Remu-Eemeli on taas viime aikoina kunnostautunut lisänimensä veroisesti. Mähän oon aina ollut sitä mieltä, että koirien on hyvä tehdä ruokansa eteen jotain. Se jotain on vaihdellut 15 sekunnin paikallaolosta (tai edes istumisesta ja katsekontaktista) kokeenomaiseen tokosuoritukseen. No, Reemun kohdalla olen vähän lipsunut tästä ja sille on nyt syksyllä tullut vain laitettua kuppi kuonon eteen ilman sen suurempia seremonioita. Ilmeisesti se ei ole riittävän haastavaa, koska Remu on alkanut varastaa ruokaa. Mutta ei mitä tahansa ruokaa eikä mistä tahansa, sillä sisällä Remun eteen voi huoletta jättää eväänsä ja luottaa niiden olevan siinä vielä selkänsä kääntämisen jälkeenkin.
Synttäripäivänään Remu pisteli parempiin suihin suurimman osan hirven lonkkaluusta. Tämän herkun jätkä kävi omatoimisesti noutamassa kellarin eteisestä. Koirillehan se oli tarkoitettu, mutta molemmille puoliksi..
Eilen Remu-Eemelillä olikin isomman luokan juhlat, kun se nautiskeli hirven sisäfilettä suoraan riippumassa olleesta hirven neljänneksestä. Samaisesta kellarin eteisestä, jonka oven Reemus osaa näköjään taitavasti avata, jos sen jättää yhtään raolleen. Ja pakkohan se on jättää, ettei tila lämpene liikaa. Kyllä täytyy myöntää, että on se varmasti palkitsevampaa koiralle syödä ruokansa noin, kun saa järsiä ja nyhtää sitä ja on tosiaan tuorettakin. Varmasti maistui. Ja kuinka osasikin valita juuri sen palan..
Nopeet syö, hitaat ei. Näin se vaan luonnonlaki tuolla ulkona kuuluu ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti