Kyllä on kotona kovin hiljaista, kun ei kukaan komenna päästämään ulos tai sisään, antamaan ruokaa tai herkkuja, leikkimään, rapsuttamaan, opettamaan temppuja tai tekemään edes jotain. Noista kahdesta kun ei sellaiseen ole. Sania ei kiinnosta ja Remu on tyytyväinen, kunhan se saa olla lähellä. Vastaanottokuorokin on riipaisevasti yhtä ääntä vajaa. Täytyy sanoa kiitokset seurallemme Takuille siitä, että olen viettänyt viimeiset kolme iltaa kentällä n. 17-22, ei ole tarvinnut kotona olla (ja työtkin alkoi, niin ei ole tarvinnut olla päivälläkään). Muussa tapauksessa se olisi harmittanutkin, mutta nyt olen ollut siitä vain iloinen.
Tiistaina käytiin ottamassa Remun kanssa kaksi starttia ilman mitään tavoitteita. Tuomarina oli Johanna Wütrich. Agiradalta tuloksena 5vp, aika -14,59 (ia. 53s.), sij. 8. Eka rima tippui, ei muita virheitä. Keinu oli kyllä musta sillä hilkulla, ettei ollu lentokeinu. Muut kontaktit onnistui hyvin, varsinkin puomin oli oikein hieno. Kuulemma hätäilin taas turhaan lähdössä, ja näin olikin. Ja koiran voisi myös kuulemma jättää aika paljon kauemmaksikin. Muutenkin rata oli kyllä aika kaahottamista, mutta eipä silti virheitä tullut sen enempää. Ja aika oli muuten nopeimpien joukossa. Tokalla radalla, joka oli hyppäri, otin lähdön rauhallisemmin ja meno oli kuulemma muutenkin hallitumman näköistä (ja myös tuntui siltä). Mutta taas se oli se kirottu neljäs este, mistä tuli hyl. Tällä kertaa se oli putki. Ja ei, koira ei mennyt väärään päähän putkeen, vaan se tuli väärästä päästä ulos.. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä siinä meni vikaan. Reemu säntäsi hyvin, suoraan ja lujaa oikeaan päähän putkea, minä siirryin valmiiksi oikeaan paikkaan ja asentoon ohjaamaan seuraavana olleille kepeille, ja kas koira tuleekin sieltä mun takaa ja säntää kepeille (ja hienosti ja lujaa ekaan väliin ja siitä pujottelemaan). Kuinka se siinä vauhdissa pystyikin, iso koira, kääntymään niin nopeasti putken sisällä? No, näitä sattuu. Siihen siis se rata. Muurilla tuli vielä jotain häikkää, kun Remu kääntyi väärään suuntaan (leikkasin takana), mutta muuten taas nopea ja sujuva rata.
Oman seuran kisoissa on kiva kisata, kun saa kommentteja jälkikäteen ja aina on joku omasta ryhmästä paikalla, tai kuten nyt niin kouluttajakin oli. Joskus se toki ärsyttääkin, kun itsekin tietää, että ei olisi pitänyt tehdä niin kuin teki ;-) Mutta varsinkin ne positiiviset kommentit lämmittää mieltä, vaikka olisi mennyt huonostikin. On se munkin mielestä aikas upea agikoira, kiitos vain :-) Ilmoitin meidät Riihimäelle viikon päästä kahteen starttiin. Sitä ennen olisi Karkun erkkari, jota varten pitäisi jossain välissä jaksaa ja ehtiä trimmata ja pestä koira. Tänään on iltavuoro ja huomennakin työpäivä, että saa nähdä, kuinka käy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti