keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Karu paluu arkeen

Eilen osallistuimme Remun kanssa agilitytuomari Johanna Wütrichin koulutukseen. Treenit pidettiin Eteläpuistossa eli olivat samalla meille kevään ekat ulkotreenit. Olikin todella kiva ilma treenata, ja kyllä ulkona muutenkin on niin paljon mukavampaa. Vaikka vahdinkin koko ajan silmätarkkana, ettei yksikään lokki, varis tai pulu ollut lähettyvillä (tai jopa radalla kuten joskus on käynyt!). Remu ei niitä kyllä noteeraanut lainkaan.. Jotenkin mulle on jäänyt päähän sellainen ihmeellinen uskomus, että koira yrittää koko ajan karata radalta, mitä se ei kyllä oikeasti edes mieti. Ikävä kyllä se vaikuttaa aivan liikaa myös mun ohjaukseen.

Joten siinähän siihen tuli sitten jo vihjaistuakin. Ohjauksellisesti treenit meni aivan penkin alle. Koira saattaa olla kisavalmis, mutta mä en.. Harjoituksissa treenattiin erityisesti tiukkoja paikkoja eli ns. tärppipaikkoja. Ne nyt ei meille niin suurta vaikeutta yleensä ole tuottanut, vaan kyllä yleensä ja nyt erityisesti vaikeutena on ihan se eteenpäin meneminen :-S Tullut vissiin vähän turhan paljon taas viime aikoina treenattua nimenomaan noita ahtaita paikkoja ja käännöksiä. Ja kouluttajakin kyllä totesi, että ykkösluokka tulee varmaan teille oleen se vaikein.. En ole vielä(kään) saanut aikaiseksi ladata sellaista hienoa piirto-ohjelmaa, joten radat jää nyt valitettavasti julkaisematta täällä.

Jos nyt sitten jotain hyvääkin yrittää keksiä, niin Remuhan oli oikein hieno. Puomin kontaktit sujuivat hienosti joka kerta. Jätkä sai myös kehuja hyvästä hyppytekniikasta ja tiukoista käännöksistä. Sekä siitä mielettömästi innosta, mikä sillä on agilitya kohtaan. Harjoitukset olivat oikein hyödyllisiä ja mukavia, ja kouluttaja tosi mukava. Ja nyt sitten tiedetään, mitä treenataan..

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Juhlat sen kun jatkuvat, REMUSTA FI MVA!

Eli tulihan se sieltä se viimeinen SERT, ja juuri siitä näyttelystä, josta mulla ei ollut mitään odotuksia. Edellisenä päivänä jopa mietin, että minkähän ihmeen takia ilmotin jätkän isoon sisänäyttelyyn. Kannatti kuitenkin lähteä: Lahden KV-näyttelyssä tänään oli tuomarina Australiasta asti tullut Roberta Veale, joka arvioi Remun seuraavasti:

2,5 years old male. Correct size. Correct male head. Eyes could be darker, ears correct. Sufficient angulation front. Good bone. Correct topline and tailset. Well angulated ? . Coat and colour correct. Could move with more reach and drive.

Tuloksena oli upeasti ERI2, PU2, vara-CACIB, SERT -> FI MVA.

Isot onnittelut kuuluvat myös Remun kasvattajalle Tiinalle ja luottotrimmaajalle Niinalle! Juhlitaan sitten myöhemmin kesäkuussa :-)

Ja mitä sitten jäi parannettavaa ;-) No, laatuarvostelussa jätkä liikkui todella tahmeasti ja asenne oli selvästi EVVK, et sitten yhtään typerämpää tekemistä keksinyt tälle päivälle, häh? PU-kehässä oli jo toinen ääni kellossa. Eli jos se CACIB halutaan Suomesta, niin liikkumiseen ja esiintymiseen pitää panostaa. Harmi, ettei koiran liikkeitä voi esittää vapaana ulkona. Tuomarihan voisi lähteä kaikkien kanssa vuorotellen vähän lenkille ;-) Tai meille kävisi myös esiintyminen agilitykentällä, silloin löytyisi triplasti draivia liikkeistä :-D Mutta näin, näyttelyt jatkuvat nyt siis CACIBin metsästyksen merkeissä ja olishan se yksi ROP-ruusukekin saatava..

Huomenna onkin sitten edessä suuri urakka, täytyy yrittää saada jätkästä hyvä seisotuskuva tai ainakin jonkinlainen, minkä kehtaa laittaa esille. Tarkoituksena on lähteä ulkoilemaan maaseudulle päin, joten sieltä löytynee hyvä tausta (täytyy vain muistaa ottaa kuvat ennen kuin päästää koiran kurapellolle..). Rompulle ja Sanillekin on siis siten luvassa vähän mielekkäämpää tekemistä kuin autossa istuminen..

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Synttärijuhlat jatkuvat, Romeo tänään 10 vuotta!

Romeolla on tänään synttärit, herra täyttää komeasti 10 vuotta. Synttäripäiväänsä Romppu viettää toiminnallisesti. Ensin päivällä aiomme käydä navetalla treenaamassa agilitya (juu, totuuden nimessä enimmäkseen Remun kanssa, mutta pääsee synttärisankarikin jotain pientä ja kevyttä tekemään). Illalla on tarkoitus lähteä Romeon lempipaikkaan eli mökille. Matkaan otetaan mukaan tuoreita putkiluita ja maksalaatikkoa, joten herkuttelua on luvassa :-)

Kymmeneen vuoteen on mahtunut aika paljon. Agilitya harrastettiin monta vuotta, yhteensä noin seitsemän. Välillä kisattiinkin, mutta mahtuihan siihen sellainen kolmen-neljän vuoden kisataukokin.. Joten kisasimme lähinnä alussa, kun yhteistyö ei vielä ollut täysin hioutunutta ja lopuksi, kun vauhti ei enää oikein maxihypyillä riittänyt sijoituksiin kakkosissa. Mutta Romeo oppi kyllä todella taitavaksi lukemaan ohjausta ja rataa, ja sen kanssa oli kiva treenata. Romeon kanssa myös pääsin mm. osallistumaan Agirotuun ja sekarotuisten SM-kisoihin. Muita lajeja emme varsinaisesti ole harrastaneet. Toki tokoilua vähän "kotitarpeiksi" (oli ne alo-luokan liikkeetkin joskus hallussa..) ja erilaista temppujen opettelemista mielen virkistykseksi varsinkin viime vuosina. Jälkeä on tehty aina välillä, mikä kyllä sujuu ihan kivasti siihen asti, kunnes vastaan tulee riistan jälkiä tai hajuja, jonka jälkeen Rompun mielestä joku muu voisi hoitaa jäljestyksen loppuun.. Ja onhan Romeo toki omasta mielestään Suuri Metsästyskoira, jota varsinkin oravat ja sukeltavat vesilinnut saavat varoa (lähinnä taitavat nauraa höyheniinsä..). Onpa tuo kyllä jänismetsällä useamman päivän viettänytkin ja välillä kyllä ihan hyödyllisestikin.

Ensimmäiseksi koiraksi Romeo on ollut varsin opettavainen sikäli, että helpoimman kautta sen kanssa ei ole päässyt. Herrassa on sen verran paljon pystykorvan luonnetta, että kättä on väännetty joka toisessa asiassa varsinkin Romeon ollessa nuorempi. Nykyäänkin herra saa välillä "pystykorvakohtauksia" jolloin pyynnöt, käskyt ja anelut kaikuvat kuuroille korville.

Pystykorva Romeo

Samoin kuin Sani, Romeo on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Selkä kyllä vaivaa säännöllisesti ja nivelrikko oireilee toisinaan pitempien ja vauhdikkaampien juoksentelujen jälkeen. Selkää hoidetaan hieronnalla ja fysioterapialla, mitkä auttavat hyvin, ja ruokaan lisätään lohiöljyä ja glukosamiinia. Lihaskunto on kuitenkin hyvä, paino kohdallaan, olemus nuorekas ja mieli virkeä, joten mikäs siinä synttäreitä viettäessä, ja varmaan vielä monet synttärit ovat edessäkin :-)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Pääsiäisenviettoa

Salsatipu ja kovia kokenut sisaruksensa

Vietimme pääsiäisen mökillä ulkoillen (lukuun ottamatta pientä näytelmäpiipahdusta, josta edellisessä postauksessa). Koirilla oli kovasti hauskaa, ja vaikka itseä hieman alkoivat kylmähköt säät tympiä siinä maanantain paikkeilla, niin kyllä sitä jaksaa näiden kanssa olla ulkona, kun näkee, kuinka ne nauttivat, kun saavat kulkea ihan omaan tahtiinsa ja puuhailla sitä mitä haluavat (Remu varmaan kyllä on eri mieltä tästä viimeisestä, sen verran usein jouduin sen hakemaan naapurin puolelta nuhdesaarnan kera..). Kuviakin tuli otettua aika paljon vaihtelevalla onnistumisella. No, periaatteenahan mulla on, että jos ottaa oikein paljon kuvia, niin kyllä niistä joku onnistuu ;-)

Järvessä oli onneksi vielä sen verran jäätä, että vaikka en itse olisi uskaltanut rantaa pidemmälle kävelylle, se kesti koirat vielä hyvin. Tämähän ei kuitenkaan estänyt vesileikkejä, jotka ilmeisesti kuuluvat väistämättä mökkeilyyn.. Paitsi että jään päällä oli päivisin auringon sulattamia lätäköitä, joissa oli hyvä tassutella, meillä oli laiturin vieressä vedenottamista ja ihmisten avantouintia varten tehty avanto (=potentiaalinen vaaranpaikka pienille uteliaille vesipedoille..), joka olikin sitten pääsiäisen Se Juttu. Täytyy kyllä sanoa, että olen Remusta koko lailla ylpeä, sillä ehdimme sentään olla mökillä kokonaista kaksi päivää ennen kuin kolmantena jätkä tipahti kylmään kylpyyn. On se sentään vähän viisastunut. Tämäkin tipahtaminen oli oikeastaan vahinko. Avannon päälle oli yöllä jäätynyt muutaman millin jääkerros, jonka kestävyyttä Remu koitti ensin tassullaan ja sitten vähän rohkeammin juuri kun huusin kieltääkseni. Sinnehän se sitten liukastui pää edellä, huokaus.. Mutta ponkaisi muuten melkoista vauhtia itse ylös sieltä ja hurjaan edestakaiseen säntäilyyn jäälle. Taisi olla vähän kylmää vettä. Eihän siinä sitten muuta kuin sisälle ja fööni käteen.

Täytyy kyllä myöntää, ettei Remu suinkaan ollut ainoa avannon reunalla roikkuja, vaan kyllä pojat kaksissa tuumin kiersivät sitä vähän väliä. Tosin Romeolla taisi olla enemmän mielessä kuplien tekeminen. Rompun lempipuuhaahan kesällä on seistä rannassa ja syödä vedessä olevia kuplia. Liitän tähän kuvaltaan erittäin huonotasoisen videon (aurinko+lumi heijastivat), mutta eiköhän siitä saa idean selville :-)




Siinä missä pojilla tuntui olevan koko ajan jotain touhua menossa, tyytyi Sani makoilemaan joko sisällä takkatulen vieressä tai muutamina aurinkoisina ja lämpinä hetkinä rannassa. Varsinainen auringonpalvoja tämä meidän missi.


Romeolla on tapana piilotella puruluita vähän sinne sun tänne. Välillä se jopa löytää jonkun niistä, mutta suurin osa taitaa hävitä lopullisesti. Piilotuksessa onkin oma hommansa, kun yksi pisamanaamainen voro seuraa koko ajan tarkasti perässä. Ja kun sen hyvän piilon sitten löytää, niin sen vahtimisessa onkin hirveä homma. Koira parka :-D Remusen mielestähän tämä on äärimmäisen hauskaa leikkiä, ei sitä se luu varsinaisesti kiinnosta..

Täällä mitään ole, kunhan istuskelen itsekseni.

Höh, et kyllä tule tänne!

Nyt pois, senkin pentu!

Hyökkäys takavasemmalta

Ja vielä kerran..

Menee hermo, tää on mun kätkö ja mun luu, kuulitko!

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Remulle seitsemäs VARA-SERT

Lyhyesti tähän Remun tämänpäiväinen näytelmätulos ja -arvostelu. Pääsiäisviikonlopun muut kuulumiset kuvineen seuraavat lähipäivinä. Luvassa muun muassa kuplien tekoa, avantouintia ja luiden piilotusta..

Eli tänään Ruovedellä tuomarina Jukka Kuusisto, waleseita 12 kpl (8u, 4n). Remu esiintyi käyttöluokassa kuten yleensäkin ja tulos oli ERI1, PU4 ja VARA-SERT. Kyllä, vara-serti. Näitähän Remusella on nyt jo seitsemän. Saavutus kai sekin.. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Mittasuhteiltaan ja luustoltaan sopiva uros. Hieman pyöreä kallo-osa, vaaleat silmät. Vahva selkä. Riittävästi runkoa. Löysät kyynärpäät. Sopivasti kulmautuneet oikea-asentoiset takaraajat. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä. Miellyttävä luonne.

Tänään siis liikkeet hyvät takaa, muttei edestä, kun taas viimeksi oli takana parannettavaa. Ainakin Remu yleensä ottaen liikkuu ja esiintyi paremmalla tempolla kuin sisänäyttelyissä. Vähän jäi silti edelleen parannettavaa.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Ihania pentuja ja kadonneen tipun arvoitus

Eli tänään kävin katsomassa Remun Raisa-siskon jälkikasvua. Suloisia pentuja niinkuin pennut yleensäkin ;-) Aikamoinen yhdeksikkö, joka tosin tänään vaikutti aika väsyneeltä sakilta automatkan ja ulkoilun jäljiltä. Söpöjä ja kilttejä nukkuessaan, eikä meno vielä ihan hirmu rajua ollut hereillä ollessakaan, mutta varmaan jo viikon päästä joukko on kehittynyt niin paljon, että meno alkaa olla vielä enemmän "pois alta risut ja männynkävyt" -tyyppistä.. Pennut syntyvät varsin kiinnostavasta yhdistelmästä, joten mielenkiinnolla kyllä seuraan, mitä niistä kasvaa.

Pennut vaikuttivat hyvin tasaiselta porukalta, vaikka muutama sieltä erottuikin erityisesti edukseen (tosin kysehän on täysin subjektiivisesta ja vielä lyhyestä havainnoinnista..). Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin Remusen kanssa, joka pisti silmään pentulaatikosta jo tämän ikäisenä eli viisiviikkoisena. No, olin kyllä ihan eri mielelläkin pentuja katsomassa. Tuli mieleen se teatterikappale "Yksiöön en äitee ota". En mäkään tänne kerrostaloluukkuun sentään enää neljättä koiraa ottas.. Ja Remun pentuvaihe ja siihen liittynyt työ on kyllä niin hyvin vielä muistissa, että enpä usko, että neljättä tulisi, vaikka se oma piha jo olisikin. Toisaalta, en mä nyt tiedä, onko se Remun vaatima aika yhtään vähentynyt, mutta kai siihen vaan on tottunut. Oikeastaanhan asuinolosuhteet olisivat voitettavissa, joten ratkaiseva syy on se, että meillä Remun kanssahan on vielä kaikki tekemättä (tosin näyttelyura ryhmänäyttelyiden osalta saisi loppua ensi maanantaina, pitäkää nyt ihmeessä peukkuja..).

Kotona jouduinkin sitten melkoisen haistelun kohteeksi erityisesti Remun taholta. Jätkän piti ihan nuollakin paitaani siitä kohtaa, missä pentuja pidin sylissä :-D Ja kyllä ne pennut vahvasti haisevatkin, koska nenässäni tuntuu vieläkin pennunhaju.

Meillä tapahtui kotona mystinen katoamistapaus. Eilen huomasin, että rairuohon päällä istuskelleista kahdesta keltaisesta tipusta toinen oli poissa. Pääepäiltyä (eli Remua, yllätys yllätys..) kuulustelin saman tien, mutta jätkä vain tillitti takaisin viattoman näköisenä. Seuraavaksi testasin Remusen lintukoiran kykyjä pääsiäistipujahdissa, mutta sekään ei tuottanut tulosta (vaikka kovasti jätkä oli jotakin etsivinään..). Päädyin jo siihen tulokseen, että rikos jää ratkaisematta ja tipu löytymättä. Mutta sitten tänään aamulla löysin pikkutipun sängyn alta! Tipuparka vaikutti kovasti imeskellyltä, mutta oli muuten ihan ehjä. Epäilyjä syyllisestä on, mutta todisteet puuttuvat ;-D

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Näyttelemistä agi- ja tokotreenien lomassa

Tänään Remu osallistui Hausjärvellä näyttelyyn vaatimattomalla menestyksellä. Tuomariksi jouduttiin edellisenä päivänä vaihtamaan Saija Juutilainen, jolta Remu sai EH:n syksyllä Jyväskylän näyttelyssä. Tuomarin linja piti hyvin, sillä laatuarvostelun tuloksena oli jälleen EH. Sijoitus käyttöluokassa oli toinen. Arvostelu oli seuraavanlainen:

2,5 v. hyvä runk. ja luust. hyvin urosmainen kokonaisuus. Urosm. hieman voimakaskalloinen pää. Hyvä purenta. Hieman kookkaat korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Kulm. voisi olla paremmat ed.&takana. Kauniit vahvat käpälät. Hyvä karvanl. ja väritys. Liikkuu mielell. säilyttäen hyvin ylälinjansa mutta askelpit. voisi olla parempi. Mukava luonne.

Isoista korvista, joilla voisi vaikka lähteä lentoon, tuli kommenttia myös kehässä. No, kovastihan tuo vaikuttaisi lentoon yrittävän vähän siellä sun täällä. Ehkäpä se nyt paljastui se Remun salainen agiliitoase ;-) Niukoista kulmauksista olen kyllä toista mieltä, mutta onhan tuossa arvostelussa muitakin hyvälle agilitykoiralle sopivia ominaisuuksia kuten vahvat käpälät ja kaunis ylälinja. Askelpituudenkin olisimme voineet mieluummin esittää viereisellä agilitykentällä, jossa liikkumisen tempo olisi ollut jotain aivan muuta :-D Suurin anti tältä reissulta olikin tuttujen tapaaminen, ja Remukin pääsi nuuhkuttelemaan mm. puolisiskoaan Vinkaa ja Kerttu-neitosta.

Sitten näyttelemisestä oikeaan elämään. Tokoa treenasimme torstai-iltana. Lähinnä otimme seuraamista ohitusten muodossa, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa sekä lopuksi lyhyen paikallamakuun. Varsinkin kaukot ja liikkeestä maahanmeno olivat todella hyviä. Seuraaminenkin ihan ok, kun alun sähläyksestä ja nuuskimisista päästiin. Tämä minun pitäisi muistaa myös kokeessa eli että koiraa on syytä valmistella ja "lämmitellä" runsaasti, jotta se saa kunnon draivin päälle.

Treenien jälkeen kävimme Johannan ja Oivan kanssa lenkillä. Jännä juttu, että vaikka esim. näyttelyissä Remu ärisee muille lähelle tuleville uroksille, voimme kyllä hyvin käydä Oivan ja myös Börjen kanssa lenkillä, eikä silloin ole mitään ongelmia, vaikka koirat välillä kulkevatkin lähekkäin tai haistelevat samaa kohtaa. Mahdankohan itse käyttäytyä jotenkin niin eri tavalla eri tilanteissa? Toisaalta eihän Remua agitreeneissäkään vieraat samanikäisetkään urokset häiritse eikä se lähde niiden kanssa haastamaan riitaa, jos ne eivät sitä lähesty. Ilmeisesti jätkällä on oma kaksi kertaa kaksi metriä kokoinen liikkuva tontti, jolle ei muilla uroksilla ole asiaa..

Perjantaina oli agilityn vuoro. Tehotreenasimme kontakteja varsin mielikuvituksettomilla hyppy-keinu-hyppy-A-hyppy-puomi-hyppy -tyyppisillä pätkillä, joissa välillä otin johonkin väliin putken vauhtia kiihdyttämään (tai lähinnä koiraa kiihdyttämään, vauhti on suunnilleen sama sata lasissa koko ajan..). Olin tyytyväinen, virheitä ei tullut. Toki A:lla ja puomilla oli namilätkä, mutta läpinäkyvä ja pieni (kermaviilipurkin läpinäkyvästä muovikannesta leikattu). Lisäksi mm. puomilla Remu vaihtoi alastulon puolivälissä raville lähes joka kerta, mikä huomattavasti lisää suoritusvarmuutta, kun alas ei tulla pitkällä laukka-askelella. Samalla treenasimme rauhallisia lähtöjä (vinkujauikuttajat eivät pääse radalle..). Ja otimme sitten kyllä lopuksi vielä kivan ratapätkän, jossa oli takanaleikkauksia ja lähetyksiä.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Paljon onnea Sanille 2.4. 10 vuotta!

- Mutta onko nyt oikein totta sinun syntymäpäiväsi? kysyi Puh.
- On, vastasi Ihaa.
- Ai! Paljon onnea sinulle päiväsi johdosta.
- Ja paljon onnea sinulle.
- Mutta eihän tänään ole minun syntymäpäiväni.
- Ei vaan minun.
- Mutta sinä sanoit: 'Paljon onnea'
- Miksi ei? Et kai sinä halua olla onneton, kun minulla on syntymäpäivä?
- Ai jaa sanoi Puh. - A. A. Milne






Sani täyttää tänään pyöreät 10 vuotta. Missi lupasi ottaa vastaan kaikki onnittelijat, jotka tulevat herkkujen kanssa ;-)

Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon mukavia muistoja ja toivottavasti edessä on vielä monta vuotta. Pienestä mustasta pennusta kasvoi kaunis ja taitava neiti, joka on ehtinyt ajaa montaa pupua, hypätä esteitä ja esiintyä näyttelyissä aina ulkomaita myöden. Sani-missi on esiintynyt myös muotinäytöksessä ja televisiossa kuten kunnon missien kuuluukin.

Ainakin metsällä pupujahdissa Sani aikoo jatkossakin käydä, sillä onhan neiti varsin vetreässä ja nuorekkaassa kunnossa eikä ikä vielä paina askelissa. Jotkut ne vaan paranee kuin viini vanhetessaan..