Kylläpä on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman kauan. Selityksiä on kaksi A) ensin oli vain jatkuvasti huonoja uutisia, eikä sellaisista jaksa kirjoittaa – varsinkin kun ei tiedä mitä kirjoittaisi tai edes ajattelisi ja B) nyt kun tulee töissä vietettyä koneen ääressä 8h/pv, niin aika harvoin on kotona viitsinyt konetta aukaista. Mutta nyt siis pieni päivitys tilanteeseen ja katsotaan, jos vaikka kirjoitussuoni sykkisi taas jatkossa useammin.
Otsikko viittaa siihen, että Remu aloitti barffauksen ja jätkä on ollut ylitsevuotavan iloinen, kun saa syödä muuta kuin ”pissanappuloita”. Niin, kun pissatulehdushan uusiutui melkein heti ekan antibioottikuurin loputtua, ja silloin jätkällä todettiin myös virtsakiteitä. Tämän takia uusi antibioottikuuri + sai syödä kuukauden vain ko. vaivaan tarkoitettua ruokaa. Ei välipaloja, ei treeninameja, ei hammastikkuluita tai mitään muutakaan. Mikä vaikeutti ”hiukan” jumppatemppuja ja muita aktivointijutskia.. Oliko sitten ensin tulehdus ja sen seurauksena kiteet vai toisin päin, sitä ei tiedä, mutta kohtahan sen näkee, että tuleeko ne takaisin nyt, kun on palattu tavalliseen ruokaan. Varmuuden vuoksi ei siis kuitenkaan siihen, mitä jätkä on aikaisemmin syönyt. Ainakin kiteet katosivat erikoisruualla pian ja viimeiset kaksi pissanäytettä on ollut puhtaita.
Remun toinen vaiva eli selkä on vaivanut epäsäännöllisen säännöllisesti, viime viikkoina kyllä selvästi vähemmän. Marraskuun puolivälissä oli viimeksi yksi selkeä kipuilta. Kolmisen viikkoa sitten käytiin fyssarilla akupunktiossa ja muussa hoidossa, ja siitä tuli taas koiraan sellainen tuhannen voltin energialataus :-D Fyssarin arvio Reemun kunnosta oli hyvin positiivinen, samoin hierojan, jolla käytiin viikko sitten. Fyssari huomautti kuitenkin varsinkin vatsalihasten huonosta kunnosta, minkä takia selkä tahtoi vähän notkahtaa. No, kenelläpä ei lihakset menisi huonoksi, jos kaksi kuukautta vain makaa! Se on kuitenkin korjaantunut yllättävänkin nopeasti nyt kun voitu tehdä jumppajuttuja ja lenkkeillä enemmän, eikä hieroja enää huomannut sitä, vaikka asiasta ihan mainitsinkin. Päivittäisen jumppailun lisäksi nyt mennään jo lenkkejä 15min+15min+45min, joista usein pisin fleksissä. Mahtaakohan kaikki kotimustit lenkkeillä näinkään paljoa kuin meidän toipilas.. Karmea yhdistelmä muuten: pimeä, mutkainen tie, ihania riistanhajuja ja koiralla valjaat + joustopala + 5 metrin naru. Tämän lisäksi Remu jahtaa hiiriä pihassa (ei kovin tuloksekkaasti), välillä käydään vähän metsän puolella kävelyllä (narussa edelleen) ja tokoillaan pienimuotoisesti kotioloissa. Kyllähän sitä silti itse on koko ajan varpaillaan, että onko se nyt kipeä vai ei.
Ja pitää tämäkin nyt tunnustaa, että osaatte varoa: Remu-Eemeli osaa nimittäin antaa tassua ja tekee sen mielellään ja yhtä reippaasti kuin kaiken muunkin ;-) Kyllä, menin sitten ja opetin sen, kun alkoi paikallaan tehtävien temppujen ideat loppua. Vaikka niin päätin lujasti jätkän ollessa pikkupentu, että tassun antamista sille ei opeteta, Sani kun on maailman rasittavin tassulla huitoja. Mutta ikinä ei siis pidä sanoa ei ikinä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti