Piparihaaste

Mekin osallistuttiin Facebookissa kiertävään piparihaasteeseen. Laitanpa kuvan tännekin. Reemus oli niin pätevä pehmeäsuinen spanieli, joka istua tönötti liikkumatta ja piti kauniisti piparista kiinni kuolan valuessa suupielestä, kun Tipillä meni hetken aikaa homman juonen tajuamiseen.

Joululomailua

Lisää lumihiutaleita, toivoo Tip

Koiraharrastusrintamalla on ollu viime aikoina hiljaista. Tip aloitti joululoman agilitysta ja muustakin säännöllisestä treenaamisesta jo viime viikolla ja sen on tarkoitus jatkua loppiaiseen asti. Tänä vuonna meillä on ollut niin paljon kisoja ja on treenattua paria lyhyttä taukoa lukuun ottamatta monta kertaa viikossa, joten hiukan pidempi tauko on paikallaan niin minulle kuin koirallekin. Tip itse ei välttämättä ole samaa mieltä.. Ennen taukoa käytiin kahdet agilitykisat ilman mainittavia tuloksia. Mukaan mahtui pari hyvää rataa ja pari vähemmän hyvää, mutta ei mitään mahdottoman huonoja suorituksia. Keväämmällä sitten jatketaan kisailua :)

Nyt olisikin ollut hyvää aikaa tehdä pitkiä metsälenkkejä, mutta kun flunssaa pukkaa toisensa perään niin pojalle kuin mullekin. Ja viime päivät on ollu niin liukasta, että en ole suoraan sanottuna uskaltanut lähteä tuohon tielle kävelemään. Mutta on me muutamaan kertaan päästy kiertämään vähän pidempi metsäretki ja eiköhän tässä vielä ehdi nyt, kun me lomaillaan sinne loppiaiseen ihan koko perheen voimin.

Remu puolestaan toivoo lisää vahdittavaa ;-)

Lomailusta huolimatta eilen käytiin vähän tokotreeneissä. Tip teki oikeastikin vain vähän lelujenheittohäiriötreeniä ja paikallamakuuta, mutta Remun kanssa mulla on menossa projekti opeta nyt vihdoin sille tunnari ;-) Ja hyvin on alkanut, vaikkakin tähän asti on vain kertailtu sitä pohjaa, mitä olen jo joskus opettanut eli etsitty piilotettua omaa kapulaa. Ja note to myself, nyt kun se sujuu hyvin myös vieraammassa paikassa, niin siirry eteenpäin HETI. Miten se voikin olla niin vaikeaa.. Ja täytyypä muuten todeta, että muutenkin treeni-intoa oli jätkällä enemmänkin olisin halunnut. Se ei olisi millään jäänyt odottamaan kentän laidalle ja onnistuikin kaatamaan yhden raja-aidan - melkein jäi itse alle. Ja voi sitä hyppimistä ja riekkumista. Aina saa pelätä, että se teloo itsensä ja rasittaa selkäänsä liikaa :/ Muutenhan tuo on vain positiivista.

Ja selästä puheen ollen kävimme taas poikien kanssa joulukuun alussa Markus Laioksella. Oli ihan positiivinen käynti. Remu oli hiukan vinossa kuten aina, mutta se reagoi hoitoon tosi hyvin, eikä tilanne nyt ollut ollenkaan niin paha kuin keväällä tai kesällä (tai vielä alkusyksylläkään). Nyt toivomme vähälumista ja ei-liukasta talvea.. Tipillä ei kropassa ollut juuri mitään hoidettavaa, mikä on oikein positiivista, kun marraskuussa kuitenkin oli useampi viikko, että treenattiin ja/tai kisattiin useamman kerran viikossa aksaa.

Olenkin nyt kyllä kiinnittänyt erityistä huomiota ohjauksessa siihen, että saisin Tipin liukastelut kuriin. Tip kun on usein liukastunut hypyn alastulossa, koska se ei jarruta kunnolla tai ollenkaan ennen hyppyä. Joka siitä syystä, että se vaan ei jarruta tai useinkin siitä, että olen myöhässä. Silloin käännöksissä, varsinkin yhtään tiukemmissa, se joutuu jarruttamaan vasta alastulossa ja koska se kääntyy samalla, niin paino tulee liikaa yhdelle jalalle ja se liukastuu sillä jalalla. Ja jokainen voi kuvitella, kuinka hyvää se tekee etupään nivelille.. Mutta paljon on työtä vielä noissa käännöksissä.
Kävin muuten nyt joulukuussa myös itse pari kertaa osteopaattisessa hoidossa. Mielenkiintoinen kokemus, josta oli kyllä apua niin selkä-, lonkka- kuin polvivaivoihin.

Pikkupakkanen ja pilvetön taivas näyttävän niin kutsuvalta ulkoilusäältä, että taidamme nyt lähteä ulos flunssaa uhmaten.

Hyvää joulua kaikille!

Kakkosiin!

Niinhän se meni kuten aikoinaan Remunkin kanssa eli kun nollatili aukeaa, niin sitten niitä alkaa tulla. Tänään kävimme Tipin kanssa Janakkalassa kisaamassa kaksi Elina Hannikaisen tuomaroimaa rataa, joista jälkimmäiseltä napsahti nollavoitto ja menolippu kakkosluokkaan! Ei ollu maailman sujuvin rata, mutta nolla on aina nolla :)

Ekan radan alku oli hyvä kepeille asti. Niitä ennen oli putki ja välimatka aika lyhyt, lyhyempi kuin tutustuessa tajusin. Tips ampui putkesta lujaa ja keppien ohi. Siitä vielä jatkettiin joten kuten asiallisesti, kunnes pituuden jälkeen T ei jotenkin ollenkaan hoksannut suoraan edessä olevaa puomin alla olevaa putkea ja siitä pari kieltoa lisää ja taisi olla hyppy putken päällekin, kun pikkujätkä ihmetteli, että mitä ja missä. Sen jälkeen loppurata meni ohjaamatta juoksennellen, lentokeinukin taisi tulla ja maaliin ei tultu ollenkaan kun vika hyppy jäi hyppäämättä..

Toka rata oli vähän mutkaisempi ja jokaisen kontaktin jälkeen piti tehdä hölmö puolenvaihto koiran odottaessa kontaktilla. Tip varoi nyt selvästi nopeasti laskeutuvaa keinua ja pysyi hyvin kontaktilla. A:lla oli kyllä melkoista takajalkojen venytystä ja treeneissä olisin tuommoisen venymisen korjannut.. Puomin kontakti oli hyvä :) Yksi rima kolahti, mutta pysyi kuin pysyikin. Tulos siis -10,09, sij. 1/19 ja SERT!

Viikon päästä sitten korkkaamaan kakkosluokka :)

Treenailemassa

Tänään olimme taas poikien kanssa treenaamassa äiti-lapsi -tokoryhmän kanssa. Lapset ovat jo kasvaneet sen verran isoiksi, että niiden tekemisiä joutuu seuraamaan koko ajan. Laurikin oli jo kovaa vauhtia kävelemässä puomia ylös, ennen kuin huomasimmekaan.. Mutta toisaalta lapset myös viihtyvät nyt paremmin tutkiessaan paikkoja ja ihmetellessään toisiaan, ja ovat varsin hyväksi häiriöksi sekä koirille että ohjaajille.

Tipin kanssa hioimme sivulletuloja. Tip on alkanut välillä kytätä palkkaa multa niin, että sivulletulo on hidas ja joskus jopa ei mene peppu maahan. Tähän auttoi hyvin, että palkka tuli muualta kuin multa. Vähän vinoonkin jätkä jää välillä, eli jatkossa pitää olla tarkempi, että palkkaan vaan suorasta perusasennosta. Hieman on itsellä lipsunut vaatimukset, kun se tärkein tavoite TOKOn suhteen on saavutettu. No, ilmoitin kuitenkin Tipin vielä yhteen kokeeseen tänä vuonna, eikä sitä muutenkaan sovi treenattuja taitoja hukata. Tämän jälkeen tehtiin pari tunnaria. Epävarmaa on, mutta parempi kuin viime viikolla. Hallit ovat selvästi vaikeampia paikkoja Tipille tunnarin suhteen ja lisäksi pikkujätkä tarvitsee paljon helppoja, onnistuneita suorituksia, jotta itseluottamus säilyy.

Remulle olikin treenikaveri suunnitellut treenit. Ja ekana harjoituksena ollut merkki-nouto -erottelu olikin aika vaikea jätkälle. Remuhan aina kiltisti kerää kaikki maassa olevat kapulat, joten sen oli todella vaikea jättää heitetty kapula huomiotta ja mennä merkille. Saatiin kuitenkin jokunen onnistunutkin suoritus, mutta kyllä huomasi, että jätkä ei kunnolla kuuntele, mitä sanon. Tai, saattoi se juosta ensin merkille ja pysähdys-käskyistä huolimatta kaarsi saman tien kapulalle.

Reemus osaa olla hyvin päättäväinen sen suhteen, miten jotain asiaa on joskus opetettu ja tehty. Jos kapula on heitetty, se haetaan. Jos jätetään istumaan ja sitten kutsutaan, tullaan suoraan sivulle. Mamma voi huudella siinä välissä, mitä huvittaa. Voi, kun olisin tämän ominaisuuden vahvuudet (ja heikkoudet..) tajunnut, kun Remu oli pentu, niin kyllä siitä varmaan olisi tokokoiran saanut. Uskoisin nimittäin, että tälläiselle koiralle olisi saanut huiman suoritusvarmuuden - tosin sitä jumiutumista johonkin tiettyyn kaavaankin olisi pitänyt osata välttää. Remuhan edelleen pysähtyy aina puomin kontaktille, vaikka aktiivisesta treenaamisesta on jo 3 vuotta ja ylipäätään jätkä saa tehdä puomin ehkä 2-3 kertaa vuodessa.

Lopuksi tehtiin Remun ja treenikaverien kanssa vielä vähän häiriötreeniä. Kaukoissa Remua ei haitannut yhtään, vaikka tehtiin lähekkäin samaan aikaan kaukoja, vaan se kuunteli vain mua. Hyvä Remu! Luoksetulo olikin vaikeampi eli kun kaveri lähti vierestä, niin Remu kanssa. Parin kerran jälkeen alkoi kuitenkin joku ratas raksuttaa luppakorvien välissä ja saatiin pari onnistunutta toistoa niin, että kaveri kutsuttiin vierestä ja Remu istui paikoillaan.

Remulla oli tänään todella paljon intoa treenata ja se keskittyi tosi kivasti. Ehkäpä opetan sille seuraavaksi tunnarin, ihan vain mielenvirkistykseksi :) Ja oli toki Tipikin innokas, mutta sitä ei tarvitse erikseen mainita ;)

Omatoimista aktivointia

Remu-Eemeli on taas viime aikoina kunnostautunut lisänimensä veroisesti. Mähän oon aina ollut sitä mieltä, että koirien on hyvä tehdä ruokansa eteen jotain. Se jotain on vaihdellut 15 sekunnin paikallaolosta (tai edes istumisesta ja katsekontaktista) kokeenomaiseen tokosuoritukseen. No, Reemun kohdalla olen vähän lipsunut tästä ja sille on nyt syksyllä tullut vain laitettua kuppi kuonon eteen ilman sen suurempia seremonioita. Ilmeisesti se ei ole riittävän haastavaa, koska Remu on alkanut varastaa ruokaa. Mutta ei mitä tahansa ruokaa eikä mistä tahansa, sillä sisällä Remun eteen voi huoletta jättää eväänsä ja luottaa niiden olevan siinä vielä selkänsä kääntämisen jälkeenkin.

Synttäripäivänään Remu pisteli parempiin suihin suurimman osan hirven lonkkaluusta. Tämän herkun jätkä kävi omatoimisesti noutamassa kellarin eteisestä. Koirillehan se oli tarkoitettu, mutta molemmille puoliksi..

Eilen Remu-Eemelillä olikin isomman luokan juhlat, kun se nautiskeli hirven sisäfilettä suoraan riippumassa olleesta hirven neljänneksestä. Samaisesta kellarin eteisestä, jonka oven Reemus osaa näköjään taitavasti avata, jos sen jättää yhtään raolleen. Ja pakkohan se on jättää, ettei tila lämpene liikaa. Kyllä täytyy myöntää, että on se varmasti palkitsevampaa koiralle syödä ruokansa noin, kun saa järsiä ja nyhtää sitä ja on tosiaan tuorettakin. Varmasti maistui. Ja kuinka osasikin valita juuri sen palan..

Nopeet syö, hitaat ei. Näin se vaan luonnonlaki tuolla ulkona kuuluu ;-)

Tuplanollavoitto!!

Vihdoinkin se eka nolla tuli! Ja samalla toinenkin! Meillä oli siis eilen oikein huippupäivä Tipin kanssa Tamskin kisoissa. Molemmilta radoilta myös voitto, joten paremmin ei olisi mennyt. Mikä kaikkein parasta, niin voin myös olla molempiin suorituksiin rehellisesti tyytyväinen :) Hiukan ohjaaja alkoi hyytyä tokan radan lopussa ja pieni liukastuminenkin sattui (onneksi en kaatunut), mutta Tip pelasti lopun. Tuomarina molemmilla radoilla oli Salme Mujunen ja oli kyllä oikein kivoja ykkösen ratoja.

Ekana ratana oli hyppäri. Radalle meno tuli aika äkkiä, kun aikataulut olikin niin edellä, että en ehtinyt lämmitellä koiraa ennen rataantutustumista. Onneksi luokat olivat isoja ja meitä ennen oli parikymmentä koirakkoa, mutta eipä siinä muita ehtinyt katsella yhtään. Alku oli melkoinen vauhtisuora: hyppy, rengas, pituus, kepit ja putki. Hienosti Tiipiäinen haki kepit kovasta vauhdista ja pujottelikin loppuun, vaikka putki oli heti tyrkyllä. Muutenkin rata oli melkoisen vauhdikas, siitä kertoo jo Tipin etenemäkin, joka oli 5,12 m/s. Nollatuloksella ja ajalla 22,06 s (-17,94) siis sijoitus 1./34 ja Tipin eka LUVA :)

Toka ratakin, joka oli agirata, oli varsin suoraviivainen ja nopea. Alku oli sama vauhtisuora, jossa annoin taas Tipin hoitaa itse kepeille jarrutuksen. Eipä tästäkään radasta ole kauheasti sanottavaa, se meni niin kuin pitikin :D Lopun yhden kaarroksen persjätössä vähän liukastuin ja jäin vähän jälkeen, mutta Tip onneksi irtosi eteen-käskyllä sinne minne pitikin :) Tältäkin radalta nolla, aika oli 27,17 s (-15,83), sijoitus 1./41 ja toinen LUVA :)

Nyt pitääkin alkaa katselemaan kisoja, jotta noustaisiin vielä tänä vuonna kakkosiin. Sen jälkeen voisi jäädä talveksi kisatauolle. Harmi vaan, kun alkaa noita kisoja olla jo niin harvoin, että kai se on lähdettävä edes kerran vähän Tamperetta kauemmaksi..

Remun 7 v. synttärijuhlat

Remu-Eemeli täyttää huomenna 7 vuotta. Niin se vaan aika kuluu.

Onko pakko nyt poseerata, kun olis tää luu tässä?!

Juhlan kunniaksi (tai kun nyt siis oli sattumalta sopiva tilaisuus noin muuten ;) ) Reemus pääsi tänään polskimaan koirien uimahalliin. Ja voi, kun jätkällä olikin kivaa! Täytyy kyllä ehdottomasti käydä talven mittaan muutamaan kertaan, kun mahdollisuus on nyt näin lähellä, kun Tampereen Koirauinti on avattu Nokialla. Uimaseurana Remulla oli tietenkin Tip ja lisäksi Laitisen Hennan Myy-bortsu, joka oli meillä kesällä hoidossakin. Hienosti sujui koko porukalta uiminen. Bortsuilla oli ennemminkin sellainen "mitä enemmän vettä lentää, sen kivempaa on" -tyyli, kun taas Remu arvokkaasti keräsi leluja talteen. Kyllä pienen walesin suuhun hyvin mahtuu parikin lelua kerralla :D Arvokkuus oli kyllä kaukana siitä vinku-ulinasta, millä muiden uintia säestettiin, kun kukin ui ensin yksikseen..

Kotonakin vielä riitti hyvin virtaa vinkuttaa pientä punaista vinkupalloa, joka on Remun Erittäin Tärkeä Henkilökohtainen Lelu. Ja heiluttaa häntää hyvin iloisesti. Kuka vielä kehtaa väittää, että koira ei kaipaa vaihtelua?!

Putoavia lehtiä ja herkkuluita

Kiitos kuvista meidän luottokuvaajalle :)

Remu tokoilee

Kesän kuvia selatessa löytyi tälläisiä hienoja Reemuksen tokoilukuvia.

Tip käyttäytymässä

Tip suoritti tänään käyttäytymiskokeen hyväksytysti eli saa jatkossa käyttää titteliä BH ja osallistua palveluskoirakokeisiin.

Olimme toiseksi viimeisessä parissa, joten siinä ehti onneksi katsella muita koirakoita. Koe kun ei ole mulle ennestään tuttu, en ole edes käynyt ennen katsomassa BH-koetta. Lisäjännitystä jo valmiiksi jännittävälle ohjaajalle aiheutti jostain läheltä kuulunut kova pamaus "lämmittelyn" aikana. Tip pelästyi sitä selvästi, eikä tahtonut sen jälkeen enää tehdä oikein mitään. Onneksi meidän vuoro oli tosiaan vasta lopussa, joten aika hyvin sain tilanteen nollattua Tipsterin päässä, mutta en vissiin kokonaan, koska oikea vire puuttui seuraamisesta.

Tip aloitti paikallamakuulla toisen koirakon suorittaessa yksilöliikkeitä. Jätin koiran vähän hätäisesti (tajusin sen jo kävellessäni poispäin). Tokossa on yleensä selkeästi väliä maahan- ja paikka- käskyjen välillä, nyt sanoin ne melkein peräkkäin. Hyvin Tips silti pysyi.

Yksilöliikkeet menivätkin sitten mun mielestä aika huonosti Tipin osaamistasoon nähden. Tai eihän niissä mitään muuta vikaa ollut kuin että seuraamisessa katsekontakti puuttui mun mielestä suurimman osan aikaa. Tip tsemppasi tempon muutoksissa ja erityisesti henkilöryhmässä, joka meni yli odotusten, koska pikkujätkä ei edes vilkuillut ihmisiä. Seuraamisen paikka oli koko ajan hyvä ja ensimmäistä kertaa Tipin seuraamisen tiiviyttä kehuttiin ;-) Mutta sehän mua juuri harmittaakin, että kun Tipin seuraaminen on normaalitasolla hyvää nimenomaan pk-seuraamiseksi, niin olisi ollut kiva näyttää se nyt. Vaikka sillä ei sinänsä tietenkään merkitystä ole, mutta mutta.. Ja hyvinhän Tip teki käännökset (paitsi täyskäännöksistä tuli jotain kommenttia, että vähän vajaita, mutta hei, vajaa kaksi viikkoa opeteltiin täyskäännöstä vasemmalle :D ), perusasennot ja pysähdykset. Mutta vire oli tosiaan aivan väärä eli se halu tehdä puuttui. Muut liikkeet eli istuminen ja luoksetulo menivät hyvin, paitsi luoksetulossa kutsuin suoraan sivulle ja siitä vähän rokotettiin.

Kaupunkiosuutta jännitin oikeastaan melkein enemmän etukäteen, mutta siinä Tipillä ei ollut kyllä mitään ongelmia. Häiriöitä oli vilkkaalla parkkipaikalla yllin kyllin kokeeseen kuuluvien lisäksi, eikä Tip kyllä muutenkaan juuri reagoi mm. vieraisiin koiriin. Puhuminen henkilöiden kanssa ryhmässä ei aiheuttanut kuin pienen nykäyksen hihnassa, joka jälkeen Tip odotti ihan rauhassa, ja autosta puhuneeseen ihmiseen ei tarvinnut kuin vilkaista.

Yli odotusten meni siis sikäli, että Tip ei ollut tuomarin eikä kenenkään muunkaan sylissä :)

Viime lauantaina olimmekin muuten Tipin kanssa edustamassa agilityn piirinmestaruuksissa yhdessä Takkujen joukkueessa: Oiva Korppu ja Tippa Chiliä. Joukkueessa kisaavat koirat olivat siis Oiva, Korppu, Tip ja Chili :) Rata oli meille vielä varsin haastava, mutta selvisimme siitä ihan kunnialla 15 virhepisteellä (kaksi rimaa ja yksi kielto putkelta). Niin paljon tuli hyllyjä siltä radalta, että sikälikin voi olla tulokseen tyytyväinen. Ja olihan meidän joukkue 5. :)

Reemus pääsi äsken hetkeksi lintuja etsimään, saa nahdä tuleeko saalista vai meneekö ulkoilun piikkiin. Ensi tiistaina pojilla onkin osteopaattireissu Riihimäelle. 

Voihan vitoset

Tipin kanssa kävimme sunnuntaina Nokialla kisaamassa agilitya kahden startin verran. Kaksi tosi hyvää rataa, tuloksena (taas!) kaksi vitosta. Tokalta radalta saimme sentään "lohdutuspussin" mukaan, kun sijoituimme toiseksi. Ehkä sitten ensi lauantaina se vihdoin nolla..

Eka rata varsinkin harmittaa, koska se oli ehdottomasti meidän tähän asti paras kisarata. Se sekä tuntui että kuulemma myös näytti tosi hyvältä. Sain pidettyä ohjauksen rauhallisena, tiukoissakin käännöksissä pysyi rimat ylhäällä, kepit onnistui jne. Yksi ainoa pieni lipsahdus tuli, kun vapautin pikkujätkän puomin kontaktilta ja huitaisin vain kevyesti suoraan edessä olevaan putkeen ja lähden itse toiseen suuntaan. Yleensä Tip irtoaa putkiin hyvin, mutta nyt yhdistelmä erittäin kuulolla oleva koira ja hiukan epäselvä ohjaus tuotti kiellon siitä kohtaa. Vieläkin harmittaa, muuten niin täydellinen rata!

Tokalla radalla oli vähän enempi säätöä, mutta se olikin aika hurja juoksurata. Hyppäri siis kyseessä ja suoraa riitti. Hienosti saatiin kuitenkin nollalla jatkettu ekasta säätökohdasta, kun olin aavistuksen myöhässä, eikä Tip lukenut oikein mun persjättöä. Hyppäsi kuitenkin sinne minne piti ja päästiin siitä jatkamaan. Se rimanpudotusvitonen tuli sitten neljänneksi vikalta esteeltä. Tiukka 180 asteen käännös ennen loppusuoraa, näin että jätkä ei tullut mun takanaleikkaukseen ja sieltä jostain selkäytimestä se käsky huutaa koiran nimi tuli juuri silloin, kun Tips oli riman päällä. Ei näin, ei näin.

Molemmat vitoset siis täysin mun piikkiin.

Neljäs EVL1

Tip jatkoi pätevää tokoilua torstaina Tamskin järjestämässä kokeessa saamalla neljännen EVL1 tuloksensa pisteillä 271. Taso oli kova ja tällä tuloksella me oltiin vasta 4/5. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikallaistuminen 9,5 - oli taas liikuttanut etutassujaan
Paikallamakuu 10

Ohjattu nouto 9,5 - merkki hyvä paitsi liukastui vähän, kapulalle ei kovin nätisti, koska liukastui jarrutuksessa.
Zeta 10 - jee, jee!! kaikki asennot onnistui ja seuraaminen oli hyvää :)
Kaukot 8,5 - liikkui Tipiksi paljon, n. 20 cm
Tunnari 0 - ei edes haistellut, nappasi vain ekan suuhun

Seuraaminen 8 - perus-Tipiä, pisteet lähti tod.näk. tiiviydestä
Luoksetulo 9 - vähän hidas vaikka laukalla kuitenkin, maahan-käskyn annoin vähän liian ajoissa, mutta näytti, että kohta se pysähtyy kokonaan..
Ruutu 10 - merkillä törkeästi jo menossa ruudun suuntaan, hyvä kun jäi ympyrän sisään.. jarrut ei ihan toiminut sivulletulossa, vaan meni vähän ohi. näistä ei kuitenkaan rokotettu pisteitä.
Metallinouto 10

EVL1 271 pistettä

Erikoisvoittaja on kyllä selkeästi Tipille sopivin luokka :D Viisi ekaa koetta kuukauden sisään, joista ekasta EVL2 ja lopuista neljästä EVL1. Ja tavoite oli saada näistä viidestä yksi ykkönen! Tosin täytyy myöntää, että tämä tavoite kyllä hiukan muuttui jo ekan ykkösen jälkeen ja vielä enemmän toisen.. Menihän meillä treenit hyvin koko kesän (ei koske tunnaria..) ja tiesin, että Tipille ei ole ongelma tehdä montaa pitkää liikettä peräkkäin, koska pikku jätkä palkkautuu niin hyvin jo pelkästä tekemisen jatkumisesta ja kehuista.

Nyt tokokokeet jää hetkeksi tauolle, vaikka treenaamista ei toki lopeteta. Huomenna mennään agilitykisoihin, samoin ensi lauantaina. Ja katsotaan josko vaikka saisin Tipsterille BH-kokeeseen paikan loppukuulle..

FI TVA Never Never Land L'Contact Point - Tip !!

Sieltä se sitten tänään tuli, Tipin TVA-titteli aivan mahtavalla tuloksella EVL1 295 pistettä, KP, TK4 ja sijoituksena 1/10. Koe oli Springerspanielit ry:n järjestämä ja tuomarina toimi Harri Laisi.

Tässä kokeessa oli paljon uutta meille: kaikki liikkeet tehtiin putkeen, tunnari oli ekana, Tipi sai ekan kunniapalkintonsa, ekan tokokoularinsa ja ekan palkintopokaalinsakin :D

On kyllä aivan mahtava fiilis. Tip aloitti kisauransa 11 kk sitten ja EVL:ää kisattiin vain 4 koetta ennen TVA:ta. Ykköset tulivat peräkkäin 11.8., 25.8. ja 31.8. Kisakirjassakin mennään vielä ekalla sivulla, vaikka ihan pelkkiä ykkösiä ei ole tullutkaan. Selvästi vaikein luokka meille oli voittaja, jossa vasta viidennestä kokeesta tuli ykkönen. Tunnaristahan se pääosin oli kiinni.

Tipiin sopii kyllä niin tuo Happoradion biisin säe, joka täällä blogissakin on Tipsin omalla sivulla:
 olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä!

Paikallaistuminen 9 - jäi vähän vinoon, mun vika
Paikallamakuu 10

Tunnari 9,5 - puolikas piste taisi lähteä kapulan pureskelusta. Näin varmaa tunnaria Tips ei ole koskaan tehnyt kokeessa!
Ruutu 10 - Tips vaan niin osaa tän :)
Kaukot 9,5 - en tiedä mistä lähti puolikas, mutta hyvähän se oli
Seuraaminen 8,5 - tuomari huomautti samasta, mistä muutkin eli että pää osuu mun jalkaan. Muuten oli kyllä tosi, tosi hyvää seuraamista.
Metallinouto 10 - Tipi vaan niin osaa tänkin :D
Luoksetulo 9,5 - jostain lähti puolikas, ehkä vähän olisi voinut olla nopeampi eka pysähdys?
Zeta 7 - ei taaskaan istunut, muuten hyvä
Ohjattu nouto 9 - pureskeli kapulaa, muuten hieno

Remukin pääsi kokeilemaan AVOa vuoden tauon jälkeen. Päivän lämpimin hetki osui Remun vuorolle ja hyydytti jätkän seuraamisen ikävästi (vikahan ei tietenkään ole esim. treenin määrässä ;) ). Remu kuitenkin paransi loppua kohti hienosti ja tuloksena ihan kiva kolmonen 133,5 pisteellä. Remun mielestä ehkä parhainta oli kantaa oma noutokapula pois kehästä :D

Reemus sai lisäksi keksipaketin palkinnoksi kasvattajakisan voitosta. Kokeeseen osallistuivat Jangas-kennelistä Remun lisäksi Raisa-sisko ja Lotte-siskontyttö.

Paikallamakuu 10

Seuraaminen 7,5 - Reemus oli alkumatkan päiväkävelyllä, loppu parempaa
Maahanmeno seuraamisesta 0 - Remun yksi varmoista ei ollutkaan niin varma
Luoksetulo 5 - lujaa luokse ja pysähdys noin puoli metriä mun eteen.
Seisominen seuraamisesta 10 - oli hyvä :)
Noutaminen 9 - heitin kapulan Remun mielestä väärin päin ja se piti kääntää ennen suuhun ottamista :D
Kaukot 9 - ekaan istumiseen kaksi käskyä, muuten hyvä (ja tämän liikkeen onnistuminen oli kyllä tän viikon työvoitto)
Hyppy 0 - pysähtyi hypyn eteen, kiersi taakse ja hyppäsi takaisin päin
Kokonaisvaikutus 8,5 - iloista tekemistä oli tuomarin kommentti :)

Yhtä enää uupuu

Toinen päivitys samalle päivälle on jo aika hurjaa, mutta pikaisesti on nyt (lähinnä itselle) kirjattava muistiin tämän päivän tokokoe. Se meni siis oikein kivasti, vaikka pikku virheitä tuli useammassa liikkeessä. Neljä liikettä kuitenkin onnistui tuomarin mielestä täydellisesti :) Yhtään nollaa ei tänään tullut, joten tuloksena Tipsin toinen EVL1, tänään pisteillä 280 ja luokkavoitto. Tuomarina Nokian Palveluskoiraharrastajien kokeessa toimi Hannele Pörsti.

Paikallaistuminen 9 - oli liikutellut etutassuja eli samaa kuin ekassa evl:n kokeessa
Paikallamakuu 8 - Tipi taisi jo odottaa palkkaa autolta, kun korvat oli sinne, eikä muhun päin.. Meni vasta toisella maahan, muuten hyvä suoritus

Zeta 7 - istuminen jäi tekemättä, jäi taas seisomaan. Tässä on ollut ongelmaa, yritin vielä ennen kehäänmenoa vahvistaa istumista, mutta kovin jähmeää se oli lelunkin kanssa.
Ruutu 10 - vähän jäi eteen, mutta ei mitään varsinaista virhettä :)
Metallinouto 10 - hyvä oli :) hieman turhan edessä perusasennossa, mutta tätä tuomaria ei haitannut
Kaukot 8,5 - seiso-istu -vaihto vaati kaksi käskyä

Tunnari 10 - en katsonut koiraa, joten en tiedä, mitä teki :D mutta oikean toi
Luoksetulo 7 - tämä oli huono, kun se hyvinkin osataan :/ ei mennyt jätettäessä maahan ekasta ja annoin itse ekan pysäytyskäskyn aivan liian myöhään. Pysähtyi kuitenkin hyvin.
Seuraaminen 8 - ihan perus-Tipiä
Ohjattu 10 - korjasi otetta ainakin kolme kertaa, mutta muuten oli kyllä hyvä

tulos EVL1 280 p. sij. 1.

Saapa nähdä, tuleeko se vika ykkönen jo jommasta kummasta seuraavasta kokeesta vai haetaanko sitä kauankin..

Vanhoja ja uusvanhoja harrastuksia

Syksyllähän kuuluu innostua uusista harrastuksista. Niinpä kun pieni mies (ja minä mukana tietty) pääsee muskariin, niin Remullekin piti keksiä uusi harrastus. Reemus pääseekin nyt taas treenaamaan rallytokoa, johon me tutustuttiin jätkän kanssa jo pari vuotta sitten, mutta treenaus jäi silloin syystä jos toisesta. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa uudestaan. Säännöt on luettu ja alo-luokkaa katseltu sillä silmällä, että mitä pitää alkaa treenaamaan. Paljon Remu kyllä niistä jutuista jo osaakin, varsinkin kun käskyjen määrää tai kehumista ei ole lajissa rajoitettu ja käsilläkin saa ohjata, kunhan ei koske koiraan. Ehkä tässä voisi olla Tipsillekin jossain vaiheessa kakkoslaji, mutta Remu-Eemeli saa nyt toimia koekaniinina. Ei näytä jätkällä olevan mitään sitä vastaan, vaan treeni-intoa on viime aikoina riittänyt ihan tavalliseen tokoonkin aikas kivasti (välillä vähän liikaakin, kun menee ihan hosumiseksi..). Saapa nähdä, kuinka käy ensi lauantaina kokeessa.

Tokoa on viime aikoina treenattu ahkerasti molempien poikien kanssa. Tipillä on taas tänään koe ja ensi lauantaiksi olen tosiaan ilmoittanut molemmat pojat sprinkkuyhdistyksen kokeeseen. Aksaakin on Tipin kanssa treenattu ja yhdet kisatkin käytiin tällä viikolla. Radat olivat kokonaisuutena ihan jees (kontaktit tosi hyvät, kepit tosi hyvät tokalla radalla, ohjaus varsinkin ekalla radalla hyvää), mutta tuloksissa 15 ja hyl ei ole juhlimista.

Takaisin tokojuttuihin. Tipillä sujuu tunnari aika vaihtelevasti, se on kyllä se pikku jätkän heikko lenkki. Ilmeisesti pikkujätkä paineistuu siinä liikkeessä tosi helposti sekä ympäristöstä että musta, ja alkaa helposti väistää nimenomaan oikeaa kapulaa. Nyt on siis keskitytty ihan vain kehumiseen, kehumiseen ja kehumiseen ja vaihteleviin harjoituksiin, jotka kuitenkin olisivat sellaisia, että onnistuisivat kerrasta. Muissa liikkeissä ei ole isoja ongelmia. Kapulan pureskelua on aina silloin tällöin ja seuraaminen on mitä on. Siinäkin saa olla aika tarkka, että ei itse aiheuta koiralle painetta, koska sitten se kyllä liimaantuu jalkaan kiinni kuin pikaliimalla.

Reemun osaaminen on pitkälti mielentilasta kiinni. Liian innokkaana se hosuu ja sählää ja seuraamisen käännöksissä tönii kättä. Sitten taas kun ei huvita, niin ei todellakaan huvita.. Onneksi sitä on ollut vähemmän. Luoksetulon pysäytys on edelleen tosi, tosi vaikea. Tod.näk. ei tule onnistumaan kokeessa niin pitkällä matkalla, mutta saa siitä läpijuoksustakin pisteitä.. Hyppyä olen treenannut tosi vähän Remun selkää säästellen, mutta pitää mennä vielä ensi viikolla kentälle erikseen sitä harjoittelemaan. Nyt olen keskittynyt vain siihen, että Remu menisi hypyn yli pidemmälle, kun yleensä jätkä on kääntynyt heti hypyn jälkeen ja sitten hyppy takaisinpäin ihan paikoiltaan on vähän turhan raskas. Nouto on mitä on, joskus tosi siisti ja joskus aika törkeää kapulalla pelaamista. Kaukot oli vähän ruosteessa, mutta nyt parantuneet tehotreenauksella hyvin. Jäävät on hyvät, niissä ei ole ollut mitään ongelmia.

EVL1 kuudella kympillä

Kun eka liike menee heti nollille, niin mitäs siinä muuta voi tuumata, kun että nyt pidetään sit vaan hauskaa. Ja pidettiinkin, tuloksena Tipin ja mun eka EVL1-tulos ja arvostelussa kuusi kymppiä! Ja mun tunnaritunari sai kympin jopa tunnarista, vaikka se tökki vielä perjantaina kentällä niin, että olin jo ihan epätoivoinen. Kyllä on hieno fiilis, vaikka seuraavassa henkäyksessä voikin luetella taas uuden listan treenattavia asioita ;-) Kisasimme Tampereella Noutajayhdistyksen kokeessa, missä tuomarina toimi Aino Juhantalo.

Alla pisteet ja kommentit vaihteeksi liikejärjestyksessä.

Paikallaistuminen 0 - eka liike ja Tips tippui maahan ennen kuin ehdin edes kehästä ulos.
Paikallamakuu 10

Ruutu 10
Seuraaminen 8 - painoi jalkaan varsinkin normaalissa kävelyssä, mitä tuomari kovasti harmitteli. Käännökset saivat kovasti kehuja.
Kaukot 10 - ei liikkunut yhtään. Itse olisin toivonut nopeammat vaihdot.
Tunnari 10 - kapuloille, lyhyt haistelu, oikea suuhun ja takas :)

Luoksetulo 10 - lähti aika hitaasti ennakoiden ekaa pysähdystä, mutta laukalla kuitenkin ja nopeat, hyvät pysähdykset ja siisti sivulletulo
Zeta 6 - liikejärjestys S-I-M, istumisessa jäi seisomaan ja seuraaminen oli huonoa
Ohjattu 8 - muuten hyvä, mutta palautuksessa ihme kunniakierros
Hyppynouto 10

tulos EVL 1 266 pistettä, sij. 2/3

Ekaa kertaa EVL:ssä

Eilen oli jännä ilta, kun kisasimme Tipin kanssa ekaa kertaa EVL:ssä Tamskin järjestämässä iltakokeessa. En siis itsekään ole aiemmin kisannut minkään koiran kanssa erikoisvoittajassa. Jännitykseen se ykkönen sitten (taas) kaatuikin.. Kun mua jännittää, niin Tips epäröi tunnarissa ja hosuu muissa ja tietty mun käskyt tulee helposti epäselvästi. Varsinkin eka neljän liikkeen setti (hyppynouto, tunnari, kaukot ja ohjattu) oli aika säätämistä, loput neljä meni jo paremmin. No, tuomarikin (Ralf Björklund) oli tiukka, ehkä vähän löysemmällä arvostelulla pisteet olisi voineet ykköseen nippanappa riittää. Mutta jossittelu on jossittelua. Ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin, ei se ykkönen mikään mahdottomuus ole, kun kuitenkin nytkin saatiin näin epävarmalla suorituksella hyvä kakkostulos.

Etukäteen asettamistani tavoitteista 2/3 toteutui: mä muistin zetan liikejärjestyksen ja Tip pysyi paikallaistumisen istumassa, eikä lösähtänyt maahan. Tunnari oli se kolmas tavoite ja se siis ei onnistunut.

Paikallaistuminen 8 - oli kuulemma alussa pari kertaa siirtänyt etujalkoja paikallaan

Paikallamakuu 10

Seuraaminen 6,5 - en tiedä, mikä meni näin vikaan. Ei tullut monelle muullekaan hyviä pisteitä, vaikka musta niiden seuraaminen oli näyttänyt hyvältä. Mutta enpä oo ennen kokeessa tehnyt näin pitkää seuraamista, tuntui, että se vain jatkui ja jatkui ja jatkui ja jatkui..

Zeta 9 - kaikki asennot onnistui hienosti, veikkaisin, että piste lähti seuraamisesta tai ohjaajan vähemmän suorista linjoista ja käännöksistä ;)

Luoksetulo 6 - meni tokassa pysäytyksessä maahan vasta toisesta käskystä (annoin ekan maa-käskyn ehkä liian terävästi, kun Tipille pitää sanoa se aika matalasti), en ymmärrä miksi siitä lähti 4 pistettä, kun muuten liike meni musta tosi hyvin. Täytyy varmaan lukea säännöt ;)

Ruutu 9 - taas jäi turhan eteen ruudussa, mutta muuten musta hyvä

Ohjattu noutaminen 6,5 - muuten tosi hieno, mutta pureskeli kapulaa koko matkan :/ luulin jo päässeeni tästä eroon, mutta ilmeisesti kaikki nämä maneerit tulevat esiin sitten, kun mua jännittää ja oon vähän epävarma

Hyppynouto 9 - oli musta hyvä (varsinkin kun edellisenä päivänä ei suostunut edes nostamaan metallia..)

Tunnari 0 - no tämähän meni ihan perinteisesti: Tip nosti heti oikean, tiputti, haisteli kaikki läpi, nosti oikean, tiputti, haisteli vielä kaikki ja yhtäkkiä vaan nappasi reunimmaisen ja toi sen.

Kaukot 9,5 - oli hyvä :) jalat pysyi ihan paikoillaan paitsi viimeisessä seiso-maahan vaihdossa liikkui toinen etutassu

tulos EVL2  235 pistettä

Jatkossa treenataan: tunnaria, paikallaan istumista ja merkin viereen pysähtymistä ja niiden ohi kulkemista. Ja noutokapulan kauniisti pitämistä.. Eli ihan samoja juttuja kuin ennenkin..

Tänään pääsee Remukin retkelle, kun lähdemme Helvetinkolulla käymään, ja huomenna on vuorossa aksakisat Tipsterin kanssa. 

Kesätukka

Leikkasin Tipille viikko sitten kesätukan eli pikkujätkästä tuli lyhytkarvainen bordensollie. Ei se hassummalta näytä, kunhan ei liian läheltä katso.. Ei meinaan ollut ollenkaan niin helppoa kuin miltä se kuulostaa! Reemus sai vähemmän dramaattisen kesätukan tänään. Mietin kyllä, vetäisinkö jätkänkin kokonaan koneella, mutta tyydyin sitten ottamaan vain isompia hapsutuksia kyljistä ja reisistä normaalin hapsukarvat pois -leikkauksen lisäksi.

Tänään olimme poikien kanssa mustikassa. Alkuryntäilyn jälkeen jätkätkin keskittyivät mustikoiden poimimiseen. Olisi se vaan kätevää, jos nekin osaisivat poimia marjoja ämpäriin. Kuolattomina.

Lisää vitosia

Tip keskiviikon epiksissä (kuva: Jne Valokuvaus)

 Huh, kaksi pitkää päivää Teivon Agirotua takana. Meillä oli Tipin kanssa neljä starttia, joista perjantaiset kisattiin ukkosessa ja kaatosateessa ja varsinkin jälkimmäisellä rata oli aikas mutavelliä. Ekalla radalla Tipsterillä oli kierroksia muutama tuhat liikaa, selvästi neljä rataa ja satoja koiria oli kokemattomalle koiralle liian iso juttu. Hidastuskäskyt ei oikein menny perille ja ensin kepeiltä ohi ja sitten keppien jälkeen putken väärään päähän. Tuloksena siis Tipin agiuran ensimmäinen hyl.

Kun olin saanut vaatteet kuiviksi ekan radan jäljiltä, "pääsin" tutustumaan seuraavaan aivan hirveässä kaatosateessa. Rata oli jo mennyt aivan mutavelliksi, sillä vettä tuli aivan uskomattoman paljon. Tampereen keskustassa olikin tulvinut oikein kunnolla. Meidän suoritukseen mennessä sade onneksi loppui. Liukastelimme juoksusuoraradalla tuloksen 5 vp, -18,91, sij. 11/41. Yksi rima tippui, Tip oli kai juuri ennen sitä vilkaissut mua päin ja hyppy tuli sille yllätyksenä.

Lauantaiaamuna suuntasimme takaisin Teivoon edelleen hieman kostein kengin. Ensimmäiseltä radalta kertyi virhepisteitä 20, aikavirhe oli -7,96 ja sijoitus jossain tuloksen saaneiden häntäpäässä. Kolme rimaa tippui, kaksi niistä juuri sellaisissa kohdissa, missä etukäteen katsoinkin, että voi tehdä tiukkaa. Lisäksi keppien sisäänmeno epäonnistui taas, mutta sekin menee ohjaajan piikkiin, kun turhaan vedin Tipiä pois oikealta linjalta.

Viimeinen rata olikin viikonlopun onnistunein. Tuloksena taas 5 vp, taas yksi rima tippui ja taas sellaisessa kohdassa, mitä etukäteenkin pidin vaikeana. Aika oli kolmanneksi nopein 38,91 s (-13,09) etenemällä 4,01 m/s. Sijoitus 5./59. Tämä rata tuntui oikeasti hyvältä, harmittaa tuo yksi rimanpudotus.

Summa summarum. Tiukkoja käännöksiä pitää harjoitella. Hyppytekniikkaa vielä lisää. Keppien sisäänmenoja kovasta vauhdista ja mun liikkuessa enemmän. Alumiinipuomia pitäisi päästä treenaamaan, koska se on selvästi Tipistä arveluttava (ilmeisesti meidän oman seuran puomi on liian tukeva, kun se ei heilu yhtään ;) ).

Kivaa kuitenkin oli (paitsi silloin kun vettä tuli kuin saavista kaataen), tuttuja on aina kiva nähdä ja nollatkin oli kaksi kertaa lähellä. Ensi kerralla ehkä sitten :)

Tip keskiviikon epiksissä (kuva Jne Valokuvaus)

Tipin agilityuran korkkaus

Kävimme eilen Tipin kanssa aloittamassa agilitykisauramme Tamskin kisoissa. Kolmesta startista tuloksina olivat 10, 5 ja 5, joten ei yhtään hullumpi aloitus. Tavoitteena oli yksi tulos, joten tavoite ylitettiin reippaasti. Sijoitukset olivat muistaakseni jotain 8., 6. ja 4., joten neljännellä radalla, jos sellainen olisi ollut, olisi varmaan päästy palkinnoille :-D Aikoja en sen kummemmin laittanut muistiin, mutta hyvin riittivät, vaikka vähän korjailtiinkin.

Itseasiassa radat menivät niin hyvin, että vähän - mutta vain hyvin vähän - jäi kaivelemaan se, että ne nollat oli tosi lähellä.. Varsinkin tokalla radalla, josta ainoa virhe tuli muurilta palikoiden tippuessa. Mutta ei mua nyt oikeasti kauheasti harmita, sillä olen niin tyytyväinen siihen, että mulla itsellä pysyi ohjaus hyvin kasassa ja koirahan oli loistava. Meno tuntui tosi hyvältä, juuri sellaiselta rauhalliselta ja sujuvalta kuin pitääkin ja onnistuin olemaan huitomatta mitä sattuu. Kiirekään ei tullut ja koiran linjat olivat musta sujuvat, tai ainakaan ei tullut mitään tökstöks-käännöksiä hyppyjen jälkeen. Tosin radatkin olivat aika suoraviivaisia, juosta sai ja lujaa.

Kontakteille pysähtymisessä ei ollut mitään ongelmia ja kisatilanne ei muutenkaan Tipsteriä häirinnyt. Puomin Tip meni kyllä hitaasti molemmilla agiradoilla, kun se ekalla radalla ylösmenossa hiukan liukastui siinä, niin tuli lopun puomin tosi hitaasti ja muisti sen selvästi vielä seuraavallakin radalla. Mattopäällysteisellä keinulla ei ollut mitään ongelmia, vaikka sellaista ei ole koskaan tehty. Keppien sisäänmenot olivat se suurin ongelma: ekalla radalla hosuin itse liian lähelle ja vikalla radalla annoin vähän liiankin paljon tilaa. Erityisesti toi vikan radan on se, mikä harmittaa. Keskimmäisellä radalla onnistui hienosti. Toinen vitonen ekalta radalta tuli vikan hypyn kiertämisestä, en sitten enää siinä kohtaa ohjannut, mutta onneksi oli se vitonen jo alla..

Oli se vaan niin kiva kisata aksaa 1,5 vuoden tauon jälkeen! Perjantaina jatketaan ja sitä ennen jo keskiviikkona epiksissä :)

Remu-Eemelin metkuja

Keskitytäänpä välillä blogin nimikkoeläimeen eli Remuun.

Kestopuruluun vahtimista. Ei oo tuo rengas kelvannu kenellekään (edes ahneille hoitolaisille) ja kyllä se meillä on jo ainakin pari vuotta pyörinyt.

Paparazzikuva kastelukannuvarkaasta

Varsinkin märkänä on kiva kieriskellä

Jaa mikä kala missä, en oo nähny.

Minä olen kiltti pieni koira ja toin Laurin unohtaman (unohtamista se on kaksi sekuntiakin) lelun takaisin, anna nami!

Remu on aina ollut hyvin osallistuva koira, oli puuha mikä tahansa. Tällä kertaa Remun oli välttämättä saatava osallistua ruohonleikkaukseen. Jätkis ei vaan malttanut istua paikallaan, joten tarhan ovi heilahti ruohonleikkuun ajaksi sen jälkeen, kun hurja yritti hypätä liikkuvan ruohonleikkurin päälle. Remu..

Remulle kuuluu jätskinjämät

Anna jo!

Vahtipuuhissa

Vahtipuuhissa vol. x. Samalla voi nauttia rapsutuksesta.

Menolippu erikoisvoittajaan

Tipin kanssa tokoilimme eilen Lempäälässä osallistumisoikeuden tokon erikoisvoittajaluokkaan. Tuloksena meille siis Tiina Heinon tuomaroimasta kokeesta VOI1 284 p. ja luokkavoitto (sij. 1/9). Ja mikä tärkeintä, tunnari onnistui vihdosta viimein kokeessa! Oli se vieläkin epävarma ja melkein jo aloin uskoa, että Tipsteri nappaa taas väärän, vaikka näin kyllä, että se taas oikean oli jo löytänyt, mutta niin se vain pohdinnan lopuksi toi oikean. Muuten tuli sitten pieniä virheitä, mm. ohjaajaan nojaamista kapulaa luovutettaessa ja muutama perusasento jäi uupumaan, mutta hienosti pikku jätkä veti. Onnistuin itselleni taas keräämään hyvän jännityksen ennen kehää, vaikka edellisessä kahdessa kokeessa en jännittänyt. Ehkä se onkin se salaisuus, kun niistä kahdesta tuli vain kolmoset ;)

Nyt sitten vain lisää treeniä ja elokuussa kisataan EVL:ssä. Tämä myös varmisti sen, että jos Reemus vain on kunnossa, niin sekin pääsee syksyllä kisaamaan AVOssa ainakin yhden kokeen.

Pisteet vielä:

Paikallamakuu 9 - nousi sivulle vasta toisella käskyllä (tuomari kyllä tulkitsi, että annoin sivulle-käskyn myöhässä)

Seuraaminen 9 - yksi perusasento jäi uupumaan ja hiukan pää heilui välillä, kun piti tarkastaa merkkien sijainteja..

Istuminen seuraamisesta 10 - oli kyllä hyvä :)

Luoksetulo 9 - annoin taas kerran ekan pysähtymiskäskyn hiukan myöhässä, pysähtyi kyllä hyvin, mutta tuli hiukan ohi merkistä

Ruutu 8 - muuten taas täydellinen, mutta viimeinen perusasento jäi tekemättä, kun jätkä unohtui tuijottamaan merkkiä

Hyppynouto 8 - nojasi luovutettaessa voimakkaasti

Metallinouto 9 - nojasi taas, mutta ei niin voimakkaasti

Tunnari 9 - mietti ja kiersi, kiersi ja mietti ja sitten varovasti oma suuhun. En ole varma lähtikö piste tästä miettimisestä vai nojaamisesta.

Kaukot 8,5 - liikkui jonkin verran eteenpäin, ilm. koska olin juuri ennen kehää vahvistanut vaihtoja ja palkannut heittelemällä nameja, koska aamulla jumitti seisomisia kovasti. Nyt teki kuitenkin kaikki vaihdot yhdellä käskyllä ja ripeästi.

Kokonaisvaikutus 10

Hoitoja ja hoitokoiria

Remu ja Tip kävivät tänään osteopaatin hoidettavana Riihimäellä. Reemus oli aika kierossa kuten epäilinkin, sillä jätkä on ollut aika vaisu jo muutaman viikon. Toivottavasti olo nyt paranee, ainakin liikkuminen näytti heti rennommalta ja takaliike voimakkaammalta. Tipissä ei mitään isompaa ollut. Päässähän tuolla on kiristänyt jo jonkun aikaa, liekö sitten syynä ikä vai Sanin kuolema vai molemmat, mutta pikkujätkä on päättänyt, ettei halua enää olla pikkujätkä. Toivottavasti pojat saisivat välinsä selviksi ilman isompaa yhteenottoa ja mielellään aika pian. Ärsyttävää tuollainen kyttääminen ja kyräily :/

Meillä onkin ollut tuplasti vilinää ja vilskettä, kun Roope ja Myy ovat olleet meillä lomailemassa viime viikon maanantaista. Tai oikeastaan enemmän kuin tuplasti vilinää, sillä Myy kyllä ihan yksin järjestää yhtä paljon touhua kuin pojat yhteensä ;)

Roope

Myy

Joka luustaan päästää irti, sen taatusti menettää. Sen on Remu karvaasti oppinut viikon aikana ;)

Aaveita ja muita mörköjä

Tip kävi viime lauantaina Hausjärvellä suorittamassa MH-luonnekuvauksen. Sen perusteella voi sanoa, että pikkujätkä on varsin rohkea, utelias ja ennen kaikkea leikkisä ja sosiaalinen pieni koira. Se leikki innokkaasti sekä mun, testinjohtajan että etäleikkijän kanssa. Toisena kuvaajana ollut Carina Timberg (toisena oli Kerstin Pärssön Ruotsista) sanoi palautteessaan, että Tip tekee hienosti itsenäisiä päätöksiä, mutta se myös mielellään toimii yhdessä ihmisten kanssa. Sellainen sitä kai paimenkoiran kuuluu ollakin :) Tip ei paineistunut testin aikana pelotteista, vaan leikki samalla intensiteetillä sekä alussa että lopussa, mistä olin erityisen iloinen. Carina kehui, että Tip on oikein hieno bordercollie ja oon kyllä samaa mieltä :)

Ainoa negatiivinen asia on, että Tip pelkää laukauksia. Leikin aikana se ei niitä vielä noteerannut, koska se keskittyi niin leikkimiseen, mutta passiivisen osion aikana se näytti selvästi, että hän ei nyt tästä tykkää. Ääniherkkyys näkyi ehkä hieman siinäkin, että räminälaitteella Tipille jäi sekä lievää jäljellä olevaa kiinnostusta että hieman pelkoa, kun taas haalarilla vain lievää kiinnostusta. Toisaalta Tip meni räminälaitetta katsomaan itse ilman mun apua, joten eipä sitä nyt kovin ääniaraksi voi sanoa. Vieheelle se ei lähtenyt, mutta luulen, että siinä oli osittain ehkä kyse myös koulutuksesta, koska Tip kääntyi katsomaan mua, että mitä tehdä.Voi tosin myös olla, että se ei vaan edes halunnut lähteä, tosin kyllä sillä musta saalisviettiä on.

Olin itseasiassa aika yllättynyt siitä, kuinka rohkea Tip oli. Luulen, että olen mennyt metsään siinä, että Tip a) vahtii aika paljon ja b) on melkoinen mielistelijä ja hyvin ohjaajaherkkä koira. Mutta siis vaikka se on ohjaajaherkkä, niin ei se muuten mikään herkkis olekaan. Jälkeenpäin kun mietin, niin loppujen lopuksi Remun ja Tipin tulokset eivät mitenkään järkyttävän paljon eroa toisistaan. Remulle MH oli selvemmin silkkaa leikkiä, vaikka toisaalta se ei sitten taas ollut niin innokas leikkimään vieraiden ihmisten kanssa.

Tässä vielä Tipin tulokset tarkemmin (jos tätä blogia nyt joku muukin kuin walesi-ihmiset lukee ;-) ). Ja loppukevennykseksi vähän kuvia :)

Kontakti
1a tervehtiminen: 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b yhteistyö: 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TJO:sta
1c käsittely: 2 väistää tai hakee tukea ohjaajasta

Leikki1
2a leikkihalu: 3 leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2a tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2a puruote ja taisteluhalu: 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan

3 Takaa-ajo: kaikkiin kohtiin 1 ei aloita ja ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

4 Aktiviteettitaso: 3 tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Etäleikki
5a kiinnostus: 3 kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
5c uteliaisuus: 2 saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d leikkihalu: 4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5e yhteistyö: 3 on kiinnostunut leikkivästä avustajasta

Yllätys
6a pelko: 3 väistää kääntämättä katsetta pois haalarista
6b puolustus/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
6c uteliaisuus: 4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
6d jäljellejäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e jäljellejäävä kiinnostus: 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. 2 ohituskerralla

Ääniherkkyys
7a pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan
7b uteliaisuus: 5 menee räminälaitteen luo ilman apua
7c jäljellejäävä pelko: 2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
7d jäljellejäävä kiinnostus: 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

Aaveet
8a puolustus/aggressio: 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b tarkkaavaisuus: 3 katselee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c pelko: 2 on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkan ottoa
8d uteliaisuus: 2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e kontaktinotto aaveeseen: 4 ottaa itse kontaktia avustajaan

Leikki2
9a leikkihalu: 3 leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

10 Ampuminen: 5 häiriintynyt, pelokas

Tuleeko niitä saippuakuplia lisää, tuleeko, tuleehan?!

Reemusta ei mitkään saippuakuplat kiinnosta, vaan mahdollisuus pölliä kaverinkin luu. Huomatkaa takajalkojen hieno ojennus ;-)

Spanieli + vesi = onni