Mattotalkoita ja lepäilyä

Remu siis lepää ja minä olin eilen takutien uuden talvitreenipaikan matto-, imurointi- ja lattiankorjaustalkoissa. Muilla seuroilla kun on agilityohjaajien juoksu- yms. treenejä, niin meillä harjoitellaan lihaskuntoa 400 kiloisilla matoilla ;-) Talvitreenien pitäisi alkaa ensi viikolla niiden osalta, jotka treenaavat.. Meillä treenaamattomuus koskee tosin vain Remua, sillä mulla on suunnitelmissa agilitata erinäisten lainakoirien kanssa talven ajan. Ensimmäisenä vuoroon pääsee vanha tuttu japaninpystykorva Roope (C.I.B FIN MVA LV MVA LT MVA BERLV-08 LTV-07 Donorei Diletto), jonka kanssa treenasin ja kisasin kolmisen vuotta sitten. Kiitos Hennalle jo etukäteen! Katsotaan, kauanko Roopen kanssa jatketaan vai vaihtuuko koira jossain vaiheessa punavalkoiseen :-)

Kauheasti ei nyt ole muuta kerrottavaa, kun juuri mitään ei tapahdu. Remu tosin keksi yksi ilta, että pannuhuoneessahan oli tokotreenitavaralaatikko, mitä järjestelin päivällä, ja kipaisi yks kaks hakemaan noutokapulan. Sen kanssa oli sitten kiva kirmata pitkin olohuonetta. Ja tänään piti yrittää rynnätä pihan ohi ajavan auton perään, vaikka oli hihnassa. Ja sohvalle olis edelleen _pakko_ päästä ja hiiriä jahdata ulkona. Ja rauhallisia temppuja kuten käden kosketusta harjoiteltaessa pitää tarjota myös kaikki asennot istu-maahan-seiso-maahan-seiso jne. :-D Että kai se tästä, valoa tunnelin päässä ja sillain. Ehkä ja toivottavasti. Jos ei nyt onnistu telomaan itseään..

Magneettikuvissa

Tänään siis tehtiin sellainen 10 tunnin eläinlääkärivisiitti Helsinkiin eläinsairaala Aistiin. Matkoihin nyt meni oma aikansa, mutta meni Remulla lääkärissäkin viisi tuntia vaikka ei edes odoteltu "turhia".. Magneettikuvaus ei selkeästi ole se kaikkein nopein tutkimuskeino, tehokas ja tarkka kylläkin. Itsellä vaan vähän loksahti suu auki siinä kohtaa, kun lääkäri kaappasi rauhoitetun koiran syliinsä ja sanoi, että tule hakemaan kolmen tunnin päästä :-D

Kyllä sieltä Reemun selästä välilevytyrä löytyi, ei vain ollut ihan siinä, missä luultiin.. Tyrä onkin kaularangan sijaan ristiselässä välissä L7-S1 eli lapojen sijaan se onkin suunnilleen lonkkien kohdalla. Kaularangassa ei näkynyt mitään vikaa, nivelvälitkin olivat normaalit. Ihan selvä tyrä (minäkin tajusin kuvasta heti, mikä kohta ei kuulu joukkoon..), mutta ei onneksi mikään massiivisen iso. Painaa kuitenkin hieman oikean takajalan hermoa, joten ihan oikein olen nähnyt. Nyt lääkäri ei kuitenkaan alkututkimuksissa löytänyt koirasta mitään vikaa, vaan sekä yleiskliinisen että ortopedisen tutkimuksen tuloksena kirjattiin normaali, lisäksi neurologisesta normaalin lisäksi että ei kipureaktiota, ei jäykkyyttä. Sanoi myös lihaksista, että kun nyt sanoit, että takajalkojen lihakset ovat "eriparia", niin voihan ne vähän olla, mutta ei hän olisi kiinnittänyt huomiota siihen. On kuulemma ihan hyvät lihakset, agilityihmiset on vaan aina niin kovin tarkkoja niistä ;-) Ja kyllä muuten väänneltiin ja käänneltiin ja paineltiin tarkkaan ja eri asennoissa ja vielä oikein kumivasaran kanssa näpsyteltiin refleksejä jaloista ja silmistäkin tarkastettiin että joku siellä pääkopassa on kotona :-D

Jos ja kun jotain hyvää halutaan asiasta löytää, niin ainakin tuosta kohtaa on kuulemma helppo leikata, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Aluksi nyt kuitenkin yritetään edelleen konservatiivista hoitoa eli lepoa siksi, että - kuten lääkäri hienosti ilmaisi - "kliiniset oireet ovat lievät", koska viimeisen viikon aikana Remun vointi on parantunut selvästi ja koska selkäleikkaus ei koskaan ole pieni juttu. Joten nyt vielä pari viikkoa lepoa ja sen jälkeen pikku hiljaa liikuntaa aloittaen remmikävelylenkeistä. Jos kaikki menee hyvin, eikä kipuoireita tai hyppäämishaluttomuutta/vaikeutta esiinny, niin agilitya saa jatkaa normaalisti aikanaan. Jos kuitenkin kipuoireita esiintyy jatkossakin, niin sitten hän suosittelee tämän ikäiselle (harrastus)koiralle leikkaushoitoa, jossa tyräytynyt väli ns. puhdistetaan.

Näin meillä, elämme jännittäviä aikoja - edelleen..

Ja niin, Reemu haluaa kertoa, että sillä on ollut ihan kamala päivä. Aamulla ei saanut ruokaa vaikka oli nälkä. Sitten kun luuli, että mennään _vihdoin_  johonkin kivaan paikkaan, niin mentiinkin taas lääkäriin, joka vielä pisti tajun kankaalle. Ja kun heräsi, niin mamma oli lähtenyt ja jättänyt sinne yksin ja pääkin oli ihan sekaisin. Eikä kotona saa edes mennä sohvalle nukkumaan. Että mälsää on, totisesti.

Parempi?

Siltä ainakin vaikuttaisi, mutta eipä hypitä riemusta ennen aikojaan. Pessimisti ei pety, näinhän se menee. Remu siis sai tiistaina antibioottikuurin eturauhasen tulehdukseen tiputeltuaan yllättäen lattialle eläinlääkärissä. Pissanäytteessä olikin sitten selkeästi tulehdukseen viittaavia muutoksia, ultrassa eturauhanen oli isohko, mutta kuulemma vielä rajoissa tämänkokoiselle koiralle. Mutta eipä tämä nyt kokonaan selkäongelmia ratkaise, vaikka selkäkivut usein ovat eturauhasongelmissa oireena, sillä rangassa on lapojen kohdalla selkeät kipukohdat ja röntgenissäkin näkyi muutoksia. Jos kuitenkin edes osa selittyisi tällä, niin olisihan se _aika paljon_ kivempi kuin, että selkä on aivan rikki..

Ainakin Reemunen on antibioottikuurin aloittamisen jälkeen piristynyt huimasti, eikä enää vain makaa ja tuijottele otsa rypyssä. Itseasiassa se livahtaa nojatuoliin tai sohvalle nukkumaan niin nopsasti, ettei aina ehdi kieltämään :-D Aika täyslepoa kun on pidetty nyt tiistaista asti, mutta eihän sylikoiraa voi jatkuvasti yksin pitää häkissä. Kauheata riehumisvimmaa sille ei kyllä sinänsä ole tullut, mutta onhan sitä toisaalta kielletty kaikesta vähänkin siihen viittaavasta viimeisen reilun kuukauden ajan.. Mutta siis: toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tiistaina selvinnee aika paljon selän kunnosta.

Surkeuksien surkeus

Reemu on nyt taas kovasti kipeä. Ensi tiistaina päästään Helsinkiin Aistiin tutkimuksiin, mutta siihen on kovin pitkä aika..

Suunnitelmien toteutusta ja pienimuotoista kuntoilua

Nyt on sitten viisi päivää harrastettu reipasta kävelyä 20min/pv, hidastakin hitaampaa ylämäkikävelyä, jumppajuttuja kuten peruuttamista ja pieniä irtiolopyrähdyksiä pihassa. Ja tokoiltu mm. seuraamista, tunnarikapulan etsimistä heinikosta ja paikallamakuuta. Toistaiseksi näyttää hyvältä eli en ainakaan ole huomannut kipeytymistä (hieman matalampi kipukynnys voisi tietysti joissain tilanteissa olla hyvä..). Toisen takajalan keventäminen seistessä on kuitenkin jatkunut, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että katsellaan nyt vielä. Lisäksi Reemu-parkaa on edelleen kiusattu pitämällä BOT-takkia öisin päällä ja valjaita ulkoiltaessa. Tulee ne peruutusharjoitukset ihan itsestään, kun näyttää valjaita.. Valjaat ei ilmeisesti istu tosijätkän imagoon :-/ Olenkin harkinnut, että pitäisi käydä ostamassa jotain "katu-uskottavaa" kangasta ja päällystää valjaat sillä :-D Tai ehkä niittejä? 

Paikallamakuuharjoituksia on tehty kahdenlaisia: ohjaaja näkyvillä ja piilossa. ALO-luokan tyylisiä ohjaaja näkyvillä harjoituksia on tehty aika pitkillä ajoilla, mm. eilen 4 min. Piiloonmenoharjoitukset olen pitänyt suht lyhyinä. Ei mitään ongelmia pysymisessä kummassakaan. Mutta eihän niitä ongelmia ole yleensäkään ollut yksin treenatessa. Nyt siis vaan näitä helppoja toistoja paljon ja sit kohta ennen kuin tulee tosi kylmät ilmat, niin täytyy kysellä, löytyiskö treeniseuraa. Seuraamisen tiiviydessä on edelleen toivomisen varaa. Tunnarikapulan etsiminen heinikosta ei ole maailman kiinnostavin juttu (oliskohan vähäisellä ulkoilulla osansa siihen, että nenä vetäisi muuallekin..), mutta tehdäänhän se, kun mamma kerran sanoo, että nyt haet tai itket ja haet ;-) No ei nyt sentäs. Yleensä ottaen jätkä on tehnyt kauhean kivasti ja innostuneesti, mun mielestä vähän turhan vauhdikkaasti hypähdellen :-D

Tokopohdintaa

Kun tässä nyt kerran pitää alkaa tokoonkin panostamaan, niin luinpahan tänään sääntöjä, että mitä sitä pitäisi osata.

ALO: tätähän on jo kokeiltu pari kertaa virallisestikin. Edelleen kaikki muu sujuu ihan ok, mutta paikallamakuu on kysymysmerkki. Yksin treenatessa ei ongelmia pitkässäkään ajassa, mutta miten kisoissa menisi, on sitten toinen juttu.

AVO:

paikalla makaaminen: vaatii töitä, ks. edellinen kohta.. Sisällä pysyy ongelmitta, kun menen piiloon, ulkona on kokeiltu sitä, että olen hetken pois näkyviltä.

seuraaminen taluttimetta: ei ongelmia, mutta aina voi parantaa. Tässä viretila tosi tärkeä.

maahanmeno seuraamisesta: sujuu sääntöjen mukaisesti eli myös koiran taakse meneminen onnistuu

luoksetulo: perusteet tehty eli pysähtyy käsimerkistä, mutta tähän asti olen aina heittänyt lelun/namin pysähtymisestä

seisominen seuraamisesta: kuten maahanmeno eli myös koiran taakse meneminen onnistuu

noutaminen: ei ongelmia, yksi Remun vahvoista liikkeistä

kauko-ohjaus: toinen niistä vahvoista

estehyppy: istumista hypyn jälkeen ei ole koskaan kokeiltu, mutta uskoisin tämän onnistuvan hyvin vähällä harjoittelulla

Joten siis summa summarum: paikallamakuut pitäisi saada kuntoon, niin olisimme hyvin pienellä harjoittelulla valmiita myös AVO-luokkaan. Kunhan siis ensin saisi sen ALO1-tuloksen ;-)

Ja koska aina pitää katsoa vielä vähän pidemmällekin, niin pitäähän sitä VOI-luokkaakin alkaa alustaa. Joten katsaus vielä siihen.

paikalla makuu: ks. edelliset kohdat..

seuraaminen: ks. ed. Kaikki kaaviossa mahdolliset kuviot ja kääntymiset ovat tuttuja.

istuminen seuraamisesta: osaa jo nyt

luoksetulo: maahanmenoa luoksetulossa ei varsinaisesti olla harjoiteltu, mutta osaahan tuo käsimerkistä mennä maahan kauempanakin ja liikkeestä. Mutta tämä siis kokonaisuutena tarvitsee treeniä

ruutu: on treenattu ruutuun juoksemista, mutta siinäpä se sitten onkin osaaminen tämän osalta. Ja ihan ei ole tainnut se juokseminenkaan mennä kunnolla perille. Joten tähän siis treeniä..

hyppynouto: noo, tätähän Reemu jo tarjosi toisessa virallisessa kokeessa :-D Nouto ja hyppy ovat Remun vahvuuksia - miksi ei siis hyppynouto?

metalliesineen nouto: nyt tässä on se yksi suuri tyhjä kohta Remun osaamisessa, koska meillä ei ole metallista noutokapulaa. Lusikan se kyllä ottaa suuhun ;-)


tunnistusnouto: yhden tunnarikapulan etsiminen on tosi kivaa, mutta mitään muuta ei osatakaan

kauko-ohjaus: kuten sanottu yksi Remun vahvuuksista. Kaikki asennot onnistuvat käskyllä tai käsimerkillä tai molemmilla.

Tästähän nyt sitten löytyikin enemmän kaikkea kivaa treenattavaa eli tunnari, metalliesineen nouto ja ruutu. Näitä ja paikalla makuuta aletaan nyt sitten treenata. Varsinkin paikalla makuu sopiikin hyvin selkätoipilaan treenattavaksi, joten pitänee nyt sitten ottaa tilanteesta se ilo irti, minkä siitä saa.. Tunnarin ja ruudun opettamiseksi pitää kyllä ensin etsiä hyvät ohjeet, mulla kun ei oikein ole selvää käsitystä, miten niitä veisi eteenpäin nykyisestä osaamisesta. Ja sitten pitää etsiä koiralle motivaatiota, mutta ehkä se into löytyisi vaikeammilla ja vauhdikkaammilla liikkeillä.

Remu feat. Eppu Normaali

Seksiämme tihkuen
tytöt meille hihkuen
lavalla me hilluttiin
reunan päällä killuttiin.

Intervallihaudasta
nousi mies, raudasta
tehty oli nenä tällä
rock'n'rollin ystävällä

Miksi emme sitä
häpeä ja peitä
että teemme pelkkiä lälläreitä
Emme tietenkään siitä paineita ota
arvostamme näet mummojenkin suosiota
Meillä oikeus on olla huoleton.

Peto minussa on
mutta hampaaton

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa

Jee jee jee
jee jee jee jee jee
Jee jee jee
jee jee jee jee jee

Elämä on parasta huumetta - toisille ainoaa.. 

Remu The Neulatyyny

Täällä on nii-in pitkästyttävää..

Tänään käytiin Reemun kanssa fysioterapeutilla. Kolmen viikon lepo ja hiljaiselo kotona oli vaikuttanut selkään positiivisesti ja kuuloon negatiivisesti.. Ei meinannut tulla liikkeiden katsomisesta mitään, kun jätkä kulki vain nenä maassa ja hoitohuoneessakin piti nuuhkia joka nurkka ;-)  Selkä ei ilmeisesti ollut enää kovin hirveästi kipeä (tosijätkät ei kyllä pienestä nyyhki.. eikä vähän isommastakaan sen puoleen), mutta lihakset on jonkin verran juntturassa ja toispuoleisesti. Ilmeisesti kipu selässä on vaikuttanut eniten vasemmanpuoleiseen etujalkaan ja sen ristikkäiseen pariin eli oikealle taakse, ja näiden varominen taas on jumiuttanut erityisesti toista jalkaparia. Oikean takajalan keventämisen olin itsekin huomannut, samoin vasemman etujalan "raskauden" sitä nostettaessa. Vääntelyn ja kääntelyn ja tutkimisen jälkeen Remu pääsi hierottavaksi ja lopuksi myös neulatyynyksi eli siinä jätkä sitten lepäili miehekkäästi akupunktioneulat päässä, selässä ja jaloissa :-D Onneksi on hoitotoimenpiteet tyynen rauhallisesti hyväksyvä koira, ei voi muuta sanoa (huom. ei koske korvien trimmausta ;-) ).

Puuarkkua ei kuulemma tarvitse tämän takia koiralle hankkia, mutta agilityn jatkamista on harkittava tarkkaan. Toko ja mejä käyvät kuulemma oikein hyvin, mutta hyppimisessä nimenomaan alastulo rasittaa etupäätä ehkä liikaa. Toisaalta sitä ei voi tietää, kauanko kaventumaa on ollut: onko se kehittynyt jo aikaisemmin vai tullut nyt jostain. Ja jos on tullut aikaisemmin, niin minkä takia se nyt kipuilee: liian raskaan treenaamisen, jonkin tönäisyn, törmäyksen tms. takia vai syystä x. Siispä päätettiin, että kun kunto saadaan takaisin kohdilleen ja selkä- ja vatsalihakset trimmiin, niin agilitya kuitenkin kokeillaan. Varovaisesti, kevyesti, vähän kerrallaan ja aluksi hypyt minimatalina sekä superhuolellisilla alkulämmittelyillä ja loppujäähdyttelyillä juuri ennen ja heti jälkeen suorituksen. Ja vahditaan silmätarkkana kaikkia mahdollisia kivunmerkkejä. Jos se siltä näyttää, että kipeytyy, niin sitten oli Remun loistelias agilityura tässä. Ei agility sentään niin tärkeää ole, että sen takia kannattaa koira rikkoa lopullisesti. Sitä vaan ihmettelen, että milläs mä nyt meidän terrieriwalesia palkkaan, kun repimisleikit ei ole hyväksi..

Mutta nyt saatiin siis sentään lupa lähteä kunnon kävelylenkeille :-) Ja tokoakin saisi kuulemma jo treenata, ettei koiraparalla pää hajoa samalla kun selkä. Lisäksi ensi viikosta voidaan alkaa pikku hiljaa tehdä jumppatemppuja - ohjeet ja liikkeethän mulla onkin ennestään Romeon peruina..

Pääsenks mä pois, jos oon tosi söpö ja lupaan olla tosi kiltisti?

Vai pitääks ruveta hankalaksi, häh?! Free Remu!