Tokoilua ja maksalaatikkovoroja

Niin kuin muutkin, niin Reemukin joutuu nykyään tekemään töitä ruokansa eteen. Puolitoista vuorokautta eli kaksi ruoka-aikaa meni, että jätkä hoksasi, mikä on homman nimi eli ei jos ei huvita tehdä hommia, niin sitten ei ruokaa tipu. Sen jälkeen onkin tokoilu ihan konkreettisesti maistunut ;-) Keskeistä tässä metodissa on myös se, että jätkä on kirjaimellisesti ulkoruokinnassa. Koska kyllä se kotona osaa..

Edistystä motivaation etsinnässä on tapahtunut ja saa nähdä kuinka kokeessa käy. Saattaa silti tulla vähän liian pian. Aikalailla kyllä jännittää jo etukäteen (ei hyvä), ja koepaikalla on tiedossa pitkä odottelu, koska olen myös järjestämässä koetta ja ALO on vasta viimeisenä. Kaikki liikkeet on kyllä hallussa, jos vain jätkällä motivaatio riittää ja mulla hermo pitää.. Tosin hyppyä ei ole sattuneesta syystä juurikaan harjoiteltu, mutta keskiviikkona olisi tarkoitus kentällä käydessä sitä kokeilla, eikä siinä ainakaan aiemmin ole ongelmia ollut. Taitaa olla se ainoa liike, mikä sytyttää edes jonkinlaisen kiillon jätkän silmiin ihan itsestään..

Viime viikolla kokeiltiin rallytokoakin, mikä oli molemmista varsin hauskaa, vaikkei sekään agilitya oo.. Sitä on vielä pari kertaa luvassa sprinkkuporukassa (yhdellä staffilla vahvistettuna). Reemu keskittyi ihan yllättävän hyvin, odotin melkoista päänpyörimistä, mutta sain yllättyä iloisesti :-) Lopuksi otettiin viiden koiran ryhmällä paikallamakuu ja jätkä pysyi hienosti, enkä edes kuullut, että olisi piipannut tms. Samaisena päivänä ritari pääsi myös pikaisesti rinsessansa kanssa kävelylle. On se rinsessa vaan Reemun mielestä niin ihana :-D Kesää odottaessa.. :-)

Lumien sulamisen kunniaksi ulkoilutettiin veristä sientä metsässä. Seuraavana aamuna Remu pääsi etsimään kadonnutta aamupalamaksalaatikkoaan, joka odotti voron jättäneen selvän, vaikkakin vähän katkonaisen jäljen päässä. Jätkä merkkasi makuut selvästi (huippua!), mutta suoralla olleet katkot ja katkokulma selvästi aluksi hämmensivät. Mutta hienosti päästiin loppuun asti, kun vain maltoin antaa jätkän tehdä itse töitä. Kai sitä voisi ajatella ilmoittavansa sitä johonkin kokeisiinkin kesällä..


Pääsiäinen(kin) kului pääosin kotosalla pihahommissa. Mm. koirille rakennettiin hieno terassi tarhaan kuten viereisestä kuvasta näkyy. Sunnuntaina piipahdettin Hennan ja Roopen kanssa Janakkalassa agikisoissa, joista ei meidän osalta jäänyt jälkipolville kauheasti kerrottavaa eli tuloksena 2 x hyl. Eka rata oli kuitenkin varsin lupaava, ja näytti videolta paremmalta kuin tuntui. Siinä nyt oli nollakin ihan kohtuu lähellä, mutta putkien kanssa oli sählinkiä niin, että kolmannella Roope sitten oli jo niin epävarma, että kun mä vielä edistin turhan paljon, niin kieltohan siitä tuli. Ja keppien vika väli jäi pujottelematta, siitä siis hyl. Toka rata vaikutti kivalta, mutta siitä ei sen enempää. Kieltämättä on aina jokseenkin petollista, jos rata vaikuttaa kivalta.. Kiva reissu kuitenkin yhdessä pitkästä aikaa. Roopen kanssa kisoja onkin luvassa nyt keväällä enemmänkin, toivotaan, että tulostakin tulee.

Remu kävi tänään taas Laioksen hoidettavana, edellisestä kerrasta tuli nyt noin kuukausi taukoa. Viime viikolla jätkä jo pelästytti meidät, kun yhtenä päivänä oli taas selkäkipuoireita. Ne kuitenkin onneksi johtuivatkin ärtyneestä rasvapatista, ja tänään Laioksen kanssa todettiin yhdessä, että kyllä on jätkä tosi hyvässä kunnossa. Koko selkä on joustavantuntuinen ja mitään asentovirheitä ei enää löytynyt. Ja näkeehän sen liikkumisesta ja seisomisestakin ihan selvästi. Nyt vain jatketaan samaan malliin treenailua ja liikkumista ja kunhan vedet vähän lämpenevät, niin sitten vaan paljon uimista. Remuhan kyllä menisi veteen jo nyt mielellään, mutta en viitsi ottaa sitä riskiä, että lihakset vetäisivät jumiin tms.

Kevät ja kaivurit

Omassa pihassa on varjopuoliakin. Ei paljon, mutta on. Esimerkiksi tänään on tuntunut siltä. Ensin Remu-jätkän oli pakko päästä heti äkkiä nyt heti ulos aamulla - kaivamaan. Ei, ei tässä nyt mitään pissailuja ehdi, kun pitää kaivaa mutakuoppaa. Ensin siis ulkona epätoivoista yritystä irrottaa isommat mutapaakut jätkän tassuista, jonka jälkeen lattiakaivoa taas täytettiin mutavellillä (saa nähdä koska se menee (taas) tukkoon..). Mummohan taas ei voinut mennä ulos ennen aamuruokaa, tiedä vaikka se olisi kadonnut, jos sitä ei olisi vahtinut herkeämättä. Joten ruuan jälkeen Sani ilmoitti, että hän menisi nyt sitten ulos. Ja mitäpä mä näen kun hetken päästä kurkin ikkunasta, että tuliskohan se jo sisälle. Mummokin kaivaa kuoppaa. Juuri näin, mutapaakkujen irroitus osa 2. Miks mä oikeestaan haluan kolmannen ja neljännen koiran :/

Hassua tässä on se, että kumpikaan ei ole aiemmin tuntenut mitään vetoa kaivamiseen. Romeo oli meidän Suuri Kaivaja nro 1. Nyt sitten varsinkin Remulla on kaivamisvimma, jota pitää toteuttaa lenkilläkin monta kertaa. Onni "onnettomuudessa", että tällä hetkellä pihassa kaivamiset on toteutettu sallituissa paikoissa. Ja onhan se tietty kiva, että koirat on aktiivisia ja niillä on tekemistä, sais vaan nää kura-ajat mennä ohi.

Lisää kevätsuunnitelmia

Eilen Remu kävi tosiaan osteopaatilla kolmannen kerran ja yhteistuumin todettiin, että kyllä se jo paljon parempi on verrattuna ekaan kertaan. Vielä oli hieman kireyttä alaselässä, mutta se lähti aukeamaan helposti käsittelyn aikana. Ja voi se kuulemma olla, ettei selästä täysin normaalia tai ongelmatonta tulekaan, kun siellä muutoksia kerran on. No, tämähän on tiedossa jo ollutkin. Mutta nyt kuitenkin näyttää niin  hyvältä, että saatiin kehotus alkaa liikkua oikein kunnolla, varsinkin pitemmistä ravilenkeistä olisi hyötyä, joten juoksulenkille mars! En oo kyllä koskaan ollu mikään suuri juoksulenkkeilyn ystävä, mutta jos kerran koiran pitää päästä ravilenkille.. Pyöräily kun taitaa olla meille liian vaarallista.. :-/
Ja treenata saa reippaampiakin liikkeitä, tokossa siis, agia ei muuta kuin kaihoisasti muistella :( Nyt ei siis sen kummemmin yritetä varoa, vaan annetaan mennä niin kuin menee, mutta toki pitää seurailla tilannetta. Voi kun nyt jäät sulaisi ja vedet lämpenisi nopeasti, niin pääsisi uittamaankin. Tosin Remu oli kyllä jo eilen sitä mieltä, että olisi korkea aika kastaa talviturkki :-D Jälkiveretkin olisi valmiina odottamassa kevään ekoja harjoituksia, joten kovasti tässä kevättä odotetaan kaikenlaisin suunnitelmin.

Lomailua

Remu-Eemelillä on ollut pitkästä aikaa varsin tapahtumarikas viikko - ainakin siis verrattuna tähän talveen yleensä.. Maanantaina ajeltiin sosiaalistumaan ja nauttimaan asfaltilla kävelystä, sillä meidän lähitiet oli silloin vielä niin jäisiä, että siinä tahtoi niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin olla vaarassa muksahtaa pyllylleen. Remullakin on taas lenkkeily ihmisten ilmoilla hallussa eikä jokaista vastaantulijaa tarvitse moikata :-)

Tiistaina nautittiin keväisestä ilmasta ja ulkoiltiin metsässä ja pihahommissa ihan huomaamatta 3 tuntia. Kyllä olivat mummo ja jätkä aika unista seuraa illalla :-D Remu on muuten vihdoin tämän talven aikana oppinut aidan symbolisen merkityksen: aita on sen merkkinä, että sen pidemmälle eivät hurjatkaan pihavahdit mene, piste. Ei vaikka siitä olisi pupujussit loikkinut yli, hankikanto olisi hieno ja aitaa olisi vain 15 senttiä näkyvissä. Hyvä Reemu!

Keskiviikkona Remu-parka luuli pääsevänsä agitreeneihin, mutta joutui odottamaan häkissä suurimman osan ajasta ja sai harjoitella vain tylsääkin tylsempiä tokojuttuja kuten seuraamista, kaukoja ja paikallamakuuta. Ennen tätä kuitenkin pyrähdettiin neljän ruuhkassa pikakierros Hämeenkadulla muistuttelemassa mieleen ihmisvilinässä kulkemista. Mutta mikäpä siinä olisi jätkää häirinnyt. Yksittäiset ihmiset ovat paljon häiritsevämpiä kuin ihmisjoukot.

Kohta suunnataan nokka kohti Riihimäkeä, missä Remu pääsee osteopaatti Markus Laioksen hoidettavaksi. Pari kertaa on nyt käyty ja tästä hoidosta on Remulle ollut tosi paljon hyötyä. Varsinkin ekan hoitokerran jälkeen eron huomasi tosi selvästi: takajalkojen liikkeissä on nyt oikeasti potkua ja selkä joustaa ravissa kuten pitääkin. Ylipäätään koko koira on paljon elastisempi - sekä fyysisesti että henkisesti.

Onnea Sanille 12 v. 2.4.2011 !!

Synttärikakkuna oli perinteisesti maksalaatikkoa, tänä vuonna hirvenlihalla ja juustolla koristeltuna. Hyvin maistui sekä päivänsankarille että juhlien ainoalle vieraalle :-D

Koe- ja näytelmäilmoja

Meillä on tulevia tapahtumia :-) Kyllä, siltä se nyt alkaa näyttää, että Remun kanssa uskaltaa jo suunnitella harrastamista. Ainakin fyysiseltä kantilta siis, henkisestä en ole niin varma.. ;-)

Ihana ilma :-)