Kyllä bc on bc:lle paras leikkikaveri

Joulu juhlittu

Koirat olivat selvästi olleet kilttejä, koska niillekin löytyi paketteja. Tosin Remun mielestä niitä oli selvästi liian vähän, koska jätkä olisi halunnut muutaman Laurin paketeista.

Treenitaukoa pidettiin peräti aaton verran, sillä nyt pitää ottaa tunnari oikeasti työn alle erityisesti Tipin, mutta myös Remun kanssa. Tip ei mikään maailman luontaisin nenänkäyttäjä ole, ja sille tuottaa nyt selvästi vähän vaikeuksia orientoitua siihen, että tämä homma pitäisi tehdä haistellen. Pientä edistystä on nyt ollut ilmassa, mutta saa nähdä kuinka homma etenee. Remulle tämä on selvästi paljon helpompi liike, kun taas ruutu takkuaa Reemuksen kanssa edelleen. Tipillä se taas on jo siinä vaiheessa, että voi alkaa tehdä koko liikettä kokeenomaisesti. Liikkeestä istuminenkin sujuu Tipsterillä on varsin hyvin, joten VOI-liikkeet on tunaria lukuun ottamatta ihan hyvällä mallilla jo nyt. Tarkoitus olisi kisata VOIssa keväällä/alkukesällä, viimestään sprinkkujen kokeessa 8.6.

Tänään pojille onkin luvassa lenkki- ja riehumisseuraa, kun Myy ja Roope tulevat kyläilemään.

Voivoi -pojat

Remu on viime aikoina ollut taas vaihteeksi niin innokas tokoilija, että tänään treeneissä heräsi ajatus, että kannattaako senkään kanssa enää AVOa hinkata, vaan pitäisiköhän sitä uskaltaa suunnitella voittajassa kisaamista seuraavaksi. Edes pieni kelpietyttö samaan aikaan treenaamassa ei Reemusta häirinnyt ja ruudussakin alkaa olla jo ideaa (eli Remu ei enää luule, että se on noutoliike ;-) ). Tip sen sijaan ajatteli tänään kovasti tunnaria, saa nähdä tuottaako aivotyö toivottua tulosta. Tunnari onkin molemmilla pojilla aika samassa vaiheessa eli oikeastaan ei vielä oikein missään vaiheessa.. Yhtä kapulaa molemmat osaavat etsiä ja Tipille lisättiin nyt iso hämäyskasa. Hyvinhän sinne Tipsin suuhun ekalla kerralla mahtui kolmekin tunnarikapulaa kerralla :D

Ihan itseni takia ajattelinkin nyt listata tähän, mitä pojat osaavat. Parin kuukauden päästä voin sitten katsoa, onko mitään edistystä tapahtunut.. Tämän kummempaa treenipäiväkirjaa en ole tähän mennessä(kään) jaksanut pitää. Ehkä pitäisi.

Remu

Paikallamakuu 4 min - tuskin se minuutti enemmän mitään vaikuttaa, kotona on treenattu paljon pidempiäkin

Seuraaminen - seuraaminen on mitä on.. Uusista jutuista sivuaskeleet Remu osaa, samoin hitaan kävelyn, mutta peruuttamista ei ole treenattu seuraamisen yhteydessä.

Istuminen seuraamisesta - no ei ole kauheasti tehty, mutta pikaisen kokeilun perusteella näyttäisi osaavan.

Luoksetulo - ei osaa edelleenkään edes pysähtyä :( tähän pitäisi nyt joku kikkakolmonen keksiä. Muutamaa on jo yritetty, mutta ne ei oo Reemuksen harmaita aivosoluja tavoittaneet.

Ruutu - tekeillä, nyt siis lähinnä harjoiteltu ruutuun oikeaan paikkaan juoksemista.

Hyppynouto - eipä oo treenattu aikoihin, mutta kyllä se ainakin joskus tän osasi.

Metallinouto - ei mikään Reemun lemppari, mutta tekee.

Tunnari - eipä oo juuri treenattu

Kaukot - periaatteessa osaa, mutta matkaa pitää pidentää ja s-i -vaihtoa parantaa

= treeniä vaatii erityisesti tunnari, ruutu ja luoksetulo, muuten ihan hyvällä mallilla


Tip

Paikallamakuu 4 min - Tipillä on vähän ollut ongelmaa haistelun kanssa. Vielä ei ole kertaakaan noussut, mutta äkkiäkös se nenä vie. Muuten neljä minuuttia ei ole ongelma.

Seuraaminen - seuraamista pitää saada väljemmäksi, sivuaskelia ja peruuttamista on nyt harjoiteltu vähän ja treenimäärään nähden ovat hyvällä mallilla :)

Istuminen seuraamisesta - muutaman kerran vasta tehty

Luoksetulo - seisomaan pysähtymistä voisi vielä vähän nopeuttaa. Maahanmeno puolestaan on pikkupaimentimen bravuuri ja ongelma tulleekin siinä kuinka seisominen onnistuu sen jälkeen, kun maahanmeno nyt otetaan mukaan.

Ruutu - kuten Remulla eli tekeillä, nyt siis lähinnä harjoiteltu ruutuun oikeaan paikkaan juoksemista.

Hyppynouto -viime viikot on treenattu vain kapulan kaunista käsittelyä.

Metallinouto - tämä näyttäisi nyt sujuvan hyvin :)

Tunnari - aika alkutekijöissä

Kaukot - pidempi matka tuottaa ongelmia. Läheltä osaa.

= paljon enemmän treenattavaa kuin Remulla :D

Miksi on niin paljon helpompaa opettaa ruutua beeceelle kuin walesille..

 Ensin Tip näyttää mallia:

Ruutuun!

Olen täällä, mitä seuraavaksi?

Maahan! Heti menen maahan!

Sitten on Remu-Eemelin vuoro:

Ruutuun!

Niin merkkikö se oli ja tuonko mä tän sinne?

Jaa ei. Mitä mun nyt sitten pitikään tehdä?

Ruutu, niin se olikin! Tulossa!

Ei siis sekään, mitä mun piti tehdä?

Niin tää ruutu!

Mutta ainakin on kivaa :) Tosin taas tuli todistettua, että walesin omistaja todella tarvitsee huumorintajua ;)

Tipille toinen AVO 1 ja kuluneen kauden tilinpäätös ja tulevan toimintasuunnitelma

Ensiksi tuoreet koetulokset. Tokoilimme tänään Tipin kanssa Lempäälässä tuloksen AVO 1 175 pistettä. Tällä sijoituimme kolmanneksi, mikä ei ollut aivan huonosti, kun osallistujia luokassa oli 16. Ekan kerran yhtään liikettä ei nollattu, vaan kaikista tuli pisteitä. 10 tosin vain yhdestä (kauko-ohjaus), sillä tuomari Ralf Björklund oli tiukan linjan miehiä ja vähensi jäävienkin pisteitä seuraamisen takia, vaikka ne muuten meni kuten pitääkin. Seuraamisessa ei tänään ollut mitään muuta vikaa kuin että Tip nojaa muhun liikkeessä. Perusasennot on ihan kivat, mutta kävellessä pikkujätkän pää on kieltämättä aikas usein edessä.. Tätä täytyy nyt työstää talven aikana samoin kuin noutokapulan pureskelusta pitää päästä eroon. Jälkimmäistä onkin jo treenattu, mutta ei vielä noin pitkällä palautusmatkalla. Hypyllä Tip meni maahan istumisen sijaan, joten siitä ei tullut kovin hyviä pisteitä. Tätä nyt ei sen kummemmin aleta treenata, vaikka voihan se olla, että yksi AVOn koe pitää ensi keväänä vielä käydä, kun nyt kaksi ykköstä kuitenkin jo on..

Ja jospa sitten saman tien kirjoittelisi kuluneesta vuodestakin tilinpäätöksen näin kuukauden etuajassa. Tämä oli kuitenkin nyt tän vuoden viimeinen koe. Treenejä on toki luvassa, sekä tokoa että agilitya (Remulla vain tokoa ja jotain muuta kivaa temppuilua). Kevät ja alkukesä sujui vauva-arkeen totuttelussa myös koirien osalta, joten ensimmäiset viralliset kokeet käytiin vasta loppukesästä.

Remu:

Remu kävi vuoden aikana yhdessä näyttelyssä ja yhdessä TOKO-kokeessa, joista tuloksena vaatimattomasti EH ja erinomaisen hienosti AVO 1 luokkavoiton kera. Inttivaliotavoite ei siis täyttynyt edelleenkään ja hiukan alkaa tuntua, että johonkin vinkuintiaan varmaan pitäisi lähteä cacibia tavoittelemaan, että Reemus sen saisi. Varsinkin näin kun ikää -> massaa on kertynyt ja karvakin on harmaantunut (ja muutenkin se yleensä on vähän sinnepäin johtuen mun laiskuudesta sen laittamisessa), niin ero niihin nuorempiin ja muutenkin enemmän näyttelytyyppisiin vaikuttaa aika isolta. Mutta koska Reemuksen kasvattajatädiltä pentuna saatu näyttelyhihna on edelleen ehjä, niin eiköhän me jossain yhdessä näyttelyssä pyörähdetä ensi vuonnakin.
TOKO-koirana Remu oli oikein pätevä: yksi koe, yksi ykkönen :) Ensi vuonnakin ainakin yksi tai ehkä jopa kaksi koetta.

Tip:

Tipiini aloitti kisauransa tänä vuonna ja ensimmäisenä lajina korkattiin TOKO. Kahden ja puolen kuukauden sisällä 4 koetta ja tuloksena 1 x ALO 1, 1 x AVO2 ja 2 x AVO1. Ei huonosti :)
Tip jatkaa tokoilua ensi vuonna VOIssa, tosin voipi olla, että keväällä vielä yksi AVO-koe käydään, kun noita ykkösiä nyt on jo kaksi (eikä lisäkokemus kisaamisessa tee ohjaajalle pahaa..).
Agilitykisaaminenkin olisi tarkoitus aloittaa keväällä ulkokauden alkaessa, jos vain kontaktit ovat silloin kunnossa. Niiden treenaus on nyt talven ykkösasia.
Keväälle myös toivottavasti saan Tipille MH-luonnekuvaukseen paikan ja varmaan se ensi vuonna pitää jossain näyttelyssä pyöräyttää toivon mukaan kerrasta vähintään H:n arvoisesti.

Eikä pidä unohtaa molempien poikien osalta hienoja tämänvuotisten agilityseuramestaruuskisojen ykkössijoja! Niitä puolustetaan jo toukokuussa, mutta Tip taitaa kyllä sitten jo joutua isojen poikien sarjaan.

VVV-TAKKU 2012 Remu ja MölliTAKKU 2012 Tip!!

Tänään oli aivan ehdottomasti poikien vuoden tärkeimmät skabat: SuurTAKKU-kisat. Kyseessä on siis meidän agilityseuramestaruudet, joissa kilpailu luonnollisesti on kiivasta ja erityisen vakavahenkistä ;-) Valmistautuminen oli selvästi mennyt nappiin molemmilla nelijalkaisilla ja kartturillakin, sillä parhaamme teimme, katsoimme mihin se riittää, ja sehän riitti voittoon kahdessa sarjassa kolmesta mahdollisesta. Parhautta.

Remu-Eemeli kisasi VauvatVeteraanitVammautuneet-luokassa, jonka rata oli kuin luotu Reemulle. Suoraa, putkeen, suoraa, putkeen, suoraan ja taas putkeen. No olihan siinä yksi takanaleikkauksen vaatinut mutkakin lopussa ;-) Reemushan veteli innosta piukeana putkesta putkeen hippulat vinkuen. Hieno nollarata ja voitto 0,01 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen belgiin :D

Tipiä ei enää vauvoihin lasketa, joten niin sitä vaan piti lähteä yrittämään möllirataa kontaktiestein. Kontaktit ovat hyvin hyvin kesken, eikä ne radalla oikein toimineet toivotunlaisesti.. Mutta mikä tärkeintä tältä 15 estettä sisältäneeltä radalta vain 5 virhepistettä ja tällä tuloksella sekä ajalla 24 ja joitain nappasimme himoitun MölliTAKKU-kiertopalkinnon palkintokaappiimme. Siitä se lähtee Tipiseni :-)

Syysretkellä

Ja aika pian näiden kuvien ottamisen jälkeen leikkasin Remulle sporttilookin. Siitä ehkä kuvia myöhemmin, jos taas sattuisi vähän aurinkoisempi ilma. Näyttelyt voimme siis hyvällä omallatunnolla unohtaa taas hetkeksi ;-)

Päivänsankari

Tämän päivän sankari on Remu-Eemeli Reemus-koira, joka täyttää jo 6 vuotta. Ja tietysti myös jätkän sisarukset, onnittelut myös heille kaikille! Perinteisen nakki-maksalaatikkokakun sijaan Remu aikoo juhlia syömällä ison tuoreen hirven luun, johon hän toivoo jätettävän riittävästi myös lihaa.

Tarkka poika

Tip tekee kyllä tarkkaa työtä tokokokeissa: pisteitä kertyi taas 164. Tällä kertaa luokkana oli avoin. Ykköstulokseen olen luonnollisesti tyytyväinen, mutta muuten jäi kyllä rutkasti parannettavaa. Koira kun ei taaskaan tehnyt sillä tasolla, minkä osaa. Varsinkin seuraamisessa se näkyi pahasti. Tosin annoin kyllä itsekin noudossa väärän käskyn (hyvin haki silti!) ja kaukoissa en meinannut malttaa odottaa liikkurin käskyä niin, että ei sitä nyt pelkkää koiran kokemattomuutta voi syyttää. Koirakon molempien osapuolten tarvitseman kisakokemuksen takia kisaammekin nyt sitten vielä pari kertaa tänä syksynä AVOssa, vaikka treeneissä siirrytäänkin heti ylempien luokkien liikkeisiin.

Pisteet:

Paikkamakuu                  10
Seuraaminen                   8,5
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo                      7
Liikkeestä seisominen    10
Nouto                              10
Kaukot                            9
Hyppy                             0
Kokonaisvaikutelma       9


Positiiviset:
- molemmat jäävät onnistuivat kympin arvoisesti
- luoksetulossa ylipäätään pysähtyi ja pysyi seisomassa. Tätä liikettä kun on harjoiteltu peräti kaksi viikkoa ;)
- paikallamakuussa pysyi hienosti, vaikka yksi rivin koirista haukkui noin puolet ajasta
- kaukoissa vain yksi istuminen vaati toisen käskyn

Treenattavia:
- ohjaaja voisi opetella pysäyttämään koiran merkin kohdalle..
- muissa liikkeissä ohjaaja voisi yrittää olla itse ennakoimatta.. ;)
- seuraaminen koesuorituksessa
- walesivaikutteet kuriin, kesken hyppyliikkeen ei lähdetä etsimään lelua kehän ulkopuolelta..

No, enemmän sitä kai kuitenkin niitä positiivisia seikkoja siis tuli :)

Märkää on

Onpahan tullut viime aikoina treenattua sitä Tipille vaikeaa sateessa tokoilua. Ei Tipsiä pikkusade haittaa, mutta hienohelma ei tykkää rankkasateesta ja tuulesta, eikä varsinkaan niistä yhdessä. No kukapa tykkäisi. En minä ainakaan, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Mutta nyt on siis pari päivää laiskoteltu, ei kun siis tietenkin piti kirjoittaa, että pidetty suunnitelmallista lepotaukoa ;) Osittain kyllä johtuen keskiviikon agilitytreeneissä tapahtuneesta yhteentörmäyksestä. Tip hyppäsi suoraan mua päin (taas olin väärässä paikassa väärään aikaan) ja kolautti oikean etujalkansa. Niin, sattui muakin, mutta se on toisarvoista niin kuin näissä aina. Tipin pitäisi kyllä hetimmiten vaihtaa ohjaajaa, jos se aikoo päästä edes lähelle Zac-isänsä eilistä saavutusta eli agilityn MM-joukkuehopeaa.

Seuraavaksi olisi kuitenkin ohjelmassa tokokoe viikon päästä ja tavoitteena avoimesta ykköstulos. Tips oppi hienosti viikossa luoksetulon pysäytyksen, eikä tarvinnut tehdä liikettä kokonaisena kuin kerran, niin pikkujätkä näytti, että tässä kohtaa piti äskenkin pysähtyä.. Jep, jep. No toivottavasti liikkeet menisi jotenkuten kohtalaisesti niin, että saataisiin taas raavittua kasaan edes just ykköseen riittävät pisteet. Sitten voitaisiin jättää taakse nämä ALOn ja AVOn tylsän tylsät liikkeet ja alkaa oikeasti treenata VOIta ja EVL:ä varten. Tokotreenitauolla lisäinnostusta keräävä Reemuskin saattaa siirtyä treenaamaan VOIta ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Tarkoitus olisi kuitenkin sen kanssa AVOssa vielä kisata. Tosin Remuhan kisaa vain sprinkkujen omissa kokeissa, koska niissä on kivat tuomarit ja ymmärtäväinen yleisö ;)

Ykkösiä sataa, ei kun siis sateessa

Ja sadetta riittikin oikein kunnolla koko päiväksi. Remua "pieni" sade ei haitannut, taisi jätkis olla vain elementissään vesilätäköiden keskellä, mutta Tips-hienohelma veti korvat luimuun ja teki virheitä ihan epätyypillisissä asioissa.

Remuun olen supertyytyväinen, jätkä kyllä ylitti kaikki odotukset. Kerrankin sillä oli oikein tekemisen meininkiä kokeessa ja meno vain parani loppua kohti. Muutamassa kohdassa jouduin antamaan useamman käskyn (ainakin hypyn istumisessa ja kaukojen ekassa istumisessa), mutta muuten Remu teki kyllä minkä osaa ja varsinkin seuraamisessa yllätti todella. Remulle näytti sopivan sekoitettu liikejärjestys. Suoritus alkoi noudolla ja seuraaminen oli vasta keskivaiheella, hyppy ja luoksetulo olivat lopussa. Itsekin pääsin eroon pahimmasta jännityskipsistä, kun pari ekaa liikettä onnistui.

Tips sen sijaan, huokaus, muistutti, että varmoja ykkösiä ei ole. Tip oli todella epävarma koko suorituksen ajan. Paikallaolo oli vielä ihan ok, mutta yksilöliikkeistä puuttui se viimeinen silaus ja niissä tuli suoranaisia virheitä. Ja vielä Tipille epätyypillisiä sellaisia. Hyppy vaati kaksi käskyä ja liikkeestä seisomisessa Tip ennakoi niin, että jäi seisomaan jo ennen liikkurin käsky-sanaa.. Seuraamisen perusasennoissa oli pahasti häikkää. Liikkeestä maahanmeno, Tipin 100% varma bravuuri, oli kaiken huippu: pikkujätkä jäi istumaan. Luoksetulo sentään oli oikeasti hieno. Tuli siitä nyt kuitenkin se haluttu ykkönen, joten AVOon käy tie muutaman viikon päästä.

Tuomarina Tampereella Springerspanielit ry:n kokeessa, joka samalla oli yhdistyksen tokomestaruuskoe, oli Juha Kurtti. Alla poikien tulokset.

Remu

Paikallamakuu 10

Aikas yhteensopiva väritys meillä, vasta kuvasta huomasin :D

Seuraaminen 10
Maahanmeno seuraamisesta 10
Luoksetulo 6
Seisominen seuraamisesta 10
Nouto 8,5
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10

yht. 175 p. AVO 1 sij. 1/4

Tip

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 9
Maahanmeno seuraamisesta 0
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisesta 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10

yht. 164 p. ALO 1

Lisää terveystuloksia

Eilen vihdoin tuli vastaus Optigenilta Tipin CEA-testistä: CEA/CH DNA normal/clear.

Treeniä, treeniä, treeniä

Kun kenraalinharjoitus on huono, niin koe menee hyvin. Tai sitten ei. Mutta tämän mukaan Tipin koe menisi tosi hyvin ja Remun huonosti ;-) Tips kun on niin pätevä tokokoira, että mun ei tartte varmaan mennä kehään ollenkaan, kun Tip osaa ihan itse kaikki liikkeet ja kuuntelee ihan itse mitä liikkuri sanoo. Että silleen.. Remusta taas on viime aikoina ollut oikein hauskaa treenata, laatu sitten vaan vähän kärsii. Mutta mitäpä siitä, pääasia, että jätkällä on kivaa.

Lintukoira ja Lammaskoira

ja L-linjaa jatkaisi vielä Laurikin ;-) mutta tässä blogissa päätähdet ovat nelijalkaiset pojat, joten pikkumiehen touhuista ei sen enempää.

Lintukoira eli Remu pääsi eilen kanalintumetsälle. Saalista ei tullut (kymmeniä hirvikärpäsiä ei lasketa..), mutta ilmeisen kivaa oli ollut ja jätkä nukkui autuaan tyytyväisenä koko illan. Koiruus oli kuulemma pysynyt hyvinkin näköpiirissä, lintuja ei vain muutamaa pyytä lukuun ottamatta tällä kertaa ollut osunut matkan varrelle.

Lammaskoira Tip puolestaan kävi eilen harjoittelemassa lampaiden paikallaan pitämistä ja siirtämistä. Ja kivaa oli pikku beeceelläkin. Kyllä näkee, ettei ne Oikeat Työkoirat Tipin suvussa kaukana ole, vanhempien vanhemmathan ovat tiloilla lammaspaimenina. Innostuin taas niin, että pakko päästä vielä tänä vuonna ainakin kerran. Ja Tips ei varmasti laita hanttiin ;-)

Huomenna taas tokoillaan, koe siintää jo näköpiirissä..

Remu retkellä

Remulla oli eilen superkivaa. Jätkä pääsi yksin mukaan, kun suuntasimme walesipoikien lenkille Vehmaisiin. Tällä kertaa mentiinkin sitten sivistyneen kaupunkikävelyn sijaan metsään riehumaan. Pojat ovat selvästi unohtaneet nuoruuden kukkoilut, sillä vielä vuosi sitten piti ainakin aluksi vähän mulkoilla, mutta nyt ei koko lenkin aikana ollut murinoista tietoakaan. Remu ja Börje kirmasivat iloisesti yhdessä kaikki matkan varrelle osuneet lätäköt ja juoksivat kilpaa seuraavalle. Kyllä oli kaksi onnellista ja väsynyttä koiraa tunnin juoksemisen jälkeen.

Ekat palkinnot

Tipsin kanssa osallistuin eilen ensimmäistä kertaa agilitykilpailuihin - tosin epävirallisiin ja putkiluokkaan, mutta kilpailu kuin kilpailu ja osallistujia ainakin oli paljon. Sitäpaitsi nollarata ja voitto on aina yhtä makea, oli kilpailu millainen tahansa ;-)

Päivitin jätkien sivuille pienet "esittelyt". Jotenkin ne vaan sopii niin kuin kirsu kuononpäähän näihin kahteen huliviliin :-)

Melko hyvä näyttelykoira

Remun roolityö onnistui aika hyvin. Kehän ulkopuolella oli kyllä ihan ryhdikästä menoa varsinkin iki-ihana Kukkasen seurassa, mutta kehässä oli ihan yhtä hauskaa kuin ennenkin.. Tuloksena vain EH. Tuomarina oli Kirsti Louhi, jonka mielipide Remun ulkonäöstä löytyy alta.

Melko hyväntyyppinen uros, jolla melko hyvä pää. Oikea purenta. Kaula voisi olla jalompi & selkälinja kiinteämpi. Hieman lyhyt olkavarsi. Selkä elää liikkeessä. Lyhyt askelmitta.

Täytyy kyllä sanoa, että olen tosi tyytyväinen siihen, että selkä liikkuu, sillä siihenhän tässä on viimeiset kaksi vuotta pyritty ;-)

(kuva Aino Väyrynen)

Reemu valmistautuu näytelmään

Remun ehdoton vuoden kohokohta eli Laiskan Laahustajan rooli näytelmässä Ken on heistä komein  on edessä huomenna. Kuten kuvasta näkyy on Remu-Eemeli valmistautunut asiaan kuuluvasti turkinhoidollisin toimenpitein. Kanssaesiintyjä puolestaan oli eilen erinomaisen hyödyllisissä - ja hieman tavallisesta poikkeavissa - agilitytreeneissä, minkä johdosta liikkuminen ei välttämättä ole kovin sujuvaa hihnan siinäkään päässä, mutta sitä ei onneksi arvioida - ainakaan julkisesti.. Vauva saanee jatkossa hieman reippaampaa vaunukyytiä ;-)

Marjastusta

Tällä viikolla olemme käyneet poikien kanssa pari kertaa vadelmia poimimassa. Varsinkin Remun mielestä se on kivaa puuhaa, tosin jätkä "hieman" häiritsee mun marjastusta, kun se pyörii jaloissa ja yrittää syödä vattuja just siitä samasta oksasta, mistä mä poimin ;-) Onhan Reemus aikaisemmin mustikoita syönyt nätisti itse varvuista, jos ei pääse ämpäristä varastamaan.. Tämä Remun vattuinnostus on nyt ihan uusi juttu, tosin muistelin, että eipä mulla oo tainnu yleensä koirat olla mukanakaan vattuja poimimassa, kun aikaisemmin on käyty sellaisissa paikoissa, että siellä on ollut muitakin. Toisaalta voisi olla myös terveellisempää olla ottamatta koiria mukaan pusikoihin, eka marjareissu kun päättyi lyhyeen, kun Tip löysi maa-ampparipesän :-/ Onneksi olin Remun kanssa vähän kauempana, mutta pelästyin kyllä, että käärmeenkö se löysi, kun se alkoi vinkua. Onneksi (tai "onneksi", koska olisi saanut tämäkin episodi jäädä kokonaan väliin..) Tipsillä oli yksi amppari vielä silmän alla, kun se tuli mun luo, niin ei tarvinnut heti rynnätä kaupunkiin eläinlääkäriin, kun poski alkoi turvota. Turvotus laskikin jo illan aikana kyytabletilla ja kylmähoidolla, eikä se juuri vauhtia hidastanut.

Keskiviikkona oltiinkin sitten ihan normaalisti treeneissä. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi Tipin kanssa vähän vähemmän ja Reemuksella olikin superkivaa, kun se pääsi toisella kierroksella paikkaamaan Tipiä :-D Olis se vaan niin hieno agilitykoira :-( Tai nykyään lähinnä innokas, hiukan on taidot päässy ruostumaan tai sitten vaan unohtuvat sen riemukkaan tekeminen alle.

Näytelmäänkin on jo valmistauduttu etsimällä korvat ja kaulalinja karvojen alta sekä hierotuttamalla lihakset vetreäksi. Erittäin hyvässä lihaskunnossa on Reemus-jätkä hierojan mukaan :-)

Tokoilun riemua, mitä ihmettä?!

Jep, tälläinen omituisuus on nyt käynyt ilmi: tokokin voi olla hauskaa. Eihän sen tajuamiseen tarvittu kuin 13 vuoden sitkeä yrittäminen ja bordercollie ;-D myös Reemulla on menossa tokomyönteinen kausi, mutta eiköhän siitä päästä eroon ennen syyskuun koetta..

Treenausta ja tulevia tapahtumia

Kyllä on nyt tänä kesänä jäänyt blogin kirjoittaminen vähälle.. Pikkumiehen nukkuma-ajat kun saa muutenkin kulumaan nopsaan ;-)

Remun ja Tipin treenit on tän kesän aikana painottunut hyvin vahvasti tokoon. Agiakin on toki Tipin kanssa treenattu, mutta vähemmän kuin olin ajatellut. Kotona on periaatteessa kyllä esteitä, mutta siinä kun pitäisi aina ehtiä/päästä myös lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille. No, toko on edistynyt tosi hyvin. Tipillä alkaa olla alo- ja avo-luokka aika hyvin hallinnassa. Kaukot tosin vähän tökkivät, lähinnä istumaan nousu, ja hyppyä on treenattu aika minimaalisen vähän. Remun kanssa on keskitytty ihan vain fiilikseen ja liikkeiden ketjuttamiseen, enkä siis ole oikeastaan yhtään puuttunut sen onnettoman huonoon seuraamiseen ja noutokapulan päälle hyppimiseen.. Seuraaminen on toisaalta aina parempaa, kun fiilis on oikea, joten uskoisin sen parantuvan sitä kautta. Tarkoitus olisi nyt sitten molempien kanssa kisata syksyllä sprinkkujen kokeessa 23.9. ja Tipin kanssa varmaan jossain muussakin kokeessa.

Muutakin ohjelmaa on pitkästä aikaa luvassa. Erityisesti valmistaudumme tietenkin vuoden kohokohtaan eli SuurTakku -kisoihin. Reemus pääsee osallistumaan VVVTakku -luokkaan ja Tips ehkä jopa MölliTakkuihin. Kilpailu näissä seuran mestaruuskisoissa on ilman muuta hirrveään vakavahenkistä ja suorastaan veristä ;-) Kovaan kisaan olisi tarkoitus valmistautua möllikisojen putkiluokkaan osallistumalla seuraavissa oman seuran järkkäämissä epiksissä. Tajusin nimittäin keskiviikkona, kun olin epiksissä töissä, että siinäpä sopiva aktiviteetti myös Reemulle. 

Lisäksi Remu on ilmoitettu näyttelyyn! Näyttely kerran vuodessa pitää jos ei nyt kuitenkaan mieltä virkeänä (sitä varten on muut lajit..), niin karvat ojennuksessa ja trimmitaidot hallussa ;-) Tällä kertaa koetamme onneamme viimeisen cacibin suhteen Tervakoskella 26.8.

Nimityksiä

Remu-Eemeli ja Lauri Matias :)

Perheenlisäys

Toukokuu sujahti kuin siivillä, varsinkin äitienpäivän jälkeinen aika on mennyt tosi nopeasti. Äitienpäiväaamuna kun meidän lauma kasvoi yhdellä jäsenellä - tällä kertaa kaksijalkaisella. Poikalinjalla kuitenkin jatkettiin ;)

Aika tylsä tyyppi Tipsin mielestä, ei heittele palloakaan ;D

Koirat olivat aluksi kyllä todella ihmeissään. Tip ja varsinkin Remu kiinnostuneita, kun taas Sani ohitti pikku kaverin muutamalla nuuhkaisulla. Nyt jätkien ei enää tarvitse joka inahdukseen reagoida, mutta Remu kyllä pitää huolen, että vauva on tallella ;) Tipsterille on hieman tuottanut tuskaa se, että syliin ei pääse koska vain, ja muutenkin alkaa nyt treenitauko näkyä pahemman kerran. Melkeinpä joka päivä on kyllä pihassa treenattu (toko edistyykin huimaa vauhtia!), mutta ei se vartti oikein tahdo riittää. Onneksi on sentään oma piha, kerrostaloyksiössä oltaisiin jo pahassa pulassa.. Remulle tuntuu lyhyet temppuiluhetket, uimassakäynnit ja pihan vahtiminen riittävän paljon paremmin. Itse alan kyllä olla jo Tipsin linjoilla, että kyllä tässä hyvin pian on treeneihin jo päästävä ;)

Kevätpuuhia

Viime päivinä on ollut ihanat ilmat ja pihahommia onkin tullut tehtyä joka päivä. Koiratkin ovat luonnollisesti saaneet olla ulkona melkoisesti, välillä jopa koko päivän. On siinä sitten ollut suhteellisen väsynyttä porukkaa illalla :D Tipsinkin treenit ovat olleet viikon verran tauolla (pientä tokoilu/hyppytekniikkatreeniä pihassa ja lenkillä ei lasketa..), mutta huomenna taas päästään agitreeneihin ja torstaina tokotreeneihin. Talvi ja alkukevät onkin käyty aika ahkerasti treenailemassa ja tekeehän se muutaman päivän tauko terää tässä välissä. Ei tosin Tipsin mielestä, joten saa nähdä, mitä mieltä pikkujätkä sitten on tulossa olevasta mahdollisesti muutaman viikon mittaiseksi venyvästä tauosta. Onneksi on sentään kesä, niin pojat kyllä aktivoivat itse itseäänkin ulkona. Tai valitettavasti, aina en ihan ole samaa mieltä jätkien ajatusten nerokkuudesta..

Viikonloppuna olin järjestämässä tokokoetta, ja kyllä tuli sellainen olo, että syksyksi on saatava pojat kisakuntoon. Tai ainakin Tip. Remun kanssa kun olen päättänyt, että nyt haetaan oikeasti vain hyvää fiilistä, ja liikkeet sujuvat oikein, jos sujuvat. Mikä onkin perinteisesti johtanut siihen, että ei siis oikeasti ole edes treenattu.

Ei jätkä silti toimettomaksi ole jäänyt. Remulla on kovasti hommia pihassa liikenteenlaskijana (edelleenkään en ole ymmärtänyt, mikä on jätkän logiikka siinä, mitkä autot haukutaan ja mitä ei). Lisäksi Reemun pitää tietenkin vahtia lintuja, ja joitain pieniä onkin löytynyt imeskellyn näköisinä.. Sen verran on iän myötä tullut järkeä päähän, että viereisellä pellolla olleet kurjet saivat tyytyä vain muutamaan haukahdukseen ja tiukkaan tuijotukseen pihasta käsin. Ja uusi juttu on nyt ollut sisiliskojen metsästys. Kuoppiakin ilmestyy sinne sun tänne, joten ilmeisesti meillä on pihassa tosi paljon (ja isoja) myyriä, koska pojathan tietävät, että nurmikolla ei saa kaivaa..

Näin tylsää oli talvella

Kuvia ja peilausta

Tips on nyt kuvattu ja peilattu ja terveeksi todettu :) Kun pahinta pelkää (aina kannattaa etukäteen murehtia ;) ), niin saa yllättyä iloisesti eli pikkujätkä oli terve sekä lonkiltaan, kyynäriltään, oliltaan että selältään, eikä silmissäkään ollut mitään häikkää. Ei siis sen osalta mitään rajoituksia aktiiviselle harrastuskäytölle, joten rauhallisin mielin saa alkaa agilityakin harrastamaan "aikuisten oikeesti" ;)

Onnea päivän synttärisankari Tip!

Niin se vuosi vaan hurahtaa ja pyöreästä pikku karvapallerosta on tullut linjakas yksivuotias.

Sirkuskoira Reemus

Remu pääsi eilen pitkästä aikaa harrastamaan oikein koulutukseen, kun osallistuin jätkän kanssa Nadja Böckermanin pitämään temppukouluun. Ja sehän oli jätkästä oikein superkivaa! Pakastepurkillisella keitettyä sydäntä saattoi olla osuutta asiaan, mutta toisaalta ei se ole tokotreenejä pelastanut sekään.. Reemun temppuvalikoima laajenee siis lähiaikoina, kun nyt aletaan kaikkia näitä uusia treenaamaan. Ja mikä parasta, niin monet tempuista ovat oikeasti hyödyllisiä, sillä ne parantavat koiran koordinaatiokykyä ja takapään hahmotusta. Joutui siinä kyllä emäntäkin harjoittelemaan tasapainoilua, kun ei se Reemus nyt niin pieni koira ole jalkojen välissä kulkiessa ;-) Hienosti jätkä jo tajusi monia juttuja, ja onhan sen kanssa nyt jonkun verran tuollaisia tehtykin. Mutta nyt tuli hyvä innostus tuosta koulutuksesta alkaa taas temppuilla ahkerammin.

Kuvasatoa

Vaihteeksi muutama kuva vain ja ainoastaan blogin nimikkokoiruudesta eli Remu-Eemelistä :)