Huh-huh, nyt on lähes vuoden suunnittelu- ja järjestelyurakka melkein takana jälkipyykkiä lukuun ottamatta ja tämän vuoden sprinkkuleiristä "selvitty". Kivaa oli, pitkään aikaan en ole nauranut näin paljoa ja leiri tuntui menevän järjestyiltäänkin hyvin, mutta kyllä nyt väsyttää. Viiden tunnin yöunet eivät oikein riitä neljän päivän leirillä ;-) Mun päivät meni aika tiiviisti talkoohommissa, joten Remu ehti kyllä nukkua ihan riittävästi.. Mutta oli jätkäkin sunnuntaina jo väsynyt, ja selvästi iloinen kun tultiin kotiin. Kuvia ei tullut otettua yhden yhtäkään, mutta toivottavasti ne, jotka kuvia ottivat laittavat niitä nettiin muidenkin iloksi.
Osallistuimme Remun kanssa perjantaina Emma Nylundin agilitytreeneihin, lauantaina kasvattajatäti-Tiinan treeneihin ja sunnuntaina Tommy Wirenin pitämälle kurssille, jossa aiheena oli koiran käyttäytyminen ja positiivinen vahvistaminen. Lisäksi saimme torstaina yksityisohjausta tokossa Tiinalta ja kävimme kuokkimassa yhden tokoryhmän paikkamakuutreeneissä.
Emma oli suunnitellut juurikin nopealle koiralle vaikeat treenit, joissa oli paljon tiukkoja käännöksiä, välistävetoja ja meidän perinteinen kompastuskivi eli taaempaan putkensuuhun ohjaaminen. Alku meni taas sähläämiseksi, mutta kun saimme Remun kanssa juonen päästä kiinni, alkoi rata sujua ihan kivasti. Itselle tuli hyviä ohjausvinkkejä koskien erityisesti omaa sijoittumista radalla. Myös Tiinan treeneissä lauantaina alku meni aluksi pipariksi, mutta kun Remu oli saanut isoimmat höyryt ulos ja minä sain ohjaamisesta kiinni, alkoi homma sujua. Kävimme vielä illalla itseksemme ottamassa helppoja juttuja näiden hieman vaikeampien pyöritysten tasapainottamiseksi. Eli suoraan sanoen ihan vain nautittiin agilitaamisesta ja vauhdin hurmasta ilman mitään suunnitelmallisuutta :-D
Tommy piti aluksi hyvän luennon koiran käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ja klassisen ja ehdollistavan koulutuksen eroista ja käytöstä. Aiheena oli varsinaisesti positiivinen vahvistaminen, jota sitten harjoiteltiin treeneissä. Harjoitukset olivat kaksiosaiset. Ensin harjoittelimme nopeaa palkkausta ilman koiraa. Tarkoitus oli saada 30 sekunnin aikana mahdollisimman monta namia kuppiin siten, että käsi aina pysähtyi jalan viereen ennen uudelleen taskuun menoa. Kun tästä oli selvitty, siirryttiin harjoittelemaan koiran kanssa. Tarkoitus oli opettaa koiralle lähellä pysymistä ja kontaktin ottamista ja pitämistä nimenomaan niin, että koira itse hakee kontaktia ilman käskyä. Erityisen hyvä harjoitus siis springereille. Remulta tämä ei eilen oikein onnistunut. Toki paikkakin oli vaikea häiriöiden takia ja leiriväsymys ilmeistä kuten muillakin, mutta kyllä tässä meillä riittää vielä harjoittelua. Toisaalta tämä olisikin juuri se keino, jolla seuraamisen ja muunkin tottelevaisuuden saisi paremmaksi. Keskustelimme myös siitä, että Remulla saattaa aika paljonkin vaikuttaa agilityharrastus: se on tottunut saamaan minulta ohjeita ja käskyjä - ei miettimään itse, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Näkyyhän tämä myös aktivointipelejä pelatessa. Siinä missä Romeo oikeasti yrittää ratkaista ongelman itse, katsoa tapittaa Remutin hyvin helposti vain minua ja pyytää apua. Mutta nyt kun koiralle ei annettukaan mitään käskyä tai tehtävää, ei se myöskään kovinkaan aktiivisesti hakenut kontaktia. Tosin kuten sanottu, toimisi varmaan paremmin kun ympäristö ei olisi yhtä houkutteleva (juu, juu, selittelyn makua on..). Mutta nyt siis otamme tehokuurin tämän asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti