Kevättä odotellessa

Hiukan taas on jäänyt tämä blogin päivittely, kun tästä tuli vasta tämän vuoden eka postaus. Hupsista.. Selitellähän voisi, että on ollut niin kiirettä, että ei ole ehtinyt. Vitsi, vitsi.. Ei oo ollu edes kiire :-D Onpahan vaan helpompi päivittää pikaisesti facebookiin jotain - jos edes sinne viitsii jotain päivittää, kun eipä tässä nyt niin ihmeitä ole tapahtunutkaan. Treenattu me on kyllä sekä Remu-Eemelin että Tipitiin kanssa enemmän tai vähemmän joka päivä, tai ainakin useamman kerran viikossa. Reemus keskittyy tokoiluun - kun keskittyy - ja Tips opettelee sekä tokoilun että agilityn alkeita. Enimmäkseen agilityn alkeita siis :-D Ja sitten on ulkoiltu runsaasti koko porukalla, minkä johdosta varsinkin Tipillä alkaa olla melkoiset bodarin lihakset, eikä Remukaan nyt pahasti toiseksi jää. Nyt kun on päivisin alkanut olla lauhempaa, niin ulkoilu alkaa taas maistua Sanillekin ihan vapaaehtoisestikin. Lämpimämpiä ilmoja siis odotellaan innokkaasti..

Remu-Eemelin tokoiluista jos kirjoittaisi muutaman sanan, vaikka tuntuukin, että se on aina vaan sen saman toistoa. Eli välillä huvittaa ja silloin jätkä on todella pätevä, välillä taas ei voisi vähempää kiinnostaa ja sen kyllä sitten huomaa. Periaatteessa kaikki AVOn liikkeen on hallussa - silloin kun jätkä haluaa.. Yllättäen paikallaolo on se kaikkein varmin liike :D Luoksetulon pysäytys alkaa olla jo ihan ok, mutta se saisi olla vielä nopeampi. Nouto on tällä hetkellä se murheenkryyni. Ongelmat siinä ovat vanhoja tuttuja: jätkä juoksee lujaa kapulalle, hyppää kapulan päälle, leikkii sillä ja sitten joka viitsii tuoda sen mulle tai jää ihmettelemään omiaan.. Huokaus.. ehkä sekin siitä taas. Kaukot on kuitenkin suht varmat (joskus eka vaihto vaatii toisen käskyn), liikkeestä maahanmeno ja seuraaminen hyviä ja varmoja, seuraamisen laatu heilahtelee täysin jätkän mielialasta riippuen ja hyppy on ok, paitsi että voisi hypätä kauemmaksi, niin paluu olisi helpompi.
Enpä oikein tiedä, onko Reemusta tokokoiraksi, mutta kai me nyt edes AVOn koulari yritetään saada. Onhan tässä vielä aikaa, kun jätkä on vasta 5 v. ;-) Onneksi lumet kohta sulaa, niin pääsee vetämään jälkiä ja saa jätkälle jotain oikeasti mielenkiintoista tekemistä.

Tipsin kanssa onkin hieman erilaista treenata, kun pikkujätkälle käy mikä tahansa tekeminen, kunhan vain jotain tehdään. Tokon suhteen pitäisi kyllä ryhdistäytyä, että syksyllä voitaisiin mennä korkkaamaan kisaura siltä osin. Ruutu, kaukot ja sivulletulo ei taida alokasluokassa riittää.. Agilityn osalta viimeisten parin viikon projektina on ollut kepit ja nyt pikkujätkä pujottelee jo kuutta keppiä ihan pätevästi ja vaikeatkaan sisäänmenokulmat eivät tuota ongelmia. Lisää nopeutta tullee varmuuden myötä, nyt näkee, että pujottelu vaatii vielä aikalailla keskittymistä ja miettimistä. Opetustekniikkana on ollut 2x2 ja se on kyllä Tipille sopinut loistavasti. Tosin siirryttäessä porteista oikeisiin keppeihin tuli pieni mutka matkaan, kun pieni älykäs bordensollie oli päätellyt, että hänen kuuluu aina mennä läpi siitä kohtaa, missä on rauta maassa. Voi Tipiä :D Onneksi tästäkin päästiin vippaskonstein nopeasti eteenpäin, mutta kuvaa kyllä hyvin sitä, että kuinka tarkka voi pieni koira olla.

Kepit opeteltiin nyt jo hieman etuajassa, kun tuli mahdollisuus päästä niitä opettelemaan ohjatusti. Muuten on edetty aika hissukseen, vähän tehty välillä hyppytekniikkaa, vähän kontakteille pysähtymistä, vähän erilaisia ohjaustekniikoita jne.. Tavoitteena olisi, että Tips olisi kisavalmis vuoden päästä täyttäessään 2 v. Jos siis on terve ja kaikki menee hyvin. BH-koekin on tarkoitus suorittaa. Voi olla se ei tänä vuonna toteudu, mutta ensi vuonna viimeistään. Pitäisi varmaan vaan ensin saada Tipitii ymmärtämään, että kaikkia ihmisiä ei tartte moikata sylissä asti..

Noin kuukauden päästä on Sanin 13 v. synttäritkin. Mummo on vaan aika sitkeä tapaus :-) Aika itsepäinen vaan näin vanhemmiten, mutta annettakoon se hänelle anteeksi. Jalka nousee ketterästi, kun mennään mummon haluamaan suuntaan (ja jalkojen tielle ei osu isompia oksia tai muita esteitä..), mutta jos suunta ei miellytä, niin kyllä sitten esitetään näytelmää "taas vanhaa raihnaista koiraa raahataan väkisin lenkillä" :D Tänään mummo pääsee vetreyttämään lihaksiaan hierojan käsittelyyn. Samalla on Tipin ensimmäinen oikea hierojakäynti ja eiköhän Reemuskin taas saa oman viisiminuuttisensa huomion keskipisteenä. Remuhan käy osteopaatilla säännöllisesti, eikä tarvetta hierontaan oikeastaan ole pitkään aikaan ollut, niin tämä pikainen "lihastarkistus" Sanin hieronnan yhteydessä on riittänyt.

Menneitä ja tulevia

Se olisi kai taas aika kerrata, mitä on tullut vuoden aikana tehtyä ja mitä olisi tarkoitus ensi vuonna tehdä. Tulosten osalta tämä vuosi oli kyllä aika hiljainen, pääosin syynä Remun ennenaikainen agilityeläköityminen. Jätkä on nyt kuitenkin ollut viime keväästä asti hyvässä kunnossa, joten siitä saa olla kiitollinen. Reemus käy silloin tällöin höntsäilemässä agilitykentällä, ja kyllä taas eilen huomasi, että kyse on nimenomaan höntsäilystä.. Vauhtia piisaa, taitoa ja tarkkuutta ei niinkään :D No jaa, kyllä se sitten osaa, kun viitsii kunnolla ohjata ja vähän muistuttaa, että mikäs se homman nimi oli. Mutta Remun agilitailussa nyt on pääosin kyse palkkaamisesta ja kierrosten nostamisesta tokotreenin yhteydessä. Ja tietysti ihan siitä, että se vaan on Reemun mielestä edelleen kaikista parhainta tekemistä.

Remun tokoura oli vuoden aikana selvästi nouseva tuloksin ALO3, ALO2, ALO1. AVOkin ehdittiin korkata tuloksena AVO3, johon kyllä pääosin pystyi olemaan tyytyväinen, sillä suurimmat pistemenetykset tulivat paikallaolosta, jossa jätkä kyllä pysyi paikallaan. Nyt on tehotreenattu luoksetulon pysähtymistä, sillä jätkä ehti sisäistää "tule lujaa suoraan sivulle" -luoksetulon vähän turhankin hyvin.. Muuten AVOn liikkeet on ihan hyvässä kuosissa ja ensi vuonna olisi tarkoitus saada se ykkönen, ehkä jopa useampi, jos hyvin menee (ja tulee ylipäätään mentyä kokeisiin ;-) ).

Näyttelyssä Remu kävi tasan kerran tuloksena KÄY ERI1 SA. Nyt kun jätkä olisi syksyllä ollut hienossa lihaskunnossa ja hyvässä karvassa, niin ei tietenkään käyty yhdessäkään näyttelyssä. Ehkä taas ensi vuonna yksi yritys saada vika CACIB. Tai sitten ei, en kyllä lupaa mitään tämän suhteen.

Vuoden suurin tapahtuma oli tietenkin Tip. Remun pentuaikaan verrattuna Tipsteri on tainnut treenata aika paljon vähemmän.. Remuhan oli jo kymmenenkuisena taippareissa ja mejäkokeessa, ja Tips ei kyllä osaa mitään. Paitsi leikkiä ja syödä. Ja leikkiä. Ja vielä kerran leikkiä. Niin ja uida. Vedessä luttaamisessa pikkujätkä voittaa jopa vesihullun spanielin. Tips tykkää myös ihmisistä, vähän liikaakin. Mutta silloin kun treenataan, niin on se kyllä ihanaa, kun toinen keskittyy täysillä ja miettii, mitä tehdään ilman ylimääräistä kohkaamista. Ja ihan rehellisesti sanottuna, niin kai se jotain osaakin. Ainakin putken :D

Mahdollisesti Tips ehkä pääsee siihen elämänsä ainoaan näyttelyyn ensi syksynä 18 kuukauden iän tultua täyteen, jos oppii siihen mennessä tervehtimään ihmisiä neljällä jalalla seisten ja ylipäätään seisomaan kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei siis varmaan tartte mennä. MH-luonnekuvaukseen haluaisin kakaran viedä heti syksyllä, mutta saa nähdä, onko niitä enää niin myöhään syksyllä, saati sellaisia, mihin mahtuisi mukaan. Samaten ekaa tokokoetta voisi ehkä harkita ensi syksynä. Ehkä.



Sani puolestaan on viettänyt pääosin arvokkaan rauhallista elämää, mitä nyt pojat välillä yrittävät - turhaan - saada mummosta riehumiskaveria. Mutta hyvin se riehuminen pojilta sujuu kaksinkin, ja Tipsiltä ihan yksinkin ;-)

Hyvää uutta vuotta 2012!

Hengissä ollaan..

Onnea Remu 5 v.!!

(kuva Maarit Rantala)

(kuva Maarit Rantala)

2on2off a'la Reemus (kuva Maarit Rantala)

Ja onnea tietenkin myös kaikille muille Jangas D-pentueen riiviöille! 

Synttäripäivää vietetään perinteisesti maksalaatikko-nakkikakun merkeissä. Lisäksi Reemus saanee ylimääräistä huomiota, leikkiä ja treenihetkiä korvaukseksi viikonlopun törkeästä hylkäämisestä yksin kotiin ;-) Lauantain kun vietin koulutuspäivässä opetellen Tipsin kanssa pk-jälkeä ja eilenkin se oli se pahainen kakara, joka aamulla pääsi mukaan. Päivästä tuli vielä pidempi, sillä matkoineen siihen hujahti noin 12 tuntia vaikka ei Lempäälää kauemmaksi menty. Osallistuin japaninpystykorva Roopen kanssa agilityn piirimestaruuksiin tuloksena medien yksilöradoilta tuplanolla ja piirinmestaruuksien sijoitus 6/34. Joukkueratakin meni hienosti yhtä väärään aikaan hypättyä hyppyä lukuun ottamatta, mutta Takut-kannustus oli parhautta :) Ei siis lainkaan huono päivä :-) Paitsi siis Reemulle, joka kyllä myös osasi sen tuoda esiin ;-)

Treenailua

(kuva Maarit Rantala)

Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut oikeasti opettaa pikku hirmulle agiliidon alkeita ;) Viime aikoina on treenattu kontakteja matalalla pentu-A-puomi -yhdistelmällä, eteen irtoamista, rengasta ja yksinkertaisia ohjauskuvioita muutamalla rimattomalla hypyllä ja putkella. Putki (ja muutama muukin este..) vielä uupuu omasta estevalikoimasta, joten putkikulmia on käyty treenaamassa kentällä. Yksinkertaiset valssit ja takaakierrot pikkujätkä tuntuu ymmärtävän tosta vain, tai ainakaan ne eivät hämää, että mikäs juttu tämä nyt oli. Mutta on hän nopea kyllä juu.. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa koko viikonlopun kestävä Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi, joten ihan tosiaan oikeasti on alettu treenata.

Tokokoira Remukin on päässyt fiilistelemään pieniä ratapätkiä tokoilujen välissä :) Tai tokoiltu agilityn välissä taitaa olla Reemuksen mielipide. Nyt on keskitytty seuraamiseen, luoksetulon pysäytykseen ja noutoon. Ja onhan se kivaa, kun on putki palkkana ;)

(kuva Maarit Rantala)

Remulle TOKOsta AVO3

Reemus tokoili tänään ekaa kertaa avoimessa luokassa Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina oli Mauri Pehkonen. Tavoitteet täyttyi sikäli, että tulos tuli ja jätkä pysyi paikallamakuussa paikallaan - vaikka siitä nolla tulikin.

Paikalla makaaminen 0 - meni x:nnellä käskyllä kera käsimerkin maahan.. Siihen asti nojasi mun jalkaan hyvin tiukasti. Pysyi kuitenkin hienosti, eikä edes ollut vinkunut. Mitenkään älyttömän levollisen näköinen hän ei kyllä ollut, kun tulin piilosta..

Seuraaminen taluttimetta 7 - hyvät, onnistuneet riehutukset ennen kehään menoa, ja kehässä koira "lässähti" saman tien. Eli ehkä vielä tavallista huonompaa seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yht. 9 - muuten hyvä, mutta vaatii (taas) toisen käskyn sivulle nousemiseen

Luoksetulo 5 - täydellinen ja nopea alokasluokan luoksetulo ;)

Seisominen seur. yht. 8 - unohtui istumaan lähdössä ja vaatii toisen seuraamiskäskyn

Noutaminen 7 - pisteet taisi vähentyä kapulalla leikkimisestä ja vinosta perusasennosta. Tässä kohtaa kuitenkin oli havaittavissa selvää piristymistä :)

Kauko-ohjaus 8 - joku kohta vaati uuden käskyn, ehkä myös eka maahanmeno jätettäessä, mutta nyt en ole kyllä varma. Tämä kuitenkin noudon lisäksi toinen hyvistä.

Estehyppy 7 - eilen niin ihana liike oli tänään tervanjuontia. Teki periaatteessa oikein, mutta haluttomasti ja kolautti takaisin tullessa ja vielä perusasento oli pahasti vino.

Kokonaisvaikutus 8 - sähäkkyyttä kaipasi tuomari, ja niin kyllä minäkin.

Pisteitä siis 123 ja niillä tulos AVO3.

Koko viikon Remu on tokoillut varsin innokkaasti, mutta kokeessa homma ei vaan toimi. Periaatteessa jätkä osaa (paitsi nyt luoksetulon pysäytystä ei kovin hyvin), mutta sitten pisteet lähtee lisäkäskyistä ja sen pienen viimeistelyn puuttumisesta eli mm. vinoista perusasennoista, jotka kyllä Remulla on aika epätyypillisiä. Tulos nyt kuitenkin tuli, että kai sitä pitää tyytyväinen olla. Ja jos nyt jossitella haluaa, niin olishan se ollu aika hyvä kakkostulos, jos paikallamakuu olisi onnistunut ihan alusta asti :)

Muutoksia blogissa ja tokoilua

Blogin ulkoasua vihdoin muutettu. Samalla lisäsin kaikille koirille oman esittelysivun.

Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut ja tulee kuulumaan ahkeraa tokoilua tavoitteena lauantaina korkata Remun kanssa AVO-luokka. Jännää.. Aika hieno tokokoira Reemuksesta alkaa kyllä olla tulossa :) Tuntuu, että vihdoin nyt on löytynyt ne palkat, minkä eteen jätkis haluaa tehdä töitä. Lauantaina kuitenkin on päätavoitteena, että paikallamakuu onnistuu, muulla ei ole niin väliä, vaikka olishan se kiva joku tulos saada.