Eilen olimme kuukauden tauon jälkeen oman ryhmän agitreeneissä. Eihän me Remun kanssa paljon mitään tehty, mutta käytiin kuitenkin vähän virkistymässä. Ja syömässä Tonin ja Merckxin ekan AVA-sertin kunniaksi pullaa ja pommacia ;-) Tai siis minä söin, Remulle oli mukana vain kuivia froliceja, kun en ollut tajunnut varata jääkaappiin keitettyä sydäntä, maksaa tai kieltä, mitkä on Remusen perusaginameja. Kuivat frolicit eivät menoa kuitenkaan hidastaneet, vaan se mikä vähän hidasti oli ohjaaja, joka vain käveli ja yritti parhaansa mukaan vain seistä paikallaan ja pyörimättä niin, että polvi vääntyy.. Täytyy kyllä sanoa, että treenit meni itseasiassa todella hyvin meidän osalta. Voisin jopa sanoa, että paremmin kuin silloin, kun yritän juosta jätkän kanssa kilpaa. Kouluttajakin totesi, että tuo koirahan ajattelee ;-) Remu on onnistuneesti siis tähän asti piilottanut fiksuutensa armottoman kiihkoilun alle.
Se, mikä oli musta kaikkein hienointa, oli A:n kontaktille pysähtyminen ja siellä odottaminen, vaikka mä olin varmaan kymmenen metriä jäljessä eli Remun ollessa A:n alastulolla olin vasta A:ta edeltäneellä hypyllä. Loistavan hieno jätkä kerrassaan! Lisäksi me tehtiin aikas hieno hyppykuvio, mihin kuului mm. takaakierto aika pitkältä etäisyydeltä edelliseltä hypyltä siten, että mä seisoin melkein koko ajan vain paikallani ja pyrin ohjaamaan lähinnä sanallisesti ja yläkropalla. Muutenkin oli sinänsä helppo treenata "puolitoistajalkaisenakin", kun on koira, joka irtoaa. Tuli ainakin mietittyä ja testattua kunnolla, miten sitä voi parhaiten hyödyntää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti