Ehkä pitäisi lopettaa näytelmistä puhuminen ja puhua sen sijaan koirien kauneuskilpailuista, niin ehkä tuo jätkä suostuisi luopumaan roolistaan laiskana ja haluttomana eläinparkana, joka on taas raahattu väkisin viettämään uppotylsää päivää, joka ei sisällä yhtään juoksemista, hyppimistä, jälkien tutkimista eikä leikkimistä ja jota vielä on edeltänyt karmea kidutus saksien ja shampoon kanssa. Eli tänään oltiin Tampereen KV-näyttelyssä, ja Remu hoiti homman perinteiseen EVVK-tyyliin. Eihän siitä silloin mitään tulosta tule, jos kohta ei arvostelukaan ollut mikään huippuhyvä, joten ilmeisesti Remu ei ollut tuomarin haluamaa tyyppiä. Eikä laiskan lahnan esittäminen auta asiaa yhtään. Miten voikin agilitykentällä tuskin nahoissaan pysyvä koira olla toisessa ympäristössä niin todella vetämätön, että ei samaksi tuntisi..
Tulos oli VAL ERI ja arvostelu seuraavanlainen:
Good head. Nice shape. Carrying a bit too much weight. Good topline and quarters. Acceptable movement.
Kaikki 20 walesiurosta saivat ERIn ja Remu ei sijoittunut seitsemän koiran valioluokassa. Arvostelusta en kyllä suostu tuota ylimääräistä painoa allekirjoittamaan. Mun mielestä jätkä on nyt erittäin hyvässä lihaskunnossa ja yhdistettynä paksuun karvaan, niin ilmeisesti näyttää tukevalta, jos ei pidä isokokoisista muutenkaan. Kylkiluut kuitenkin tuntuvat kylkiä siveltäessä, vyötärö erottuu, eikä selkäkään mun mielestä mitenkään leveä ole. Ja en sitten tiedä, viittaako tuo hyväksyttävä liikkuminen muhun vai Remuun ;-) Jouduin nimittäin esittämään jätkän kuitenkin itse, kun Remun kasvattaja ei sitten tullutkaan näyttelyyn. Epäilen kyllä, että itse olisin saanut EVAn tai hylätyn epäpuhtaista liikkeistä..
Muuten oli ihan kiva päivä. Näyttelyn seuraaminen jäi kyllä toissijaiseksi, kun tuli vain höpistyä tuttujen kanssa ;-) Perjantaina treenattiin muuten sitkeästi edelleen yhtä estettä kerrallaan. Taitaa tälläinen pakollinen tekniikkaharjoittelu kyllä tehdä oikein hyvää Reemu-Eemelille mm. kontaktien suorittamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti