Pastillin himoa

Unohtui tuossa edellisessä päivityksessä kertoa Remun viikon takaisesta varsin walesimaisesta tempauksesta. Jätkä nimittäin maisteli ksylitolipastilleja, vaikka sillä ei ole tapana koskaan varastaa ylipäätään mitään ruokaa (paitsi Tipiltä).

Tulin illalla treeneistä Tipin kanssa ja jätin treenikassin ja oman kassini eteisen lattialle ennen kuin menin pesemään Tipiä. Ja huom., muistin antaa Remulle namin. Remuhan on sitä mieltä, että kun hän ei ole päässyt treeneihin, kuuluu hänelle antaa kaikki loput namit. No, herra siis sai naminsa. Tästä huolimatta jätkä ratsasi mun kassin ja innostui maistelemaan lakritsinmakuisia Läkeröl Dents -pastilleja. Kuulin kyllä, että se siellä jotain touhusi, mutta Remu ei ole koskaan ennen osoittanut mielenkiintoa karkkeja tai vastaavia kohtaan, joten ajattelin sen vaan penkovan treenikassia lisänamien toivossa. Mutta ksylitolipastillirasian sisällönhän jätkä olikin levittänyt lattialle. Kyllä pelästyin!

Tiesin, että aski ei ollut täysi, mutta en muistanut, paljonko siitä oli syöty. Yritin oksettaa suolalla, mutta se ei tepsinyt. Onneksi meillä oli kotona lääkehiilijauhetta. Vettä siis sekaan ja sitä sekä runsaasti hunajaa kuonosta sisään. Hunajaa syötin loppujen lopuksi parin tunnin aikana puoli purkkia ja lisäksi ruokaa päälle. Ei siis ihme, että jätkä lopulta oksensi (sille meidän ainoalle vaalealle matolle) kahden ja puolen tunnin päästä. Mitään myrkytysoireita ei onneksi tullut, liekö sitten hiili-hunaja -hoito tepsinyt tai sitten Remu ei oikeasti syönyt pastilleja ainakaan montaa (lattialla olevat olivat kyllä sen verran märkiä, että oli niitä imeskelty).

Mutta mitä tästä taas opimme: älä jätä mitään kassia lattialle, äläkä luota siihen, että ei se ennenkään ole tehnyt..

Talvi tuli

Mistä lie herkuista jätkä haaveilee? Peuran sisäfileestä kenties ;-)

Ihana, kun tuli talvi vihdoin! Tuntui niin mahtavalta päästää koirat sisälle pyyhkimättä tassuja. Saati, että olisi tarvinnut pestä puoli koiraa (kahteen kertaan) ja täyttää viemäreitä hiekalla. 

Remusta on kyllä tullut melkoinen vilukissa. Ei jätkä enää viihdy -15 asteen pakkasessakaan, vaan jalkojen nostelu alkaa aikas pian. Puhumattakaan aamun reilusta paristakymmenestä asteesta. Ehkäpä kaivan Remun "iloksi" kaapista esiin Sanin fleecehaalarin. Remu varmasti arvostaa sitä yhtä paljon kuin Sanikin.. Tänään oli myös saunan oven takana kova vinkuminen koko saunomisen ajan. Ajelimme Remun kanssa tänään Riihimäelle ja Remu pääsi osteopaatin hoidettavaksi. Senpä takia oli saunominen tänään kiellettyä. Yleensä Reemus on ekana lauteilla.

Täytynee muuten tunnustaa, että tunnarin suhteen täytyy todeta, että kyllä se kotona osaa. Hallissa ei maltti riittänyt, vaikka selvästi jätkä kyllä tiesi, että nenällä tässä tehdään töitä ja mun hajua haetaan, mutta kun oli niin paljon muitakin ihania hajuja. Mutta kyllä se kotona osaa ja nyt vaan treenataan lisää, kunhan päästään näistä pakkasista. 

Kaunis Reemus

Tipkin on onnistunut hankkimaan itselleen lihasjumeja, vaikka ei ole juuri edes treenattu. Kävin jopa tarkastuttamassa pikku jätkän polvet eläinlääkärissä, kun se välillä pompauttaa oikeaa takajalkaa laukalta raville siirtyessään. Mutta polvet olivat oikein priimaa, joten eiköhän se syy pomputteluun löydy joko kireistä lonkankoukistajista ja reisilihaksistä tai sitten pikkujätkä on vaan sellainen hömpötinpompotin, ettei malta ottaa ihan joka askelta.. Tipikin pääsee tällä viikolla hierontaan. Aika hyvin on auttanut jo pelkkä BOT:in käyttö öisin. Voipi olla, ettei urheilijan lihaksille tee hyvää nukkua vasten kylmää ulko-oven kynnystä, vaikka se muuten pitkäkarvaisesta koirasta kivaa olisikin..

Viime viikon agilitytreenit meni kyllä suorastaan loistavasti sekä multa että Tipsteriltä. Takana oli tasan kuukauden agilitytauko, joten pitää sit varmaan treenata vaan kerran kuussa, kun se noin hyvää tekee. Tokotreeneissä viime viikolla tein Tipille kuuntelu- ja ohjausharjoitusta, joka aluksi olikin aika haastava. Kierroksiakin oli hiukan tavallista enemmän tauon jäljiltä ja treenikavereilta tulikin kommenttia, että ei se nyt yleensäkään hidas ole, mutta nyt on kyllä vauhtia. Lähetin hypyn kautta suoraan merkille, pysäytin sinne, lähetin vasemmalle kiertämään aksahypyn johteen, kierron jälkeen pysäytys maahan ja siitä takaviistoon takaisin merkille. Merkiltä lähetin taakse oikealle noutamaan metallikapulan. Palautus hypyn kautta perusasentoon. Sen jälkeen taas hypyn kautta merkille, lähetys oikealle toiselle merkille ja siitä tunnari. Ei muuten tullut oikea kapula ekalla kerralla.. Mutta hyvin se teki, kun vähän ensin päästeltiin isommat höyryt ulos :)

Tipsteri

Yksi tavoite saavutettu

Tätä vuotta on kulunut viisi päivää - tai ei oikeestaan vielä edes viittä täyttä päivää - ja yksi Remun tämän vuoden tavoitteista näyttäisi olevan saavutettu. Nimittäin tunnari. Kun Tipin kanssa on nyt vuosi tahkottu tunnaria ja päästy kohtalaiseen osaamistasoon, niin Remulla meni pari treenikertaa juonen tajuamiseen. Yhtä kapulaahan olen piilotellut jo joskus vuonna yks ja kaks jätkälle, mutta väliä treeneillä on saattanut olla parikin vuotta.. Joskus taisin yrittää oikaista opetuksessa, mutta eihän sellaisesta jälkeä synny. Paitsi jos oikaisee oikeassa kohdassa ;-)

Nyt tein eilen Remulle sellaisen harjoituksen, että laitoin vääriä kasan ja piilotin oman lähelle lehtien alle. Remu kävi nuuhkimassa vääriä, mutta ei edes yrittänyt ottaa suuhun, jatkoi etsimistä ja löysi oikean. Toisella kerralla väärille riitti vilkaisu ja omakin taas löytyi.

Tänään tein ekalla kerralla muuten samanlaisen, mutta väärät olivat vähän väljemmin ja oma lähempänä. Ei ongelmia. Koska mulla vähän on taipumusta siihen oikaisemiseen (yleensä väärissä kohdissa), niin ajattelin, että kokeillaanpa hypätä eteenpäin ihan reippaasti, kun ei ne väärät tuntuneet Remua mitenkään kiinnostavan. Levitin kapuloita väljästi maahan ja laitoin oman sinne sekaan. Ja Reemushan etsi sieltä juuri sen oikean koskematta muihin! Hetken piti haistella ja miettiä, mutta Tipiin verrattuna hyvin vähän.

Mitä tästä opimme: on nenäkoiria ja on silmäkoiria. Ja niille nenäkoirille on vaan niin paljon helpompaa opettaa tunnari :)

Vanhoja hyviä uutisia sekä uusia ja vanhoja huonoja uutisia

Joulu oli ja meni. Koirat sai runsaasti herkkulahjoja, mutta Remu olisi ehdottomasti halunnut pienen pehmokoiran bling-bling -käsilaukussa. Tai edes sen käsilaukun, kun se taisi olla pehmokoiraa enemmän mieleen. Harmi, kun en saanut kuvaa, missä jätkä kantaa laukkua. Remu osallistui myös Laurin muidenkin pakettien avaamiseen.

Mutta sitten niitä uusia huonoja uutisia. Ei mennyt koko joulunaika hyvin. Olimme anoppilasssa joulupäivänä ja lähdin illalla ennen kotiinlähtöä koirien kanssa lenkille. Kesken lenkin Remu alkoi yhtäkkiä ontumaan. Eikä mitenkään pienesti, vaan ihan kolmella jalalla konkkasi. Ja tietenkin juuri sitä jalkaa, mihin selkä aina oireilee, joten mitään muuta vaihtoehtoa en siinä edes miettinyt. No, kotona sitten pesin koirien tassuja ja huomasin silloin Remun tassussa tikun. Ei se mikään iso tikku ollut, mutta kyllä siitä reikä jäi tassuun, kun nyppäsin sen pois. Remu ravisteli ja kieritteli tosi paljon sisällä ja hetken näytti, että ontuminen olisi loppunut. Mutta myöhemmin illalla Remu ei sitten astunut sille jalalle enää ollenkaan. Itkuhan siinä jo tuli, että tässäkö tämä nyt on ja kuinka pitkä kuntoutusaika on edessä, jos kuntoutuu. Aamulla jätkä oli kuitenkin jo ihan suht ok. Pientä keventämistä, mutta ei mitään varsinaista hyppyhaluttomuutta (en siis ole hyppyyttänyt, mutta en myöskään kieltänyt sohvalle tulemista) tms. Ja edelleen Remu mielestäni keventää hieman tuota yhtä jalkaa, mutta toisaalta menee lenkillä kyllä ihan reippaasti ja välillä leikkii pallolla sisällä tms. Että tiedä nyt sitten, oliko syynä tikku vai selkä. Remu ja Tip törmäili toisiinsa pariinkin kertaan ennen joulua, jätkä juoksi hullunlailla metsässä aatonaattona ja anoppilassa kiipeili rappusia yläkertaan useampaan kertaan. Kaikki sellaista ei, ei, ei -kamaa selkävaivaiselle. Mutta eihän tuonut ihan huonolta näytä, mutta näytti jo välillä taas hyvältä.. Osteopaatille on aika tilauksessa asap ja aika hoitanee lopun, jos hoitaa.

Piristykseksi kertaus harrastusvuodesta eli vanhat hyvät uutiset. Tipillähän oli aivan mahtava vuosi varsinkin tokossa, sillä vuosi sitten kisasimme vielä AVOssa ja ylempien luokkien liikkeet olivat täysin raakileita. Osan treenaamista emme olleet edes aloittaneet. Voittaja osoittautui meille kaiken vaikeimmaksi luokaksi, sillä ykköstulos tuli vasta viidennestä kokeesta. Vaihtelevia pikkuvirheitä ja epäonnistunut tunnari rokottivat pisteitä. Elokuun alussa kisasimme ekan kerran EVL:ssä ja saimme ihan kivan kakkostuloksen. Noin viikko sen jälkeen tuli ensimmäinen ykkönen, siitä kahden viikon päästä toinen ja viikko sen jälkeen kolmas upealla tuloksella EVL1 295 p. KP, TK4 ja luokkavoitto! Seuraavalla viikolla kisasimme vielä kerran ja sieltä myös ykkönen kuten valiolle sopiikin.

Agilitykisaurakin aloitettiin alkukesästä. Nollat oli monesti lähellä ja sellaisia apua kuinka kamalaa -ratoja tuli tosi tosi harvoin. Vitosia kerättiin jo aika kasa ennen kuin nollat tulivat peräkkäisissä kisoissa. Ensin tuplanollavoitto lokakuun lopussa ja seuraavista kisoista marraskuun puolivälissä kolmas nollavoitto ja siirto kakkosiin. Kakkosissa on nyt kisattu neljä ihan kohtalaisesti mennyttä starttia. Oli se nollakin jo taas lähellä.. Tip on oikeastaan aika masentava agilitykoira, se kun tekee juuri täsmälleen niin kuin ohjaan ;-)

Muutakin ehdittiin. Huhtikuussa Tip kävi elämänsä ekassa ja erittäin todennäköisesti myös viimeisessä näyttelyssä saamassa H:n. Toukokuussa Tip suoritti MH-kuvauksen erittäin kivasti ja helposti ampumista lukuun ottamatta. Syksyllä oli vihdoin käyttäytymiskokeen vuoro ja sekin läpäistiin, joten Tip saa nyt käyttää BH-titteliä ja osallistua PK-kokeisiin.

Ei huono vuosi ollenkaan ja koirakin on vasta 2,5 vuotias. Ja mielestäni kohtuullisesti on treenattu, varsinkin agilitya.

Remu kävi kerran tokokokeessa ja sai AVO3 -tuloksen. Treenailtu on kyllä enemmän tai vähemmän kaikenlaista ja jätkän tokomotivaatiokin on löydetty. Mutta pääasiassa Remu hoitaa vahtikoiran ja sohvanlämmittäjän virkaa. Ja on siinä kyllä oikein pätevä.

Huonoimpiin uutisiin kuului ehdottomasti se, että maaliskuun lopussa jouduimme sanomaan hyvästit Sanille. Sanin kanssa ehdittiin kokea paljon lähes 14 vuoden aikana niin harrastus- kuin kotirintamalla.


Mitä sitten ensi vuonna?

Hukkasin hetkeksi tokomotivaation Tipin valioitumisen jälkeen. On me kuitenkin koko syksy sitäkin treenattu ja tunnari alkaa olla nyt aikas hienolla mallilla. Pikkuisen olen miettinyt, että josko sitä ottaisi tavoitteeksi ensi kesän SM-kisat, kun olisi se varmasti hieno kokemus ja ovat nyt kohtuullisen matkan päässäkin. Katsellaan.. Pitäisi vaan alkaa hiomaan ja hinkkaamaan liikkeitä. Nyt me on harjoiteltu aika paljon häiriöiden sietoa ja varioitu liikkeitä, että pysyy koiralla korvat auki. Kyllähän koira kannattaa ensin kisata valioksi ja sen jälkeen aloittaa perushäiriöharjoitukset lentävine leluineen yms. :-D

Agilityssa kisatavoitteena on nousta kolmosiin. Ohjauksellisia tavoitteita on aika kasa..

Ensi kesänä toivottavasti päästäisiin Tipin kanssa lampaillekin useamman kerran. Se vain on hankala laji siitä, että harjoittelupaikkoja on tosi harvassa ja pitäisi tuntea oikeat ihmiset. Mutta josko sitä muutaman kerran varaisi treeniajan johonkin noista koulutuspaikoista ja jos sitten pääsisi pari kertaa johonkin muuallekin. Tämä on kuitenkin sellainen laji, johon Tipillä olisi lahjoja ja erittäin mielenkiintoista muutenkin.

Ja jos vaikka vähän sitä rally-tokoakin tekisi molempien kanssa. Olen jo molemmille opettanut jotain perusjuttuja. Yllättäen Remun on ollut helpompi oppia mm. eteenistuminen. Tipillä on ehkä vähän turhankin vahva perusasento tähän lajiin.. Tipin kanssa voisi vaikka käydä kisoissakin, jos niitä alkaa lajin virallistamisen jälkeen olla lähiseudulla.

Remun kanssa mennään tilanteen mukaan. Minkäänlaisia koetavoitteita ei enää aseteta, ei edes sitä yhtä tokokoekäyntiä vuodessa. Tämän päätin jo viime vuoden kokeen jälkeen. Koska mä en suoraan sanottuna uskalla treenata Remun kanssa täysillä ja kaikkea - kuten hyppyä - kunnolla, niin en mä sitä kokeeseenkaan vie. Tunnari ja ehkä ohjattu nouto on kuitenkin treenilistalla ja rallytokoa ja temppuja ja jäljestystä ja hyvää mieltä :)