Tipin kanssa kävimme sunnuntaina Nokialla kisaamassa agilitya kahden startin verran. Kaksi tosi hyvää rataa, tuloksena (taas!) kaksi vitosta. Tokalta radalta saimme sentään "lohdutuspussin" mukaan, kun sijoituimme toiseksi. Ehkä sitten ensi lauantaina se vihdoin nolla..
Eka rata varsinkin harmittaa, koska se oli ehdottomasti meidän tähän asti paras kisarata. Se sekä tuntui että kuulemma myös näytti tosi hyvältä. Sain pidettyä ohjauksen rauhallisena, tiukoissakin käännöksissä pysyi rimat ylhäällä, kepit onnistui jne. Yksi ainoa pieni lipsahdus tuli, kun vapautin pikkujätkän puomin kontaktilta ja huitaisin vain kevyesti suoraan edessä olevaan putkeen ja lähden itse toiseen suuntaan. Yleensä Tip irtoaa putkiin hyvin, mutta nyt yhdistelmä erittäin kuulolla oleva koira ja hiukan epäselvä ohjaus tuotti kiellon siitä kohtaa. Vieläkin harmittaa, muuten niin täydellinen rata!
Tokalla radalla oli vähän enempi säätöä, mutta se olikin aika hurja juoksurata. Hyppäri siis kyseessä ja suoraa riitti. Hienosti saatiin kuitenkin nollalla jatkettu ekasta säätökohdasta, kun olin aavistuksen myöhässä, eikä Tip lukenut oikein mun persjättöä. Hyppäsi kuitenkin sinne minne piti ja päästiin siitä jatkamaan. Se rimanpudotusvitonen tuli sitten neljänneksi vikalta esteeltä. Tiukka 180 asteen käännös ennen loppusuoraa, näin että jätkä ei tullut mun takanaleikkaukseen ja sieltä jostain selkäytimestä se käsky huutaa koiran nimi tuli juuri silloin, kun Tips oli riman päällä. Ei näin, ei näin.
Molemmat vitoset siis täysin mun piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti