torstai 23. joulukuuta 2010

Kutsumaton jouluvieras

Mä oon kyllä tavallaan toivonut – kun en oo saanut päätettyä haluaisinko edes kissan – että sellainen hiirikissa vain ilmestyisi pihaan, niin voisin sitten ehkä omia sen, jos vaikuttaa kodittomalta ja kivalta. Vaan tälläistä kissiä en ole toivonut nurkille pyörimään:

(kuva http://lynx.uio.no/jon/lynx/eulynx1.htm)

Ei pääse sisälle tämä, ei. Eikä edes ulkoruokintaan.

Remu – tuo pieni älytön Oskua muistuttava otus – on sitä mieltä, että kissa kuin kissa on superkiinnostava ja on aina valmiina säntäämään tassun jälkien perään. Hei haloo.. Itsesuojeluvaisto, mikä se on?

Edit: ja samanlainen pyörii työpaikan nurkillakin :-D  http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Pirkanmaa/1194659774000/artikkeli/ilves+katsoi+bussiin+tampereella.html


Hyvää joulua kaikille!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Ei kahta ilman kolmatta

Eli tottahan Sanikin vielä ehti lääkärissä käydä tänä vuonna. Tutkittiin yskää ja lisääntynyttä juomista, löydettiin spondyloosia rintarangasta.. Juomisella saattaa olla yhteys tähän, sillä kipu voi lisätä juomista, mutta yskä nyt ei kyllä selity spondyloosilla. Tiedä mitä satunnaista virkayskää se sitten on, ainakin sydän kuulosti kuulemma tosi hyvältä ja keuhkoissa/rintaontelossa ei ole rtg-kuvien perusteella kasvaimia. Sani on myös varsin reipas muuten, mitä nyt vähän takajaloista on ollut nähtävissä varsinkin rasituksen jälkeen, että ehkä tälläkään koiralla ei kaikki ole selässä kunnossa. Spondyloosi näkyi jo pari vuotta sitten otetuissa keuhkokuvissa, kun osasi katsoa, joten ei se nyt ihan äkkinäisesti ole tullut. Silloin lääkäri ei ilmeisesti siihen ollut kiinnittänyt huomiota, tai ei ainakaan sanonut mitään. Ja onhan neidillä nyt ikääkin kohta 12 vuotta, että eihän tuo nyt mikään tavaton löydös ole. Verikokeitakin otettiin juomisen takia ja niiden tulokset saadaan huomenna, toivotaan että niistä ei löydy mitään.

Hyvä Joulupukki, haluaisin yhden selästään terveen koiran, kiitos! Ja toivomme myös terveempää ensi vuotta..

tiistai 14. joulukuuta 2010

Onni on lämmin takki - tai kaksi

Arvatkaapas montako takkia Reemulle mahtuu päälle siten, että vielä saa valjaatkin puettua? Vastaus on ainakin kaksi, ehkä jopa kolme. Eilen illalla ulkoiltiin -23 asteen raikkaassa talvisäässä, Remulla päällä back on track ja pomppa, Sanilla fleecehaalari ja pomppa. Ei oikein Reemun selkä tykkää kylmästä, niin pakko sitä on pukea oikein kunnolla, eikä nyt kuntoilulenkeistäkään tule mitään. On sitten vaan jumppailtu ja temppuiltu sisällä. Ehkäpä päivittelen kuvia illalla, ovat meinaan sangen huvittavia tapauksia Sani tontunpunaisessa jättifleecessä ja Remu ylipitkässä back on trackissa, mikä muistuttaa lähinnä pitkälaahuksista hametta, kun takajaloista ei näy kuin tassut. Ja siihen vielä pompat päälle :-D

perjantai 10. joulukuuta 2010

Hyvä ruoka, parempi mieli

Kylläpä on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman kauan. Selityksiä on kaksi A) ensin oli vain jatkuvasti huonoja uutisia, eikä sellaisista jaksa kirjoittaa – varsinkin kun ei tiedä mitä kirjoittaisi tai edes ajattelisi ja B) nyt kun tulee töissä vietettyä koneen ääressä 8h/pv, niin aika harvoin on kotona viitsinyt konetta aukaista. Mutta nyt siis pieni päivitys tilanteeseen ja katsotaan, jos vaikka kirjoitussuoni sykkisi taas jatkossa useammin.

Otsikko viittaa siihen, että Remu aloitti barffauksen ja jätkä on ollut ylitsevuotavan iloinen, kun saa syödä muuta kuin ”pissanappuloita”. Niin, kun pissatulehdushan uusiutui melkein heti ekan antibioottikuurin loputtua, ja silloin jätkällä todettiin myös virtsakiteitä. Tämän takia uusi antibioottikuuri + sai syödä kuukauden vain ko. vaivaan tarkoitettua ruokaa. Ei välipaloja, ei treeninameja, ei hammastikkuluita tai mitään muutakaan. Mikä vaikeutti ”hiukan” jumppatemppuja ja muita aktivointijutskia.. Oliko sitten ensin tulehdus ja sen seurauksena kiteet vai toisin päin, sitä ei tiedä, mutta kohtahan sen näkee, että tuleeko ne takaisin nyt, kun on palattu tavalliseen ruokaan. Varmuuden vuoksi ei siis kuitenkaan siihen, mitä jätkä on aikaisemmin syönyt. Ainakin kiteet katosivat erikoisruualla pian ja viimeiset kaksi pissanäytettä on ollut puhtaita.

Remun toinen vaiva eli selkä on vaivanut epäsäännöllisen säännöllisesti, viime viikkoina kyllä selvästi vähemmän. Marraskuun puolivälissä oli viimeksi yksi selkeä kipuilta. Kolmisen viikkoa sitten käytiin fyssarilla akupunktiossa ja muussa hoidossa, ja siitä tuli taas koiraan sellainen tuhannen voltin energialataus :-D Fyssarin arvio Reemun kunnosta oli hyvin positiivinen, samoin hierojan, jolla käytiin viikko sitten. Fyssari huomautti kuitenkin varsinkin vatsalihasten huonosta kunnosta, minkä takia selkä tahtoi vähän notkahtaa. No, kenelläpä ei lihakset menisi huonoksi, jos kaksi kuukautta vain makaa! Se on kuitenkin korjaantunut yllättävänkin nopeasti nyt kun voitu tehdä jumppajuttuja ja lenkkeillä enemmän, eikä hieroja enää huomannut sitä, vaikka asiasta ihan mainitsinkin. Päivittäisen jumppailun lisäksi nyt mennään jo lenkkejä 15min+15min+45min, joista usein pisin fleksissä. Mahtaakohan kaikki kotimustit lenkkeillä näinkään paljoa kuin meidän toipilas.. Karmea yhdistelmä muuten: pimeä, mutkainen tie, ihania riistanhajuja ja koiralla valjaat + joustopala + 5 metrin naru. Tämän lisäksi Remu jahtaa hiiriä pihassa (ei kovin tuloksekkaasti), välillä käydään vähän metsän puolella kävelyllä (narussa edelleen) ja tokoillaan pienimuotoisesti kotioloissa. Kyllähän sitä silti itse on koko ajan varpaillaan, että onko se nyt kipeä vai ei.

Ja pitää tämäkin nyt tunnustaa, että osaatte varoa: Remu-Eemeli osaa nimittäin antaa tassua ja tekee sen mielellään ja yhtä reippaasti kuin kaiken muunkin ;-) Kyllä, menin sitten ja opetin sen, kun alkoi paikallaan tehtävien temppujen ideat loppua. Vaikka niin päätin lujasti jätkän ollessa pikkupentu, että tassun antamista sille ei opeteta, Sani kun on maailman rasittavin tassulla huitoja. Mutta ikinä ei siis pidä sanoa ei ikinä..