Uuteen vuoteen toivottavasti uusin tuulin

Pieni päivitys blogiin lienee paikallaan näin vuoden alussa. Loppuvuosi olikin kohtalaisen raskas mun töihinpaluun ja molempien koirien sairastelujen takia. Molemmillahan oli jo koko vuoden silloin tällöin samantyyppistä mahavaivaa ja sopivien ruokien löytäminen sen kuin vaikeutui. Mitään syytähän ei siis ole edelleenkään löytynyt ja nyt toki voi jo olla kyse ihan vain antibioottien aiheuttamasta ärsytyksestä. Eipä sillä syylläkään enää tässä vaiheessa väliä ole, jos vain löytyisi sopiva hoito..

Tipillä oli syksyn mittaan pariin kertaan reippaasti veristä kakkaa. Ensimmäisellä kerralla veriarvoista löytyy pientä nousua kreatiniini- ja haiman TLI-arvoissa ja reipasta laskua B12-vitamiinissa ja folaatissa. Tämä lääkäri ei oikein kuitenkaan osannut sanoa kuin, että jonkinlainen imeytyshäiriö ja helposti sulavaa ruokaa. Tällä lääkärillä olin siis käyttänyt molempia jo keväällä pariin kertaan ja nytkin kyllä kakkanäytteitä tutkittiin, mutta eipä niistä taaskaan mitään löytynyt. No, toisella kerralla sitten vein toiselle lääkärille, jonka luona oltiinkin ekalla kerralla melkein kaksi tuntia.. Hyvin oli perusteellista ja otettiin verikokeita ja röntgenkuvia ja juteltiin ihan rauhassa. Tässä vaiheessa oli pikkujätkän painokin laskenut jo kolme kiloa eli todella paljon tuon kokoiselle koiralle, joka ei valmiiksikaan ollut tuhdissa kunnossa. Tällä kertaa muut veriarvot olivat ok, paitsi TLI oli noussut edelleen ja oli nyt yli 50 (normaali alle 35). Eipä ole ainakaan haiman vajaatoiminnasta kyse, ainakaan vielä. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan haimatulehduskaan, koska muut haima-arvot ja tulehdusarvot olivat ok. Ruoka joka tapauksessa vaihdettiin vähärasvaiseen allergiaruokaan ja Tip saa lisäksi haimaentsyymiä ruuan seassa. Tip siis syö nyt ensimmäistä kertaa elämässään nappulaa, tosin pienellä hevosenlihalisällä. Paino lähti heti nousemaan kivasti ja tuntuu, että lihaksiakin on hieman tullut takaisin. Virtaa on ainakin pienessä koirassa parin ydinvoimalan verran ja nyt tuntuu, että 3,5 kuukauden lähes täysi treenitauko alkaa vaatia veronsa.. Ei meinaan pienet temppuilut enää riitä minkään asteen väsytykseksi. Ikävämpää on se, että kontrollissa ennen joulua TLI-arvo oli edelleen yli 50. Tosin sitä ei voi tietää, onko se edellisestä kuitenkin laskenut, koska yli 50 arvoja ei määritetä.


Remulla oli siis myös koko vuoden mahavaivoja (limaista ja/tai löysää kakkaa). Välillä ajattelin sen johtuvan selästäkin, koska sekin selvästi välillä kesällä vaivasi. Toisaalta kun molemmilla on samantyyppistä vaivaa, niin pääepäilynä oli kyllä jokin loinen tai alkueläin kuten giardia, mutta mitään tälläistä ei siis ole löytynyt, vaikka näytteitä on kerätty moneen kertaan. Remun oireet myös olivat muuten jotenkin lievempiä, vaikkakin ehkä jatkuvampia. Myös Remulle kokeilin vaikka mitä ruokia ja lisäravinteita, homeopaattisia valmisteita yms. Viimeisin ruoka (peruna, hevosenliha,
psylliumjauhe) sopi aika pitkään, mutta sitten piti Remukin viedä lääkäriin jälleen kerran joulukuussa, kun pientä limaista kakkaa oli puserrettu jo useampi päivä. Tällä kertaa diagnoosina laajentunut peräsuoli, joka voi olla iän myötä tullutta rappeutumista (on kuulemma aika yleistä) tai johtuu kroonistuneesta tulehduksesta. Ja toisaalta kuulemma molemmat ruokkivat toisiaan eli laajentunut suoli aiheuttaa tulehdusta ja tulehdus laajentumista. Nythän sitä voi arvailla, että onko tässä nyt molempien kohdalla alunperinkään ollut samasta kyse vai ei. Remu nyt joka tapauksessa sai kuukauden Tylosin-kuurin, myös uuden ruuan ja kuitulisän. Kuukauden päästä on kontrolli ja mietitään lääkärin kanssa, että pitääkö leikata.

Molemmat koirat on olleet nyt ihan hyvässä kunnossa (kop, kop), mitä nyt Remun silmät vähän valuvat (ei tuo uusikaan ruoka ehkä oikein sovi täydellisesti) ja Tipin tassut halkeilevat. Nyt kuitenkin molempien suhteen toivotaan parasta. Ja pelätään pahinta, pessimisti kun olen.

Olihan viime vuodessa hyviäkin juttuja, kuten Agirotu Tipin kanssa, mutta ne jäävät nyt kyllä pahasti tämän loppuvuoden varjoon.