Tämän viikon treeneistä

Maanantaina olimme Jonnan vetämissä ryhmätreeneissä. Ei niistä sen enempää tällä kertaa kuin, että koiralla riitti kierroksia enemmän kuin laki sallii ja yhdistettynä mun väsyneeseen olotilaan: ei hyvä. Raaka pudotus normaalitilanteeseen siis sunnuntain hyvän fiiliksen jälkeen..

Eilen käytiin itseksemme hallilla ottamassa tekniikkajuttuja yksittäisillä esteillä back to basics-tyyliin. Ensin A:n kontaktia 10 toistoa + puomin kontaktia 2 toistoa + kepit muutaman kerran varioiden sisäänmenokulmaa ja mun liikkumista. Sitten Remulle tauko, jonka aikana Romeo sai virkistyä tekemällä kepit, pari putkea ja tasapaino/lihaskuntoharjoituksia. Tauon jälkeen puomin kontaktia 10 toistoa + A vielä 2 kertaa. Sitten uusi tauko, jonka aikana puolestaan Sani sai näyttää, kuinka neidin taidot ovat parissa vuodessa ruostuneet ;-) Lopuksi vielä Remun kanssa hyppytekniikkatreeniä ensin perusharjoitusta pari kertaa ja lopuksi kaksi kertaa korkeushyppyharjoitus.

Hyppytekniikkatreeni meni hyvin. Kepeillä ei ongelmia ole ollutkaan, joten se oli lähinnä opitun vahvistamista. Kontakteille pysähtymiset nyt uus-vanhan menetelmän avulla erittäin hyvät ja mun liikkumisesta lähes riippumattomat. Ilmeisesti jätkä onnistui kerrasta yhdistämään juoksukontakteilla käytetyn namilätkän ja viime aikoina tehdyt pysähtymisharjoitukset, joissa olen ohjannut pysähtymään. Nyt vain pitäisi saada paljon toistoa. Ainoa hankaluus on se, että hallille on ajomatkaa melkein tunti ja muutakin pitäisi ehtiä tehdä kuin treenata..

Marraskuinen vesi on ihanan virkistävää ainakin Remun mielestä

Kurakelin kampaus

Piti laittaa jo tohon edelliseen postaukseen, mutta unohtui.. Eli koska tämän vuoden näyttelyt on käyty ja alkuvuodestakaan ei sopivia ole ihan heti tarjolla, leikkasin Remulle kurakelin kampauksen. Aikas raakasti vedin hapsut pois mahan alta, takajalkojen välistä ja lyhensin rintakarvat ja etujalkojen hapsut. Mutta eipä tuo hassummalta näytä itseasiassa näinkään.

Lisäksi hieman viikonlopun kuvasatoa hurjista:

 

 

 

 

Eka tulos agikisoista!

Tänään siis huolellisen valmistautumisen jälkeen starttasimme kaksi kertaa Tamskin kisoissa Niihaman maneesissa. Valmistautumiseen kuului mm. kolme tuntia ulkoilua eilen ja lyhyt metsälenkki vielä tänä aamuna. Ja se kannatti, sillä ekalla radalla Remu-Eemeli oli loistavassa vireessä: keskittynyt, hallittu ja taitava. Loistava. Toisin kuin kartturinsa, joka pilasi Reemusen nollaradan ohjaamalla väärään putken päähän. En tosin tahallani, sillä muistin kyllä kumpaan päähän piti mennä.. Olin myöhässä putkea edeltävällä hypyllä, koira kääntyi aavistuksen muhun päin hypyn jälkeen kysymään, mikä seuraavaksi ja näki merkin, että mene eteenpäin ja meni eteenpäin. Ikävä kyllä eteenpäin siitä kohtaa oli se väärä pää putkesta, ei se oikea, mikä olisi ollut melkein suoraan hypyltä edessä. Muuten hieno, nopea, virheetön rata. Harmitti. Oikeasti.

Tämän jälkeen kova yritys nollata ajatukset seuraavaa starttia varten. Onnistui ihan kohtalaisesti. Se, mikä ei onnistunut, oli koiran virittely suoritukseen. Tai sanotaan, että se onnistui vähän turhan hyvin tuloksena ylivirittynyt agilityhirmu, joka tuijotti esteitä maanisesti jo hyvän matkaa ennen lähtöpaikkaa. Otin siis koiran autosta liian aikaisin, kun en tajunnut, että ennen luokan alkua oleva palkintojen jako kestäisi niin kauan. Siihen nähden on ihmeiden ihme, että saimme radalta tuloksen! Eka tulos meille nyt sitten seitsemännessä virallisessa startissa. Ei huono, voittaa Romeon kirkkaasti ;-) Meidän onneksi alku noin puoliväliin asti oli koiran kannalta niin loogista menoa ensin suoraan, sitten käännös putken kautta ja uudestaan suoraan, että Remu osasi aika hyvin itsekin katsoa, mistä mennään (kuten se taisi suurimmaksi osaksi tehdäkin..). Puomin jälkeen sain koiran käsiin oikeasti kunnolla ja loppu meni ihan kivasti vikaa estettä lukuunottamatta. Remu meni siitä ohi, mistä 5 virhepistettä. Toinen 5vp tuli kolmantena esteenä olleelta A:lta. Ei kaunista menoa (paitsi jos tykkää kaistapäisestä säntäilystä), mutta kuitenkin jos haluaa etsiä positiivisia asioita suorituksesta, niin a) saimme tuloksen, joten jotenkin onnistuin pelastamaan tilanteen ja b) kaikki rimat kuten myös muurinpalikat tosi vinosta lähestymiskulmasta huolimatta pysyi ylhäällä. Työvoittona siis tulos 10vp, aika -11,49 (ihanneaika 52s), sij.10.

Kivat radat ja rehellisesti sanottuna suorastaan aika helpontuntuiset. Vaikka eipä tuosta jälkimmäisestä tainnu kuin joku vajaa puolet saada tuloksen, eikä ekaltakaan nollia tai tuloksiakaan suorastaan jaettu, joten se siitä helppoudesta. Mukavia ja sujuvia ykkösen ratoja kuitenkin. Pienestä harmituksesta huolimatta jäi ihan hyvä fiilis. Remun kanssa on kiva kisata, kun ei tarvi yhtään miettiä, että karkaakohan se radalta tai jääkö se haistelemaan maata. Ainoa, mitä pitää miettiä on se, kuinka lujaa nyt mennään :D

Nyt pari kuukautta ahkeraa treenausta etenkin kontaktien ja ennakoinnin suhteen, ja helmikuun kisoissa jatketaan. Ykkösen kisoihin kun on inhottava lähteä kovin kauas, varsinkin pimeänä aikana, kun tuntuu, että aamulla ei pääse millään ylös, joten suosimme näitä lähiseudun pippaloita. Lisäksi pitää ruveta kuntoilemaan, ettei aina maneesissa tunnu siltä kuin juoksisi lentohiekassa..

Reemu-Eemelin uusi keittiö vihdoinkin valmis

Kyllä oli raskasta

Jos kenraaliharjoitus on fiasko, niin mitä mahtaa tapahtua kisoissa..

Jaa, olipa taas maanantaina sellaiset pois alta rimat ja muurinpalikat -treenit, ettei vähään aikaan ole ollutkaan. No, saattoi olla jotain syytä siinä, että istuin viikonlopun nenä kiinni kirjassa eli ei käyty kunnon lenkeillä lainkaan ja maanantainakin jätkä joutui odottamaan kolme tuntia autossa ennen treenejä mun ollessa yliopistolla. Eli nyt meidän tärkein osa valmistautumista ens sunnuntain kisoihin onkin säännöllinen koiran väsytys metsälenkeillä. Ihan kiva tää uus käytäntö, että lähtölistat julkastaan etukäteen, niin nyt pystyn etukäteen valmistautuun varsinkin henkisesti siihen, että me lähdetään ekassa startissa ensimmäisenä.. Mutta toki myös siten, että olen paikalla vielä tavallistakin aikaisemmin, että ehdin varmasti lämmitellä ja valmistella koiran jo ennen rataantutustumista. Ei kiva, mutta jonkunhan sitä ekana pitää lähteä. Tokassa startissa sentään oli lähtövuoro jossain siellä kymmenennen paikkeilla eli just sellanen ideaali.

No mut niihin maanantain treeneihin vielä. Treenasimme tällä kertaa ilman varsinaista kouluttajaa. Rimoja tosiaan tippui ihan urakalla ja suurin osa ihan siksi, että jätkä ei malttanut hypätä vaan kaahas vain menemään. Ekassa radassa oli alussa hyppysuora 3 kpl aitoja ja muuri, jolta sitten 90 astetta oikealle putkeen. No joo, muurilla lensikin sitten koko keskiosa, ei pelkästään palikat, jätkän tömäyttäessä matalaliitoa etutassut edellä keskelle muurin keskipalikkaa. Että silleen. Ja vauhti ei kun parani. Jos jotain hyvää haluaa keksiä, niin puomin alastulokontaktille pysähtymisen onnistumisprosentti huiteli aika lähellä 90%:a, ja ne pysähtymättömätkin olis ollu virheettömiä suorituksia. A:llakin pysähdyttiin jo selkeesti useammin kun joka kerta, ja nyt onnistui aika usein kerrasta. Tyylipisteistä ohjaajan toiminnan osalta ei kannata tässä vaiheessa kyllä vielä puhua, jos tavoitteena on mahdollisimman hienovarainen ja tyylikäs suoritus..

Heitteillejätetty harrastuskoira on kyllä keksinyt kaikkea muuta kivaa kuten esimerkiksi puukolla askartelun, mikä toki kuuluu - tai on ainakin kuulunut - nuorten poikien normaaleihin harrastuksiin, kaiketi. Pari kertaa jätkä on hakenut isännän metsästysvaatteissa roikkuvan puukon. Sen vielä ymmärtää, koska se tod.näk. haisee varsin herkulliselta tarkkanenäisestä lihansyöjästä. Mutta se, että pieni spanieli (okei, ei oo kovin pieni) kaivaa työkalupakista kaikkien muiden tavaroiden joukosta jälleen kerran juuri puukon, niin se pistää kyllä ihmettelemään. Todellakin.

Tavoitteet mietittynä

Päätin vielä käyttää hetken siihen, että oikein kunnolla pohdin tavoitteita. Ja hiukan lista muuttuikin. Tämä on nyt se, jonka pohjalta lähdetään jatkamaan treenejä.

1. A:n alastulokontakti
2. Puomin alastulokontakti
3. Alut eli jos en heti pääse vauhtiin mukaan, niin onnistuneen suorituksen voi unohtaa, mutta jos kolmella ekalla esteella menee hyvin, niin yleensä loppukin menee ihan kivasti
4. Pienemmät kaarrokset (ei siis metrien pituisia loikkia hypyiltä ennen kääntymistä) eli käytännössä ennakointi, kääntyminen aikaisemmin oikeaan suuntaan
5. Takanaleikkaukset varmemmaksi
BONUS Ylipäätään ohjauksen sujuvuus ja varmuus

Jäniskevennys ja muuta kivaa

Eilen meillä olikin oikein tehotreenit: koiria paikalla vain kolme ja aikaa ruhtinaalliset kaksi tuntia. Koko aika käytettiin hyödyllisesti, ja pitää kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että kunto meinasi loppua kesken. Eikun lenkille siis. Tosin täällä taitaisi pysyä paremmin pystyssä sukset kuin lenkkarit jalassa.. Jos siis omistaisi sukset.

Tehtiin neljä eri harjoitusta, joista kolmella oli A. Sitä tuli siis mukavasti harjoiteltua. Aika tarkalla arviolla voisi sanoa, että joka toinen kerta kontaktille pysähtyminen onnistui. Joka toinen kerta siksi, että jätkä aina eka kerralla hyppäsi alas (ei sentään enää puolivälistä alastuloa :-D ) ja kun radan tekeminen lopetettiin siihen ja otettiin A uusiksi, niin sitten tuli hieno, napakka pysähtyminen odottamaan jatkamislupaa. Puomia ei harjoituksissa ollutkaan.

Tässä nyt kaksi harjoitusta, mitä tehtiin. Kaikkia en jaksa piirtää. Toka harjoitus oli tälläinen. Ideana treenata vähän putkiin lähetyksiä yms. ja ilmeisesti myös edelleen tarkkailla meidän osaamistasoa. A:n ja 5,8,13-aidan välissä oleva aita oli tarkoituksella esteenä vaikeuttamassa ohjausta.

Seuraavaksi mentiin jäniskevennystä a´la Kari Jalonen (näin ainakin ymmärsin, että Jaloselta peräisin oli tämä treeni). Hiukka epäselväksi jäi, tarkoitettiinko jäniksellä ohjaajaa vai koiraa, mutta hauskaa oli, joten ainakin se oli keventävää. Lämpimästi voin suositella, vaatii meinaan aikas tarkkaa ohjausta ja vikkeliä jalkoja ainakin tälläisen turbowalesin kanssa, ja juurikin sitä hieman hukassa olevaa merkin jatkuvaa "päälläpitämistä". Rata on siis yksinkertaisesti putkesta 1 putkeen 2 = Reemu-Eemelin lempparirata. Ohjaajaparka eli minä meinasi kyllä seota jalkoihinsa :-D Koiran pitää kulkea kuvassa vihreällä viivalla merkittyä reittiä ja siis suorittamatta mitään muuta esteitä kuin putket.

Kotiläksyksi tuli miettiä vähintään kolme konkreettista tavoitetta talvikaudelle. Tavoite ei tässä tapauksessa saanut olla vain tyyliin hyviä tuloksia kisoista tai muuta epämääräistä, vaan niiden piti olla niitä asioita, joita parantamalla niitä parempia tuloksia voidaan saada. Tässäpä meidän top 5:

1. A:n alastulokontakti
2. Puomin alastulokontakti
3. Takanaleikkaukset
4. Pienemmät kaarrokset
5. Ylipäätään ohjauksen sujuvuus ja varmuus

No okei, toi vika on ehkä vähän epämääräinen, mutta siksi se onkin tollasena bonustavoitteena, vaikka oikeestihan se on se ykköstavoite.

Hiljaista on.

Onpas omituista, kuinka monta koiratapahtumatonta viikonloppua tässä on jo ollut. Välillä kun tuntui, että hyvä, jos oli edes joskus viikonloppuna edes toinen päivä ilman ohjelmaa ;-D No, jotta ei aivan päästäisi metsittymään, niin ilmoitin sitten Reemu-koiran hetken huumassa hyvien treenien jälkeen ja ulkomaan näyttelymatkan peruunnuttua agikilpailuihin. Saapa nähdä mitä siitä sitten tulee.. Muusta en oikeastaan ole huolissani kuin kontakteista ja niistäkin lähinnä vain A:sta. Jos nyt siis ajatellaan ihan vain Remun osaamista eikä mun ohjausta, josta löytynee aika montakin huolestumisen aihetta.. Joka tapauksessa parin viikon päästä mennään siis katsomaan, mitä treenataan talvella ;-) Yleensä kun ne puutteelliset taidot ja heikot kohdat tulevat kaikkein parhaiten esille kisoissa..

Muuten on siis ollut aika hiljaista tapahtumarintamalla. Lähinnä on keskitytty etsimään tavaroille paikkoja (enää kaksi laatikkoa purkamatta!) ja katsastamalla hyviä ulkoilumaastoja. Täällä kun melkein pitää ne lenkkipolut itse tehdä kävelemällä, jos ei aina halua kävellä sitä yhtä ja samaa metsäautotien pätkää. Välillä on treenattu vähän tokojuttuja pihassa, lähinnä palloleikin ohessa pysähtymistä sekä noutamista erinäisillä esineillä. Ja eilen harjoiteltiin pitkä matka vieressä käskyn alla kävelyä peuran jäljille säntäämisen seurauksena.. Nenän ja pään "puhdistuttua" peuran hajusta jätkä jo tarjosi itse katuvaisesti varsin hyvää tokoseuraamista.

Hiukan useammin kuin tokoa on treenattu keppejä ja hypyillä kääntymistä. Viime viikon hallitreeneissäkin otettiin muuten keppitehotreeniä. Minkä yhteydessä taas sain huomata, että tilaa pitää muistaa antaa, niin menee paremmin. Ei siis oikeestaan kepeillä, vaan ihan näin yleensäkin. Sylikoira-Remunen, jonka motto muuten on mitä lähempänä sen parempi, tarvitsee siis selvästi töitä tehdessään tilaa. Kiva tietysti sikäli, että vaikeehan ton vauhdissa olisi ihan kuonosta vieden ohjata..

Nenäpäivä