Kevät ja kaivurit

Omassa pihassa on varjopuoliakin. Ei paljon, mutta on. Esimerkiksi tänään on tuntunut siltä. Ensin Remu-jätkän oli pakko päästä heti äkkiä nyt heti ulos aamulla - kaivamaan. Ei, ei tässä nyt mitään pissailuja ehdi, kun pitää kaivaa mutakuoppaa. Ensin siis ulkona epätoivoista yritystä irrottaa isommat mutapaakut jätkän tassuista, jonka jälkeen lattiakaivoa taas täytettiin mutavellillä (saa nähdä koska se menee (taas) tukkoon..). Mummohan taas ei voinut mennä ulos ennen aamuruokaa, tiedä vaikka se olisi kadonnut, jos sitä ei olisi vahtinut herkeämättä. Joten ruuan jälkeen Sani ilmoitti, että hän menisi nyt sitten ulos. Ja mitäpä mä näen kun hetken päästä kurkin ikkunasta, että tuliskohan se jo sisälle. Mummokin kaivaa kuoppaa. Juuri näin, mutapaakkujen irroitus osa 2. Miks mä oikeestaan haluan kolmannen ja neljännen koiran :/

Hassua tässä on se, että kumpikaan ei ole aiemmin tuntenut mitään vetoa kaivamiseen. Romeo oli meidän Suuri Kaivaja nro 1. Nyt sitten varsinkin Remulla on kaivamisvimma, jota pitää toteuttaa lenkilläkin monta kertaa. Onni "onnettomuudessa", että tällä hetkellä pihassa kaivamiset on toteutettu sallituissa paikoissa. Ja onhan se tietty kiva, että koirat on aktiivisia ja niillä on tekemistä, sais vaan nää kura-ajat mennä ohi.

Lisää kevätsuunnitelmia

Eilen Remu kävi tosiaan osteopaatilla kolmannen kerran ja yhteistuumin todettiin, että kyllä se jo paljon parempi on verrattuna ekaan kertaan. Vielä oli hieman kireyttä alaselässä, mutta se lähti aukeamaan helposti käsittelyn aikana. Ja voi se kuulemma olla, ettei selästä täysin normaalia tai ongelmatonta tulekaan, kun siellä muutoksia kerran on. No, tämähän on tiedossa jo ollutkin. Mutta nyt kuitenkin näyttää niin  hyvältä, että saatiin kehotus alkaa liikkua oikein kunnolla, varsinkin pitemmistä ravilenkeistä olisi hyötyä, joten juoksulenkille mars! En oo kyllä koskaan ollu mikään suuri juoksulenkkeilyn ystävä, mutta jos kerran koiran pitää päästä ravilenkille.. Pyöräily kun taitaa olla meille liian vaarallista.. :-/
Ja treenata saa reippaampiakin liikkeitä, tokossa siis, agia ei muuta kuin kaihoisasti muistella :( Nyt ei siis sen kummemmin yritetä varoa, vaan annetaan mennä niin kuin menee, mutta toki pitää seurailla tilannetta. Voi kun nyt jäät sulaisi ja vedet lämpenisi nopeasti, niin pääsisi uittamaankin. Tosin Remu oli kyllä jo eilen sitä mieltä, että olisi korkea aika kastaa talviturkki :-D Jälkiveretkin olisi valmiina odottamassa kevään ekoja harjoituksia, joten kovasti tässä kevättä odotetaan kaikenlaisin suunnitelmin.

Lomailua

Remu-Eemelillä on ollut pitkästä aikaa varsin tapahtumarikas viikko - ainakin siis verrattuna tähän talveen yleensä.. Maanantaina ajeltiin sosiaalistumaan ja nauttimaan asfaltilla kävelystä, sillä meidän lähitiet oli silloin vielä niin jäisiä, että siinä tahtoi niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin olla vaarassa muksahtaa pyllylleen. Remullakin on taas lenkkeily ihmisten ilmoilla hallussa eikä jokaista vastaantulijaa tarvitse moikata :-)

Tiistaina nautittiin keväisestä ilmasta ja ulkoiltiin metsässä ja pihahommissa ihan huomaamatta 3 tuntia. Kyllä olivat mummo ja jätkä aika unista seuraa illalla :-D Remu on muuten vihdoin tämän talven aikana oppinut aidan symbolisen merkityksen: aita on sen merkkinä, että sen pidemmälle eivät hurjatkaan pihavahdit mene, piste. Ei vaikka siitä olisi pupujussit loikkinut yli, hankikanto olisi hieno ja aitaa olisi vain 15 senttiä näkyvissä. Hyvä Reemu!

Keskiviikkona Remu-parka luuli pääsevänsä agitreeneihin, mutta joutui odottamaan häkissä suurimman osan ajasta ja sai harjoitella vain tylsääkin tylsempiä tokojuttuja kuten seuraamista, kaukoja ja paikallamakuuta. Ennen tätä kuitenkin pyrähdettiin neljän ruuhkassa pikakierros Hämeenkadulla muistuttelemassa mieleen ihmisvilinässä kulkemista. Mutta mikäpä siinä olisi jätkää häirinnyt. Yksittäiset ihmiset ovat paljon häiritsevämpiä kuin ihmisjoukot.

Kohta suunnataan nokka kohti Riihimäkeä, missä Remu pääsee osteopaatti Markus Laioksen hoidettavaksi. Pari kertaa on nyt käyty ja tästä hoidosta on Remulle ollut tosi paljon hyötyä. Varsinkin ekan hoitokerran jälkeen eron huomasi tosi selvästi: takajalkojen liikkeissä on nyt oikeasti potkua ja selkä joustaa ravissa kuten pitääkin. Ylipäätään koko koira on paljon elastisempi - sekä fyysisesti että henkisesti.

Onnea Sanille 12 v. 2.4.2011 !!

Synttärikakkuna oli perinteisesti maksalaatikkoa, tänä vuonna hirvenlihalla ja juustolla koristeltuna. Hyvin maistui sekä päivänsankarille että juhlien ainoalle vieraalle :-D