko-maahanmenoa. Mutta tarvis olla ensin ne lampaat, millä treenata ainakin tota kuljetusta. Maahanmenoa toki voi treenata vaikka pallon kanssa. Lauri onkin jo aika hyvä häiriöapuri potkiessaan jalkapalloa sinne tänne.
