sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ja niin niitä on taas kolme

 Siinä hän nyt on, lauman nuorin jäsen. 
Rohkea ja reipas Ron, joka on virallisesti Dream Begins Ragetti.

Ja kyllä, se on bordercollie. Vaikka onkin red merle.



(kuvat Susanna Nygren)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Syksyn alkua

No mutta, tämänhän voisi aloittaa samanlailla kuin edellisen postauksen eli vähän on kirjoittelu jääny. Jotenkin lapsen, työn, koirien, kanojen, remonttien, piha- ja kotihommien yms. yms. jälkeen blogin kirjoittaminen iltaisin on tuntunut ylivoimaiselta urakalta.. Paljon on siis ollut ohjelmaa, tänä kesänä paljon vähemmän koiraohjelmaa kuin muutamaan viime vuoteen. On kyllä siis tietenkin touhuiltu ja treenailtu, mutta kisattu aika vähän. Eipä sitä sitten kauhean montaa stooria jaksa kirjoittaa aiheesta "käytiin lenkillä ja sitten vähän treenailtiin tokoa/rally-tokoa/temppuilua".

Tipsteri on päässyt kerran aksakisoihin ilman mainittavaa menestystä. Ai mutta, sijoituttiinhan me neljänneksi ja saatiin oikein palkintokin. Rally-tokokisoissa on käyty kaksi kertaa. Viimeisin kerta oli tänään ja seuraavan kerran kisataankin avoimessa luokassa. Tipille siis tänään RTK1-koulutustunnus 87 pisteen hyväksytyllä tuloksella, jolla ei todellakaan sijoituttu 32 koiran luokassa. Edellisellä kerralla oltiinkin toisia 99 pisteellä. Rally-toko on kyllä ohjaajalle paljon vaikeampaa kuin toko. Tänään en ensin osannut peruuttaa oikein (ja tämä selvisi mulle vasta arvostelulomakkeesta) ja sitten en osannut lähteä liikkeelle tarpeeksi pian (mikä nyt ei ole mitään uutta, oon mä sen aksatreeneissä "jonkun" kerran kuullut ennenkin), mutta tämän jälkimmäisen sentään tajusin korjata. En kyllä ymmärrä näin toko-taustalla, että mikä ihme juttu tämä liikkeen korjaaminen oikein on, mutta osasinpahan nyt käyttää sitä kerrankin. Seuraavaksi kisataan siis AVOssa ja se tarkoittaa, että pitäisi varmaan alkaa treenata. Ei ehkä ihan mene vain tokon pohjilla, kuten tämä alokasluokka. Ohjaaja toki olisi voinut treenata sitäkin, Tiphän oli jälleen kerran pätevä ja taitava, pitäen koko ajan tuomarin arvostelulomakkeen kommentteihin kirjaamaa todella hienoa kontaktia. Meidän alokasluokan läpäisy onkin perustunut pitkälti siihen strategiaan, että minä sanon Tipille sivu, Tip pysyy sivulla seuraamassa ja minä yritän olla mokailematta kylteillä pysähtymisiä.

Remu on hoitanut ahkerasti pihavahdin tehtäviä. Kyllä ei kukaan täällä kulje salaa. Laurin pihalelut tosin siirtyvät välillä paikasta toiseen erään tietyn pihavahdin mukana. Reemus-paralla on välillä vähän selkä oikutellut, mutta hyvinä päivinä - joita onneksi on suurin osa - meno on entisenlaista. Tosin olen alkanut epäillä, että ainakin välillä lenkkeilyhaluttomuuden syy on se, että Lauri jää pihaan/kotiin, koska Remulla on kyllä kotiinpäin kovastikin kiire.