Tänään kävin Tipin kanssa rally-tokon möllikisoissa kokeilemassa ALO-luokan rataa. Melko hienosti meni, vaikka parannettavaa jäikin mun mielestä aika keskeisissä asioissa kuten suoraan kävelyssä. Tuloksena kuitenkin 96/100 pistettä ja sijoitus 1./n. 20. Kolme koirakkoa sai sama pistemäärän 96 pistettä, joten taaskaan ei ollut häpee olla nopee. Rally-tokossa kun aikakin ratkaisee. Tämänkin opin tänään. Jonain päivänä vielä luen säännöt ihan ajatuksella läpi.. Ehkä pariin kertaan, koska tässä lajissa ei ole yksinkertaiset säännöt. TOKO on tuntuu kovin yksinkertaiselta ja simppeliltä tähän verrattuna. Mutta ehkä se vain on oppimiskysymys :)
On muuten aika vaikeaa keskittyä samaan aikaan koiraan ja sen ohjaamiseen, omaan liikkumiseen ja seuraavaan tehtävään valmistautumiseen (ja mahdollisesti yleensä myös sen seuraavan kyltin lukemiseen). Onneksi vauhtia ei sentään ole niin paljon kuin agilityssa! Tosin siinä ei tarvitse lukea.. Ehkä tässäkin lajissa pitäisi pyrkiä opettelemaan rata kaikkine tehtävineen ulkoa rataantutustumisen aikana. Kyllähän se aika hyvin mieleen jäikin pääpiirteittäin, mutta yksityiskohdat piti silti tarkistaa monimutkaisemmista kylteistä.
Nyt siis vain virallisiin kisoihin, kunhan niitä alkaa olla. Joku toko-koekin pitäisi katsoa ja ilmoittautua, kun jos sitä vaikka SM-kisoihin menisi, niin pitäisi saada taas kisarutiinia. Edellinen tokokoe kun on meillä ollut viime syyskuun alussa. Jotain pitäisi myös tehdä Tipin seuraamiselle. Huomaa, että olen antanut sen taas tehdä sitä liikaa oman mielensä mukaan ja se Tipin oma mieli tarkoittaa sitä, että mitä lähempänä sen parempi. Ja vaikka se näyttävää ehkä lajia tuntemattoman silmin onkin, niin aika harva tokotuomari sitä arvostaa. Lisäksi tänään juoksussa kalahti hampaat pari kertaa yhteen. Tuo näpsiminen on kyllä sellainen ei, ei, ei -juttu, johon pitää heti puuttua. Viime aikoina on ollut välillä myös pientä turhautumis/innostusääntelyä ja sivulletulossa tönäisemistä. Tehotreeniä pitäisi nyt siis ottaa seuraamiseen.
Mutta oon nyt kyllä innostunut rally-tokosta vihdoin oikeasti. Vastahan siitä neljä (?) vuotta on, kun kävin Remun kanssa alkeiskurssin.. Ja on tämä Remullekin paljon mieluisampi laji kuin toko, joten jätkäkin on tätä päässyt vähän treenailemaan. Enimmäkseen Remu on kuitenkin viime aikoina harjoitellut nenän käyttöä sekä ihmisten että tavaroiden etsimisessä. Vielä kun keksisin sellaisen piilon, josta jäljestäjämestari ei löytäisi mua heti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti