Se olisi kai taas aika kerrata, mitä on tullut vuoden aikana tehtyä ja mitä olisi tarkoitus ensi vuonna tehdä. Tulosten osalta tämä vuosi oli kyllä aika hiljainen, pääosin syynä Remun ennenaikainen agilityeläköityminen. Jätkä on nyt kuitenkin ollut viime keväästä asti hyvässä kunnossa, joten siitä saa olla kiitollinen. Reemus käy silloin tällöin höntsäilemässä agilitykentällä, ja kyllä taas eilen huomasi, että kyse on nimenomaan höntsäilystä.. Vauhtia piisaa, taitoa ja tarkkuutta ei niinkään :D No jaa, kyllä se sitten osaa, kun viitsii kunnolla ohjata ja vähän muistuttaa, että mikäs se homman nimi oli. Mutta Remun agilitailussa nyt on pääosin kyse palkkaamisesta ja kierrosten nostamisesta tokotreenin yhteydessä. Ja tietysti ihan siitä, että se vaan on Reemun mielestä edelleen kaikista parhainta tekemistä.
Remun tokoura oli vuoden aikana selvästi nouseva tuloksin ALO3, ALO2, ALO1. AVOkin ehdittiin korkata tuloksena AVO3, johon kyllä pääosin pystyi olemaan tyytyväinen, sillä suurimmat pistemenetykset tulivat paikallaolosta, jossa jätkä kyllä pysyi paikallaan. Nyt on tehotreenattu luoksetulon pysähtymistä, sillä jätkä ehti sisäistää "tule lujaa suoraan sivulle" -luoksetulon vähän turhankin hyvin.. Muuten AVOn liikkeet on ihan hyvässä kuosissa ja ensi vuonna olisi tarkoitus saada se ykkönen, ehkä jopa useampi, jos hyvin menee (ja tulee ylipäätään mentyä kokeisiin ;-) ).
Näyttelyssä Remu kävi tasan kerran tuloksena KÄY ERI1 SA. Nyt kun jätkä olisi syksyllä ollut hienossa lihaskunnossa ja hyvässä karvassa, niin ei tietenkään käyty yhdessäkään näyttelyssä. Ehkä taas ensi vuonna yksi yritys saada vika CACIB. Tai sitten ei, en kyllä lupaa mitään tämän suhteen.
Vuoden suurin tapahtuma oli tietenkin Tip. Remun pentuaikaan verrattuna Tipsteri on tainnut treenata aika paljon vähemmän.. Remuhan oli jo kymmenenkuisena taippareissa ja mejäkokeessa, ja Tips ei kyllä osaa mitään. Paitsi leikkiä ja syödä. Ja leikkiä. Ja vielä kerran leikkiä. Niin ja uida. Vedessä luttaamisessa pikkujätkä voittaa jopa vesihullun spanielin. Tips tykkää myös ihmisistä, vähän liikaakin. Mutta silloin kun treenataan, niin on se kyllä ihanaa, kun toinen keskittyy täysillä ja miettii, mitä tehdään ilman ylimääräistä kohkaamista. Ja ihan rehellisesti sanottuna, niin kai se jotain osaakin. Ainakin putken :D
Mahdollisesti Tips ehkä pääsee siihen elämänsä ainoaan näyttelyyn ensi syksynä 18 kuukauden iän tultua täyteen, jos oppii siihen mennessä tervehtimään ihmisiä neljällä jalalla seisten ja ylipäätään seisomaan kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei siis varmaan tartte mennä. MH-luonnekuvaukseen haluaisin kakaran viedä heti syksyllä, mutta saa nähdä, onko niitä enää niin myöhään syksyllä, saati sellaisia, mihin mahtuisi mukaan. Samaten ekaa tokokoetta voisi ehkä harkita ensi syksynä. Ehkä.
Sani puolestaan on viettänyt pääosin arvokkaan rauhallista elämää, mitä nyt pojat välillä yrittävät - turhaan - saada mummosta riehumiskaveria. Mutta hyvin se riehuminen pojilta sujuu kaksinkin, ja Tipsiltä ihan yksinkin ;-)
Hyvää uutta vuotta 2012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti