Vaihteeksi hyviä uutisia

Remun eläinlääkäri soitti tänään ja kertoi hyviä uutisia: kasvain ei ollut syöpäkasvain! Kyseessä oli jonkinlainen hematooma, verenpurkauman tapainen massa pernassa. Leikkaus oli kuitenkin tarpeellinen kahdestakin syystä. Ensinnäkin koska ilman sitä ei olisi tiedetty, mistä on kyse, ja toisekseen koska tuollaiset purkaumat alkavat kuulemma hyvin herkästi vuotamaan vatsaonteloon ja siitä seuraa helposti isoja ongelmia. Ja hematoomahan oli iso, melkein aikuisen miehen nyrkin kokoinen. Syytä ei osannut tämä Remun leikannut lääkäri sanoa, vaan totesi, että tälläisiä tulee aina välillä vastaan.

Remu on toipunut hyvin leikkauksesta. Pari ensimmäistä päivää meni nukkuessa, mutta sen jälkeen on vauhti ollut kiihtyvä. Haava on ollut koko ajan tosi siisti ja parantunut hyvin. Nyt vaan pitäisi Reemuksen hetki vielä malttaa olla ihan rauhassa ja sitten aletaan pikku hiljaa kuntouttaa lihaksia meidän luottohierojalta saaduilla ohjeilla.

Terveisiä potilaalta

 Ihan tyhmä tälläinen töttörö, kun ei saa edes puruluuta syötyä. Mun tää on silti. Enkä kyllä anna tälläisten töttöröiden hidastaa muutenkaan.

t: Remu

p.s. Mää en muka sais nukkua sohvalla, kun mulla on joku haava mahassa. Ja pah, yhtään en välitä sellaisista kielloista. Aina oon nukkunut sohvalla ja nukun nytkin. 

t: sama

Potilas Reemus

Remun tämänpäiväinen leikkaus oli sujunut hyvin. Ongelmia ei kuulemma ollut sen kummemmin itse pernan- ja kasvaimenpoistossa kuin nukutuksessakaan. Leikkauksessa Remulta siis poistettiin perna ja pernan "jatkeena" ollut kasvain. Kasvaimesta lähetettiin koepalat tutkittavaksi, niiden tulokset pitäisi tulla noin viikon päästä. Sen jälkeen sitten katsotaan mahdollisesti tarvittava jatkohoito. Hyvänlaatuiset pernakasvaimet eivät kuulemma ole mitenkään harvinaisia (jos kohta pahanlaatuisetkin ovat varsin yleisiä), joten pidetään peukkuja sille.

Nukutuksesta Remu oli alkanut heräillä jo ennen kuin oli päässyt heräämöönkään asti. Olin pyytänyt, että mulle soitetaan heti, kun se viedään heräämöön, niin tulen sen seuraksi, mutta enpä sitten ehtinyt. Ihan rauhassa (=lääketokkurassa) jätkä oli kuitenkin ollut ja nousi jo horjuvasti jaloilleen, kun pääsin paikalle. Kotona on kyllä uni maistunut koko loppupäivän ja Remu on edelleen aika tokkurainen ja kulku on horjuvaa. On kuitenkin vaihtanut pari kertaa paikkaa, pyrkinyt sohvalle ja käynyt pihalla pissalla. Ruoka ei vielä ole maistunut, mutta ehkäpä vähän myöhemmin. Remu oli saanut aika kasan lääkkeitä pistoksina (antibioottia, kahta eri kipulääkettä, joista toinen opiaattipohjaista, pahoinvoinninestolääkettä jne.), joten ei ihmekään, jos päästä vähän heittää.

Pari päivää nyt pitää olla ihan hissukseen eli edes sohvalle ja sängyyn ei saisi hypätä. Lisäksi seuraavina kahtena viikkona saa tehdä vain rauhallisia remmilenkkejä ilman mitään riehumisia, eikä muutakaan rasittavaa. Kotiutusohjeissa ei kielletty saunomista, mutta olettaisin sen kuuluvan kiellettyihin.. Saamme siis kuunnella surkeaa vinkumista oven takaa koko saunomisen ajan. Tosin pitänee tosiaan sanoa, että saamme, ei joudumme.. Kahden viikon päästä pitäisi olla haavan umpeutunut riittävästi, että voi palata normaaliin elämään ja liikuntaan. Sikäli kuin selviämme tästä pelkällä tällä leikkauksella..

Huonojen uutisten lääkärikäynti

Käytin eilen Remun kontrollissa ja kuten olin arvellutkin oireiden poistumisen myötä, peräsuoli oli palautunut hyvin lääkekuurin ja uuden ruuan aikana. Huonompaa oli se, että painellessaan Remun mahaa lääkäri tunsi ylimääräisen pyöreän kovan möykyn. Ultra paljasti kyseessä olevan jonkinlainen kasvain, joka on ilmeisesti kiinni pernassa. Eikä ole mikään pieni. Eihän siitä ole kuin kuukausi, kun kävimme lääkärissä, eikä sitä silloin tuntunut. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei se kuukaudessa ole voinut tyhjästä kasvaa. Onhan Remu ollut välillä kipeänoloinen ja väsynyt, mutta olen ajatellut, että se johtuu joko selästä tai mahavaivoista. Pientä toivoa antaa se, että veriarvot olivat hyvät, eikä keuhkoissa näkynyt muutoksia, jotka olisivat kertoneet etäpesäkkeistä. Remu menee maanantaina leikkaukseen, jossa maha avataan ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Jos kasvain on vain pernassa, niin toivoa on, koska ilman pernaa voi elää, joten se poistetaan sitten kokonaan. Jos on levinnyt muihinkin sisäelimiin, niin se oli sitten siinä. Lisäksi vaikuttaa se, onko kyse hyvän- vai pahanlaatuisesta kasvaimesta.

Niin kovasti vielä toivoisin muutamaa yhteistä vuotta.

Uuteen vuoteen toivottavasti uusin tuulin

Pieni päivitys blogiin lienee paikallaan näin vuoden alussa. Loppuvuosi olikin kohtalaisen raskas mun töihinpaluun ja molempien koirien sairastelujen takia. Molemmillahan oli jo koko vuoden silloin tällöin samantyyppistä mahavaivaa ja sopivien ruokien löytäminen sen kuin vaikeutui. Mitään syytähän ei siis ole edelleenkään löytynyt ja nyt toki voi jo olla kyse ihan vain antibioottien aiheuttamasta ärsytyksestä. Eipä sillä syylläkään enää tässä vaiheessa väliä ole, jos vain löytyisi sopiva hoito..

Tipillä oli syksyn mittaan pariin kertaan reippaasti veristä kakkaa. Ensimmäisellä kerralla veriarvoista löytyy pientä nousua kreatiniini- ja haiman TLI-arvoissa ja reipasta laskua B12-vitamiinissa ja folaatissa. Tämä lääkäri ei oikein kuitenkaan osannut sanoa kuin, että jonkinlainen imeytyshäiriö ja helposti sulavaa ruokaa. Tällä lääkärillä olin siis käyttänyt molempia jo keväällä pariin kertaan ja nytkin kyllä kakkanäytteitä tutkittiin, mutta eipä niistä taaskaan mitään löytynyt. No, toisella kerralla sitten vein toiselle lääkärille, jonka luona oltiinkin ekalla kerralla melkein kaksi tuntia.. Hyvin oli perusteellista ja otettiin verikokeita ja röntgenkuvia ja juteltiin ihan rauhassa. Tässä vaiheessa oli pikkujätkän painokin laskenut jo kolme kiloa eli todella paljon tuon kokoiselle koiralle, joka ei valmiiksikaan ollut tuhdissa kunnossa. Tällä kertaa muut veriarvot olivat ok, paitsi TLI oli noussut edelleen ja oli nyt yli 50 (normaali alle 35). Eipä ole ainakaan haiman vajaatoiminnasta kyse, ainakaan vielä. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan haimatulehduskaan, koska muut haima-arvot ja tulehdusarvot olivat ok. Ruoka joka tapauksessa vaihdettiin vähärasvaiseen allergiaruokaan ja Tip saa lisäksi haimaentsyymiä ruuan seassa. Tip siis syö nyt ensimmäistä kertaa elämässään nappulaa, tosin pienellä hevosenlihalisällä. Paino lähti heti nousemaan kivasti ja tuntuu, että lihaksiakin on hieman tullut takaisin. Virtaa on ainakin pienessä koirassa parin ydinvoimalan verran ja nyt tuntuu, että 3,5 kuukauden lähes täysi treenitauko alkaa vaatia veronsa.. Ei meinaan pienet temppuilut enää riitä minkään asteen väsytykseksi. Ikävämpää on se, että kontrollissa ennen joulua TLI-arvo oli edelleen yli 50. Tosin sitä ei voi tietää, onko se edellisestä kuitenkin laskenut, koska yli 50 arvoja ei määritetä.


Remulla oli siis myös koko vuoden mahavaivoja (limaista ja/tai löysää kakkaa). Välillä ajattelin sen johtuvan selästäkin, koska sekin selvästi välillä kesällä vaivasi. Toisaalta kun molemmilla on samantyyppistä vaivaa, niin pääepäilynä oli kyllä jokin loinen tai alkueläin kuten giardia, mutta mitään tälläistä ei siis ole löytynyt, vaikka näytteitä on kerätty moneen kertaan. Remun oireet myös olivat muuten jotenkin lievempiä, vaikkakin ehkä jatkuvampia. Myös Remulle kokeilin vaikka mitä ruokia ja lisäravinteita, homeopaattisia valmisteita yms. Viimeisin ruoka (peruna, hevosenliha,
psylliumjauhe) sopi aika pitkään, mutta sitten piti Remukin viedä lääkäriin jälleen kerran joulukuussa, kun pientä limaista kakkaa oli puserrettu jo useampi päivä. Tällä kertaa diagnoosina laajentunut peräsuoli, joka voi olla iän myötä tullutta rappeutumista (on kuulemma aika yleistä) tai johtuu kroonistuneesta tulehduksesta. Ja toisaalta kuulemma molemmat ruokkivat toisiaan eli laajentunut suoli aiheuttaa tulehdusta ja tulehdus laajentumista. Nythän sitä voi arvailla, että onko tässä nyt molempien kohdalla alunperinkään ollut samasta kyse vai ei. Remu nyt joka tapauksessa sai kuukauden Tylosin-kuurin, myös uuden ruuan ja kuitulisän. Kuukauden päästä on kontrolli ja mietitään lääkärin kanssa, että pitääkö leikata.

Molemmat koirat on olleet nyt ihan hyvässä kunnossa (kop, kop), mitä nyt Remun silmät vähän valuvat (ei tuo uusikaan ruoka ehkä oikein sovi täydellisesti) ja Tipin tassut halkeilevat. Nyt kuitenkin molempien suhteen toivotaan parasta. Ja pelätään pahinta, pessimisti kun olen.

Olihan viime vuodessa hyviäkin juttuja, kuten Agirotu Tipin kanssa, mutta ne jäävät nyt kyllä pahasti tämän loppuvuoden varjoon.