Seuraava potilas

Nyt sitten kipeytyi Remun selkä. Johan se kaksi vuotta ehti olla jokseenkin hyvässä kunnossa. Ei oo varmaan tehnyt nämä liukkaat tiet ja lumihankilenkit hyvää ja viimeinen pisara oli torstaina tokotreeneissä tehty putki. Palkkasin jätkän seuraamisesta lähettämällä putkeen (kuten monen monituista kertaa ennenkin) ja juuri kun se oli tulossa ulos, kuului vinkaisu ja sen jälkeen olikin kolmijalkainen koira. Ja kun ylhäällä oli juuri se jalka, johon pullistuma 2,5 vuotta sittenkin oireili, niin eihän siinä rakettitiedettä tarvittu. Että näin.

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, onko pullistuma revennyt uudestaan vai oireileeko kohta muuten vain. Etupään ja selän lihakset on kivikovat, onko se sitten syy vai seuraus, en tiedä, muttei ne kolmisen viikkoa sitten ainakaan jumissa olleet. Rimadyl näyttäisi nyt kuitenkin auttavan (ehkä liiankin hyvin?), ja tänään Reemus on ollut pirteämpi, mutta aamulenkki käytiin kyllä hyvin varovaisesti kävellen, eikä jalka nouse pissatessa normaalisti. Eipä tässä auta nyt muu kuin lepoa, lepoa ja ehkä pieniä annoksia särkylääkettä. Lämmintä selkään ja kevyttä hierontaa etupäähän. Ja toivotaan, ettei mennyt eikä mene pahemmaksi, ja toipuisi hiukan nopeammin kuin viimeksi (milloin siihen meni reilu puoli vuotta..).

Ei varmaan tarvi kertoa, kuinka paljon harmittaa..