Omatoimista aktivointia

Remu-Eemeli on taas viime aikoina kunnostautunut lisänimensä veroisesti. Mähän oon aina ollut sitä mieltä, että koirien on hyvä tehdä ruokansa eteen jotain. Se jotain on vaihdellut 15 sekunnin paikallaolosta (tai edes istumisesta ja katsekontaktista) kokeenomaiseen tokosuoritukseen. No, Reemun kohdalla olen vähän lipsunut tästä ja sille on nyt syksyllä tullut vain laitettua kuppi kuonon eteen ilman sen suurempia seremonioita. Ilmeisesti se ei ole riittävän haastavaa, koska Remu on alkanut varastaa ruokaa. Mutta ei mitä tahansa ruokaa eikä mistä tahansa, sillä sisällä Remun eteen voi huoletta jättää eväänsä ja luottaa niiden olevan siinä vielä selkänsä kääntämisen jälkeenkin.

Synttäripäivänään Remu pisteli parempiin suihin suurimman osan hirven lonkkaluusta. Tämän herkun jätkä kävi omatoimisesti noutamassa kellarin eteisestä. Koirillehan se oli tarkoitettu, mutta molemmille puoliksi..

Eilen Remu-Eemelillä olikin isomman luokan juhlat, kun se nautiskeli hirven sisäfilettä suoraan riippumassa olleesta hirven neljänneksestä. Samaisesta kellarin eteisestä, jonka oven Reemus osaa näköjään taitavasti avata, jos sen jättää yhtään raolleen. Ja pakkohan se on jättää, ettei tila lämpene liikaa. Kyllä täytyy myöntää, että on se varmasti palkitsevampaa koiralle syödä ruokansa noin, kun saa järsiä ja nyhtää sitä ja on tosiaan tuorettakin. Varmasti maistui. Ja kuinka osasikin valita juuri sen palan..

Nopeet syö, hitaat ei. Näin se vaan luonnonlaki tuolla ulkona kuuluu ;-)

Tuplanollavoitto!!

Vihdoinkin se eka nolla tuli! Ja samalla toinenkin! Meillä oli siis eilen oikein huippupäivä Tipin kanssa Tamskin kisoissa. Molemmilta radoilta myös voitto, joten paremmin ei olisi mennyt. Mikä kaikkein parasta, niin voin myös olla molempiin suorituksiin rehellisesti tyytyväinen :) Hiukan ohjaaja alkoi hyytyä tokan radan lopussa ja pieni liukastuminenkin sattui (onneksi en kaatunut), mutta Tip pelasti lopun. Tuomarina molemmilla radoilla oli Salme Mujunen ja oli kyllä oikein kivoja ykkösen ratoja.

Ekana ratana oli hyppäri. Radalle meno tuli aika äkkiä, kun aikataulut olikin niin edellä, että en ehtinyt lämmitellä koiraa ennen rataantutustumista. Onneksi luokat olivat isoja ja meitä ennen oli parikymmentä koirakkoa, mutta eipä siinä muita ehtinyt katsella yhtään. Alku oli melkoinen vauhtisuora: hyppy, rengas, pituus, kepit ja putki. Hienosti Tiipiäinen haki kepit kovasta vauhdista ja pujottelikin loppuun, vaikka putki oli heti tyrkyllä. Muutenkin rata oli melkoisen vauhdikas, siitä kertoo jo Tipin etenemäkin, joka oli 5,12 m/s. Nollatuloksella ja ajalla 22,06 s (-17,94) siis sijoitus 1./34 ja Tipin eka LUVA :)

Toka ratakin, joka oli agirata, oli varsin suoraviivainen ja nopea. Alku oli sama vauhtisuora, jossa annoin taas Tipin hoitaa itse kepeille jarrutuksen. Eipä tästäkään radasta ole kauheasti sanottavaa, se meni niin kuin pitikin :D Lopun yhden kaarroksen persjätössä vähän liukastuin ja jäin vähän jälkeen, mutta Tip onneksi irtosi eteen-käskyllä sinne minne pitikin :) Tältäkin radalta nolla, aika oli 27,17 s (-15,83), sijoitus 1./41 ja toinen LUVA :)

Nyt pitääkin alkaa katselemaan kisoja, jotta noustaisiin vielä tänä vuonna kakkosiin. Sen jälkeen voisi jäädä talveksi kisatauolle. Harmi vaan, kun alkaa noita kisoja olla jo niin harvoin, että kai se on lähdettävä edes kerran vähän Tamperetta kauemmaksi..

Remun 7 v. synttärijuhlat

Remu-Eemeli täyttää huomenna 7 vuotta. Niin se vaan aika kuluu.

Onko pakko nyt poseerata, kun olis tää luu tässä?!

Juhlan kunniaksi (tai kun nyt siis oli sattumalta sopiva tilaisuus noin muuten ;) ) Reemus pääsi tänään polskimaan koirien uimahalliin. Ja voi, kun jätkällä olikin kivaa! Täytyy kyllä ehdottomasti käydä talven mittaan muutamaan kertaan, kun mahdollisuus on nyt näin lähellä, kun Tampereen Koirauinti on avattu Nokialla. Uimaseurana Remulla oli tietenkin Tip ja lisäksi Laitisen Hennan Myy-bortsu, joka oli meillä kesällä hoidossakin. Hienosti sujui koko porukalta uiminen. Bortsuilla oli ennemminkin sellainen "mitä enemmän vettä lentää, sen kivempaa on" -tyyli, kun taas Remu arvokkaasti keräsi leluja talteen. Kyllä pienen walesin suuhun hyvin mahtuu parikin lelua kerralla :D Arvokkuus oli kyllä kaukana siitä vinku-ulinasta, millä muiden uintia säestettiin, kun kukin ui ensin yksikseen..

Kotonakin vielä riitti hyvin virtaa vinkuttaa pientä punaista vinkupalloa, joka on Remun Erittäin Tärkeä Henkilökohtainen Lelu. Ja heiluttaa häntää hyvin iloisesti. Kuka vielä kehtaa väittää, että koira ei kaipaa vaihtelua?!

Putoavia lehtiä ja herkkuluita

Kiitos kuvista meidän luottokuvaajalle :)

Remu tokoilee

Kesän kuvia selatessa löytyi tälläisiä hienoja Reemuksen tokoilukuvia.