Remu ei enää ulkoile pihassa irti ennen kuin lumet on sulanut. Toki lieventäväksi asianhaaraksi on sanottava, että aita on paikoin mäessä matalampi kuin Reemun säkäkorkeus. Tai aita on oikeastaan ihan riittävän korkea, mutta yhdistettynä korkeaan hankeen ja aivan loistavaan hankikantoon, niin.. Nyt harjoittelemme vain hihnassa, mitä se meinaa, että aidan yli ei mennä. Aamulla sain hyvän opetustilanteen sen jälkeen, kun Reemu oli kertaalleen mennyt yli aidasta. Laitoin koiran flexiin ja menin seisoskelemaan sen kohdan lähelle, mistä viimeksi mentiin yli. Jätkä siinä vähän aikaa pyöriskeli ja sitten ihan ohimennen pomppasi aidan yli. No, voitte arvata, että koiraparalle kävi ilmeiseksi, että nyt tuli tehtyä virhe. Ehkä kun koko aita on käyty kohta kohdalta läpi, jätkä on ymmärtänyt, mikä on aidan tarkoitus, sillä niistä kohdista, mistä olen päässyt kieltämään, jätkä ei ole sen jälkeen mennyt yli, vaikka on seissyt aidan vieressä katselemassa ulkopuolelle. Eihän sitä aitaa ookaan kuin muutama sata metriä, että pikku juttu.. Mä luulen, että tämäkin hyppely- ja kiipeilyominaisuus Remu Veikanpojassa on ehdottamasti selitettävissä geeneillä ;-)
Koska kevättä on ollut rinnassa hieman enemmänkin, niin jätkä-parka on joutunut taas palaamaan pentuaikaisiin tapoihin, joihin kuuluu mm. istuminen ennen ulosmenoa ja uudelleen ennen sisällepääsemistä ja sama portilla. Lenkillä joutuu aina välillä kulkemaan käskyn alla vieressä, eikä saa vain kaahottaa omia teitä. Hihnassa ei vedetä yhtään ja aina pitää kulkea tien vasemmassa reunassa. Ainahan näin on pitänyt tehdä periaatteessa, mutta ehkä mulla hieman pääsi talven aikana ote repsahtamaan, enkä aina jaksanut vaatia, että asiat tehdään viimesen päälle.
Jotta ei vain tylsäksi menisi, niin on me leikitty hauskojakin juttuja. Etsiminen on aina ollut Remun lempparileikkejä. Pois alta risut, männynkävyt ja pappakoira, kun Remu etsii ;-) Joo, Romppu on muutaman kerran kolauttanut päänsä keittiökaapin kulmaan, kun olen vapauttanut lössin etsimään piilotettuja nameja, enkä ole tajunnut ennakoida koirien istumajärjestystä niin, että Reemu on etummaisena, eikä sen tarvi taklata muita pois edestä.. Mutta siis nyt on namit vaihdettu Remulla tunnarinoutokapulaan. Hienosti jätkä on tajunnut, mitä "tikku"-käskyllä pitää etsiä. Remu myös aivan itsestään alkoi alusta asti tehdä siitä noutoa eli nappasi kapulan suuhun ja toi mun eteen. Sen enempää en olekaan vielä vaatinut, koska tunnarinoutokapulasta innostuminen on ollut välillä vähän nihkeää. Nyt on vain keskitytty tekemään kapulan etsimisestä superhauska ja vauhdikas leikki. Romeo puolestaan on päässyt verestämään avainten etsimistaitojaan. Hienosti osaa herra ilmaista löytönsä tönäisemällä kuonolla avaimia ja käymällä maahan niiden eteen, jos mahdollista.
Tänään olisi taas tarkoitus illalla mennä harjoittelemaan kontakteja ja lähetyksiä. Ensi viikon kisat jäävät nyt suosilla väliin, harmi kyllä, sillä koira on tosi hyvässä vireessä. Seuraavat suht lähellä olevat ovat vasta toukokuussa. Toivottavasti saan vaihdettua talkoovuoroja, etten joutuisi olemaan molempina päivinä töissä omissa kisoissa, vaan pääsisin toisena itse kisaamaan. Vähän myös jo huolestuttaa tuo sunnuntain näyttelykin, että mahdanko pystyä Remun kuinka esittämään. Onneksi meillä on jo aikaisemmin sovittuna Remun kasvattajan kanssa, että hän tarvittaessa esittää jätkän. Mieluummin kyllä esittäisin itse, mutta katsotaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti