Blogin nimi ja ulkoasu muuttunut

Muutin blogin nimen hieman sisältöä paremmin kuvaavaksi. Tarkoitus on silti kirjoitella edelleen kaikista meidän nuuskunenistä, mutta Remullehan nyt tunnetusti sattuu ja tapahtuu aika paljon enemmän kuin Romeolle ja Sanille. Samalla muutin ulkoasun, vaikka pidin kyllä tuosta edellisestäkin. Ja varsinkin Sintun tekemästä bannerista. Yritän olla jatkossa muuttamatta osoitetta ihan joka viikko ;)

Takaisin päiväjärjestykseen

Huh, nyt on muutettu. Ei muuta kuin seuraavaa suunnittelemaan. Onneksi apuna oli paljon reipasta väkeä, joten tavaratkin saatiin paikoilleen jo sunnuntaina. Siis ne mitkä purettiin. Loput odottavat laatikoissa ja kasseissa seuraavaa kohdetta.. Koirat ovat suhtautuneet yllättävän hyvin muutokseen. Tosin ne eivät vielä ole joutuneet jäämään yksin, joten saa nähdä kuinka sitten käy. Remu nimittäin kyllä haukkuu aina välillä naapureista kuuluvia kolinoita ja ikkunasta ja parvekkeelta pitää kommentoida ohi kulkevia koiria. Koiria täällä liikkuukin paljon, eikä ihmekään, sillä lenkkimaastot ovat varsin kivat ja laajat.

Sani kävi maanantaina silmäkontrollissa ja paremmalta näytti. Tippojen laittoa jatketaan kuitenkin vielä kolme viikkoa, ja sitten mennään taas näyttämään lääkärille. Romeokin kävi samalla näyttämässä korviaan, kun ne edelleen kutiavat. Eivät ne tulehtuneet ole eikä hiivaakaan ollut juuri. Yritetään nyt kuitenkin tehopuhdistus ja tippakuuria. Jos se ei auta, niin sitten täytynee selvitellä allergian mahdollisuutta.

Agilitysta ja muustakin treenaamisesta on pidetty taukoa kohta kaksi viikkoa (minkä kyllä huomaa..). Torstaina olisi taas tarkoitus jatkaa sekä agilityn että tokon parissa, ja agikisat kutsuvat toukokuussa. Huhtikuu kuluukin pitkälti näytelmissä. Ensi lauantaina lähdemme Oittiin ryhmänäyttelyyn, pääsiäisenä Ruovedelle ja huhtikuun lopussa Lahden KV-näyttelyyn. Pitäisikin nyt ottaa ja pestä koiruus valmiiksi ja napsia isommat tupsut pois korvista ja tassuista. Toivotaan, että Remu-Eemeli osaa käyttäytyä kunnon näyttelywalesin tavoin..

Iltapäivä eläinlääkärissä

Muuttotouhujen keskeltä jouduimme tänään lähtemään iltapäiväksi eläinlääkäriin Sanin kanssa. Aamulla huomasimme, että neidin silmät olivat aikas hurjan näköiset: molempien silmien päällä oli kuin harmaa kalvo ja sidekalvot punoittivat reippaasti. Sisemmät luomet eivät myöskään auenneet kunnolla, ja Sani pitikin silmiään mieluummin kiinni. Kaihiin en jaksanut uskoa, vaikka ensimmäinen eläinlääkäri, jolle soitin, pitikin sitä todennäköisempänä syynä. Ei kai kaihi nyt yhdessä yössä tule, ja muut oireet viittasivat mielestäni tulehdukseen. No, soitin sitten toiselle eläinlääkäriasemalle, jonne saimme iltapäivälle ajan silmäsairauksiin erikoistumassa olevalle lääkärille.

Silmät tutkittiin ja todettiin, että molemmissa on paha silmän sisäinen tulehdus eli uveiitti. Lääkärin mukaan se näin äkillisenä ja voimakkaana viittaa usein yleiseen tulehdukseen tai kasvaimiin, joten sen takia otettiin vielä verikokeet. Muut arvot olivat normaalit, mutta kalsium oli koholla. Koska myös se viittaa kasvaimiin, päätettiin vielä röntgenkuvata keuhkot ja vatsa. Kaksi nisäkasvainta tuntui koettelemalla, mutta ne kun saattavat olla rasvapattejakin. Röntgenkuvista ei onneksi löytynyt mitään. Palasimme kotiin 3 tuntia kestäneeltä reissulta tippa- ja antibioottikuurien kanssa. Maanantaina mennään kontrolliin tarkistamaan, että parantuminen on alkanut. Siihen asti tipoittelemme silmiä 2-3 tunnin välein..

Metsäagilitya

Tällä viikolla onkin harrastettu agilitya sekä kentällä että metsässä. Kunnon agiliitokoirahan kyllä löytää esteitä mistä vain, varsinkin kun on varustettu yhtä hyvällä mielikuvituksella ja rohkeudella (lue myös: röyhkeydellä) kuin mitä Remu on..

Sani-parka saa leikkiä elävää aitaa.

Puupinon päällä on hieno kiivetä, melkein vastaa A:ta (minä tosin pelkäsin, että vastaa keinua. Kuvankin olen ottanut ihan oikeasti suorana seisten..)

Putkeeeen, läpi! Miksei tien ali menevä siltarumpu kävisi myös agilityputkesta.

Myös Romeo osallistui putki-leikkiin, tosin hieman miettiväisemmin.

Päivitin talvisia kuvia kotisivuillemme. Suora linkki kuvasivulle löytyy tästä.

Hieno banneri lisätty

Olipa mukava yllätys tänä aamuna sähköpostissa, kun laatikkoon oli tupsahtanut kaksi bannerikuvaa blogia varten. Kiitos Sinttu! Valinta sivuille laitettavasta oli vaikea, joten voi olla, että sitä pitää vaihdella aina välillä :-)

Parturissa ja punttilenkkeilyä

Aloitetaan varsinainen kirjoittelu raportoimalla viime viikon tapahtumista. Remu pääsi vihdoinkin perjantaina parturiin, kun Veikka-iskän omistaja Niina oli käymässä täällä Tampereella päin. Niinahan on Remun luottoparturi, jonka luokse on tehty asiaa aina, kun karvatilanne on alkanut tuntua mahdottomalta tai joku isompi näyttely on ollut edessä. Kyllähän sitä aina jonkun syyn keksii, miksi ajaa Helsinkiin ja sitten voi samalla poiketa siinä Niinalla "kun nyt siellä päin ollaan" ;-) Nyt Remu näyttelee kyllä vasta huhtikuussa Oitissa, Ruovedellä ja Lahdessa, mutta tulipa isommat kiharat leikattua valmiiksi. Aika iso ero kuten kuvista huomaa. Iso kiitos taas Niinalle, jolla ei montaa minuuttia kulunut hommaan, minkä kanssa olisin itse ähertänyt tuntitolkulla..

Sunnuntaina kävimme koko porukalla metsälenkillä. Kun metsästyskausikin on nyt ohi, päätimme lähteä kiertämään kunnon kävelylenkin. Sanin ollessa irti se ei onnistu, koska neidistä ei ikinä tiedä, mihin päin se suuntaa. Silloin on aina oltava valmiina, jos sen joutuu hakemaan jostain kauempaa. No, nyt sitten suunnattiin oikein umpimetsään. Siinähän se virhe tulikin, minkä varmaan kaikki vähänkin kokeneemmat hapsukarvakoirien omistajat olisivat voineet kertoa. Enköhän mäkin jatkossa muista, etten lähde kunnon suojasäällä umpihankeen talsimaan Remun kanssa. Sen verran mieleenpainuva oli tilanne, kun keskellä metsää tajusin, että koira ei muuten pääse kohta eteen eikä taakse.. Kuvassa tilanne on aika lievä eikä hankikaan ole syvä.. Ei muuta kuin suunta kohti autoa ja muutaman kymmenen metrin välein irroteltiin isompia lumia koirasta. Kotona huomasin kauhistuksekseni, että hapsukarvat rinnasta, mahan alta ja etujaloista olivat aivan takussa. Sain onneksi melkein kaikki auki, mutta karvaa lähti aika tukku ja osa takuista oli pakko vain leikata pois. Huhhuh. Näin jo silmissäni, kuinka vien näyttelyyn koiraa, jonka rintakarvat on leikattu täysin pois :-S Vaikkei meillä asioita ja elämistä näyttelyiden kannalta ajatellakaan, niin niin kauan kun näyttelyissä käydään, kierretään kyllä jatkossa umpihanget kaukaa suojasäällä.


Kotosalla on sitten lähinnä pakattu tavaroita hiljakseen. Muutto, ensimmäinen niistä kahdesta, on edessä ensi viikolla. Välillä on vähän tehty Romeon fysioterapeutilta saamia jumppatemppuja. Ne sopivat hyvin koko laumalle ja Remun mielestä varsinkin ovat varsin hauskoja. Sani puolestaan suhtautuu moiseen temppuiluun vielä varauksella.

Blogi avattu!

Sisältöä tulee myöhemmin ja ulkoasuakin vielä ehkä muokataan, mutta nyt:

tervetulotoivotus a´la Remu