Remu vaihtoi seuraa (ja emäntä kanssa..)

Kyse on siis agilityseuran vaihdosta, vanhat ystävät ja tuttavat kelpaavat kyllä edelleen ;-) Edustamme jatkossa Takuteja eli Tampereen Koiraurheilijoita. Mielenkiinnolla odotan, millaiseen porukkaan päästiin mukaan. Vaikuttaa ainakin varsin vireästi toimivalta seuralta :-)

Eilen jatkettiin tokoa springeriporukalla. Tällä kertaa oli vuorossa itseohjautuvaa kouluttautumista eli varsinaista kouluttajaa ei paikalla ollut. Kertailimme viime kertaisia Beritin neuvomia juttuja. Remulla oli pallo aivan hukassa, ei tullut oikein mistään mitään. No, Remusen varmat liikkeet eli liikkeestä maahanmeno ja seisominen sujuivat kyllä ihan ok, minkä jälkeen vapautin sen namikupille. Remuhan sitten siinä kohtaa vapautti itse itsensä rastaiden perään juoksemaan.. Kyllä lämmin ruoka tietysti aina pussikissanruoan voittaa. Niiden muutaman "hullunrinkikierroksen" jälkeen kontakti oli kyllä paljon parempaa, vaikka ei siihen käytökseen silti kovin tyytyväinen voinut olla. Mitä tästä taas opimme: vaikka vapautat kupille, älä käytä vapaa-sanaa.. Otimme myös paikallamakuun ryhmässä, eikä siitäkään tullut mitään. Remu pysyi kyllä varsinaisesti paikallaan, mutta jumppasi seisomaan vähän väliä. Ei kyllä liikkunut muuten mihinkään ja meni aina käskystä heti uudestaan maahan, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan oikea suoritustapa ollut.. Ja vinkuminen oli taas aivan järkyttävää. Mitähän tällekin oikein tekisi? Lopuksi otettiin ihan lyhyt pätkä hyvin hidasta seuraamista ja nopeita tempon vaihteluita seuraamisessa, mikä meni ihan kivasti (jokin sentään). Tuo nopea tempon vaihtelu hitaan ja normaalin kävelyn välillä selvästi auttaa liian suuren etäisyyteen. Mutta muuten jäi aikas paljon petrattavaa ihan kontaktin pidossa..

Tokoa ja näyttelyssä

Romeo ja Sani saivat viettää pitkän viikonlopun mökillä keskiviikosta aina sunnuntaihin meidän muiden ajellessa sieltä sinne sun tänne. Ei Romppu olisi kyllä vielä tänäänkään suosiolla lähtenyt kotiin..

Torstai-iltana kävin Remun kanssa treenaamassa tokoa springeriporukalla Beritin opastuksessa. Kummasti nosti taas treenausmotivaatiota, kun sai kunnon ohjeet, mitä pitää tehdä nyt ja kehua siitä, että edistytty on (ainakin jossain asioissa..). Remu pysyi myös paikallamakuussa koko ajan paikallaan, tosin vinkuen. Tuo vinkuminen on tosi ikävää, mutta josko se säännöllisen harjoittelun myötä loppuisi. Kesän suunnitelmissa on TOKOn osalta saada ALO1-tulos (tarvis varmaan ilmoittaa jätkä johonkin kokeisiin..) ja saada AVO-luokan liikkeet hyvälle mallille. Nouto ja kaukot sujuukin jo ihan kivasti.

Lauantaina Remu osallistui Tampereella ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Eeva Anttinen. Jätkä esiintyi nyt ekaa kertaa valioluokassa. Tuloksena oli ERI2, PU2. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Maskuliininen, sopusuhtainen kokonaisuus, jossa oikealinjainen ja -ilmeinen, kuiva uroksen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Täyteläinen oikean muotoinen rintakehä. Hyvät kulmaukset ja käpälät. Rullaa hieman runkoa liikkeessä. Normaalit hieman lyhytaskeliset liikkeet. Oikeanlaatuinen kiiltävä suora, sopivasti hapsukas karvapeite. Hieman suuret korvat.

Olisi mukava joskus saada se ROP- tai VSP-ruusukekin, mutta tällä kertaa olin tuosta sijoituksesta iloinen, sillä päivän ohjelmassa oli vielä tätini synttärit ja serkkuni ammattiin valmistumisjuhlat. Josko vaikka ensi sunnuntain Mäntän näyttelyssä..

Lihashuoltoa

Alkuviikko on käytetty lihashuollon parissa. Ensin Romeo kävi maanantaina fysioterapeutilla "kontrollissa" ja sitten Remu tiistaina hierojalla. Molemmat pojat olivat ihan hyvässä kunnossa, vaikka pientä kireyttä löytyi molempien lihaksista. Ja Romeolla nyt toki jo ikään liittyviä vaivojakin. Tosin Elina-fyssari kyllä ihasteli Romeon nivelten liikkuvuutta tämän ikäisellä koiralla. Ontumisiakaan ei ole ollut sen jälkeen, kun Romeo kävi ekan kerran Elinan hoidettavana. Joten varmaan ainakin osittain johtuu lihas- ja nivelkireyksistä eikä nivelrikosta. Tai sitten kalaöljy ja glukosamiini tekevät tehtävänsä. Remulla oli kireyksiä lihaksissa hieman toispuoleisesti, joten venytyksiä täytyy nyt sitten kohdentaa erityisesti vasempaan kylkeen. Aika hyvin tuo walesinrontti muuten venyttelee tuota toista kylkeä kuten kuvasta näkyy. Onko joku muka sanonut, ettei nojatuolissa mahdu nukkumaan selällään, häh? ;-)

Seuraavaksi pitäisikin sitten kaivaa trimmikone ja sakset esiin ja laittaa Remu kuntoon lauantain näyttelyä varten. Tampereen ryhmänäyttelyyn on tulossa huimat 6 walesia suurimman osan muista mennessä ilmeisesti Helsinkin KV-näyttelyyn. Se meillekin olisi ollut hyödyllisempi, mutta sitä ei vielä siinä vaiheessa tiennyt, kun näihin piti laittaa ilmoittautumisia. Harmi, että näyttelyihin pitää ilmoittautua niin todella aikaisin. Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä ilmoittautua kolme kuukautta ennen näyttelyä, että saa ilmomaksun neljä euroa halvemmalla. Ja onhan ne kalliimmatkin ilmoittautumiset tehtävä nykyään kahta kuukautta ennen isoissa näyttelyissä. Mutta ennen näytelmiä menemme pariksi päiväksi mökille keräämään hapsuihin risuja ja takkuja, jotta ulkoasu on käyttöluokkaan sopiva ;-D

Remun agikisauran aloitus

Remu-Eemeli aloitti agilitykoiran kisauransa tänään Tampereella Takutien kisoissa kolmella startilla, joista kaikista tuloksena hylätty. Eka rata oli oikeasti tosi hyvä (hylkäyksen aiheuttanutta kohtaa lukuun ottamatta tietty..), toka rata ihan ok ja kolmas oli sitten vähän liikaa yhdelle päivälle sekä koiralle että ohjaajalle. Mutta hyvä mieli jäi, virheet oli mun, koira teki parhaansa eli luki ohjausta tyypillisen tarkkaan tapaansa. Minkäs sitten voi jos kartturi näyttää väärin tai epäselvästi.. Katsotaan innostunko alkuviikosta piirtelemään radat tänne blogiin (tuskin ;-) ) Nyt lähdemme mökkeilemään lopuksi viikonlopuksi.

Agiliitoa ja pyöräliitoa

Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita, että Remulle oli nyt merkitty Kennelliiton jalostustietokantaan Suomen muotovalio-titteli. Nyt odottelemme, koska kunniakirja tipahtaa postiluukusta.. Mun "kunniakirja" LuK-tutkinnosta tulikin jo viime viikolla :-) Nyt sitten vaan pitäisi saada gradua eteenpäin, niin saisin vielä tälle vuodelle ne maisterinpaperitkin.

Kävimme maanantaina treenaamassa agilitya, vaihteeksi sisällä, että saimme otettua kaikki kontaktit. Ihan hyvin meni. En kyllä mitään kovin vaikeata ottanutkaan, vaan ihan pyrimme vahvistamaan valssikäännöksiä, takanaleikkauksia ja suoraan eteenpäin menemistä sekä juurikin noita kontakteja. Eli saamaan hyviä, puhtaita ratapätkiä hyvällä fiiliksellä. Ja kontaktit menikin oikein hyvin, niillä ei tullut yhtään virheitä. Saa nähdä kuinka kisoissa käy.. Onneksi nyt lauantaina eka rata on hyppäri, joten isommat innot (ja mun jännitys..) saadaan pois ilman, että päästään pilaamaan kontakteja ;-) Mä oon kyllä aina tykännyt muutenkin hyppyradoista, vaikka saahan niissä nopean koiran kanssa olla itsekin aika vikkelänä. Se on sitä vauhdinhurmaa :-D Parhaimmillaan. Huonoimmillaan se on tietysti täysi katastrofi.

Pyöräilykausikin on aloitettu myös Remun kanssa. Tuosta ihan nurkalta lähtee kiva reilun 10km lenkki metsässä kulkevia hiekkateitä. Kamalia ylämäkiä, mutta tuleepahan mullekin liikuntaa. Tasaisella kun tuo Remuli hoitaa eteenpäin suuntautuvan liike-energian ihan molempien puolesta. Tuli samalla eilen todistettua (taas), että ei mun housujen polvet pysy vieläkään ehjänä edes tällä iällä, huokaus. Onnistuin sitten kaatumaan yhdessä ohitustilanteessa, kun ohitettava koira reagoi hyvin pelokkaasti ja äänekkäästi takaa kaahaavaan pyörä-koira -yhdistelmään, mikä säpsähdytti Remua melkoisesti. Täytyy sanoa, että kauan siinä menikin ennen kuin näin kävi, johan tätä pyöräilyä harrastetaan toista kesää. No, onneksi koira ja pyörä säilyi ihan ehjinä, mutta ikävä kyllä mun housut ja polvi ei. Toivotaan, että polvi paranee lauantain kisoihin mennessä, ainakaan nyt sillä ei tulisi mieleenkään lähteä juoksemaan. Olihan mulla lapsenakin (aika vanhaksikin äitin mielestä..) aina polvet ruvella ja housut rikki, mutta ei oo näköjään tilanne parantunut, vaikka ikää on 26v. Just ehti parantua toisesta polvesta ne vappurähinöiden jälkeiset haavat (missä myös tuli housuihin reikä)..

Tapahtumarikas Vappu, agilitya ja fysioterapiaa

Jospa aloittaisi tuosta agilitysta. Viime tiistain ulkotreeneistä sisuuntuneena lähdin torstaina treenaamaan ulkokentälle ihan itsekseni (no joo, koira oli toki mukana..). Käytännössähän tämä tarkoittaa melkoista punttijumppaa aluksi, kun kaikki esteet ovat kopissa ja ne pitää sieltä kantaa ulos. Joten kontaktit jäi ihan suosilla nyt treenaamatta.. Mutta otimme tiistain valssi- ja takanaleikkauskuvioita hypyillä, putkella, renkaalla ja kepeillä (oli niissäkin aika kantaminen..). Nyt treenit menivät ihan kivasti, koira pelasi hyvin ja itsekin pysyin mukana. Olenkin miettinyt, että olisikohan mahdollista osallistua kisoihin, joissa ei olisi lainkaan muita osallistujia eikä yleisöä :-D Harjoituksen vuoksi otimme hypyt 65cm korkeina, kun nyt pitkästä, pitkästä aikaa oli hyvä alusta. Aluksi muutama putosi jyrkemmissä mutkissa, mutta sen jälkeen jätkä taas muisti katsoa, mistä hypätä, ja rimat pysyivät ylhäällä. Ilmoitin muuten Remun nyt kisoihin 16.5. ja 30.5. Luvassa yhteensä viisi starttia kilpailemisen harjoittelua. Lisäksi on tarkoitus mennä ainakin vielä 2.6. kisoihin kahteen starttiin.

Sitten se Vappuviikonloppu. Olimme taas mökillä koko viikonlopun, mitä nyt Jarkon kanssa poikkesimme lauantaina Tampereella teatterissa sivistämässä itseämme koirien jatkaessa maalla möllöttelyä. Vappupäivänä oli hienoa katsella jäiden lähtöä. Aamulla järvellä oli vielä keskellä sen verran jäätä, ettei siitä päässyt soutuveneellä läpi (Romeo kävi Antin kanssa kokeilemassa). Illalla loput jäät olivat jääpuikkoina rannassa.

Remu pääsi harjoittelemaan vesipelastusta samaisena Vappupäivänä. Soutuveneestä meni naru poikki juuri, kun se oli työnnetty veteen ja siinä sitten katselimme, että sinne se nyt menee.. Köydestä oli kuitenkin jäänyt pätkä veneeseen kiinni, ja niin sitten usutin (ei kyllä vaatinut oikeastaan kuin pienen vihjauksen..) Remun noutamaan köyttä. Jätkä tajusikin aivan loistavasti uida köyden luo ja otti siitä kiinnikin, mutta vene oli liian painava Remun vedettäväksi. Ja vesi vielä todella kylmää, joten sitä yhtä yritystä enempää ei kokeiltu, vaan Remunen pääsi saunaan ja kuivaukseen Jarkon kalastaessa vene virvelin avulla rantaan. Mutta ehkäpä tuota voisi vastaisuuden varalle treenata, kunhan vedet lämpenevät ;-)

Vappupäivän rähinätkin saatiin aikaan. Emme tosin me ihmiset vaan nämä nelijalkaiset pojat. Lähdimme illalla kävelylle, ja otimme tiellä kaikki koirat remmiin, koska siellä usein kulkee ihmisiä, jotka ymmärrettävästi eivät aina pidä siitä, että heitä haukutaan ja hypitään päin kuraisilla tassuilla, vaikka tarkoitus olisi kuinka ystävällinen.. Yht´äkkiä yhdestä risteyksestä tulikin neljä irti olevaa koiraa, joista kaksi mopsia ja kultainennoutaja eivät pysähtyneet miettimään, vaan kävivät saman tien päälle. Mitäs siinä sitten pystyt tekemään kaksi koiraa käsissä, kun kolme käy kimppuun, muuta kuin huutamaan, että nyt helvettiin nuo rakit täältä ja potkimaan kengän kärjellä lähimpiä kauemmas. Tilanne näytti pahalta, kun kaksi mopsia roikkui Remussa, toinenkin otti niskasta jo kunnolla kiinni ja Romeo rähisi vieressä melkein kaksi kertaa itseään isomman kultsun kanssa. Onneksi koirien omistajat saivat lopulta koiransa kiinni, ennen kuin ehti käydä oikeasti pahasti. Täytyy kyllä meidän poikien ansioksi sanoa, että ne lopettivat saman tien, kun vastustajat saatiin kauemmaksi, eivätkä yrittäneetkään jatkaa uhittelua. Itsellä kyllä jalat tärisi melkoisesti tilanteen jälkeen.. Eikä kyllä tullut kovin asiallisesti sanottua näiden koirien omistajille.. Toivottavasti nyt vain pojille ei jää mitään "mopsikammoa" tästä, vaikka tuskin tämä nyt ainakaan helpottaa jo hyvin sujuneita ohitustilanteita. Eihän siitä nyt ollut vielä viikkoakaan, kun Lahden näyttelyn parkkiksella vinttikoira hyökkäsi Romeon kimppuun ihan tuosta vain..

Loppu viikonloppu sujuikin Remun osalta naapureita vahtiessa (varsinainen mökkikyttääjä..) Romeon syödessä välillä kuplia ja Sanin ottaessa nautinnollisesti aurinkoa.

Maanantaina oli vuorossa fysioterapiaa tällä kertaa Remun kanssa, joka meni lähinnä tarkastuttamaan, että kaikki on ok ja saamaan mahdollisia kuntoiluohjeita. Selästä löytyi kuitenkin kaksikin kunnon jumikohtaa, ja jätkä itseasiassa ontuikin hieman aamulla. Fyssari epäili, että mahdollisesti esim. riehumisen seurauksena on sattunut, eikä kylmässä vedessä uiminen ole tilannetta parantanut.. No, nyt sitten Remu saa huilailla pari päivää ihan rauhassa käsittelyn jälkeen, ja sitten päästään jatkamaan treenauksia. Komeat lihakset sieltä selästä kuitenkin löytyy samoin kuin jaloista, ja Remu saikin kehuja siitä, kuinka hyvin piti itsensä tasapainossa diagonaaliseisonnassa (nostetaan samaan aikaan etujalkaa ja vastakkaisen puolen takajalkaa ja toisin päin). Oli kuulemma tän vuoden paras tähän mennessä :-)