Suuri Metsästyskoira Sani aloitti jahdin heti metsästyskauden avauspäivänä. Raahasin vastahakoisen neidin puoliväkisin lenkille (okei, kuka hullu nyt lähtisikään lenkille juuri kun ruoka on laitettu kuppiin odottamaan). Takaisin tullessa Sanille oli ilmeisesti tullut jo aivan huutava nälkä, sillä yhtäkkiä se hyppäsi ojaan ja saman tien takaisin tielle. Hiiren häntä roikkuen suupielestä.. Ja jollen olisi vaatinut koiraa luopumaan saaliistaan, niin olisi kyllä mennyt myös kurkusta alas. Kävi kyllä niin näppärästi, että hieman tulee mieleen, että onkohan neiti harjoitellut hommaa useinkin.. Pupujahtia odotellessa hiirilläkin voi siis harjoitella. Ainakin jos on kova nälkä ;-)
Reemun kanssa käytiin korkkaamassa kakkosten kisat Valkeakoskella eilen. Meillä oli kaksi starttia Johanna Wütrichin tuomaroimana. Kivoja ratoja, meidän suoritukset vaan eivät olleet kovin häävit. Ekan radan pilaaminen menee Remun piikkiin, toinen mun. Ekalla jätkä varasti lähdöstä ja eka rima tippui siinä hässäkässä. Oli kuulemma kauniisti hiipinyt ja kytännyt, että sanooko toi mitään. No sehän on wannabe-bordercollie ;-) Tarinan opetus numero 1: älä jätä koiraa selän taakse lähdössä kisoissa, vaikka se treeneissä onnistuukin. No, sitten päästiin neljännelle esteelle, joka oli A. Jätkä loikkasi A:lta alas ilman ajatustakaan pysähtymisestä. Otti kyllä kontaktin, eikä karannut eteenpäin väärälle (eikä oikeallekaan) esteelle. Mutta olin päättänyt etukäteen, että nyt pienetkin sikailut pois, että saadaan sama ote kisaradoille, mitä treeneissäkin on, joten A uusiksi, kaunis pysähdys kunnon odottamisen kanssa, kehut ja suorinta tietä ulos kehästä.
Tokalla radalla jätin koiran aika kauas ekasta hypystä ajatellen, että vaikka se vähän nousisikin ja tulisi eteenpäin, niin pystyn vielä kieltämään ja käskemään uudelleen istumaan. No, tämä ei ollut hyvä idea. Reemunen kun otti askeleen ja hyppäsi ilman mitään toivoakaan, että eka rima pysyisi ylhäällä hypättäessä siltä matkalta ilman vauhtia.. Tarinan opetus numero 2: älä jätä koiraa liian kauaksi ekasta hypystä. Keppien sisäänmenoon oli turhan paljon vauhtia putkesta tultaessa, eikä jarrut toimineet tarpeeksi nopeasti. Sisäänmenokulma olisi ollut hyvä, mutta mun olisi pitänyt tajuta olla himmaamassa koiran vauhtia heti putken suulla. Loput 10 virhepistettä tuli sitten rimoista, kun joku huitoi.. Käsi alas, koira alas. Näin se vaan menee. Eli tarinan opetus numero 3: älä hosu äläkä huido. Tuloksena siis 20vp, sijoitusta en tullut katsoneeksi. Jälkimmäisellä radalla kontaktit - tosin keinua lukuunottamatta - olivat hienot, erityisesti puomin oli varma ja napakka.
No niin, jos ensi lauantaina muistan nämä kolme asiaa: koiraa ei saa jättää lähdössä selän taakse, eikä liian kauaksi ekasta esteestä, enkä minä saa huitoa ja hosua, niin tulokset varmasti parantuvat. Ja keskiviikkona kertaamme kontakteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti