lauantai 31. joulukuuta 2011

Menneitä ja tulevia

Se olisi kai taas aika kerrata, mitä on tullut vuoden aikana tehtyä ja mitä olisi tarkoitus ensi vuonna tehdä. Tulosten osalta tämä vuosi oli kyllä aika hiljainen, pääosin syynä Remun ennenaikainen agilityeläköityminen. Jätkä on nyt kuitenkin ollut viime keväästä asti hyvässä kunnossa, joten siitä saa olla kiitollinen. Reemus käy silloin tällöin höntsäilemässä agilitykentällä, ja kyllä taas eilen huomasi, että kyse on nimenomaan höntsäilystä.. Vauhtia piisaa, taitoa ja tarkkuutta ei niinkään :D No jaa, kyllä se sitten osaa, kun viitsii kunnolla ohjata ja vähän muistuttaa, että mikäs se homman nimi oli. Mutta Remun agilitailussa nyt on pääosin kyse palkkaamisesta ja kierrosten nostamisesta tokotreenin yhteydessä. Ja tietysti ihan siitä, että se vaan on Reemun mielestä edelleen kaikista parhainta tekemistä.

Remun tokoura oli vuoden aikana selvästi nouseva tuloksin ALO3, ALO2, ALO1. AVOkin ehdittiin korkata tuloksena AVO3, johon kyllä pääosin pystyi olemaan tyytyväinen, sillä suurimmat pistemenetykset tulivat paikallaolosta, jossa jätkä kyllä pysyi paikallaan. Nyt on tehotreenattu luoksetulon pysähtymistä, sillä jätkä ehti sisäistää "tule lujaa suoraan sivulle" -luoksetulon vähän turhankin hyvin.. Muuten AVOn liikkeet on ihan hyvässä kuosissa ja ensi vuonna olisi tarkoitus saada se ykkönen, ehkä jopa useampi, jos hyvin menee (ja tulee ylipäätään mentyä kokeisiin ;-) ).

Näyttelyssä Remu kävi tasan kerran tuloksena KÄY ERI1 SA. Nyt kun jätkä olisi syksyllä ollut hienossa lihaskunnossa ja hyvässä karvassa, niin ei tietenkään käyty yhdessäkään näyttelyssä. Ehkä taas ensi vuonna yksi yritys saada vika CACIB. Tai sitten ei, en kyllä lupaa mitään tämän suhteen.

Vuoden suurin tapahtuma oli tietenkin Tip. Remun pentuaikaan verrattuna Tipsteri on tainnut treenata aika paljon vähemmän.. Remuhan oli jo kymmenenkuisena taippareissa ja mejäkokeessa, ja Tips ei kyllä osaa mitään. Paitsi leikkiä ja syödä. Ja leikkiä. Ja vielä kerran leikkiä. Niin ja uida. Vedessä luttaamisessa pikkujätkä voittaa jopa vesihullun spanielin. Tips tykkää myös ihmisistä, vähän liikaakin. Mutta silloin kun treenataan, niin on se kyllä ihanaa, kun toinen keskittyy täysillä ja miettii, mitä tehdään ilman ylimääräistä kohkaamista. Ja ihan rehellisesti sanottuna, niin kai se jotain osaakin. Ainakin putken :D

Mahdollisesti Tips ehkä pääsee siihen elämänsä ainoaan näyttelyyn ensi syksynä 18 kuukauden iän tultua täyteen, jos oppii siihen mennessä tervehtimään ihmisiä neljällä jalalla seisten ja ylipäätään seisomaan kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei siis varmaan tartte mennä. MH-luonnekuvaukseen haluaisin kakaran viedä heti syksyllä, mutta saa nähdä, onko niitä enää niin myöhään syksyllä, saati sellaisia, mihin mahtuisi mukaan. Samaten ekaa tokokoetta voisi ehkä harkita ensi syksynä. Ehkä.



Sani puolestaan on viettänyt pääosin arvokkaan rauhallista elämää, mitä nyt pojat välillä yrittävät - turhaan - saada mummosta riehumiskaveria. Mutta hyvin se riehuminen pojilta sujuu kaksinkin, ja Tipsiltä ihan yksinkin ;-)






Hyvää uutta vuotta 2012!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

maanantai 17. lokakuuta 2011

Onnea Remu 5 v.!!


(kuva Maarit Rantala)

(kuva Maarit Rantala)
2on2off a'la Reemus (kuva Maarit Rantala)
Ja onnea tietenkin myös kaikille muille Jangas D-pentueen riiviöille! 

Synttäripäivää vietetään perinteisesti maksalaatikko-nakkikakun merkeissä. Lisäksi Reemus saanee ylimääräistä huomiota, leikkiä ja treenihetkiä korvaukseksi viikonlopun törkeästä hylkäämisestä yksin kotiin ;-) Lauantain kun vietin koulutuspäivässä opetellen Tipsin kanssa pk-jälkeä ja eilenkin se oli se pahainen kakara, joka aamulla pääsi mukaan. Päivästä tuli vielä pidempi, sillä matkoineen siihen hujahti noin 12 tuntia vaikka ei Lempäälää kauemmaksi menty. Osallistuin japaninpystykorva Roopen kanssa agilityn piirimestaruuksiin tuloksena medien yksilöradoilta tuplanolla ja piirinmestaruuksien sijoitus 6/34. Joukkueratakin meni hienosti yhtä väärään aikaan hypättyä hyppyä lukuun ottamatta, mutta Takut-kannustus oli parhautta :) Ei siis lainkaan huono päivä :-) Paitsi siis Reemulle, joka kyllä myös osasi sen tuoda esiin ;-)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Treenailua

(kuva Maarit Rantala)
Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut oikeasti opettaa pikku hirmulle agiliidon alkeita ;) Viime aikoina on treenattu kontakteja matalalla pentu-A-puomi -yhdistelmällä, eteen irtoamista, rengasta ja yksinkertaisia ohjauskuvioita muutamalla rimattomalla hypyllä ja putkella. Putki (ja muutama muukin este..) vielä uupuu omasta estevalikoimasta, joten putkikulmia on käyty treenaamassa kentällä. Yksinkertaiset valssit ja takaakierrot pikkujätkä tuntuu ymmärtävän tosta vain, tai ainakaan ne eivät hämää, että mikäs juttu tämä nyt oli. Mutta on hän nopea kyllä juu.. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa koko viikonlopun kestävä Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi, joten ihan tosiaan oikeasti on alettu treenata.

Tokokoira Remukin on päässyt fiilistelemään pieniä ratapätkiä tokoilujen välissä :) Tai tokoiltu agilityn välissä taitaa olla Reemuksen mielipide. Nyt on keskitytty seuraamiseen, luoksetulon pysäytykseen ja noutoon. Ja onhan se kivaa, kun on putki palkkana ;)

(kuva Maarit Rantala)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Remulle TOKOsta AVO3

Reemus tokoili tänään ekaa kertaa avoimessa luokassa Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina oli Mauri Pehkonen. Tavoitteet täyttyi sikäli, että tulos tuli ja jätkä pysyi paikallamakuussa paikallaan - vaikka siitä nolla tulikin.

Paikalla makaaminen 0 - meni x:nnellä käskyllä kera käsimerkin maahan.. Siihen asti nojasi mun jalkaan hyvin tiukasti. Pysyi kuitenkin hienosti, eikä edes ollut vinkunut. Mitenkään älyttömän levollisen näköinen hän ei kyllä ollut, kun tulin piilosta..

Seuraaminen taluttimetta 7 - hyvät, onnistuneet riehutukset ennen kehään menoa, ja kehässä koira "lässähti" saman tien. Eli ehkä vielä tavallista huonompaa seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yht. 9 - muuten hyvä, mutta vaatii (taas) toisen käskyn sivulle nousemiseen

Luoksetulo 5 - täydellinen ja nopea alokasluokan luoksetulo ;)

Seisominen seur. yht. 8 - unohtui istumaan lähdössä ja vaatii toisen seuraamiskäskyn

Noutaminen 7 - pisteet taisi vähentyä kapulalla leikkimisestä ja vinosta perusasennosta. Tässä kohtaa kuitenkin oli havaittavissa selvää piristymistä :)

Kauko-ohjaus 8 - joku kohta vaati uuden käskyn, ehkä myös eka maahanmeno jätettäessä, mutta nyt en ole kyllä varma. Tämä kuitenkin noudon lisäksi toinen hyvistä.

Estehyppy 7 - eilen niin ihana liike oli tänään tervanjuontia. Teki periaatteessa oikein, mutta haluttomasti ja kolautti takaisin tullessa ja vielä perusasento oli pahasti vino.

Kokonaisvaikutus 8 - sähäkkyyttä kaipasi tuomari, ja niin kyllä minäkin.

Pisteitä siis 123 ja niillä tulos AVO3.

Koko viikon Remu on tokoillut varsin innokkaasti, mutta kokeessa homma ei vaan toimi. Periaatteessa jätkä osaa (paitsi nyt luoksetulon pysäytystä ei kovin hyvin), mutta sitten pisteet lähtee lisäkäskyistä ja sen pienen viimeistelyn puuttumisesta eli mm. vinoista perusasennoista, jotka kyllä Remulla on aika epätyypillisiä. Tulos nyt kuitenkin tuli, että kai sitä pitää tyytyväinen olla. Ja jos nyt jossitella haluaa, niin olishan se ollu aika hyvä kakkostulos, jos paikallamakuu olisi onnistunut ihan alusta asti :)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Muutoksia blogissa ja tokoilua

Blogin ulkoasua vihdoin muutettu. Samalla lisäsin kaikille koirille oman esittelysivun.



Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut ja tulee kuulumaan ahkeraa tokoilua tavoitteena lauantaina korkata Remun kanssa AVO-luokka. Jännää.. Aika hieno tokokoira Reemuksesta alkaa kyllä olla tulossa :) Tuntuu, että vihdoin nyt on löytynyt ne palkat, minkä eteen jätkis haluaa tehdä töitä. Lauantaina kuitenkin on päätavoitteena, että paikallamakuu onnistuu, muulla ei ole niin väliä, vaikka olishan se kiva joku tulos saada.

lauantai 24. syyskuuta 2011

3, 2, 1.

Siinä Remun tämän vuoden tokokokeiden palkintosaldo. Tänään sprinkkumestaruuksissa jätkän laskukyky toimi paremmin kuin edellisessä kokeessa, jossa ykkösestä jäätiin puolitoista pistettä. Nyt ylitettiin ykkösen raja kahdella pisteellä, ylimääräistähän ei tehdä :D Tuloksena siis ALO1 162 p., sij. 3/10. Tuomarina oli Harri Laisi.

Pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - loistosuoritus jätkältä, joka pysyi paikallaan vaikka kaverit kaikkosivat vierestä. Ohjaajalle kyllä ehti tuskanhiki nousta ;)

Seuraaminen kytkettynä 8 - perus-Reemua eli tiivimpää pitäisi olla

Seuraaminen taluttimetta 8 - perus-Reemua tämäkin. Joku olisi voinut muuten muistuttaa mua, että hitaammin on paremmin.. Mistä se kiire muka taas tuli?!

Maahanmeno seur. yht. 9 - nousi istumaan vasta toisella käskyllä, muuten siis hieno

Luoksetulo 9 - tulen kun ehdin, kun et kerran tempaisekaan lelua esiin.. tuomari kommentoi, että olisi voinut tulla lähtövauhdilla loppuun asti. Niimpä..

Seisominen seur. yht. 10 - kerrankin onnistui kokeessa :)

Estehyppy 0 - hyppy piti ensin haistella ja sitten kurkata taakse, sen jälkeen sen pystyi oikein mallikelpoisesti hyppäämään ja seisomaan sen takana.

Kokonaisvaikutus 9

Virtaa, virtaa, virtaa. Sitä pitäisi saada koiraan lisää tokokentällä. Oli meinaan pikkasen erilainen koira käsissä keskiviikkona, kun jätkis pääsi tuuraamaan Roopea agilitytreeneihin.. Ja on tuo ollut tokotreeneissäkin viime aikoina reippaampi kuin tänään kokeessa.

Mutta nyt siis AVOon seuraavaksi. Tämän päivän kokeen paikallamakuut kun taas muistuttivat, miksi alokasluokasta on parempi siirtyä heti eteenpäin..

lauantai 10. syyskuuta 2011

The Paimenkoira

Neljäs kerta lampailla ja pikku bordensolliella oli joku iso lamppu päässä syttynyt edellisen kerran jälkeen. Tipsteri tiesi nimittäin nyt, mikä on homman juju: mamma jää tälle puolen, Tips menee toiselle puolelle ja lampaat jää siihen väliin. Että pikkujätkä oli hieno otus :-) Mä en tiedä paimennuksesta juuri mitään, mutta Tips näyttää kyllä tietävän :-D Ja jätkä ei yhtään yrittänyt hyökkäillä lampaita kohti, reuhuta tai säntäillä, vaan piti oikein hyvän välimatkan ja oli koko ajan keskittynyt tekemiseen. Saatiin muutama hyvä kuljetus tehtyä ja Tips hienosti meni itse maahan, kun lampaat pysähtyivät. Kovin voimakkaasti se ei niitä vielä uskaltanut painostaa, joten välillä oli hieman vaikeuksia saada elikoita liikkumaan, mutta idea oli pikkukoiran päässä aivan selvä. Ja mikä vielä hienointa, niin Tipsillä pysyi myös korvat auki ja se hienosti reagoi käskyihin. Välillä kävin pikkukoiraa silittämässä ja kehumassa, kun se hienosti laittoi maahan lampaiden taakse, mutta jätkis oli ihan sen oloinen, että äläs nyt häiritse, vaan hoida se oma hommas siellä toisella puolella :-D


Koska oikea kamera ei ole koskaan silloin mukana, kun pitäisi olla, niin yllä oleva lyhyt pätkä on kuvattu kännykän kameralla (minkä kyllä huomaa laadusta, kun ei toi mun luuri mikään uus ole). Mutta kiitos Tainalle, että on edes jotain todistuaineistoa :)

Mitäs muuten sitten on tällä viikolla tehty? Treenattu, treenattu ja kastuttu..  Keskiviikkona oltiin agitreeneissä porukalla eli mukana Roope, Remu ja Tip. Kaikki pääsi agiliitaamaan, Remukin. Roope oli kuten aina hieno koira ja kontaktit oli tosi hyvät. Remu teki takanaleikkausharjoitusta ja sillä oli superkivaa, mikä sen liitelyssä riittää (meni se oikeesti aika hyvinkin). Tip harjoitteli mutkaputkea ja mutkaputki + hyppy -yhdistelmää ja erityisesti putken edessä istumista ja luvan odottamista. Kastuttiin.

Torstaina oli tokoilupäivä, tosin vain yhdillä treeneillä tällä kertaa. Reemus osasi aivan mainiosti seistä seuraamisesta, vaikka kuinka yritettiin sitä sekoittaa tekemään virhe ;-) Paikallaistuminen ryhmässä oli aika haastavaa, sitä pitäisi muistaa treenata. Tips harjoitteli sivussa vähän seuraamista ja paikallaistumista. Lopuksi käytiin lenkillä tuttujen walesipoikien kanssa, ihan ilman mitään rähinöitä :) Kastuttiin taas, tällä kertaa oikein kunnolla.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Asenne ratkaisee :-D





Kiitos kuvista Katille ja Paulalle!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Pikkuista vaille tokokoira

Suunta on nouseva eli kevään kolmosen jälkeen Reemus tokoili tänään kakkosen. Eikä ollut paljosta kiinni, että olisi tullut ykkönen, sillä pisteitä kertyi 158,5 eli vaivaiset puolitoista pistettä jäätiin ykkösestä. Meille tuntuvat nämä pikkuista vaille tulokset olevan tyypillisiä: keväälläkin se kolmonen oli pistettä vaille kakkonen ja yksi vähän vajaa ykkönenhän Remulla on jo ennestään..

Hienolla fiiliksellä jätkä veti koko kokeen läpi, joten tyytyväinen täytyy olla. Ohjaaja vaan olisi voinut varmistella ja näyttää liikkeestä seisomisessa käsimerkin, mutku.. Se on treeneissä kyllä toiminut viime aikoina ilmankin. Tuomarina oli Salme Mujunen, koe oli Takut ry:n järjestämä ja sijoitus oli 5/10.

Alla vielä pisteet. Kommentteja en halunnut liikekohtaisesti, kun kerran sai valita, että tehdäänkö putkeen vai höpötetäänkö välissä. Lopussa tuomari totesi jotenkin näin, että seuraamisen liikkeelle lähtöjä pitäisi treenata ja että koira tekee iloisesti ja motivoituneesti töitä.

Luoksepäästävyys 10 - istui sivulla koko ajan, siis ihan aikuisten oikeesti istui paikallaan :D

Paikalla makaaminen 10 - hienon hieno :)

Seuraaminen kytkettynä 8 - sellaista perus-Remua

Seuraaminen taluttimetta 8 - mun mielestä parempaa kuin hihnassa, mutta edelleen aika perus eli saisi olla tiivimpää

Maahanmeno seur. yhteydessä 10 - Remun bravuuri :)

Luoksetulo 8,5 - huono Remuksi. Tuli hitaasti ja haistellen (luoksetulo oli juuri paikkamakuun kohdalla, liekö sitten ollut hyviä hajuja). Harmin harmi, koska tämän Reemus osaa ja tästä olisi helposti saanut ne puolitoista puuttuvaa pistettä..

Seisominen seur. yhteydessä 0 - meni maahan

Estehyppy 8 - kolautti vähän estettä ja otti pari askelta seisomisessa, mutta mun mielestä aikas hyvä - varsinkin treenimäärään nähden ;)

Kokonaisvaikutus 9

Kolmisen viikkoa treeniaikaa seuraavaan kokeeseen :)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Treeniä, treeniä, treeniä

Tokotreeniä nimittäin. Tällä viikolla jo kahdesti ohjatuissa treeneissä, kentällä omatoimisesti kerran ja kotipihassa kaksi kertaa. Ja on vasta perjantaina, eikä tänään edes olla vielä treenattu :-D Reemuskin alkaa pikku hiljaa innostua, ja Tiphän nyt on aina ja kaikesta innoissaan, jos siihen kaikkeen vain jotenkin liittyy ruoka ja/tai lelut.

Remu on valmistautunut syyskuun kahteen kokeeseen. Saapa nähdä kuinka käy.. Kyllä se nimittäin kotona osaa ;-) Ja omalla kentällä myös, mutta mutta.. Jos joku tuottaa ongelmia niin motivaatio, vaikka se on kohentunutkin. Liikkeistä kysymysmerkkejä ovat seuraaminen ja hyppy. Myös luoksetulo on takunnut tällä viikolla. Vauhtiluoksetulojen harjoittelu on tuottanut sikäli tulosta, että vauhtia on, mutta nyt ei aina tullakaan ihan loppuun asti perusasentoon.. Siihen siis vielä muistutusta, samoin liikkeestä seisomiseen ja seuraamisen liikkeelle lähtöihin. Paikallamakuissa jätkä on viime aikoina ollut aivan pro (kop, kop..), vaikka häiriötä on ollut välillä runsaastikin.

Tipsteri on harjoitellut mm. paikallaoloa, seuraamisen alkeita eli perusasentoa ja kontaktin pitämistä. Hienosti onnistuu myös häiriön alla :-) Samoin kaket istu-maahan alkaa olla hienosti hallussa. Seuraavaksi pitäisikin alkaa seisomisen harjoittelu. Agiliitoa ei ole (vieläkään) juuri treenattu, vaikka pikkukoira on jo ylittänyt maksikoiran rajan, vaan on keskitytty harjoittelemaan arkitottelevaisuuden ja tokon perusteita. On pikkujätkä sentään putken ja pussin mennyt pari kertaa ja osaa kiertää puun lähetettäessä. Ja kerran taidettiin treenata yhdellä hypyttömällä hypyllä. Kiirehdimme hitaasti, ainakin pikkukaveri osaa jo istua lähdössä hypyn takana paikallaan. Siitähän se lähtee ;-)


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kisamenestystä ja retkeilyä

Hieno viikonloppu takana. Eilen onnistuimme Roopen kanssa vihdosta viimein tekemään puhtaan radan kisoissa, mikä riitti nollavoittoon ja pienelle valkoiselle tuli menolippu kolmosluokkaan. Ja oli vielä oikeasti hieno rata ja hyvä fiilis vetää :) Hieno Roope!

Kisoista suuntasimme Remun ja Tipsin kanssa Helsinkiin kyläilemään. Ilta sujui mukavasti, Tips kokeili kaikkia Remun Veikka-iskän leluja, joista se kovaäänisin oli tietysti paras. Lenkillä nähtiin aikas paljon meidän tavallista iltalenkkiä enemmän koiria ja lapsia. Hyvää treeniä sekä Reemulle että Tipille.. Hissikin oli aluksi Tipstin mielestä jänskä, mutta jo kolmannella kerralla sinne mentiin reippaasti ja otettiin kaunis istuma-asento hissin perältä.

Sunnuntaiaamuna ei nukuttu pitkään vaan jo heti yhdeksän jälkeen lähdettiin retkeilemään. Ensin pikku kävely metroasemalle, jossa sekä isojätkä että pikkujätkä pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa metroon (lentokoneellahan kumpikin on kyllä matkustanut ;) ). Reemun mielestä se oli huippujänskää - positiivisella tavalla. Metron ovet olivat tosi kiinnostavat ja ikkunasta oli kiva katella. Tyhmä vaan kun ei saanut kiivetä penkille, että olis nähnyt vielä vähän enemmän. Tipsiä vähän ihmetytti, mutta tyynesti kakarakin matkustuksen otti.

Keskustassa käveltiin taas pikkupätkä seuraavalle kulkuneuvolle, joka oli laiva Suomenlinnaan. Matkalla ohitettiin torin ruokakojut, joille Tipsteri olisi mielellään poikennut. Aamupalasta oli kuitenkin jo ainakin puolitoista tuntia.. Laivaa odotellessa pojat poseerasivat japanilaiselle turistille, joka ryntäsi jostain kameransa kanssa, kun olin ottamassa pojista kuvia. Alla muutama esimerkki. "Joku" ei oikein vielä hallitse poseeraamista :D Taisivat pojat päätyä muutaman muunkin kameran muistikortille päivän aikana. Eikö niillä oikeasti ole Japanissa koiria :/ Ja Suomihan on pieni maa, sekin tuli siinä odotellessa taas todistettua ;D




Remu oli ihan yhtä innoissaan laivasta kuin metrosta. No, Reemu oli siis koko päivän aivan superinnoissaan kaikesta, näkeehän sen ilmeestäkin kuinka hauskaa oli :) Tähän asti Remu on toimittanut laivakoiran virkaa vain pienessä veneessä, mutta olisihan hänestä laivakoiraksikin ;)


Tipsin mielestä tämä nyt oli varsin kummallinen matkustustapa, ehkä jopa hieman epäilyttävää touhua. Hetken tuumauksen jälkeen pikkukoira oli kuitenkin ihan kotonaan myös laivassa.



Suomenlinnassa kierreltiin muutama tunti ihmettelemässä taloja ja linnoituksia, pimeitä (ja ihanan viileitä!) käytäviä, merta ja hanhia, välillä istuskeltiin kahvilla ja koirat ottivat pienet päikkärit. Yksi oikea nuorisohuligaanikin koettiin :( Ihan kyllä oikeasti ihmetyttää, että mistä niitä tulee (no sekin selvisi, kun porukan aikuista kuunteli.. vaadin lapsiajokorttia!). Kurja vaan sekä Tipsille että Reemulle, joista molemmat suhtautuvat poikiin (Remu nimenomaan poikiin) jo valmiiksi epäluuloisesti. Onneksi reissuun mahtui hyviäkin lapsikokemuksia :)

Suomenlinnasta taas laivalla takaisin Kauppatorille, josta suunnattiin vielä Espan puiston kautta Stockalle. Porukkaa oli ihan kivasti, mutta eihän se meidän maalaispoikia haitannut. Stockalla pyörähdettiin koiratarvikeosastolla, Tipsti olisi lasten tapaan halunnut kaikki lelut ja herkkuja ;) Sitten vielä erinäisten rappusten ja hissien kautta metrolle ja takaisin majapaikkaan. Varsinkin Tips oli kyllä aivan rättipoikkiväsynyt näin kokemusrikkaan ja pitkän päivän jälkeen. Menihän retkeen kaikkiaan kuutisen tuntia. Uni maistuikin heti iltapäiväruuan jälkeen ja koko kotimatkan, joten kotona jaksoikin taas jatkaa leikkiä entiseen malliin..


Mikäs tälläisten kanssa on retkeillessä :D Molemmat ovat kyllä superhelppoja matkustuskavereita. Kaikki käy, eikä mikään pelota. Paikallaan osataan odottaa rauhassa silloin kun tarvii ja eteenpäin mennään silloin kun kuljetaan. Oli kyllä tosi kiva kaupunkileiri, kiitokset järjestäjälle ;)


tiistai 16. elokuuta 2011

Remu-Eemeli ja Tipsteri-Huligaani

Majakka ja perävaunu, joista perävaunu ottaa majakkaa aika huimaa vauhtia koossa kiinni. No nyt ehkä tuntuu, että kasvu olisi vähän hidastunut. Painoa Tipsterillä on noin 10 kiloa, joten kyllähän siinä se puolet aikuispainosta alkaa ollakin.

Blogissa on ollut koko kesän hiljaista eli oikeassa elämässä on ollut sitäkin kiireisempää. Aamulla koirien ruokkimiset ja ulkoiluttamiset, siitä töihin ja töistä suoraan jatkamaan ulkoiluttamista ja leikkimistä. Plus tietenkin omakotitalossa riittää hommaa muutenkin. Lisäksi jotta pikku kaverista ei tulisi maalaiskoiraa siinä sanan huonoimmassa merkityksessä, niin illat ja viikonloput on myös ahkerasti vierailtu siellä sun täällä. Ja koska omat koirat ei tietenkään riitä (koska niissä ei ole yhtään agilitykoiraa tällä hetkellä..), olen viikonloppuisin käynyt Roopen kanssa tekemässä huippuhienoja yhden virheen ratoja ;-)

Reemu-Eemeli on harrastanut mejäilyä ja tokoilua, jälkimmäiseen lisääntyvää innostusta osoittaen. Reemuhan osaa, kun Reemu vain viitsii. Nyt hän on vähän enemmän viitsinytkin, kun palkkana saattaa olla putken tai rimattoman pikku ratapätkän suoritus, tai kaninkarvalelu. Viime syksystä on siis toivuttu hyvin, mutta agiliitokoiraksi Remusta ei enää ole. Heinäkuussa kävimme vetäisemässä seuramestaruuksissa radan V&V-sarjassa eli vammaisissa ja veteraaneissa. Olis se vaan niin kivaa Reemun kanssa, että aina on kuin veistä käännettäisiin haavassa :(

Tipsteri opettelee innokkaasti sekä agilityn, tokon että jäljen alkeita, mutta enimmäkseen ihan arkitottelevaisuutta ja eri paikoissa olemista ja leikkimistä. Naperon keskittyminen ja into töiden tekemiseen on kyllä jotain ihan uskomatonta. Aika hurmuri jätkä tämä Tippi-Tappi-Tipsteri ;-)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Huh hellettä

Juhannus oli ja meni. Se vietettiin mökillä, missä Reemu vahti naapureita ja kävi ahkerasti uimassa. Tipinkin tekisi mieli veteen, mutta pikkujätkä ei oikein ole vielä hoksannut veteen menemisen tekniikka. Kakara on kyllä uinut muutaman kerran, mutta joka kerralla veteen meno on sujunut puolivahingossa pää edellä. Joten nyt Tips yrittääkin siis mennä veteen kuono edellä, mutta eihän se sillain kivaa ole ;-D Pistää kyllä miettimään bordensollieiden väitettyä älykkyyttä ;-D

Roope on ollut meillä kesälomalla viimeisen viikon. Kivasti pojat tulee toimeen keskenään, vaikka aluksi Remun piti vähän vahtia, että Roope ei komenna Tipiä ;-) Roope on auttanut ahkerasti Remua vahtimisessa (lue: yllyttävät toisiaan pienenkin rasahduksen haukkumiseen). Suunniteltu kontaktien tehotreenaus kuihtui helteeseen, joten Roope on todellakin käytännössä saanut lomailla koko viikon.

Tips täyttää tänään hurjat 12 viikkoa. Sen kunniaksi oli molemmat korvat pystyssä :D Tosin vain välillä, sillä välillä on pystyssä vain toinen korva ja välillä ei kumpikaan. Mutta kyllä ne siitä näyttäisivät siis nousevan. Tip on jo aikas taitava pieni koira: se osaa nimensä, tulla luokse, istua ja mennä maahan, ottaa katsekontaktia, odottaa häkissä, ruokakupin edessä ja ovella lupaa ja herättää kaikki heittelemällä vesikuppia häkissä. Ja syödä ja leikkiä rajattomasti. Ne on Tipsin lempipuuhaa, kuten kuuluukin olla.

Eilen osallistuin Remun kanssa Sari Kärnän tokokoulutukseen. Tip pääsi mukaan turistelemaan ja tapasi muutaman rotukaverinsa ja näki kivoja ihmisiä. Sää oli edelleen lievästi sanottuna kuuma, joten ekalla kierroksella Reemu esittikin juuri sen, mitä pitikin eli kuinka vähän voi toko kiinnostaa. Sain joitain hyviä vinkkejä, joilla lähteä motivaatiota työstämään. Nouto, jota siis katsottiin, oli Sarin mielestä periaatteessa teknisesti ok, mutta kaikki into suorittaa liike puuttui. Ja sehän se Remun ongelma onkin: se osaa, mutta ei viitsi. Ruokatauon aikana käytin Remun uimassa ja se ja esille otettu putki piristivät sen verran, että tokakierroksella oli jo menoa ja meininkiä ihan erilailla :-) Halutaan siis ostaa walesin mentävä treenireppuun mahtuva putki..

Lisää kuvia voi katsella täältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Viikko pentuhulinaa takana

Äkkiä on mennyt eka viikko pikku piraijan kanssa. Tip oppi nopeasti nimensä, joka nyt toimii loistavasti luoksetulokutsuna. Ahne pikku possu :D Viikon aikana on ehditty kyläillä monessa paikassa ja käyty tutustumassa niin liikenteen hälinään kuin halkokoneen meteliinkin. Ja tietysti myös agilitykenttään ;) Tosin yhden yhtä estettä ei agiliitokoiranalku ole vielä mennyt. Alun ujostelu on jo mennyttä ja Tip kulkee reippaasti uusissa paikoissa. Aikamoinen sähköjänis pikkujätkä on, kotona saa olla koko ajan silmät selässä vahtimassa. Leikkiminen on superkivaa - yksin tai yhdessä. Ja kun sitä voi Tipsin mielestä harrastaa ihan millä vain: leluilla, kukilla, sähköjohdoilla, kengillä, sohvan päällisillä, ihmisten sormilla jne. jne. Uimistakin pikkumies kokeili jo kerran, kun puolivahingossa tepsutti Reemun perässä jokeen.

Remukin on tietysti päässyt harrastamaan. Keskiviikkona jätkä pääsi ihan Oikealla Agilitykentällä menemään hyppy-hyppy-putkeen-hyppy-hyppy-putkeen. Oikeasti, millä ihmeellä mä korvaan agilityn Remun elämässä :/ Eilen treenattiin vielä vähän kotona hyppytekniikkaa ja takaakierto-valssia ja takaakierto-twistiä. Eli kierretään oikeen kunnolla veistä haavassa.. Hyppykorkeushan on huima 20-25 cm. Ja treenattiin myös ruutua, se nyt menetteli siinä välissä Reemun mielestä. Sani vaati, että mummonkin pitää päästä treenaamaan (=syömään herkkuja), joten myös mummo harjoitteli hyppytekniikkaa ja ruutuun juoksemista. Varsinkin jälkimmäisessä mummo oli ihan pro :D Tänään Remu pääsi jäljestämään, hienosti sujui :) Ja uintia ja laatuaikalenkkeilyä on harrastettu melkein joka päivä. Pikku hiljaa on Remukin lämmennyt Tipin edessä ja tänään piti jo leikki lopettaa kesken, ettei pikkuista satu (pikkuinen ei ollut siitä isommin huolissaan ;) ).

Tässä vielä muutama kuva lisää perjantain pentupainista. Kiitos kuvista Miikulle!






lauantai 18. kesäkuuta 2011

Iloinen jälleennäkeminen / Happy reunion





Kuvissa Tip (Never Never Land L´ Contact Point) siskonsa Kirin kanssa (Never Never Land L´ Tight Turn) / in pictures Tip (NNL L´ Contact Point) with his sister Kiri (NNL L´ Tight Turn).

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Remu sai vihdoinkin oman pennun ;-)


Tip (Never Never Land L´ Contact Point)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kauniit ja rohkeat

Remun kanssa matkailtiin eilen Helsinkiin. Yksi koira-aiheinen ohjelma per päivähän ei mitenkään riitä, joten ensin suunnattiin Helsingin jäähalliin näyttelemään kauniita ja sen jälkeen Oittaalle rohkeita ;-) Reemu tosin ei saanut osallistua jälkimmäiseen kuin seuralaisen ominaisuudessa, ja ensimmäinenkin taisi olla vähän kyseenalaista. No, ei tulos nyt huono ollut: ERI1 SA. Unkarilainen tuomari piti Remun päätä erittäin kauniina ja kulmauksia erittäin hyvinä, mutta muuten jätkä oli kaikin puolin liian suuri hänen makuunsa. Eli samaa settiä kuin yleensäkin. Remuun olin kyllä tyytyväinen, sillä jätkä viitsi esiintyä ihan mallikkaasti. Ensi vuonna taas uudestaan cacib-jahtiin ;-)

Näyttelyn jälkeen tehtiin Remun kanssa lyhyt shoppailukierros, ja löydettiin kivanoloisia treenileluja, vinkuva pallo ja vihdoista viimein, fanfaareja tähän, meillä on nyt metallinoutokapula. Eihän sen hankkiminen vienyt kuin jotain neljä vuotta ;-D

Seuraavana vuorossa oli suunnistus Oittaalle MH-luonnekuvausta seuraamaan. Helsingissä on aina jännä ajella, varsinkin pakulla ja epämääräisten, käsinkirjoitettujen ohjeiden mukaan.. Löydettiin kuitenkin ongelmitta Oittaalle, jossa ritari pääsi ensin nauttimaan yhteisestä kävely- ja uintiretkestä Bodom-järven rannalla rakkaan rinsessan ja rouvan ylhäisessä seurassa. Ihan sen puolituntisen takia kannatti selvästi ajella noin neljä ja puoli sataa kilometriä ;-) Rinsessa Kukalla oli seuraavaksi ohjelmassa räminää, aaveita ja ampumista, joista neiti selvisi varsin viihdyttävästi. Hän kun ottaa lintukoirana olemisen hyvin vakavasti ja antaumuksella.

Kiva reissu kaikin puolin, vaikka illalla väsyttikin melkoisesti.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tokokoira Reemu yllättää

Ja virallisesta tuloksesta huolimatta yllätys oli ihan positiivinen :-)

Eilen osallistuttiin Remun kanssa Springerspanielit ry:n järjestämään tokokokeeseen Lempäälässä. Mun päivä alkoi jo aikaisin, koska olin mukana järjestämässä koetta, ja avustin liikkuria EVL:ssä ja VOI:ssa. Noudot sujui multa kuulemma oikein hyvin ;-) Reemu saapui paikalle vasta iltapäivällä omalla kuljetuksella, ja oli kuulemma valmistautunut kokeeseen leväten rauhassa koko päivän.

Meidän vuoro oli heti ekana ALO:ssa, ja etukäteen sitä kauhistelin, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan huono suoritusvuoro. Jätkä oli aika täpinässä paikallamakuun jälkeen ja intoa seuraamiseen löytyi enemmän kuin olin odottanut.

Luoksepäästävyys 10  - nousi seisomaan ja meni muutaman askeleen vastaan, mutta ei hyppinyt ja oli rauhallinen

Paikallamakuu 10 - superhyvä :-)) tuijotti lähes koko ajan mua, oli hiljaa ja rauhassa :-)

Seuraaminen kytkettynä 8 - väljää ja käännöksissä vähän haparointia, mutta ei unohtunut matkalle ja teki kaikki perusasennot.

Seuraaminen taluttimetta 8 - sama kuin edellinen

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - muuten hyvä, mutta vaati toisen käskyn istumaan nousemiseen

Luoksetulo 8 - hidas ja sanoisinko mietteliäs

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - meni maahan. Näytin pienen pienen käsimerkin, mutta olisi vaan pitänyt näyttää ihan selkeä, niin tästäkin olisi saanut pisteitä

Estehyppy 0 - hyppäsi vasta kolmannella käskyllä. Olisi pitänyt näyttää heti toisella käskyllä käsimerkki, niin olisi tullut edes jotain pisteitä. Hyvä seisominen ja perusasento.

Kokonaisvaikutus 9

Tulos ALO 3 139 p. 

Kuten tuomari Ilkka Stén sanoi, niin alkoi hienosti, mutta hyytyi loppua kohti. Mutta siihen nähden, mikä Remun motivaatio tokoiluun on ollut, niin tämä oli meiltä työvoitto. Silti harmittaa, etten itse tajunnut näyttää noita käsimerkkejä selvemmin. Sitten kun olisi varmaan pisteet riittäneet ykköseen.. Ja olihan se kakkostuloskin pisteen päässä. Lisäksi mun olisi pitänyt kävellä hitaammin seuraamisissa, niin jätkä olisi ehkä kulkenut vähän lähempänä. Ensi kerralla sitten, koska nythän ei voi kun alkaa katsella seuraavia kokeita :-)

Motivaationkohotustreeniä jatketaan edelleen ahkerasti eli ulkoruokinta jatkuu. Ja nyt on jo leikkiminenkin alkanut sujua paremmin, joten kyllä se tästä. Kyllähän se hyytyminen selvästi oli siitä, että motivaatio ei oikein riittänyt, kun palkkaa ei tullut tarpeeksi usein. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että jätkä ei olisi ollenkaan ollut kuulolla, itse asiassa kontakti ja tekeminen olivat pääosin yllättävän hyvää. Liikkeestä seisomiseen pitää ottaa tehotreeniä ja hyppyä vahvistaa. Lisäksi huomasin, että pitäisi ottaa enemmän sellaista treeniä paikallamakuuseen, jossa pitää ensin odotella perusasennossa pitkäänkin ennen kuin liike alkaa, koska nyt jätkä ehti jo tarjota pariin kertaan maahanmenoa ennen liikkeen alkua.

Seura ja kannustus oli taas mitä parhainta kuten aina sprinkkutapahtumissa :-)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Teiskolainen Hanskanoutaja vauhdissa

Remu on talven aikana keksinyt hyvän keinon ansaita lisää aamupalaa. Jätkä hakee eteisen pipo- ja hanskakorista pipon tai hanskan ja tulee sen kanssa pöydän viereen istua tillittämään. Ja kun ojentaa käden, niin jätkis hyvin pontevasti työntää kyseisen pipon tai hanskan siihen. Tästä hienosta noutotempusta pitää tietenkin saada palkka eli pala voileivästä ja mielellään tietysti sellaisesta, missä on juustoa. Tänään oli aika huippupäivä: kaksi pipoa ja kolme hanskaa (ja loput pipo/hanskakorista leviteltynä eteisen lattialle..). Ja tämähän ei tietenkään ole pöydästä kerjäämistä, koska jätkä kerran tekee töitä leivän murujensa eteen ;-) Mistähän se on tälläisenkin tempun keksinyt?!

Reemu tuntuu muutenkin taas aktivoituneen merkillisten tempausten saralla. Yhtenä yönä jätkä meinasi unohtua ulos. Jarkko meni päästämään Sania ulos, ja jossain välissä Remukin oli ulos livahtanut. Itsekin olin herännyt, kun Sani pyysi ulos ja huomasin, kun Remukin lähti (vaikea olla huomaamatta, kun toinen makaa yleensä jaloissa kiinni..) . No, Jarkko ja Sani tulivat takaisin, mutta vaikka vähän odottelin, niin ei Remu. Juu, siellä se tallusteli ulkona. Vielä kaikessa rauhassa, mutta kauankohan olisi mennyt ennen kuin jätkä olisi alkanut ihmetellä, että mikäs juttu tää on :-D

Tavaroiden varastelukin on alkanut muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä se on sinänsä harmitonta, koska jätkä ei mitään riko. Paitsi yhtenä iltana katselin, että se järsii jotain vaaleaa pitkulan muotoista esinettä ja ajattelin tietysti, että kiva kun puruluu taas pitkän tauon jälkeen maistuu. Juu, ei muuten ollutkaan puruluu vaan tunnarikapula. Jossain kohtaa jätkällä on nyt mennyt piuhat sekaisin tuon liikkeen kohdalla.. Ja tuo tunnarikapula oli muuten hienosti löydetty eteisen suht korkealta pöydältä. Samaiselta pöydältä on jo aikaisemmin viety mm. pari palkkauslelua ja tokon merkkikartio eli jonkinlaista kiinnostusta jätkällä tokoon on. Tai ainakin tokotavaroihin ;-D Samoin kuin tyhjiin maitopurkkeihin, jotka tätä ennen ovat saaneet ihan rauhassa odottaa roskiin viemistä eteisen nurkassa.

Lapsi on terve, kun se leikkii ja sairas, kun se ei osaa lopettaa. No, walesin kohdalla kyllä jälkimmäinen osa lauseesta ei pidä paikkaansa, vaan kyllä sitä saa olla huolissaan, jos toiminta joskus loppuu. Noutamisen ja "noutamisen" lisäksi leikkiminen on viime aikoina sisältänyt paljon kaivamista. Onhan se kiva, että on synttärilahjalle valmiiksi kuoppa kaivettuna ;-) ja toinen, ja kolmas, ja neljäs.. Kohta laitan johonkin ilmoituksen, että vaihdetaan koira multakuormaan ja nurmikonsiemeniin.. Ei vaiskaan, oikeesti olen ihan superonnellinen siitä, että Remu tuntuu nyt olevan täysin oma itsensä :-)

Tässä nyt siis muutamia esimerkkejä siitä, että walesi on hauska koira :-D Huomenna tokokokeeseen katsomaan, kuinka hauska ohjaajan ja kuinka hauska yleisön mielestä..

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Ulkoilukuvia









 Poseeraamista, bo-oring..