VOIVOI Tip

Kävin tänään Tipin kanssa korkkaamassa tokon voittajaluokan. Aika jännää oli, kun en ole itsekään ennen kisannut VOIssa. Oli vielä osittain sekoitettu liikejärjestys ja yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa. Tuomarina Tamsk ry:n järjestämässä kokeessa Lempäälässä oli Mauri Pehkonen.

Paikalla makaaminen 10 - oikein hieno, tarkkaavainen ja rauhallinen paikallamakuu, oli tuomarin kommentti :)

Ja siihen se hienous ja rauhallisuus jäikin..

Seuraaminen 6,5 - miksi, oi miksi, seuraaminen ei ikinä onnistu kokeessa :( ihme säntäilyä eteenpäin ja jouduin moneen kertaan antamaan lisäkäskyn, että Tip pysyisi oikeassa paikassa ja mun mukana, kun jätkän ajatukset oli ihan jossain muualla. Kaavion pyöriminen ruudun vieressä ei auttanut asiaa yhtään..

Istuminen seur. yht. 8 - istuminen oli oikein hieno ja napakka, seuraaminen lue ed..

Luoksetulo 8 - annoin taas ekan pysähtymiskäskyn myöhässä, kun vielä lisäksi Tip vähän valui. Toinen pysähdys napakka ja sivulle tulo siisti.

Ruutu 10 - olishan se nyt ollu noloa, jos tästä olis tullu huonot pisteet, kun Tip koko kokeen tuijotti vähintään henkisesti ruutuun..

Hyppynouto 6,5 - tässä sattui pieni työtapaturma molemmille: heitin liian lähelle hyppyä ja lisäksi kapula pomppi kumimatolla kunnolla sivuun, joten Tips meinasi jättää hypyn väliin takaisin tullessa, annoin nopeasti hyppykäskyn ja pikkujätkä ehti just korjata linjaa ja hypätä, mutta jäi sitten hetkeksi hämmentyneenä pyörimään hypyn jälkeen ennen kuin tajusi tulla perusasentoon.

Metallinouto 9 - piste taisi lähteä nojaamisesta kapulaa luovutettaessa

Tunnari 0 - eipä ollu ylläri. Onnistui hienosti ulkona, kun tein tauolla (tunnari oli jälkimmäisessä setissä), mutta sisällä iski epävarmuus. Nosteli muutamaa ja toi väärän.

Kauko-ohjaus 9 - oli liikkunut vähän jossain vaihdossa (seiso-istu?), mutta tässä oli jo enemmän keskittymistäkin mukana :)

Kokonaisvaikutus 8

pisteet 237, II-palkinto ja luokkavoitto 


Oishan se voinu mennä paremminkin (varsinkin ja erityisesti seuraaminen!), mutta olishan se voinu huonomminkin mennä :) Tulos kuitenkin tuli (ja palkinnot on aina kivoja ;) ) ja taas tiedetään mitä treenataan. Tosin ruudun kyttäämistä lukuun ottamatta tänpäiväset virheet oli kyllä sellaisia, mitä ei treeneissä ole tullut. Varsinkin tuo seuraaminen on ihan mysteeri, koska Tipillä on yleensä liian tiivis seuraaminen tokoon ja se jaksaa tehdä pitkiäkin pätkiä ongelmitta. Kokeessa homma sitten hajoaa käsiin ja koira katoaa sivulta milloin mihinkin suuntaan..

Osteopaatilla

Aina kannattaa olla aika varattuna osteopaatille. Nytkin osui taas ajoitus oikein hyvin kohdalleen ;-) Ja kerrankin sitä voi pitää hyvänä uutisena, että koira on liukastunut. Remu olikin siis oikeasti satuttanut jalkansa, eikä selkäänsä. Mahdollisesti siinä putkitilanteessa siis kuitenkin liukastunut tai jalka jäänyt vähän kiinni johonkin ja siitä tuli pieni vamma jalkaan. Se on kyllä epäilemättä aiheuttanut kipua myös selkään, mutta vika siis näyttäisi tällä kertaa olevan ensisijaisesti jalassa. Ja Remu onkin jo ollut melkein entisensä pientä kevennystä lukuun ottamatta, ja se ei jätkän mielestä ole mikään syy hidastaa vauhtia..

Päivän synttärisankari

Tip täyttää tänään 2 vuotta. Ei kyllä uskoisi. Mutta niin on pulskasta polskipallerosta kasvanut varsin komea aikuinen jätkä.

Seuraava potilas

Nyt sitten kipeytyi Remun selkä. Johan se kaksi vuotta ehti olla jokseenkin hyvässä kunnossa. Ei oo varmaan tehnyt nämä liukkaat tiet ja lumihankilenkit hyvää ja viimeinen pisara oli torstaina tokotreeneissä tehty putki. Palkkasin jätkän seuraamisesta lähettämällä putkeen (kuten monen monituista kertaa ennenkin) ja juuri kun se oli tulossa ulos, kuului vinkaisu ja sen jälkeen olikin kolmijalkainen koira. Ja kun ylhäällä oli juuri se jalka, johon pullistuma 2,5 vuotta sittenkin oireili, niin eihän siinä rakettitiedettä tarvittu. Että näin.

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, onko pullistuma revennyt uudestaan vai oireileeko kohta muuten vain. Etupään ja selän lihakset on kivikovat, onko se sitten syy vai seuraus, en tiedä, muttei ne kolmisen viikkoa sitten ainakaan jumissa olleet. Rimadyl näyttäisi nyt kuitenkin auttavan (ehkä liiankin hyvin?), ja tänään Reemus on ollut pirteämpi, mutta aamulenkki käytiin kyllä hyvin varovaisesti kävellen, eikä jalka nouse pissatessa normaalisti. Eipä tässä auta nyt muu kuin lepoa, lepoa ja ehkä pieniä annoksia särkylääkettä. Lämmintä selkään ja kevyttä hierontaa etupäähän. Ja toivotaan, ettei mennyt eikä mene pahemmaksi, ja toipuisi hiukan nopeammin kuin viimeksi (milloin siihen meni reilu puoli vuotta..).

Ei varmaan tarvi kertoa, kuinka paljon harmittaa..

Muistoissa Sani 2.4.1999-29.3.2013

Seuraavaksi piti kirjoittaa Sanin 14-vuotissynttäreistä ensi viikolla, mutta näin se tilanne äkkiä muuttui. Koko talvi on ollut enemmän tai vähemmän kipuilua selän kanssa, mutta aina välillä mummo hyppeli kuin nuori koira ja leikkikin poikien kanssa. Vuoden alusta kuvaan tulivat hengitysvaikeudet ilmeisesti kurkunkannen puutteellisesta toiminnasta tai henkitorven ahtaumasta johtuen. Viimeisen puolitoista kuukautta Sani sai silloin tällöin läähätyskohtauksia, ilmeisesti kivusta, mutta oli taas välillä oikein reipas. Nyt keskiviikkoillasta alkaen koira oli selvästi kivulias, läähätti vähän väliä voimakkaasti, oli levoton ja hengitti raskaasti. Ei auttanut kuuma ja kylmäkin vain vähäksi aikaa, ei kipulääkkeet eikä kortisoni. Ei voinut kuin todeta, että siinä se nyt sitten oli ja tehdä se koiralle oikea päätös.

13 vuotta yhdessä on melkoinen aika ja siihen mahtuu paljon kaikkea tapahtunutta, että kaikkea ei näin äkkiseltään edes muista. Muistoja pikku Sanista ja viikonloppujen pupumetsäreissuista, joissa jäätyivät aina varpaat ja koiraa haettiin milloin mistäkin. Ruokavarkaasta, jolle kelpasi kaikki kurkuista ja tomaateista alkaen. Kiltti koira, joka oli aina kaikkien kaveri. Laiska auringonpalvoja, joka mökilläkin pysyi vapaana (paitsi kerran kesässä kävi tarkastamassa lähimetsien puput..). Agilitymuistoja. Näyttelyissä käytiin Suomessa ja kerran Ruotsissa ja Tanskassakin. Olipa Sani kerran televisiossakin ja koirien muotinäytöksessä Koskikeskuksessa. Ja tuhannet lenkit ja kaikki se yhdessä eletty elämä. Miten se aika meni näin nopeasti?

Talvikuvapostaus osa 2

Tip treenimoodissa

Jii-haa!

Mitä sitten teen?

Frisbee-koirien sukua

Sani, melkein 14 v.

Jostain rotuesittelystä muistan lukeneeni, että walesi on onnellinen, kun sillä on paljon leluja. Näistä leluista yksikään ei ole Remun ja kuten ilmeestä näkee, niin Remukin sen tietää :D

Anna nami!

Pihavahtina

Metsänpoika Reemus

Suuri metsästyskoira tietää, että jänikset kulkevat ympyrää ;)

Talvikuvia

Eilen taivaalla näkynyt omituinen valoilmiö innosti lähtemään ulos kameran kanssa.

Salaisuuksia :)

Tipin ilmeestä päätellen tässä ei ole kyse salaisuuksien kertomisesta ;)

Tips 1v 10 kk komeassa talviturkissaan

Hepuli :D

Bordensolliepeto

My precious!

Voitas tehdä jotain. Sano mitä tehdään, jooko, sano!

Assistentti