Syksyllähän kuuluu innostua uusista harrastuksista. Niinpä kun pieni mies (ja minä mukana tietty) pääsee muskariin, niin Remullekin piti keksiä uusi harrastus. Reemus pääseekin nyt taas treenaamaan rallytokoa, johon me tutustuttiin jätkän kanssa jo pari vuotta sitten, mutta treenaus jäi silloin syystä jos toisesta. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa uudestaan. Säännöt on luettu ja alo-luokkaa katseltu sillä silmällä, että mitä pitää alkaa treenaamaan. Paljon Remu kyllä niistä jutuista jo osaakin, varsinkin kun käskyjen määrää tai kehumista ei ole lajissa rajoitettu ja käsilläkin saa ohjata, kunhan ei koske koiraan. Ehkä tässä voisi olla Tipsillekin jossain vaiheessa kakkoslaji, mutta Remu-Eemeli saa nyt toimia koekaniinina. Ei näytä jätkällä olevan mitään sitä vastaan, vaan treeni-intoa on viime aikoina riittänyt ihan tavalliseen tokoonkin aikas kivasti (välillä vähän liikaakin, kun menee ihan hosumiseksi..). Saapa nähdä, kuinka käy ensi lauantaina kokeessa.
Tokoa on viime aikoina treenattu ahkerasti molempien poikien kanssa. Tipillä on taas tänään koe ja ensi lauantaiksi olen tosiaan ilmoittanut molemmat pojat sprinkkuyhdistyksen kokeeseen. Aksaakin on Tipin kanssa treenattu ja yhdet kisatkin käytiin tällä viikolla. Radat olivat kokonaisuutena ihan jees (kontaktit tosi hyvät, kepit tosi hyvät tokalla radalla, ohjaus varsinkin ekalla radalla hyvää), mutta tuloksissa 15 ja hyl ei ole juhlimista.
Takaisin tokojuttuihin. Tipillä sujuu tunnari aika vaihtelevasti, se on kyllä se pikku jätkän heikko lenkki. Ilmeisesti pikkujätkä paineistuu siinä liikkeessä tosi helposti sekä ympäristöstä että musta, ja alkaa helposti väistää nimenomaan oikeaa kapulaa. Nyt on siis keskitytty ihan vain kehumiseen, kehumiseen ja kehumiseen ja vaihteleviin harjoituksiin, jotka kuitenkin olisivat sellaisia, että onnistuisivat kerrasta. Muissa liikkeissä ei ole isoja ongelmia. Kapulan pureskelua on aina silloin tällöin ja seuraaminen on mitä on. Siinäkin saa olla aika tarkka, että ei itse aiheuta koiralle painetta, koska sitten se kyllä liimaantuu jalkaan kiinni kuin pikaliimalla.
Reemun osaaminen on pitkälti mielentilasta kiinni. Liian innokkaana se hosuu ja sählää ja seuraamisen käännöksissä tönii kättä. Sitten taas kun ei huvita, niin ei todellakaan huvita.. Onneksi sitä on ollut vähemmän. Luoksetulon pysäytys on edelleen tosi, tosi vaikea. Tod.näk. ei tule onnistumaan kokeessa niin pitkällä matkalla, mutta saa siitä läpijuoksustakin pisteitä.. Hyppyä olen treenannut tosi vähän Remun selkää säästellen, mutta pitää mennä vielä ensi viikolla kentälle erikseen sitä harjoittelemaan. Nyt olen keskittynyt vain siihen, että Remu menisi hypyn yli pidemmälle, kun yleensä jätkä on kääntynyt heti hypyn jälkeen ja sitten hyppy takaisinpäin ihan paikoiltaan on vähän turhan raskas. Nouto on mitä on, joskus tosi siisti ja joskus aika törkeää kapulalla pelaamista. Kaukot oli vähän ruosteessa, mutta nyt parantuneet tehotreenauksella hyvin. Jäävät on hyvät, niissä ei ole ollut mitään ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti