Joululomailua

Lisää lumihiutaleita, toivoo Tip

Koiraharrastusrintamalla on ollu viime aikoina hiljaista. Tip aloitti joululoman agilitysta ja muustakin säännöllisestä treenaamisesta jo viime viikolla ja sen on tarkoitus jatkua loppiaiseen asti. Tänä vuonna meillä on ollut niin paljon kisoja ja on treenattua paria lyhyttä taukoa lukuun ottamatta monta kertaa viikossa, joten hiukan pidempi tauko on paikallaan niin minulle kuin koirallekin. Tip itse ei välttämättä ole samaa mieltä.. Ennen taukoa käytiin kahdet agilitykisat ilman mainittavia tuloksia. Mukaan mahtui pari hyvää rataa ja pari vähemmän hyvää, mutta ei mitään mahdottoman huonoja suorituksia. Keväämmällä sitten jatketaan kisailua :)

Nyt olisikin ollut hyvää aikaa tehdä pitkiä metsälenkkejä, mutta kun flunssaa pukkaa toisensa perään niin pojalle kuin mullekin. Ja viime päivät on ollu niin liukasta, että en ole suoraan sanottuna uskaltanut lähteä tuohon tielle kävelemään. Mutta on me muutamaan kertaan päästy kiertämään vähän pidempi metsäretki ja eiköhän tässä vielä ehdi nyt, kun me lomaillaan sinne loppiaiseen ihan koko perheen voimin.

Remu puolestaan toivoo lisää vahdittavaa ;-)

Lomailusta huolimatta eilen käytiin vähän tokotreeneissä. Tip teki oikeastikin vain vähän lelujenheittohäiriötreeniä ja paikallamakuuta, mutta Remun kanssa mulla on menossa projekti opeta nyt vihdoin sille tunnari ;-) Ja hyvin on alkanut, vaikkakin tähän asti on vain kertailtu sitä pohjaa, mitä olen jo joskus opettanut eli etsitty piilotettua omaa kapulaa. Ja note to myself, nyt kun se sujuu hyvin myös vieraammassa paikassa, niin siirry eteenpäin HETI. Miten se voikin olla niin vaikeaa.. Ja täytyypä muuten todeta, että muutenkin treeni-intoa oli jätkällä enemmänkin olisin halunnut. Se ei olisi millään jäänyt odottamaan kentän laidalle ja onnistuikin kaatamaan yhden raja-aidan - melkein jäi itse alle. Ja voi sitä hyppimistä ja riekkumista. Aina saa pelätä, että se teloo itsensä ja rasittaa selkäänsä liikaa :/ Muutenhan tuo on vain positiivista.

Ja selästä puheen ollen kävimme taas poikien kanssa joulukuun alussa Markus Laioksella. Oli ihan positiivinen käynti. Remu oli hiukan vinossa kuten aina, mutta se reagoi hoitoon tosi hyvin, eikä tilanne nyt ollut ollenkaan niin paha kuin keväällä tai kesällä (tai vielä alkusyksylläkään). Nyt toivomme vähälumista ja ei-liukasta talvea.. Tipillä ei kropassa ollut juuri mitään hoidettavaa, mikä on oikein positiivista, kun marraskuussa kuitenkin oli useampi viikko, että treenattiin ja/tai kisattiin useamman kerran viikossa aksaa.

Olenkin nyt kyllä kiinnittänyt erityistä huomiota ohjauksessa siihen, että saisin Tipin liukastelut kuriin. Tip kun on usein liukastunut hypyn alastulossa, koska se ei jarruta kunnolla tai ollenkaan ennen hyppyä. Joka siitä syystä, että se vaan ei jarruta tai useinkin siitä, että olen myöhässä. Silloin käännöksissä, varsinkin yhtään tiukemmissa, se joutuu jarruttamaan vasta alastulossa ja koska se kääntyy samalla, niin paino tulee liikaa yhdelle jalalle ja se liukastuu sillä jalalla. Ja jokainen voi kuvitella, kuinka hyvää se tekee etupään nivelille.. Mutta paljon on työtä vielä noissa käännöksissä.
Kävin muuten nyt joulukuussa myös itse pari kertaa osteopaattisessa hoidossa. Mielenkiintoinen kokemus, josta oli kyllä apua niin selkä-, lonkka- kuin polvivaivoihin.

Pikkupakkanen ja pilvetön taivas näyttävän niin kutsuvalta ulkoilusäältä, että taidamme nyt lähteä ulos flunssaa uhmaten.

Hyvää joulua kaikille!