Elämä on.

(ekan kuvan on ottanut Jussi Kauppinen, muut Kirsi Kangasmaa)

Mitäs me SM-kisoihin osallistuneet :-)

Osallistuttiin tosiaan Reemun kanssa koirauinnin SM-kisoihin Takut Uimateam -joukkueessa viime sunnuntaina. Kyllähän agiseurassa nyt vesipetojaosto pitää olla ;-) Joukkueessa olivat Remun lisäksi nahkalassie Uma ja bortsu Jake. Kiinnostuneille hieman esittelyä lajista. Sääntöjen mukaan joukkueessa on siis kolme koiraa, joista yksi ui kaksi matkaa - ensimmäisenä ja viimeisenä. Uintimatka on 50m, joka suoritetaan hypäten veneestä ja uiden siitä rantaan. Jos koira ei itse hyppää, sitä saa avustaa (eli siis suomeksi sanottuna heittää sen veteen), mutta siitä menee aikasakkoa. Yksinkertaista, eikö totta. Tässä sama vielä kuvina (kuvat on ottanut Jussi Kauppinen, iso kiitos hänelle!).

Kunnon riehutukset alkuun

Sitten koira venhoon..

 .. veteen .. 

..ja rantaan.

Ja sit ravistellaan..

.. ja ravistellaan..

.. ja vielä vähän ravistellaan.

Takut Uimateam: Kaisa ja Remu, Milla ja Uma sekä Sanna ja Jake

Remun oli alunperin tarkoitus uida vain yksi osuus neljästä, mutta koska aloittajaksi ja ankkuriksi ajatellulla Umalla oli lihakset hieman jumissa, niin Reemu herrasmiehenä hoiti raskaimman homman. Ja hoitikin ihan hyvin, tasaisesti ja varmasti kahteen kertaan hieman alle minuutin ajoilla. Ja yllätys, yllätys, hyppäsi ihan itse veneestä ;-) Meidän joukkueen sijoitus oli 12., kisassa oli mukana 16 joukkuetta. Sijoitus olisi ollut aika paljon parempi ilman aikasakkoa, joka tuli siitä, kun heitin Jaken veneestä veteen. Jake kun ei ollut ikinä aikaisemmin hypännyt veneestä ja 50m matka rantaan tuntui vasta vuoden vanhasta koirasta selvästi liian pitkältä, että olisi voinut itse hypätä. Varsin nopeasti se uinti kyllä sitten sujui, kun alkuun pääsi. Kaikki meidän joukkueen koirat olivat siis varsin nopeita uimareita, taisi Uman aika olla peräti 7. nopein kaikista kisaan osallistuneista koirista. Ja suurin osa muissa joukkueissa olleista taisi olla vepeä harrastavia..

Eli kivaa oli, ehkä ensi vuonna mennään sprinkkujoukkueella?

Tulosvarmuus lisääntymään päin

Tänään Riihimäellä kaksi starttia ja kaksi tulosta. Eka kerta, kun saadaan kaksi tulosta samana päivänä, joten on syytä olla tyytyväinen, vaikka agiradan vitonen harmittaakin aikas paljon. Yksi rima tippui, ensin siihen kuulemma ehkä kolahti kynsi tms. ja sitten häntä veti riman alas. Kiirehdin ehkä itse liikaa siinä edellisessä käännöksessä ja jätkälle tuli kiire. Muuten hieno rata, molemmilta. Ja itsellä oli tosi hyvä fiilis ohjata, eikä tuntunut kiireiseltä tai hätäiseltä. Tokalla radalla enemmän kaahotusta, mutta ei pahasti, hanskassa oli kyllä hyvin. Ohjasin liian tiukasti kepeille (tai sanotaan, että koira kääntyi edelliseltä hypyltä paremmin kuin olin odottanut..), jolloin Reemu meni tokaan väliin. Korjasin huonosti, siitä vielä vitonen. Ja kolmas vitonen muurilta, muutama palikka tippui. Ihan hyvä päivä siis tuloksellisesti ja muutenkin, oli mukavaa seuraa, eikä sääkään ihan niin paha kuin etukäteen vaikutti. Seuraavat agikisat ovat ikävä kyllä vasta heinäkuun lopussa. Huomenna sitten uidaan.

Erikoisnäyttelemistä

Remu kävi tänään Karkussa springerspanieleiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli Debra Roberts Iso-Britanniasta. Tuomarilla oli ihan mukava linja, sekä EH:ta että ERI:ä jaettiin. Remu esiintyi valioluokassa, sai ERIn ja sijoittui kolmanneksi. PU-kehässä ei sijoituksia enää tullut. Nyt olin jätkän esiintymiseen tosi tyytyväinen. On sen liikkuminen vaan heti parempaa, kun on ulkonäyttely ja muu alusta kuin matto. Muutenkin oli draivia koko koirassa, ilmeisesti loppuviikko on ollut koiran mielestä tosi tylsä, kun näyttelytkin kelpaa aktiviteetiksi.. Samoin jossain vaiheessa jatkuvaa ollut turha toisten urosten kyttääminen ja rähinöintiyritykset olivat (edelleen) mennyttä. Ja muutama kiva ihminenkin löytyi, jotka rapsuttelivat Reemusta (joka kyllä rynni niiden syliin aika häikäilemättömästi). Käyttäytymisestä siis kaikin puolin Remulle 10+. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Well proportioned 3 year old dog. Good neck and shoulders and would be further displaced by removable of access coat. Good ribs. Good topline. Well boned through out. Cover the ground with ease. 

Mitähän mahtaa tarkoittaa access coat, tietääkö kukaan?

Lisää ohjelmaa uintimaisterille

Jotta ei kotona tarvitsisi olla, niin kalenteri vaan täyteen. Remu osallistuu 13.6. Takutien joukkueessa koirauinnin SM-kisoihin. Tarkoituksena on hypätä veneestä ja uida mun luokse rannalle 50 metrin matka. Kuulostaa helpolta uimamaisterille, saa nähdä kuinka ohjaajan vaativa houkuttelijan homma onnistuu filosofian maisterilta ;-)

Kiireinen viikko, onneksi

Kyllä on kotona kovin hiljaista, kun ei kukaan komenna päästämään ulos tai sisään, antamaan ruokaa tai herkkuja, leikkimään, rapsuttamaan, opettamaan temppuja tai tekemään edes jotain. Noista kahdesta kun ei sellaiseen ole. Sania ei kiinnosta ja Remu on tyytyväinen, kunhan se saa olla lähellä. Vastaanottokuorokin on riipaisevasti yhtä ääntä vajaa. Täytyy sanoa kiitokset seurallemme Takuille siitä, että olen viettänyt viimeiset kolme iltaa kentällä n. 17-22, ei ole tarvinnut kotona olla (ja työtkin alkoi, niin ei ole tarvinnut olla päivälläkään). Muussa tapauksessa se olisi harmittanutkin, mutta nyt olen ollut siitä vain iloinen.

Tiistaina käytiin ottamassa Remun kanssa kaksi starttia ilman mitään tavoitteita. Tuomarina oli Johanna Wütrich. Agiradalta tuloksena 5vp, aika -14,59 (ia. 53s.), sij. 8. Eka rima tippui, ei muita virheitä. Keinu oli kyllä musta sillä hilkulla, ettei ollu lentokeinu. Muut kontaktit onnistui hyvin, varsinkin puomin oli oikein hieno. Kuulemma hätäilin taas turhaan lähdössä, ja näin olikin. Ja koiran voisi myös kuulemma jättää aika paljon kauemmaksikin. Muutenkin rata oli kyllä aika kaahottamista, mutta eipä silti virheitä tullut sen enempää. Ja aika oli muuten nopeimpien joukossa. Tokalla radalla, joka oli hyppäri, otin lähdön rauhallisemmin ja meno oli kuulemma muutenkin hallitumman näköistä (ja myös tuntui siltä). Mutta taas se oli se kirottu neljäs este, mistä tuli hyl. Tällä kertaa se oli putki. Ja ei, koira ei mennyt väärään päähän putkeen, vaan se tuli väärästä päästä ulos.. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä siinä meni vikaan. Reemu säntäsi hyvin, suoraan ja lujaa oikeaan päähän putkea, minä siirryin valmiiksi oikeaan paikkaan ja asentoon ohjaamaan seuraavana olleille kepeille, ja kas koira tuleekin sieltä mun takaa ja säntää kepeille (ja hienosti ja lujaa ekaan väliin ja siitä pujottelemaan). Kuinka se siinä vauhdissa pystyikin, iso koira, kääntymään niin nopeasti putken sisällä? No, näitä sattuu. Siihen siis se rata. Muurilla tuli vielä jotain häikkää, kun Remu kääntyi väärään suuntaan (leikkasin takana), mutta muuten taas nopea ja sujuva rata.

Oman seuran kisoissa on kiva kisata, kun saa kommentteja jälkikäteen ja aina on joku omasta ryhmästä paikalla, tai kuten nyt niin kouluttajakin oli. Joskus se toki ärsyttääkin, kun itsekin tietää, että ei olisi pitänyt tehdä niin kuin teki ;-) Mutta varsinkin ne positiiviset kommentit lämmittää mieltä, vaikka olisi mennyt huonostikin. On se munkin mielestä aikas upea agikoira, kiitos vain :-) Ilmoitin meidät Riihimäelle viikon päästä kahteen starttiin. Sitä ennen olisi Karkun erkkari, jota varten pitäisi jossain välissä jaksaa ja ehtiä trimmata ja pestä koira. Tänään on iltavuoro ja huomennakin työpäivä, että saa nähdä, kuinka käy..