Remu-Eemelillä on ollut pitkästä aikaa varsin tapahtumarikas viikko - ainakin siis verrattuna tähän talveen yleensä.. Maanantaina ajeltiin sosiaalistumaan ja nauttimaan asfaltilla kävelystä, sillä meidän lähitiet oli silloin vielä niin jäisiä, että siinä tahtoi niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin olla vaarassa muksahtaa pyllylleen. Remullakin on taas lenkkeily ihmisten ilmoilla hallussa eikä jokaista vastaantulijaa tarvitse moikata :-)
Tiistaina nautittiin keväisestä ilmasta ja ulkoiltiin metsässä ja pihahommissa ihan huomaamatta 3 tuntia. Kyllä olivat mummo ja jätkä aika unista seuraa illalla :-D Remu on muuten vihdoin tämän talven aikana oppinut aidan symbolisen merkityksen: aita on sen merkkinä, että sen pidemmälle eivät hurjatkaan pihavahdit mene, piste. Ei vaikka siitä olisi pupujussit loikkinut yli, hankikanto olisi hieno ja aitaa olisi vain 15 senttiä näkyvissä. Hyvä Reemu!
Keskiviikkona Remu-parka luuli pääsevänsä agitreeneihin, mutta joutui odottamaan häkissä suurimman osan ajasta ja sai harjoitella vain tylsääkin tylsempiä tokojuttuja kuten seuraamista, kaukoja ja paikallamakuuta. Ennen tätä kuitenkin pyrähdettiin neljän ruuhkassa pikakierros Hämeenkadulla muistuttelemassa mieleen ihmisvilinässä kulkemista. Mutta mikäpä siinä olisi jätkää häirinnyt. Yksittäiset ihmiset ovat paljon häiritsevämpiä kuin ihmisjoukot.
Kohta suunnataan nokka kohti Riihimäkeä, missä Remu pääsee osteopaatti Markus Laioksen hoidettavaksi. Pari kertaa on nyt käyty ja tästä hoidosta on Remulle ollut tosi paljon hyötyä. Varsinkin ekan hoitokerran jälkeen eron huomasi tosi selvästi: takajalkojen liikkeissä on nyt oikeasti potkua ja selkä joustaa ravissa kuten pitääkin. Ylipäätään koko koira on paljon elastisempi - sekä fyysisesti että henkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti