Kevättä odotellessa

Hiukan taas on jäänyt tämä blogin päivittely, kun tästä tuli vasta tämän vuoden eka postaus. Hupsista.. Selitellähän voisi, että on ollut niin kiirettä, että ei ole ehtinyt. Vitsi, vitsi.. Ei oo ollu edes kiire :-D Onpahan vaan helpompi päivittää pikaisesti facebookiin jotain - jos edes sinne viitsii jotain päivittää, kun eipä tässä nyt niin ihmeitä ole tapahtunutkaan. Treenattu me on kyllä sekä Remu-Eemelin että Tipitiin kanssa enemmän tai vähemmän joka päivä, tai ainakin useamman kerran viikossa. Reemus keskittyy tokoiluun - kun keskittyy - ja Tips opettelee sekä tokoilun että agilityn alkeita. Enimmäkseen agilityn alkeita siis :-D Ja sitten on ulkoiltu runsaasti koko porukalla, minkä johdosta varsinkin Tipillä alkaa olla melkoiset bodarin lihakset, eikä Remukaan nyt pahasti toiseksi jää. Nyt kun on päivisin alkanut olla lauhempaa, niin ulkoilu alkaa taas maistua Sanillekin ihan vapaaehtoisestikin. Lämpimämpiä ilmoja siis odotellaan innokkaasti..

Remu-Eemelin tokoiluista jos kirjoittaisi muutaman sanan, vaikka tuntuukin, että se on aina vaan sen saman toistoa. Eli välillä huvittaa ja silloin jätkä on todella pätevä, välillä taas ei voisi vähempää kiinnostaa ja sen kyllä sitten huomaa. Periaatteessa kaikki AVOn liikkeen on hallussa - silloin kun jätkä haluaa.. Yllättäen paikallaolo on se kaikkein varmin liike :D Luoksetulon pysäytys alkaa olla jo ihan ok, mutta se saisi olla vielä nopeampi. Nouto on tällä hetkellä se murheenkryyni. Ongelmat siinä ovat vanhoja tuttuja: jätkä juoksee lujaa kapulalle, hyppää kapulan päälle, leikkii sillä ja sitten joka viitsii tuoda sen mulle tai jää ihmettelemään omiaan.. Huokaus.. ehkä sekin siitä taas. Kaukot on kuitenkin suht varmat (joskus eka vaihto vaatii toisen käskyn), liikkeestä maahanmeno ja seuraaminen hyviä ja varmoja, seuraamisen laatu heilahtelee täysin jätkän mielialasta riippuen ja hyppy on ok, paitsi että voisi hypätä kauemmaksi, niin paluu olisi helpompi.
Enpä oikein tiedä, onko Reemusta tokokoiraksi, mutta kai me nyt edes AVOn koulari yritetään saada. Onhan tässä vielä aikaa, kun jätkä on vasta 5 v. ;-) Onneksi lumet kohta sulaa, niin pääsee vetämään jälkiä ja saa jätkälle jotain oikeasti mielenkiintoista tekemistä.

Tipsin kanssa onkin hieman erilaista treenata, kun pikkujätkälle käy mikä tahansa tekeminen, kunhan vain jotain tehdään. Tokon suhteen pitäisi kyllä ryhdistäytyä, että syksyllä voitaisiin mennä korkkaamaan kisaura siltä osin. Ruutu, kaukot ja sivulletulo ei taida alokasluokassa riittää.. Agilityn osalta viimeisten parin viikon projektina on ollut kepit ja nyt pikkujätkä pujottelee jo kuutta keppiä ihan pätevästi ja vaikeatkaan sisäänmenokulmat eivät tuota ongelmia. Lisää nopeutta tullee varmuuden myötä, nyt näkee, että pujottelu vaatii vielä aikalailla keskittymistä ja miettimistä. Opetustekniikkana on ollut 2x2 ja se on kyllä Tipille sopinut loistavasti. Tosin siirryttäessä porteista oikeisiin keppeihin tuli pieni mutka matkaan, kun pieni älykäs bordensollie oli päätellyt, että hänen kuuluu aina mennä läpi siitä kohtaa, missä on rauta maassa. Voi Tipiä :D Onneksi tästäkin päästiin vippaskonstein nopeasti eteenpäin, mutta kuvaa kyllä hyvin sitä, että kuinka tarkka voi pieni koira olla.

Kepit opeteltiin nyt jo hieman etuajassa, kun tuli mahdollisuus päästä niitä opettelemaan ohjatusti. Muuten on edetty aika hissukseen, vähän tehty välillä hyppytekniikkaa, vähän kontakteille pysähtymistä, vähän erilaisia ohjaustekniikoita jne.. Tavoitteena olisi, että Tips olisi kisavalmis vuoden päästä täyttäessään 2 v. Jos siis on terve ja kaikki menee hyvin. BH-koekin on tarkoitus suorittaa. Voi olla se ei tänä vuonna toteudu, mutta ensi vuonna viimeistään. Pitäisi varmaan vaan ensin saada Tipitii ymmärtämään, että kaikkia ihmisiä ei tartte moikata sylissä asti..

Noin kuukauden päästä on Sanin 13 v. synttäritkin. Mummo on vaan aika sitkeä tapaus :-) Aika itsepäinen vaan näin vanhemmiten, mutta annettakoon se hänelle anteeksi. Jalka nousee ketterästi, kun mennään mummon haluamaan suuntaan (ja jalkojen tielle ei osu isompia oksia tai muita esteitä..), mutta jos suunta ei miellytä, niin kyllä sitten esitetään näytelmää "taas vanhaa raihnaista koiraa raahataan väkisin lenkillä" :D Tänään mummo pääsee vetreyttämään lihaksiaan hierojan käsittelyyn. Samalla on Tipin ensimmäinen oikea hierojakäynti ja eiköhän Reemuskin taas saa oman viisiminuuttisensa huomion keskipisteenä. Remuhan käy osteopaatilla säännöllisesti, eikä tarvetta hierontaan oikeastaan ole pitkään aikaan ollut, niin tämä pikainen "lihastarkistus" Sanin hieronnan yhteydessä on riittänyt.