Tip Tipitii 4 v.!

Remu nuorennusleikkauksessa

Nyt kun Remu on hienosti toipunut siitä vähän isommasta leikkauksesta, niin oli aika suorittaa joka keväinen nuorennusleikkaus. Kyllä taas pari vuotta tippui ulkonäöstä pois! Liekö tämä sitten syynä siihen, että jalka nousi tavallista reippaammin metsässä ja jätkä hävisi nenänsä viemänä vähäksi aikaa omille teilleen. Ei paranisi täällä susien ja ilvesten keskellä..

ENNEN

JÄLKEEN

Aurinkoinen hetki

Kahden kerroksen väkeä

Potkuttelua ja muuta ulkoilua

Hiukan on flunssa vaivannut meitä kaksijalkaisia tässä helmikuun alussa, mutta nyt aletaan vihdoin olla normaalissa päiväjärjestyksessä. Osittain vielä tosin käymme kaksilla lenkeillä Remun takia. Remu on toipunut kolme viikkoa sitten olleesta leikkauksesta tosi hyvin. Toisella viikolla haava-alueelle kertyi hieman nestettä ja kävin sitä silloin näyttämässäkin lääkärille. Nestepatit hävisivät itsekseen, kun pari päivää otettiin vähän rauhallisemmin.

Liikuntaa on lisätty aikas varovasti. Nyt vajaan viikon verran Remu on saanut olla pihassa vapaana, mutta lenkillä mennään vielä hihnassa. Olemme tosin jo siirtyneet fleksiin, mikä antaa vähän enemmän liikkumavapautta jätkälle. Kovasti on Reemus-Eemelillä tekemisenhalua. Tänään jätkä sai melkein kiinni myyrän lenkillä. Olisi saanutkin, jos en olisi kieltänyt ottamasta sitä. Remu on myös leikkinyt joka päivä omasta aloitteestaan joko omilla leluillaan tai Tipiltä varastetulta lelulla. Kauheasti en kyllä ole vielä antanut riehua, kun toisaalta tuntuu, että Remu väsyy aika pian lenkillä. Tai ei oikeastaan väsy, mutta alkaa peitsata, joten ehkä pientä kipua vatsa- tai selkälihaksissa tuntuu pienen rasituksen jälkeen?

Tipin kanssa olemme hurahtaneet potkukelkkailuun. Pikku jätkähän rakastaa juoksemista ja on sitkeä hihnassavetäjä, jolla on aina kiire eteenpäin, joten ei liene ihme, että alamäissä vauhti kiihtyy hieman liikaakin.. Onneksi Tipsterillä on kuitenkin kohtalaisen hyvin toimiva yhteys korvien ja aivojen välillä ja viestit jopa välittyvät sieltä jalkoihin asti. Jarrutkin siis toimivat tarvittaessa - jos ei nyt aina ekalla niin vähintään toisella hidastuskäskyllä. Varsinaisen treenailun suhteen olemme edelleen tauolla, mutta kotona on nyt tokoiltu aiempaa enemmän ja enemmän ajatuksella. Innostuin tulevasta tokon sääntömuutoksesta ja nyt on niitä uusia juttuja sitten kokeiltu ja otettu työn alle. Toinen treenijuttu on rally-toko, josta Tipillä alkaa olla kohta kaikki ylempien luokkien liikkeetkin hallussa. Kokeenomaisesti ei olla kyllä harjoiteltu yhtään pitkään aikaan. Mutta josko sitä vaikka keväämmällä pääsisi taas kisoihin.

Pihavahti haukkuu ohikulkijat

Vaihteeksi hyviä uutisia

Remun eläinlääkäri soitti tänään ja kertoi hyviä uutisia: kasvain ei ollut syöpäkasvain! Kyseessä oli jonkinlainen hematooma, verenpurkauman tapainen massa pernassa. Leikkaus oli kuitenkin tarpeellinen kahdestakin syystä. Ensinnäkin koska ilman sitä ei olisi tiedetty, mistä on kyse, ja toisekseen koska tuollaiset purkaumat alkavat kuulemma hyvin herkästi vuotamaan vatsaonteloon ja siitä seuraa helposti isoja ongelmia. Ja hematoomahan oli iso, melkein aikuisen miehen nyrkin kokoinen. Syytä ei osannut tämä Remun leikannut lääkäri sanoa, vaan totesi, että tälläisiä tulee aina välillä vastaan.

Remu on toipunut hyvin leikkauksesta. Pari ensimmäistä päivää meni nukkuessa, mutta sen jälkeen on vauhti ollut kiihtyvä. Haava on ollut koko ajan tosi siisti ja parantunut hyvin. Nyt vaan pitäisi Reemuksen hetki vielä malttaa olla ihan rauhassa ja sitten aletaan pikku hiljaa kuntouttaa lihaksia meidän luottohierojalta saaduilla ohjeilla.

Terveisiä potilaalta

 Ihan tyhmä tälläinen töttörö, kun ei saa edes puruluuta syötyä. Mun tää on silti. Enkä kyllä anna tälläisten töttöröiden hidastaa muutenkaan.

t: Remu

p.s. Mää en muka sais nukkua sohvalla, kun mulla on joku haava mahassa. Ja pah, yhtään en välitä sellaisista kielloista. Aina oon nukkunut sohvalla ja nukun nytkin. 

t: sama

Potilas Reemus

Remun tämänpäiväinen leikkaus oli sujunut hyvin. Ongelmia ei kuulemma ollut sen kummemmin itse pernan- ja kasvaimenpoistossa kuin nukutuksessakaan. Leikkauksessa Remulta siis poistettiin perna ja pernan "jatkeena" ollut kasvain. Kasvaimesta lähetettiin koepalat tutkittavaksi, niiden tulokset pitäisi tulla noin viikon päästä. Sen jälkeen sitten katsotaan mahdollisesti tarvittava jatkohoito. Hyvänlaatuiset pernakasvaimet eivät kuulemma ole mitenkään harvinaisia (jos kohta pahanlaatuisetkin ovat varsin yleisiä), joten pidetään peukkuja sille.

Nukutuksesta Remu oli alkanut heräillä jo ennen kuin oli päässyt heräämöönkään asti. Olin pyytänyt, että mulle soitetaan heti, kun se viedään heräämöön, niin tulen sen seuraksi, mutta enpä sitten ehtinyt. Ihan rauhassa (=lääketokkurassa) jätkä oli kuitenkin ollut ja nousi jo horjuvasti jaloilleen, kun pääsin paikalle. Kotona on kyllä uni maistunut koko loppupäivän ja Remu on edelleen aika tokkurainen ja kulku on horjuvaa. On kuitenkin vaihtanut pari kertaa paikkaa, pyrkinyt sohvalle ja käynyt pihalla pissalla. Ruoka ei vielä ole maistunut, mutta ehkäpä vähän myöhemmin. Remu oli saanut aika kasan lääkkeitä pistoksina (antibioottia, kahta eri kipulääkettä, joista toinen opiaattipohjaista, pahoinvoinninestolääkettä jne.), joten ei ihmekään, jos päästä vähän heittää.

Pari päivää nyt pitää olla ihan hissukseen eli edes sohvalle ja sängyyn ei saisi hypätä. Lisäksi seuraavina kahtena viikkona saa tehdä vain rauhallisia remmilenkkejä ilman mitään riehumisia, eikä muutakaan rasittavaa. Kotiutusohjeissa ei kielletty saunomista, mutta olettaisin sen kuuluvan kiellettyihin.. Saamme siis kuunnella surkeaa vinkumista oven takaa koko saunomisen ajan. Tosin pitänee tosiaan sanoa, että saamme, ei joudumme.. Kahden viikon päästä pitäisi olla haavan umpeutunut riittävästi, että voi palata normaaliin elämään ja liikuntaan. Sikäli kuin selviämme tästä pelkällä tällä leikkauksella..