Supijahtia (osa 1?)

Hiirijahdin lisäksi tänään oli ohjelmassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita supijahdin merkeissä. Päästin pojat illalla takaovesta ulos, kun lähdin laittamaan kanoja sisälle, ja nehän bongasivat heti supin Laurin hiekkalaatikon vierestä ja ampaisivat yksissä tuumin jahtiin. Tipikin, joka kyseistä supia on pariin kertaan katsellut ennenkin kauempaa ilman suurempaa mielenkiintoa, oli nyt aluksi täysillä mukana. Siinä sitten mentiin äristen ja muristen rinnettä ylös alas ja minä karjuin koiria pois flunssaisella äänelläni. Tip lopettikin kohtalaisen pian ja jäi paikoilleen odottamaan, Remu luonnollisesti ei. Kyllä oli taas onni, että naapureita ei ole näköpiirissä, kun juoksin saunatakissa ja crocseissa perkeleitä karjuen ja edellä koira kiljuen ja supi rääkyen. Eipä siinä muuten mitään, kyllä supeille kyytiä saisi antaa ja ihan lopullista sellaista, mutta näin jo silmissäni, kuinka kohta valuu veri Remusta ja se saa ties mitä tauteja. Reemus kun kyllä oli kovin innoissaan jahtaamassa, mutta supin pysähtyessä puolustusasemiin jätkis oli pikemminkin kiinnostunut ja halukas tutustumaan kuin tappomeininkillä. Ei ole aivoilla pilattu tuota spanielia. Toisaalta onhan walesi nimenomaan ylösajava ja noutava lintukoira, ei mikään terrieri. Remuhan on loppujen lopuksi aika nössö, vaikka kovasti uhoaakin. Ei ole yksi eikä kaksi pökertynyttä pikkulintua, jotka Remu on poiminut suuhunsa pihassa ja ne ovat vielä jatkaneet eloaan sen jälkeenkin.

Saapa nähdä, päästiinkö tuholaisesta tällä höykytyksellä. Tuskinpa. Se on kierrellyt kanatarhaa ja pihassa jo jonkin aikaa ja tullut selvästi koko ajan rohkeammaksi. Ensi kerralla pitää varmaan mun malttaa mieleni ja antaa Remun pitää se paikallaan tarpeeksi kauan..

Kisoja ja hiirijahtia

Se on taas syksyisen hiirijahdin aika. Reemus the Suuri Metsästäjä kaivaa ja kiertää, kiertää ja kaivaa milloin mistäkin ja aivan varmasti sieltä, mistä ei pitäisi. Innokkuudesta ja yrityksestä täytyy antaa täysi kymppi, vaikka tulosta ei tulekaan..

Tip on kisannut viikon sisään sekä tokossa että agilityssä ilman sen suurempaa menestystä. Liian vähäinen treenimäärä näkyi molemmissa: tokossa epätarkkuutena ja agilityssa, no jaa, epätarkkuutta se kaahottaminenkin tavallaan on..

Viikko sitten kisasimme siis tokon piirinmestaruuskisoissa. Pisteitä ansaitsimme 222 eli kolmostuloksen verran. Silläpä nyt ei korkealle tuloslistalla luonnollisestikaan noustu. Takut-joukkueemme sijoitus oli kuitenkin 4., mihin voi olla oikein tyytyväinen. Paikallaolot (myös istuminen, joka on ollut välillä aika vaikea) onnistuivat hyvin, samoin ohjattu, kaukot ja tunnari (JEE!!). Seuraaminen oli aluksi vähän sunnuntaikävelyä, mutta Tip korjasi heti, kun huomasi, että seuraaamistahan tämä onkin. Pisteet ei kovin kummoiset olleet, mutta makuasiat ovat makuasioita. Hyppynoudossa Tip ryysi kapulalle tassut edellä ja pistevähennykset olivat ihan ansaitut. Zetassa - joka oli eka liike - harmillisesti istuminen jäi seisomiseksi (jätkä huomasi itsekin tehneensä väärin, vaikken mitään sanonut, ja ilme oli varsin nolo) ja luoksetulossa sanoin maahan-käskyn liian terävästi, jolloin Tip jäi seisomaan ja meni maahan vasta toisella käskyllä. Tästä olisi vielä ykköseen juuri ja juuri päästy, jos ruutu ei olisi ollut ihan hukassa. Olihan siinä paljon hyvääkin, kuten paikallaolot ja tunnari, mutta aika paljon korjaamistakin. Vähäinen treenimäärä ja kisaaminen näkyivät selvästi.

Eilen puolestaan kävimme Nokialla kaahottamassa kaksi agilitystarttia. Tuli sitten ekan kerran tuplahylly meille.. ja täysin ansaitusti hyllyt, kyllä ei olleet mitään "harmi se yksi virhe"-ratoja. Varsinkin eka oli kyllä niin katastrofaalista kaahotusta, eikä edes auttanut, vaikka pari kertaa ihan pysäytin koirankin. Tip oli kyllä samalla tuulella jo keskiviikon treeneissä, mutta siellä se lopuksi sentään meni ihan normaalisti. Nyt oli vielä tokalla radallakin sama aivot jäi kotiin -meininki. Välillä irtosi minne sattui ja välillä ei sitten niin millään. Surkeat esitykset oli, ei voi muuta sanoa. Mutta eipä ole Agirodun eli heinäkuun alun jälkeen päästy treeneihinkään kuin 2 kertaa ennen näitä kisoja milloin minkäkin syyn takia (helteet, ukkoset, sairastelut jne.). Jospa nyt ensi viikolla päästäisiin treenaamaan parikin kertaa, niin ensi lauantaina olisi toivottavasti hiukan hallitummat radat.

Minäkö kiltti ja kuuliainen pieni koira muka kaahottava bordenssollieohjus?!