Kauniit ja rohkeat

Remun kanssa matkailtiin eilen Helsinkiin. Yksi koira-aiheinen ohjelma per päivähän ei mitenkään riitä, joten ensin suunnattiin Helsingin jäähalliin näyttelemään kauniita ja sen jälkeen Oittaalle rohkeita ;-) Reemu tosin ei saanut osallistua jälkimmäiseen kuin seuralaisen ominaisuudessa, ja ensimmäinenkin taisi olla vähän kyseenalaista. No, ei tulos nyt huono ollut: ERI1 SA. Unkarilainen tuomari piti Remun päätä erittäin kauniina ja kulmauksia erittäin hyvinä, mutta muuten jätkä oli kaikin puolin liian suuri hänen makuunsa. Eli samaa settiä kuin yleensäkin. Remuun olin kyllä tyytyväinen, sillä jätkä viitsi esiintyä ihan mallikkaasti. Ensi vuonna taas uudestaan cacib-jahtiin ;-)

Näyttelyn jälkeen tehtiin Remun kanssa lyhyt shoppailukierros, ja löydettiin kivanoloisia treenileluja, vinkuva pallo ja vihdoista viimein, fanfaareja tähän, meillä on nyt metallinoutokapula. Eihän sen hankkiminen vienyt kuin jotain neljä vuotta ;-D

Seuraavana vuorossa oli suunnistus Oittaalle MH-luonnekuvausta seuraamaan. Helsingissä on aina jännä ajella, varsinkin pakulla ja epämääräisten, käsinkirjoitettujen ohjeiden mukaan.. Löydettiin kuitenkin ongelmitta Oittaalle, jossa ritari pääsi ensin nauttimaan yhteisestä kävely- ja uintiretkestä Bodom-järven rannalla rakkaan rinsessan ja rouvan ylhäisessä seurassa. Ihan sen puolituntisen takia kannatti selvästi ajella noin neljä ja puoli sataa kilometriä ;-) Rinsessa Kukalla oli seuraavaksi ohjelmassa räminää, aaveita ja ampumista, joista neiti selvisi varsin viihdyttävästi. Hän kun ottaa lintukoirana olemisen hyvin vakavasti ja antaumuksella.

Kiva reissu kaikin puolin, vaikka illalla väsyttikin melkoisesti.

Tokokoira Reemu yllättää

Ja virallisesta tuloksesta huolimatta yllätys oli ihan positiivinen :-)

Eilen osallistuttiin Remun kanssa Springerspanielit ry:n järjestämään tokokokeeseen Lempäälässä. Mun päivä alkoi jo aikaisin, koska olin mukana järjestämässä koetta, ja avustin liikkuria EVL:ssä ja VOI:ssa. Noudot sujui multa kuulemma oikein hyvin ;-) Reemu saapui paikalle vasta iltapäivällä omalla kuljetuksella, ja oli kuulemma valmistautunut kokeeseen leväten rauhassa koko päivän.

Meidän vuoro oli heti ekana ALO:ssa, ja etukäteen sitä kauhistelin, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan huono suoritusvuoro. Jätkä oli aika täpinässä paikallamakuun jälkeen ja intoa seuraamiseen löytyi enemmän kuin olin odottanut.

Luoksepäästävyys 10  - nousi seisomaan ja meni muutaman askeleen vastaan, mutta ei hyppinyt ja oli rauhallinen

Paikallamakuu 10 - superhyvä :-)) tuijotti lähes koko ajan mua, oli hiljaa ja rauhassa :-)

Seuraaminen kytkettynä 8 - väljää ja käännöksissä vähän haparointia, mutta ei unohtunut matkalle ja teki kaikki perusasennot.

Seuraaminen taluttimetta 8 - sama kuin edellinen

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - muuten hyvä, mutta vaati toisen käskyn istumaan nousemiseen

Luoksetulo 8 - hidas ja sanoisinko mietteliäs

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - meni maahan. Näytin pienen pienen käsimerkin, mutta olisi vaan pitänyt näyttää ihan selkeä, niin tästäkin olisi saanut pisteitä

Estehyppy 0 - hyppäsi vasta kolmannella käskyllä. Olisi pitänyt näyttää heti toisella käskyllä käsimerkki, niin olisi tullut edes jotain pisteitä. Hyvä seisominen ja perusasento.

Kokonaisvaikutus 9

Tulos ALO 3 139 p. 

Kuten tuomari Ilkka Stén sanoi, niin alkoi hienosti, mutta hyytyi loppua kohti. Mutta siihen nähden, mikä Remun motivaatio tokoiluun on ollut, niin tämä oli meiltä työvoitto. Silti harmittaa, etten itse tajunnut näyttää noita käsimerkkejä selvemmin. Sitten kun olisi varmaan pisteet riittäneet ykköseen.. Ja olihan se kakkostuloskin pisteen päässä. Lisäksi mun olisi pitänyt kävellä hitaammin seuraamisissa, niin jätkä olisi ehkä kulkenut vähän lähempänä. Ensi kerralla sitten, koska nythän ei voi kun alkaa katsella seuraavia kokeita :-)

Motivaationkohotustreeniä jatketaan edelleen ahkerasti eli ulkoruokinta jatkuu. Ja nyt on jo leikkiminenkin alkanut sujua paremmin, joten kyllä se tästä. Kyllähän se hyytyminen selvästi oli siitä, että motivaatio ei oikein riittänyt, kun palkkaa ei tullut tarpeeksi usein. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että jätkä ei olisi ollenkaan ollut kuulolla, itse asiassa kontakti ja tekeminen olivat pääosin yllättävän hyvää. Liikkeestä seisomiseen pitää ottaa tehotreeniä ja hyppyä vahvistaa. Lisäksi huomasin, että pitäisi ottaa enemmän sellaista treeniä paikallamakuuseen, jossa pitää ensin odotella perusasennossa pitkäänkin ennen kuin liike alkaa, koska nyt jätkä ehti jo tarjota pariin kertaan maahanmenoa ennen liikkeen alkua.

Seura ja kannustus oli taas mitä parhainta kuten aina sprinkkutapahtumissa :-)

Teiskolainen Hanskanoutaja vauhdissa

Remu on talven aikana keksinyt hyvän keinon ansaita lisää aamupalaa. Jätkä hakee eteisen pipo- ja hanskakorista pipon tai hanskan ja tulee sen kanssa pöydän viereen istua tillittämään. Ja kun ojentaa käden, niin jätkis hyvin pontevasti työntää kyseisen pipon tai hanskan siihen. Tästä hienosta noutotempusta pitää tietenkin saada palkka eli pala voileivästä ja mielellään tietysti sellaisesta, missä on juustoa. Tänään oli aika huippupäivä: kaksi pipoa ja kolme hanskaa (ja loput pipo/hanskakorista leviteltynä eteisen lattialle..). Ja tämähän ei tietenkään ole pöydästä kerjäämistä, koska jätkä kerran tekee töitä leivän murujensa eteen ;-) Mistähän se on tälläisenkin tempun keksinyt?!

Reemu tuntuu muutenkin taas aktivoituneen merkillisten tempausten saralla. Yhtenä yönä jätkä meinasi unohtua ulos. Jarkko meni päästämään Sania ulos, ja jossain välissä Remukin oli ulos livahtanut. Itsekin olin herännyt, kun Sani pyysi ulos ja huomasin, kun Remukin lähti (vaikea olla huomaamatta, kun toinen makaa yleensä jaloissa kiinni..) . No, Jarkko ja Sani tulivat takaisin, mutta vaikka vähän odottelin, niin ei Remu. Juu, siellä se tallusteli ulkona. Vielä kaikessa rauhassa, mutta kauankohan olisi mennyt ennen kuin jätkä olisi alkanut ihmetellä, että mikäs juttu tää on :-D

Tavaroiden varastelukin on alkanut muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä se on sinänsä harmitonta, koska jätkä ei mitään riko. Paitsi yhtenä iltana katselin, että se järsii jotain vaaleaa pitkulan muotoista esinettä ja ajattelin tietysti, että kiva kun puruluu taas pitkän tauon jälkeen maistuu. Juu, ei muuten ollutkaan puruluu vaan tunnarikapula. Jossain kohtaa jätkällä on nyt mennyt piuhat sekaisin tuon liikkeen kohdalla.. Ja tuo tunnarikapula oli muuten hienosti löydetty eteisen suht korkealta pöydältä. Samaiselta pöydältä on jo aikaisemmin viety mm. pari palkkauslelua ja tokon merkkikartio eli jonkinlaista kiinnostusta jätkällä tokoon on. Tai ainakin tokotavaroihin ;-D Samoin kuin tyhjiin maitopurkkeihin, jotka tätä ennen ovat saaneet ihan rauhassa odottaa roskiin viemistä eteisen nurkassa.

Lapsi on terve, kun se leikkii ja sairas, kun se ei osaa lopettaa. No, walesin kohdalla kyllä jälkimmäinen osa lauseesta ei pidä paikkaansa, vaan kyllä sitä saa olla huolissaan, jos toiminta joskus loppuu. Noutamisen ja "noutamisen" lisäksi leikkiminen on viime aikoina sisältänyt paljon kaivamista. Onhan se kiva, että on synttärilahjalle valmiiksi kuoppa kaivettuna ;-) ja toinen, ja kolmas, ja neljäs.. Kohta laitan johonkin ilmoituksen, että vaihdetaan koira multakuormaan ja nurmikonsiemeniin.. Ei vaiskaan, oikeesti olen ihan superonnellinen siitä, että Remu tuntuu nyt olevan täysin oma itsensä :-)

Tässä nyt siis muutamia esimerkkejä siitä, että walesi on hauska koira :-D Huomenna tokokokeeseen katsomaan, kuinka hauska ohjaajan ja kuinka hauska yleisön mielestä..

Ulkoilukuvia

 Poseeraamista, bo-oring..

Tokoilua ja maksalaatikkovoroja

Niin kuin muutkin, niin Reemukin joutuu nykyään tekemään töitä ruokansa eteen. Puolitoista vuorokautta eli kaksi ruoka-aikaa meni, että jätkä hoksasi, mikä on homman nimi eli ei jos ei huvita tehdä hommia, niin sitten ei ruokaa tipu. Sen jälkeen onkin tokoilu ihan konkreettisesti maistunut ;-) Keskeistä tässä metodissa on myös se, että jätkä on kirjaimellisesti ulkoruokinnassa. Koska kyllä se kotona osaa..

Edistystä motivaation etsinnässä on tapahtunut ja saa nähdä kuinka kokeessa käy. Saattaa silti tulla vähän liian pian. Aikalailla kyllä jännittää jo etukäteen (ei hyvä), ja koepaikalla on tiedossa pitkä odottelu, koska olen myös järjestämässä koetta ja ALO on vasta viimeisenä. Kaikki liikkeet on kyllä hallussa, jos vain jätkällä motivaatio riittää ja mulla hermo pitää.. Tosin hyppyä ei ole sattuneesta syystä juurikaan harjoiteltu, mutta keskiviikkona olisi tarkoitus kentällä käydessä sitä kokeilla, eikä siinä ainakaan aiemmin ole ongelmia ollut. Taitaa olla se ainoa liike, mikä sytyttää edes jonkinlaisen kiillon jätkän silmiin ihan itsestään..

Viime viikolla kokeiltiin rallytokoakin, mikä oli molemmista varsin hauskaa, vaikkei sekään agilitya oo.. Sitä on vielä pari kertaa luvassa sprinkkuporukassa (yhdellä staffilla vahvistettuna). Reemu keskittyi ihan yllättävän hyvin, odotin melkoista päänpyörimistä, mutta sain yllättyä iloisesti :-) Lopuksi otettiin viiden koiran ryhmällä paikallamakuu ja jätkä pysyi hienosti, enkä edes kuullut, että olisi piipannut tms. Samaisena päivänä ritari pääsi myös pikaisesti rinsessansa kanssa kävelylle. On se rinsessa vaan Reemun mielestä niin ihana :-D Kesää odottaessa.. :-)

Lumien sulamisen kunniaksi ulkoilutettiin veristä sientä metsässä. Seuraavana aamuna Remu pääsi etsimään kadonnutta aamupalamaksalaatikkoaan, joka odotti voron jättäneen selvän, vaikkakin vähän katkonaisen jäljen päässä. Jätkä merkkasi makuut selvästi (huippua!), mutta suoralla olleet katkot ja katkokulma selvästi aluksi hämmensivät. Mutta hienosti päästiin loppuun asti, kun vain maltoin antaa jätkän tehdä itse töitä. Kai sitä voisi ajatella ilmoittavansa sitä johonkin kokeisiinkin kesällä..


Pääsiäinen(kin) kului pääosin kotosalla pihahommissa. Mm. koirille rakennettiin hieno terassi tarhaan kuten viereisestä kuvasta näkyy. Sunnuntaina piipahdettin Hennan ja Roopen kanssa Janakkalassa agikisoissa, joista ei meidän osalta jäänyt jälkipolville kauheasti kerrottavaa eli tuloksena 2 x hyl. Eka rata oli kuitenkin varsin lupaava, ja näytti videolta paremmalta kuin tuntui. Siinä nyt oli nollakin ihan kohtuu lähellä, mutta putkien kanssa oli sählinkiä niin, että kolmannella Roope sitten oli jo niin epävarma, että kun mä vielä edistin turhan paljon, niin kieltohan siitä tuli. Ja keppien vika väli jäi pujottelematta, siitä siis hyl. Toka rata vaikutti kivalta, mutta siitä ei sen enempää. Kieltämättä on aina jokseenkin petollista, jos rata vaikuttaa kivalta.. Kiva reissu kuitenkin yhdessä pitkästä aikaa. Roopen kanssa kisoja onkin luvassa nyt keväällä enemmänkin, toivotaan, että tulostakin tulee.

Remu kävi tänään taas Laioksen hoidettavana, edellisestä kerrasta tuli nyt noin kuukausi taukoa. Viime viikolla jätkä jo pelästytti meidät, kun yhtenä päivänä oli taas selkäkipuoireita. Ne kuitenkin onneksi johtuivatkin ärtyneestä rasvapatista, ja tänään Laioksen kanssa todettiin yhdessä, että kyllä on jätkä tosi hyvässä kunnossa. Koko selkä on joustavantuntuinen ja mitään asentovirheitä ei enää löytynyt. Ja näkeehän sen liikkumisesta ja seisomisestakin ihan selvästi. Nyt vain jatketaan samaan malliin treenailua ja liikkumista ja kunhan vedet vähän lämpenevät, niin sitten vaan paljon uimista. Remuhan kyllä menisi veteen jo nyt mielellään, mutta en viitsi ottaa sitä riskiä, että lihakset vetäisivät jumiin tms.