Vuosi tuli vaihdettu varsin rauhallisin menoin. Myös Sani otti rauhallisesti, sillä ilmeisesti mummokoiran kuulo on vuoden aikana huonontunut niin, että se ei enää ulkonakaan raketteja edes kuullut. Eihän meillä kauhean lähellä ammuskella, mutta aiemmin Sani on jo ulko-ovella todennut, että pissalla ehtii käydä huomennakin..
Tänään päästään poikien kanssa hallille tokoilemaan. Molemmat tekevät ainakin tunnaria, ruutua ja paikallaoloa. Katsotaan, riittääkö aika enempään. Tipin tunnari näyttää vähän paremmalta kuin pari päivää sitten. Nyt pikkujätkä on jo kahdella treenikerralla tuonut oman kapulan, kun kaikki kapulat ovat olleet piilossa, ja nyt se selkeästi etsii nenällä eikä silmillä. Remullahan ei tunnarissa ole mitään ongelmaa ollutkaan. Jätkä osaa käyttää nenäänsä oikein hyvin ja tietää mitä hakee. Täytynee nyt sille jo heti alkaa vaikeuttamaan, ettei homma mene tylsäksi. Tosin eipä Reemus-koira ole koskaan kyllästynyt edes yksinkertaisiin naminetsintäleikkeihin. Yksi kivoimmista leikeistä kun on Remun mielestä se, että heitän kourallisen nameja nurmikolle ja se saa etsiä ne sieltä. Mä oonkin aina sanonut, että siitä olisi varmaan tullut hyvä huumekoira, kun se lisäksi tykkää ängetä itsensä pieniinkin koloihin ja kiipeillä milloin missäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti