Henkisesti ikinuori Remu-Eemeli 8 vuotta

Kyllähän se ikä alkaa Reemussa näkyä, mutta lähinnä ulkonäössä. Vanhuuden rauhallisuutta ja viisautta saamme vielä odotella.. Itsepäisyys sen kuin lisääntyy iän myötä. Pojat on poikia vielä vähän vanhempinakin!

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään 
 

No tää samainen poika varttui, karttui kilometritkin
mut järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii
no se menee kuinka menee, turha jarrua kuluttaa
kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa 

Supijahtia (osa 1?)

Hiirijahdin lisäksi tänään oli ohjelmassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita supijahdin merkeissä. Päästin pojat illalla takaovesta ulos, kun lähdin laittamaan kanoja sisälle, ja nehän bongasivat heti supin Laurin hiekkalaatikon vierestä ja ampaisivat yksissä tuumin jahtiin. Tipikin, joka kyseistä supia on pariin kertaan katsellut ennenkin kauempaa ilman suurempaa mielenkiintoa, oli nyt aluksi täysillä mukana. Siinä sitten mentiin äristen ja muristen rinnettä ylös alas ja minä karjuin koiria pois flunssaisella äänelläni. Tip lopettikin kohtalaisen pian ja jäi paikoilleen odottamaan, Remu luonnollisesti ei. Kyllä oli taas onni, että naapureita ei ole näköpiirissä, kun juoksin saunatakissa ja crocseissa perkeleitä karjuen ja edellä koira kiljuen ja supi rääkyen. Eipä siinä muuten mitään, kyllä supeille kyytiä saisi antaa ja ihan lopullista sellaista, mutta näin jo silmissäni, kuinka kohta valuu veri Remusta ja se saa ties mitä tauteja. Reemus kun kyllä oli kovin innoissaan jahtaamassa, mutta supin pysähtyessä puolustusasemiin jätkis oli pikemminkin kiinnostunut ja halukas tutustumaan kuin tappomeininkillä. Ei ole aivoilla pilattu tuota spanielia. Toisaalta onhan walesi nimenomaan ylösajava ja noutava lintukoira, ei mikään terrieri. Remuhan on loppujen lopuksi aika nössö, vaikka kovasti uhoaakin. Ei ole yksi eikä kaksi pökertynyttä pikkulintua, jotka Remu on poiminut suuhunsa pihassa ja ne ovat vielä jatkaneet eloaan sen jälkeenkin.

Saapa nähdä, päästiinkö tuholaisesta tällä höykytyksellä. Tuskinpa. Se on kierrellyt kanatarhaa ja pihassa jo jonkin aikaa ja tullut selvästi koko ajan rohkeammaksi. Ensi kerralla pitää varmaan mun malttaa mieleni ja antaa Remun pitää se paikallaan tarpeeksi kauan..

Kisoja ja hiirijahtia

Se on taas syksyisen hiirijahdin aika. Reemus the Suuri Metsästäjä kaivaa ja kiertää, kiertää ja kaivaa milloin mistäkin ja aivan varmasti sieltä, mistä ei pitäisi. Innokkuudesta ja yrityksestä täytyy antaa täysi kymppi, vaikka tulosta ei tulekaan..

Tip on kisannut viikon sisään sekä tokossa että agilityssä ilman sen suurempaa menestystä. Liian vähäinen treenimäärä näkyi molemmissa: tokossa epätarkkuutena ja agilityssa, no jaa, epätarkkuutta se kaahottaminenkin tavallaan on..

Viikko sitten kisasimme siis tokon piirinmestaruuskisoissa. Pisteitä ansaitsimme 222 eli kolmostuloksen verran. Silläpä nyt ei korkealle tuloslistalla luonnollisestikaan noustu. Takut-joukkueemme sijoitus oli kuitenkin 4., mihin voi olla oikein tyytyväinen. Paikallaolot (myös istuminen, joka on ollut välillä aika vaikea) onnistuivat hyvin, samoin ohjattu, kaukot ja tunnari (JEE!!). Seuraaminen oli aluksi vähän sunnuntaikävelyä, mutta Tip korjasi heti, kun huomasi, että seuraaamistahan tämä onkin. Pisteet ei kovin kummoiset olleet, mutta makuasiat ovat makuasioita. Hyppynoudossa Tip ryysi kapulalle tassut edellä ja pistevähennykset olivat ihan ansaitut. Zetassa - joka oli eka liike - harmillisesti istuminen jäi seisomiseksi (jätkä huomasi itsekin tehneensä väärin, vaikken mitään sanonut, ja ilme oli varsin nolo) ja luoksetulossa sanoin maahan-käskyn liian terävästi, jolloin Tip jäi seisomaan ja meni maahan vasta toisella käskyllä. Tästä olisi vielä ykköseen juuri ja juuri päästy, jos ruutu ei olisi ollut ihan hukassa. Olihan siinä paljon hyvääkin, kuten paikallaolot ja tunnari, mutta aika paljon korjaamistakin. Vähäinen treenimäärä ja kisaaminen näkyivät selvästi.

Eilen puolestaan kävimme Nokialla kaahottamassa kaksi agilitystarttia. Tuli sitten ekan kerran tuplahylly meille.. ja täysin ansaitusti hyllyt, kyllä ei olleet mitään "harmi se yksi virhe"-ratoja. Varsinkin eka oli kyllä niin katastrofaalista kaahotusta, eikä edes auttanut, vaikka pari kertaa ihan pysäytin koirankin. Tip oli kyllä samalla tuulella jo keskiviikon treeneissä, mutta siellä se lopuksi sentään meni ihan normaalisti. Nyt oli vielä tokalla radallakin sama aivot jäi kotiin -meininki. Välillä irtosi minne sattui ja välillä ei sitten niin millään. Surkeat esitykset oli, ei voi muuta sanoa. Mutta eipä ole Agirodun eli heinäkuun alun jälkeen päästy treeneihinkään kuin 2 kertaa ennen näitä kisoja milloin minkäkin syyn takia (helteet, ukkoset, sairastelut jne.). Jospa nyt ensi viikolla päästäisiin treenaamaan parikin kertaa, niin ensi lauantaina olisi toivottavasti hiukan hallitummat radat.

Minäkö kiltti ja kuuliainen pieni koira muka kaahottava bordenssollieohjus?!

Kyttäystä, leikkimistä ja ulkoilua

Tip vaanii

Lauma kasaan, nyt!

Tuijottaminen on ihanaa, t: Tip (kanat ei oo moksiskaan koirasta)

Leiki mun kaa, jooko?

Possulle kävi huonosti

On se rikki

Remu kiskoo ja toinen juoksee ympyrää..

Mun pallo!

Remu maistelee vadelmia

Kaverukset

Remun silmä kunnossa :)

Remu kävi eilen silmäkontrollissa ja sai lähes puhtaat paperit. Pieni haalea arpi näkyi vielä haavan kohdalla ja se saattaa siihen kuulemma jäädäkin tai sitten ei. Mutta hienosti oli haava umpeutunut kokonaan, eikä silmässä ollut mitään merkkejä tulehduksesta tai muista ongelmista. Uimalupakin heltisi, mikä on näillä helteillä kyllä kiva.Vielä kun saataisiin Tipin tassu kuntoon, niin voitaisiin suunnata mökille läträämään. On sekin jo vähän parempi, mutta saapa nähdä, vaatiiko se kuitenkin vielä eläinlääkäristä tujummat aineet.

Haavoja ja hoitokoiria

Ei ole taas viime päivinä mennyt kaikki niin kuin Strömsössä. Ensin viikko sitten Tipillä oli taas maha sekaisin, joten SuurTakku-kisat jäivät meidän osalta väliin. Perjantaina meille tulivat viikoksi hoitoon Roope ja Myy, jotka ovat kärsineet kotonaan ennen meille tuloaan syömiensä rustoluiden haittavaikutuksista. Roope enemmän ja Myy vähemmän ja minkäs ne sille voi, mutta harmittaa, kun just pestyt matot menivät uudestaan pesuun..

Eilen huomasin päivällä, että Remu piti toista silmäänsä kiinni koko ajan ja se valui kirkasta nestettä. Olin aamulla käynyt bortsujen ja Remun kanssa metsälenkillä ja kerran kuulin vinkaisun siitä suunnasta, missä Remu ja Myy olivat. En nähnyt, mitä tapahtui, mutta kumpikin näytti siinä äkkiseltään olevan ok (eli kumpikaan ei ontunut eikä näkynyt verta). Myöhemmin sitten tosiaan huomasin, että taisi olla Remun silmä, mihin oli osunut oksa tms. Ei muuta kuin pikapikaa kohti eläinlääkäriä, päivystys olisi kahteen asti auki. Sinänsä ei olisi kiirettä tarvinnut pitää, että paikan päällä sitten odotettiin omaa vuoroamme kaksi tuntia. Mutta hyvä, että menin, enkä jäänyt kotiin ihmettelemään. Vasemmassa silmässä on 5 mm haava sarveiskalvossa. Ilmeisesti onneksi vain pinnallinen, mutta kipeä sekin näyttäisi olevan. Antibiootti- ja kosteutustippoja laitetaan parin tunnin välein ja tiistaina on kontrolli. Toivotaan parasta, että lähtisi hyvin paranemaan! Tänä aamuna Remullakin oli maha löysällä, mutta ehkäpä se johtuu vain eilisen ruuan naudanmaksasta, särkylääkkeestä tai stressistä. Toivottavasti ei ainakaan ole talven mahaongelmat palaamassa.

Niin ja sit vielä kaiken lisäksi Tipillä on haava anturassa ja näppyjä takajaloissa. Eipä meillä muuta. Toistaiseksi. Vähän alkaa usko mennä siihen, että välillä olisi kaikki hyvinkin..

Helteinen Agirotu-viikonloppu

Vietimme Tipin kanssa viime viikonlopun Janakkalan Turengissa Agirodussa. Perinteiseen koekertomustyyliin voi todeta, että sää oli lämmin, seura erinomaista ja järjestelyt toimivat. Oli kyllä mahtavan mukava viikonloppu sekä tosiaan seuran puolesta että tulostenkin. Nollat jäivät edelleen saamatta, mutta hienoja ratoja tehtiin. Nyt meillä alkaa todella olla yhteinen sävel radalla ja silloin sitä taas muistaa, miksi tätä lajia harrastaa. Mennään lujaa, mennään tarkasti, mennään yhdessä.

Lauantaille olin ilmoittautunut molemmille virallisille radoille (joiden rataantutustumisten väli oli Agirodulle tyypillisesti reippaat 6 tuntia..). Päivä oli todella lämmin jo aamusta. Meillä eka startti oli 11 maissa. Sari Mikkilä oli suunnitellut varsin kivan kakkosten radan, joka oli samalla Open SM-karsintarata. Itse sitten möhläsin helpossa kohdassa ja lähetin putkeen huolimattomasti. Tip meinasi mennä väärään päähän, ehdin huutaa pois, mutta tästä pyörimisestä vitonen ja toinen vitonen seuraavalta esteeltä, jonka rima tippui. Tätä kahden esteen kohtaa lukuun ottamatta hyvä rata.

Kympillä ja suht nopealla ajalla sijoitus oli 14. eli juuri päästiin finaaliradalle. Ihan superinnoissani en ollut, sillä päivä oli todella kuuma ja finaalit juuri iltapäivän kuumimpaan aikaan. No, mentiin, kun kerran päästiin ja tosissaan yritettiin nollaa, kuten pitääkin. Rata oli aika haastava, tietenkin, kun on kyse avoimesta SM-kisasta. Isoimman haasteen kylläkin asettivat kuumuus ja 65 cm rimat. Mä en oo mikään helteen ystävä, eikä ole Tipikään. 65-hyppyjä taas ei ole treenattu vielä kuin yksittäisinä rimoina aivan silloin tällöin. Tätä voi moni ihmetellä, mutta kun ei ole vielä tarvinnut niitä osata, niin miksi suotta rasittaa nuorta koiraa. Tämän kesän asia se on, mutta tätä ennen en tosiaan ole kokenut niiden hyppyyttämistä tarpeellisena. Tähän nähden Tip suoriutui loistavasti, sillä vaikka se joissain tiukoissa käännöksissä oli vähän vaikeuksissa, ei rimoja tippunut tietääkseni kuin yksi. Kaksi vitosta tuli keppien sisäänmenosta. Ensin ohjasin huonosti ja sitten yritin korjata liian hätäisesti. Harmillisesti ei kuitenkaan saatu tulosta, sillä hylky tuli juuri ennen viimeistä estettä. Loppu"suoralla" oli puomi ja kaksi hyppyä. Tip yleensä irtoaa hyvin eteen, ja esteet eivät niin vinossa olleet, etteikö sen olisi pitänyt onnistua. Tip päätti kuitenkin hyppyjen välissä sukeltaa väkisin mun edestä mun puolella olleeseen putkeen. Se oli kyllä täysin epätipimäinen veto, enkä edes ollut siinä kohtaa myöhässä. Olen kuitenkin tähän rataan tyytyväinen, sillä se ei ollut mikään helppo ja suurin osa radasta onnistui hienosti.

Lauantain kolmas rata meni sitten väsymyksen takia pipariksi. Kuuma, pitkä päivä vaati veronsa, eikä Tip enää irronnutkaan kuten yleensä. Se varmisteli koko ajan ohjausta, vaikka kuulemma ohjasin kyllä hyvin. Tämä oli ehdottomasti se viikonlopun huonoin rata, vaikka siinäkin oli hyviä kohtia, mm. onnistunut pakkovalssi ja hyvät kontaktit.

Sunnuntaina sitten palattiin kisapaikalle aamutuimaan. Lisäjännitystä matkaan aiheutti auton öljyvalon syttyminen. Onneksi oli huoltoasema lähellä ja onneksi oli sellainen huoltoasema, mistä sai öljyä.. Ja päivän eka ratakin oli FAO Open Class, jonka ratapiirros julkaistaan aina etukäteen. Olimme sitä jo treenanneet keskiviikkona, joten rataantutustumisen väliinjääminen ei olisi ollut katastrofi ja lähdimmekin vasta noin neljäntenäkymmenentenä. Ehdin kuitenkin rataantutustumiseen. Sen jälkeen pikaisesti leiri kasaan ja koiraa lenkittämään. Eikä siinä sitten kuitenkaan kiire edes ollut, vaikka vähän pää kolmantena jalkana tulikin juoksenneltua edestakaisin. Näistä lähtökohdista rata ei yleensä onnistu, mutta nytpä meni varsin hienosti: tulokseksi 5 ja reipasvauhtinen aika. Tällä sijoituimme peräti 10./86 ja koska 10 parasta palkittiin, sai Tip hienon kultaisen mitalin.

Osallistuimme vielä joukkuekilpailuun bordercolliejoukkueella Varmat Nollat. Joukkueessa olivat minun ja Tipin lisäksi Tipin Kiri-sisko ja Ilona, Tanja ja Nano sekä Päivi ja Roihu. Lähdin Tipin kanssa viimeisenä. Tämä rata onnistui kyllä meidän osalta aikas nappiin. Kepeillä hidastin lopussa omaa vauhtia liian äkkinäisesti ja kahta askelta liian aikaisin ja Tip lähti kesken pujottelusta. Sen jouduin korjaamaan, mutta muuten meni kyllä nappiin. Alun suoraa olin katsellut jo sprinkkujoukkueiden mentäessä ja miettinyt, miten ihmeessä saan Tipin oikeaan putken päähän hyppysuoran päässä. Sekin onnistui juuri kuten pitikin. Joukkueen sijoitus oli 9./37 eli ei lainkaan pöllömmin.

Kuten sanottu tuloksellisesti viikonloppu ei näytä kovin menestyksekkäältä, vaikka nyt finaaliradalle päästiinkin ja sunnuntaina tuli vitosen radat ja hyvät sijoitukset. Nyt kuitenkin lauantain vikaa rataa lukuun ottamatta ne oli hyviä ratoja: mä en tuntenut olevani myöhässä ja ohjauskuviot onnistui kuten halusin. Nyt ei oo nollat kaukana.

Ja hei, kaikista parhainta oli tosiaan erinomainen seura: takkulaiset, springeriväki (jotka ei tosiaankaan ole roturasisteja), joukkuekaveri ja kaikki muut agilitytutut.

Rally-kisoissa

Kävin tänään Tipin kanssa ensimmäistä kertaa virallisissa rally-tokokisoissa. Tuli todettua, että paljon on vielä säännöistä opittavaa. Ihan ensinnäkin se, että pitää muistaa ottaa tavallinen panta mukaan, ettei tarvi kaverilta lainata.. Eipä oo aikoihin tullu panta- ja hihna-asioita mietittyä kisoihin lähteissä (eikä siis nytkään tullut..), kun tokossa on menty jo hyvän aikaa ilman hihnaa ja agilityssa tietysti aina.

Rata meni pääosin hyvin, vaikka jostain syystä taas rupesi jännittämään kesken kaiken, vaikkei nyt - kuten ei yleensäkään - siihen ollut mitään syytä. Kyltillä "pysähdy perusasentoon, koira maahan ja siitä suoraan liikkeelle" olin vähän huonosti hommassa mukana ja Tip ehti nousta istumaan sivu-käskyllä ennen kuin pääsin liikkeelle. En heti tajunnut, että munhan olisi pitänyt uusia se liike, niin ei olisi mennyt paljonkaan pisteitä, ja sit kun tajusin sen, niin oli myöhäistä uusia. Siitä kymmenen pisteen vähennys ja yksi piste meni vinosta asennosta jollain kyltillä. Tuloksena siis 89/100 pistettä eli eka hyväksytty tulos. Rally-tokossahan yli 70 pisteellä saa hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnukseen ja luokanvaihtoon pitää saada kolme hyväksyttyä tulosta.

On kyllä merkillinen laji tuo rally-toko. Arvosteluperiaatteita en ole ihan vielä täysin tajunnut ja säännöt ovat jokseenkin monimutkaiset. No, kisaamalla ja treenaamallahan niihin tietysti pääsee sisälle ajan myötä, mutta esimerkiksi agilityyn verrattuna muistettavaa on aikas paljon. Ja taas tokoon verrattuna tekemistä selvästi arvostellaan aika erilailla. Jotenkin kun tuli sellainen olo, että siellä ei kauheasti arvosteta sitä, että koiraa ei tarvitse koko ajan tsempata, eikä käskyjä toistaa jatkuvasti ja seuraamisen laadullakaan ei ole niin kauheasti väliä.. Ehkä muhun joku pieni tokonipottaja on kuitenkin päässyt pesiytymään ;) Remulle rallytoko sopii kyllä tokoa paremmin juuri tuon kehumisen ja suurpiirteisyyden takia. Tipiä ei itse asiassa kauheasti voi kesken tekemisen kehuakaan, kun se sitten luulee, että tämä oli tässä ja alkaa etsiä palkkaa.

Tällä viikolla onkin ehditty treenata jo paimennusta, agilitya ja tokoa. Treenit on menneet hyvin. Paimennuksessakin päästiin monta harppausta eteenpäin, kun mä olin hiljaa. Näin se vaan menee lajissa kuin lajissa. Tip kyllä hoitaa homman, kun mä en häiritse sitä millään turhalla :D

Remu kävi maanantaina uusintakäynnillä osteopaatilla ja nyt vaikutti vallan hyvältä. Toivotaan, että jätkä pysyy kesän paremmassa kunnossa. Ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut taas entiseen malliin..

Muutama kuva vielä eiliseltä metsälenkiltä. Kerrankin ei satanut, niin tuli otettua kamerakin mukaan.

Kisoja ja kesätouhuja

Kuukausi edellisestä päivityksessä ja onhan tässä kaikenlaista ehditty.

Tipin kanssa kävin kahdissa agilitykisoissa toukokuun puolella. Nollat jäi edelleen saamatta, mutta Valkeakosken kisoissa saatiin molemmilta radoilta palkintoja. Ekalta radalta tulos 10 vp sij. 1. Kaksi rimaa putosi ihan täysin mun ohjausvirheistä. Tokalta radalta myös 10 vp ja tällä kertaa sijoitus 2. Tässäkin tuli alas yksi rima ja kepeiltä sisäänmenosta myös vitonen. Radat oli aika haastavat (kuten voi varmasti helposti päätellä, kun kerran kympillä pääsee kahteen kertaan palkinnoille..), mutta vielä haastavammat olivat olosuhteet: lämmintä varjossakin + 30 ja avara hiekkakenttä ilman varjoa. Meinasin jättää menemättä, mutta ajattelin sitten kuitenkin käydä edes ekan radan kokeilemassa. Hyvin me jaksettiin, mutta hyvä, että oli lyhyet kisat.
Samalla viikolla käytiin myös Tamskin järjestämissä iltakisoissa, joista ekalta radalta hieno rata, vaikkakin yksi ohjausvirhe tuotti vitosen arvoisen kieltäytymisen (Tips oli taas niin tarkkaa poikaa ja kun ohjaaja ei ole aina kovin tarkka niin..). Toka rata täysin ala-arvoista suorittamista molemmilta. Tip hiipi kepeillä, jotka onnistui vasta kolmannella yrittämällä loppuun asti, mulla oli siinä vaiheessa jo ihan paska fiilis ja loppurata sit hölköteltiin joten kuten sinne päin.

Eilen kävin Tipin kanssa tokokokeessa 9 kuukauden kisatauon jälkeen. Treenattukin on vähän sinne päin ja silloin tällöin, mikä näkyi tuloksessa kiusallisen selvästi. Eipä oo Tips ihan siinä hienossa kisakunnossa, missä oli viime syksynä, ja senpä takia jää SM-kisatkin meiltä väliin. Tähän kokeeseen oli kuitenkin tullut jo ilmoittauduttu siinä vaiheessa, kun näytti, että meillä saattaisi olla joukkue. Ihan hyvä, että jäi pari koiraa uupumaan..
Eilinen koe alkoi pätevästi sillä, että ekassa liikkeessä eli paikallaistumisessa Tip lysähti maahan jo ennen kuin ehdin kehästä ulos. Tämähän on kyllä ihan sellainen Tipin perusvirhe, jonka saa korjattua treenaamalla, mutta sit kun ei ole paljoa treenattu, niin tulos on tämä. Paikallamakuustakin vain 9, kun vaati toisen käskyn sivulle nousemiseen. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin kerralla putkeen ja normaalissa liikejärjestyksessä. Tip onneksi jaksaa tehdä, sille ei ole ongelma, vaikka palkkana olisi vain kehuja. Tunnaria ja ohjattua lukuun ottamatta pisteet oli 8-10. Tunnarista perussuoritus eli toi oikean viereisen kapulan.. Ohjatussa aika epätyypillinen virhe Tipille eli lähti hakemaan keskimmäistä. Se lähti kyllä merkiltä hyvin vasemmalle, mutta kääntyi puolivälissä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä juuri ennen kapulaa, mutta en niin läheltä kapulaa saanut sitä enää kääntymään vasemmanpuoleiselle kapulalle. Tipiä ehkä hämäsi se, että kapula oli aika lähellä luoksetulon merkkiä, välimatkaa oli varmasti alle metri. Tämä on kuitenkin yleensä Tipin varma liike. Oikeastaan kaikissa liikkeissä oli vähän pientä säätämistä (vaikka seuraaminen oli kyllä oikeasti aika hyväntuntuista). Kolmella nollalla ja muuten hyvillä pisteillä tulokseksi tuli 206 p. 3-tulos. Eipä ollut häävi suoritus. Jos vaikka alkais taas oikeesti treenaan ennen piirinmestaruuksia? Tuomarina muuten Ilkka Sten.

Tip on ehtinyt myös paimentamaan pari kertaa ja ensi viikolla on seuraava kerta. Kyllä siitä hyvä tulee :)

Remulla sen sijaan on ihka uusi harrastus ja se on kanojen kyttäys. Meille tuli kesäksi viisi kanaa ja kuten voitte arvata, on Reemus-Eemelillä ollut niissä kovasti hommaa. Remulla ei kyllä ole lupa mennä häkille, joka on koirille aidatun pihan ulkopuolella, mutta koska muka aidat ovat Remua estäneet?! Kanojen aitaus onneksi on varsin hyvin koiran kestävä (kaikki on vielä tallella!). Lisäksi Remu on uinut, ulkoillut ja hölmöillyt muuten vain. Selkäkin on semisti vaivannut. Se ei selvästikään tykännyt laiturilta suoritetuista uimahypyistä, eikä varmaan tuosta kanoille karkailustakaan.. Tällä viikolla oli osteopaattikäynti ja parin viikon päästä toinen. Eiköhän se siitä taas.

Kuvitus jää nyt uupumaan, pahoittelut! Edessä on tiukka talkoiluviikonloppu agilityn SM-kisoissa, joten nyt täytyy tältä illalta lopettaa koneella näpyttely.

Treeniä, treeniä

Pitkästä aikaa on päästy taas vähän ahkeramman treenaamisen makuun. Eilenkin treenattiin peräti kaksi kertaa vesisateessa (siinä välissä ei tainnut sataa..). Ensin aamulla tokoiltiin ja illalla vielä rallailtiin ja vähän tokoiltiinkin. Tipille sadetreenit tekee kyllä hyvää, koska pikkujätkä ei tykkää sateesta yhtään. Varsinkin paikallaoloissa jätkä vetää korvat luimuun ja on surkean piestyn näköinen. Niin ja tämähän on se koira, joka on aina ja heti tilaisuuden tullen järvessä (tosin mun kaikki koirat on aina olleet sellaisia, miksi?!).

 

Eilen oli siis tokoilupäivä.  Aamulla teimme ohjattua noutoa, zetaa ja tunnaria. Ohjattu on kyllä yksi Tipsterin bravuureista, vaikka pikkusäätöä siinäkin on. Tipi kun tietää, mitä tässä tehdään, eikä malttaisi odottaa käskyjä. Tai siis kyllä se 99 % odottaa, mutta pylly on just ja just maassa tarpeeksi kauan. Vähän siis malttitreeniä tähän :) Hienosti jätkä haki oikean kapulan, vaikka olivat vain 2 metrin etäisyydellä toisistaan. Tämä vaikeuttaminen onkin tärkeää, koska Tipillä tuo ennakointi ja hosuminen tulee juuri silloin, kun se osaa jo tehtävän.
Zetassa istuminen tökki. Siihen saatiin treenikaverilta ihan hyvää vinkkiä.
Tunnarissa toi joka kerta oikean - nostettuaan ensin yhtä tai kahta väärää. Tokalla kerralla vei kapulan liikkurille, ja oikein nättiin perusasentoon menikin ;-) Edelleen siis paineistuu musta aikalailla, vaikka oon vaan palkannut oikeista ja jättänyt väärät huomiotta.
Lopuksi vielä luoksetulo pitkältä matkalta ilman pysäytyksiä ja sit täyttä laukkaa loppupalkalle.

Illalla sit rallyt-tokorata pariin kertaan ja vähän seuraamista ja lyhyitä paikallaoloja erittäin häiriöisessä ympäristössä. Hyvää treeniä oli!

Keskiviikkona käytiin aksailemassakin. Nyt on alkanut taas homma sujua! Välillä talvella tuntui, että ei tästä tule mitään, kun vaan huidon ja hosun. Parin viikon päästä olisi taas kakkosten kisojakin lähiseudulla, joten eiköhän sinne suunnata.

Keväthulinaa

Reemus-Eemeli on kyllä taas ollut niin eemeliä että. Kaikenlaisia pikkutempauksia on ollut, kaikkialle pitää tunkea nenä, kaikkeen pitää osallistua (eli seistä tönöttää tiellä), kaikkea liikkuvaa pitää haukkua (tai kiljua) ja kuulokin on ajoittain pahasti hukassa. No, ei oo ainakaan pahasti kipeä ;-) Toiset koirat tulee helpommiksi iän myötä, Remu sen sijaan selvästikin itsepäisemmäksi. Tai sitten ikää ei vielä ole tarpeeksi :D On se silti aika hauskakin kekseliäisyydessään ja puuhissaan.

Pallo? Sanoitko pallo?!

Tosi viksut kerjääjät

Kaikkea kannattaa maistaa

Mä nyt sitten istun tässä, kun käskettiin, mutta on tää aika noloa..

Uimaan tekee pienen koiran mieli

Pojat pomppii

Maisemien ihailua aamulenkillä

Rottajahtia. No, siellä oikeasti olikin rotta. Talvella..

Rally-tokoa

Tänään kävin Tipin kanssa rally-tokon möllikisoissa kokeilemassa ALO-luokan rataa. Melko hienosti meni, vaikka parannettavaa jäikin mun mielestä aika keskeisissä asioissa kuten suoraan kävelyssä. Tuloksena kuitenkin 96/100 pistettä ja sijoitus 1./n. 20. Kolme koirakkoa sai sama pistemäärän 96 pistettä, joten taaskaan ei ollut häpee olla nopee. Rally-tokossa kun aikakin ratkaisee. Tämänkin opin tänään. Jonain päivänä vielä luen säännöt ihan ajatuksella läpi.. Ehkä pariin kertaan, koska tässä lajissa ei ole yksinkertaiset säännöt. TOKO on tuntuu kovin yksinkertaiselta ja simppeliltä tähän verrattuna. Mutta ehkä se vain on oppimiskysymys :)

On muuten aika vaikeaa keskittyä samaan aikaan koiraan ja sen ohjaamiseen, omaan liikkumiseen ja seuraavaan tehtävään valmistautumiseen (ja mahdollisesti yleensä myös sen seuraavan kyltin lukemiseen). Onneksi vauhtia ei sentään ole niin paljon kuin agilityssa! Tosin siinä ei tarvitse lukea.. Ehkä tässäkin lajissa pitäisi pyrkiä opettelemaan rata kaikkine tehtävineen ulkoa rataantutustumisen aikana. Kyllähän se aika hyvin mieleen jäikin pääpiirteittäin, mutta yksityiskohdat piti silti tarkistaa monimutkaisemmista kylteistä. 

Nyt siis vain virallisiin kisoihin, kunhan niitä alkaa olla. Joku toko-koekin pitäisi katsoa ja ilmoittautua, kun jos sitä vaikka SM-kisoihin menisi, niin pitäisi saada taas kisarutiinia. Edellinen tokokoe kun on meillä ollut viime syyskuun alussa. Jotain pitäisi myös tehdä Tipin seuraamiselle. Huomaa, että olen antanut sen taas tehdä sitä liikaa oman mielensä mukaan ja se Tipin oma mieli tarkoittaa sitä, että mitä lähempänä sen parempi. Ja vaikka se näyttävää ehkä lajia tuntemattoman silmin onkin, niin aika harva tokotuomari sitä arvostaa. Lisäksi tänään juoksussa kalahti hampaat pari kertaa yhteen. Tuo näpsiminen on kyllä sellainen ei, ei, ei -juttu, johon pitää heti puuttua. Viime aikoina on ollut välillä myös pientä turhautumis/innostusääntelyä ja sivulletulossa tönäisemistä. Tehotreeniä pitäisi nyt siis ottaa seuraamiseen.

Mutta oon nyt kyllä innostunut rally-tokosta vihdoin oikeasti. Vastahan siitä neljä (?) vuotta on, kun kävin Remun kanssa alkeiskurssin.. Ja on tämä Remullekin paljon mieluisampi laji kuin toko, joten jätkäkin on tätä päässyt vähän treenailemaan. Enimmäkseen Remu on kuitenkin viime aikoina harjoitellut nenän käyttöä sekä ihmisten että tavaroiden etsimisessä. Vielä kun keksisin sellaisen piilon, josta jäljestäjämestari ei löytäisi mua heti..

Tip 3 vuotta

Tip täyttää tänään jo 3 vuotta! Lahjaksi Tip toivoo paljon treenejä ja lampaita, mutta jälkimmäisiä ei ruokakuppiin, koska Tipin mielestä lammas on parhaimmillaan laitumella ;-)

Tip the Paimennin

Kävimme tänään Tipin kanssa Somerolla lammaspaimennusopissa. Toiveena olisi, että ensi kesänä pääsisimme enemmän paimentelemaan ja sitä ennen pitää vähän hakea ohjeita ja neuvoja. Edellisen kerran Tip on ollut lampailla 1,5 vuotta sitten ja yhteensäkin muistaakseni 5-6 kertaa. Pikkupentuna noin 3-kuisena ekat kerrat menivät istuskellen ja kakkaa syöden ennen kuin lamppu syttyi. Viimeisimmällä kerralla ennen tätä eli silloin puolitoista vuotta sitten oli jo paimennuksen meininkiä, vaikkakin myös aika kaahausta. Tänään ei ollut kaahausta kuin juuri sopivasti. Pieni työkoira oli niin elementissään saadessaan kerrankin luvan kanssa tuijottaa, kiertää, hiipiä ja painautua maahan. Ja kuulokin pysyi yhtä hyvänä koko ajan. Että olin ylpeä pikkujätkästä.

Treenasimme Tipin kanssa kaksi kertaa. Ensimmäinen kierros otettiin sisällä hallissa. Hiukan aluksi hiottiin kynsiä lattiaan liikkeellelähdöissä, mutta mitään ryntäilyä noin muuten ei voi sanoa olleen ja pikkujätkä pysähtyi aina heti käskystä. Harjoittelimme suuntia eli koiran lähettämistä kiertämään oikealta ja vasemmalta sekä lyhyitä kuljetuksia. Nämä meni niin hyvin, että kouluttaja-Peten suosituksesta menimme seuraavalle kierrokselle ulos pellolle.

No eipä se sielläkään huonosti mennyt. Toki treenattavaa on, mutta on jätkällä taipumustakin tähän lajiin. Selvästi kun tilaa tuli enemmän, teki Tipkin laajemmat flänkit. Siinä tosin on treenaamista, että Tip lähtee heti liikkeelle lähtiessä reilusti sivulle, eikä yhtään suoraan lampaita kohti. Pitkällä matkalla tämä sujui paremmin. Ja hienosti irtosi vaikka ekalla kerralla kääntyi kysymään, että saako mennä tonne asti :D Tip myös haki hienosti lampaat, kun ne kerran meinasivat lähteä omille teille mun kääntyessä toiseen suuntaan. Vikana haasteena Tipin piti pysyä paikallaan, kun toinen koira haki lampaat Tipin edestä. Tarkoitus oli ajaa ne Tipin ohi, mutta lauma kääntyi niin, että tulivat ihan kohti ja hajosivat kahtia meidän kohdalla. Näin kyllä, että Tipiä vähän ahdisti olla paikallaan, kun lampaat tulivat suoraan kohden, mutta hienosti jätkä pysyi. Kyllä on kannattanut nähdä vaivaa paikallaolon treenaamisessa!

Tiipiäinen oli kyllä kovasti pätevä ja kuuliainen. Juuri siitä olinkin kaikista iloisin, että kertaakaan mun ei tarvinnut korottaa ääntä, ei huitoa koiraa kepillä (vain pitää sitä ohjaukseksi), ajaa sitä pois huonon käytöksen takia, pelätä että se napsaisisi lampaasta maistiaiset tai rauhoitella (eipä kyllä tarvinnut innostaakaan). Hän teki, mitä sanottiin, ja kysyi sitten, mitä tehdään seuraavaksi. Oli kyllä kiva kuulla kouluttajienkin kommentit siitä, että hieno ja lahjakas paimenkoira Tips on.

Nyt seuraavaksi, kun päästään treenaamaan, pitäisi opettaa Tipille omat käskyt kuljetukseen ja maahanmenoon paimennusta varten. Nyt käytin tule-käskyä, mitä käytän sekä (tokon) luoksetulossa että aksassa lähdössä ja sillä Tip ampaisi matkaan vähän turhankin reippaasti paimennusta ajatellen. Ja muutenkin toki kuljetukseen on hyvä olla oma käsky, eihän sitä sentään aina ohjaajaa kohti tulla. Ja maahanmenoon nyt voisi noin muuten keksiä oman käskyn tätä varten, eikä pilata Tipin nopeaa toko-maahanmenoa. Mutta tarvis olla ensin ne lampaat, millä treenata ainakin tota kuljetusta. Maahanmenoa toki voi treenata vaikka pallon kanssa. Lauri onkin jo aika hyvä häiriöapuri potkiessaan jalkapalloa sinne tänne.

Hyviä uutisia

Lääkäri soitti tänään hyviä uutisia: ei ollut Remun kilppari- eikä haima-arvoissa mitään häikkää. Eivät olleet edes lähellä raja-arvoja, vaan oikein mallikelpoiset. Itsekin kyllä ajattelin, ettei niissä mitään taida olla, kun maha on ollut jo parempi. Liekö sitten syynä osittainen ruuanvaihto ja tarkka dieetti, antibioottikuuri, Axilur-kuuri vai osteopatia, who knows. Remu kävi siis tällä viikolla osteopaatillakin (aika oli varattu jo aiemmin), jonka mukaan vatsa ja selkä olivat kireitä juuri vatsavaivojen tapaan. Muna vai kana, siinäpä kysymys.

Kaivuumiehet

Joko on tehty tarpeeksi hiekkakakkuja?!

Lääkärissä osa 2

Remun mahavaivat uusiutuivat (tai ei ne ihan kokonaan ehtineet edes poistua), joten tänään oli uuden lääkärikeikan aika. Kyllä taas sai olla iloinen, että on tullut Remulle otettua vakuutus, sillä jos kohta se isolta summalta vakuutuslaskussa tuntuukin, niin kyllä sieltä on takaisinkin rahaa saatu.

Remusta tutkittiin siis tänään koko joukko veriarvoja. Kaikki muut olivat oikein hyviä paitsi yksi maksa-arvo, mutta se on Remulla ollut aina ihan alaviiterajalla tai alle, sekä verihiutaleiden määrä, mutta se taas kuulemma voi olla mittausvirhe. Analyysin mukaan kun Remulla on aika isojakin verihiutaleita, jolloin niitä saattaa määrällisesti olla vähemmän. Tarpeen mukaan tämä tutkitaan uudestaan, mutta nyt lääkäri ei pitänyt sitä tarpeellisena. Kilpirauhas- ja haima-arvot lähetettiin tutkittavaksi muualle, joten niiden tuloksia saadaan jännätä ainakin viikon verran.

Kyseessä voi olla ihan vain pitkittynyt suolistotulehdus ilman sen isompaa syytä, joten Remu sai nyt pidemmän antibioottikuurin. Tai sitten voi olla kyse jostain ruoka-aineherkkyydestä. Tai giardiasta, joten pojat saavat nyt hoitokokeiluna myös 5 päivän Axilur-kuurin. Tipillä ei kyllä ole mitään mahavaivoja ollut, se on varsinainen teräsvatsa. Remulla sen sijaan on aina ollut vähän herkkä vatsa, mutta ei nyt mitään tälläistä ole ollut. Ruokintapuolta kuitenkin joutuu taas miettimään ainakin hetken aika tarkkaan.

Toivottavasti nyt saataisiin jätkä kuntoon ja päästäisiin taas normaaliin päiväjärjestykseen kaikin puolin. Onneksi Reemus-Eemeli on kuitenkin koko ajan ollut ihan oma reipas itsensä ja kantaa ruokapöytään villasukkia, kintaita, pipoja, palapelinpaloja, muovieläimiä, autoja ja pehmoleluja, että joku heltyisi antamaan lisää ruokaa.

Pohjois-Hämeen kennelpiirin TOKO-CUPin 2013 voittajat EVL:ssä

No sellaisiahan me nyt siis Tipsterin kanssa ollaan. Kävin tänään pokkaamassa palkinnot: kukkapuskan ja lahjakortin eläinfysioterapiaan. Vaikkei tämä meidän tavoitelistalla ollutkaan (en edes tiennyt meidän osallistuneen osakilpailuihin..), niin on se vaan aina kiva voittaa jotain. Noin yleensä ottaen jaksan olla edelleen hämmästynyt siitä, että mulla on kotona itse kouluttamani koira, joka kisaa EVL:ssä. Ja on tokovalio. Ja että mä ylipäänsä harrastan tokoa noin jotenkin niin kuin oikeesti :D

Pari kuvaa tottelevaisesta komistuksesta.

Tassut kesäkuntoon -projekti

Kun edellisistä ongelmista on (melkein) selvitty, niin tulee uusia. No, näinhän se välillä tuppaa menemään. Tip ontui yhtenä iltana toista etujalkaansa ja olin jo aivan varma, että silläkin on selässä jotain, kun niitä lihasjumejakin oli. Aamulla sitten katsoin jalan kunnolla läpi, kun nilkutus oli jokseenkin kolmijalkaista ja kas: anturassa haava ja haavassa pieni teräväreunainen kivi. Harvemmin sitä on ollut iloinen haavasta.. Se haava umpeutui aika nopeasti ja aika nopeasti tuli myös uusi vähän isompi toiseen tassuun. Ja muissakin anturoissa on "hyviä" alkuja. Tipi Tiipiäinen saa nyt siis nauttia sekä ulkoisesta että sisäisestä rasvauksesta. Lohiöljyähän pojat saa muutenkin, mutta Tip nyt vähän enemmän ja lisäsin ruokaan myös biotiini-sinkkilisää ja vähän enemmän monivitamiinia. Lisäksi tassuja on rasvattu tummelilla. Ei tee rasvaus pahaa omillekaan halkeileville sormenpäille ;-)

Remu puolestaan otti varaslähdön kevääseen ja sai turkkiinsa uuden kurakelinleikkauksen. Kuva ei tee oikeutta sille, kuinka laihan ja korkeajalkaisen näköinen jätkä on nyt.

Hengissä ollaan!

Pääsipäs taas tulemaan pitkä bloggaustauko. Ei vain jotenkin ole kirjoituttanut, iltaisinkin oon aina ollut niin kuitti, että ei ajatus enää kulje tai tee mieli tarinoida kuulumisia. No, eipä tässä nyt ihmeitä ole tapahtunutkaan, mitä nyt vähän sairastettu.

Remulla on ollut vähän mahaongelmia. Liekö syönyt ulkona jotain sopimatonta tai saanut jonkun pöpön, mutta limaista ja löysää oli ulostuleva tavara. Viikon puoli- ja kokopaastoilun, Canikur- ja Tehobakt-kuurien ja muiden kotikonstien jälkeen piti maanantaina käydä hakemassa antibioottikuuri lääkäriltä. Toivottavasti menee sillä ja pitkällä tehokuurilla Inupektia ohi. Ainakin nyt vaikuttaa jo paremmalta, vaikkakaan ei ihan vielä normaalia tuotosta tule (no eipä ole normaalia ruokaakaan vielä juuri tarjottu). Reemus itse ei kyllä ole ainakaan havaittavasti tuntenut itseään kipeäksi, mutta nälkäiseksi sitäkin enemmän..

Tipsteri taas on ravannut hierojalla ja eilen osteopaatillakin. Toivottavasti nekin ongelmat eli lantion alueen jumit on nyt ratkaistu. Osteopaatti ainakin oli sitä mieltä, että ei se mistään vakavasta johdu. Normaaleja juttuja, mitä kuulemma tulee koiralle kuin koiralle ja varsinkin kun on vilkkaasta ja tekevästä koirasta kyse. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että näin on. Tämäkään potilas ei kyllä ole vauhtia hidastanut, vaikka selkälihakset ovat välillä tuntuneet kuin kiveltä..

Nyt kuitenkin kevättä kohden uusin treenisuunnitelmin. Niihin kuuluu muun muassa paimennusta, rally-tokoa (toivottavasti kisojakin) ja tietenkin tokoa ja agilitya.

Pastillin himoa

Unohtui tuossa edellisessä päivityksessä kertoa Remun viikon takaisesta varsin walesimaisesta tempauksesta. Jätkä nimittäin maisteli ksylitolipastilleja, vaikka sillä ei ole tapana koskaan varastaa ylipäätään mitään ruokaa (paitsi Tipiltä).

Tulin illalla treeneistä Tipin kanssa ja jätin treenikassin ja oman kassini eteisen lattialle ennen kuin menin pesemään Tipiä. Ja huom., muistin antaa Remulle namin. Remuhan on sitä mieltä, että kun hän ei ole päässyt treeneihin, kuuluu hänelle antaa kaikki loput namit. No, herra siis sai naminsa. Tästä huolimatta jätkä ratsasi mun kassin ja innostui maistelemaan lakritsinmakuisia Läkeröl Dents -pastilleja. Kuulin kyllä, että se siellä jotain touhusi, mutta Remu ei ole koskaan ennen osoittanut mielenkiintoa karkkeja tai vastaavia kohtaan, joten ajattelin sen vaan penkovan treenikassia lisänamien toivossa. Mutta ksylitolipastillirasian sisällönhän jätkä olikin levittänyt lattialle. Kyllä pelästyin!

Tiesin, että aski ei ollut täysi, mutta en muistanut, paljonko siitä oli syöty. Yritin oksettaa suolalla, mutta se ei tepsinyt. Onneksi meillä oli kotona lääkehiilijauhetta. Vettä siis sekaan ja sitä sekä runsaasti hunajaa kuonosta sisään. Hunajaa syötin loppujen lopuksi parin tunnin aikana puoli purkkia ja lisäksi ruokaa päälle. Ei siis ihme, että jätkä lopulta oksensi (sille meidän ainoalle vaalealle matolle) kahden ja puolen tunnin päästä. Mitään myrkytysoireita ei onneksi tullut, liekö sitten hiili-hunaja -hoito tepsinyt tai sitten Remu ei oikeasti syönyt pastilleja ainakaan montaa (lattialla olevat olivat kyllä sen verran märkiä, että oli niitä imeskelty).

Mutta mitä tästä taas opimme: älä jätä mitään kassia lattialle, äläkä luota siihen, että ei se ennenkään ole tehnyt..

Talvi tuli

Mistä lie herkuista jätkä haaveilee? Peuran sisäfileestä kenties ;-)

Ihana, kun tuli talvi vihdoin! Tuntui niin mahtavalta päästää koirat sisälle pyyhkimättä tassuja. Saati, että olisi tarvinnut pestä puoli koiraa (kahteen kertaan) ja täyttää viemäreitä hiekalla. 

Remusta on kyllä tullut melkoinen vilukissa. Ei jätkä enää viihdy -15 asteen pakkasessakaan, vaan jalkojen nostelu alkaa aikas pian. Puhumattakaan aamun reilusta paristakymmenestä asteesta. Ehkäpä kaivan Remun "iloksi" kaapista esiin Sanin fleecehaalarin. Remu varmasti arvostaa sitä yhtä paljon kuin Sanikin.. Tänään oli myös saunan oven takana kova vinkuminen koko saunomisen ajan. Ajelimme Remun kanssa tänään Riihimäelle ja Remu pääsi osteopaatin hoidettavaksi. Senpä takia oli saunominen tänään kiellettyä. Yleensä Reemus on ekana lauteilla.

Täytynee muuten tunnustaa, että tunnarin suhteen täytyy todeta, että kyllä se kotona osaa. Hallissa ei maltti riittänyt, vaikka selvästi jätkä kyllä tiesi, että nenällä tässä tehdään töitä ja mun hajua haetaan, mutta kun oli niin paljon muitakin ihania hajuja. Mutta kyllä se kotona osaa ja nyt vaan treenataan lisää, kunhan päästään näistä pakkasista. 

Kaunis Reemus

Tipkin on onnistunut hankkimaan itselleen lihasjumeja, vaikka ei ole juuri edes treenattu. Kävin jopa tarkastuttamassa pikku jätkän polvet eläinlääkärissä, kun se välillä pompauttaa oikeaa takajalkaa laukalta raville siirtyessään. Mutta polvet olivat oikein priimaa, joten eiköhän se syy pomputteluun löydy joko kireistä lonkankoukistajista ja reisilihaksistä tai sitten pikkujätkä on vaan sellainen hömpötinpompotin, ettei malta ottaa ihan joka askelta.. Tipikin pääsee tällä viikolla hierontaan. Aika hyvin on auttanut jo pelkkä BOT:in käyttö öisin. Voipi olla, ettei urheilijan lihaksille tee hyvää nukkua vasten kylmää ulko-oven kynnystä, vaikka se muuten pitkäkarvaisesta koirasta kivaa olisikin..

Viime viikon agilitytreenit meni kyllä suorastaan loistavasti sekä multa että Tipsteriltä. Takana oli tasan kuukauden agilitytauko, joten pitää sit varmaan treenata vaan kerran kuussa, kun se noin hyvää tekee. Tokotreeneissä viime viikolla tein Tipille kuuntelu- ja ohjausharjoitusta, joka aluksi olikin aika haastava. Kierroksiakin oli hiukan tavallista enemmän tauon jäljiltä ja treenikavereilta tulikin kommenttia, että ei se nyt yleensäkään hidas ole, mutta nyt on kyllä vauhtia. Lähetin hypyn kautta suoraan merkille, pysäytin sinne, lähetin vasemmalle kiertämään aksahypyn johteen, kierron jälkeen pysäytys maahan ja siitä takaviistoon takaisin merkille. Merkiltä lähetin taakse oikealle noutamaan metallikapulan. Palautus hypyn kautta perusasentoon. Sen jälkeen taas hypyn kautta merkille, lähetys oikealle toiselle merkille ja siitä tunnari. Ei muuten tullut oikea kapula ekalla kerralla.. Mutta hyvin se teki, kun vähän ensin päästeltiin isommat höyryt ulos :)

Tipsteri