Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita, että Remulle oli nyt merkitty Kennelliiton jalostustietokantaan Suomen muotovalio-titteli. Nyt odottelemme, koska kunniakirja tipahtaa postiluukusta.. Mun "kunniakirja" LuK-tutkinnosta tulikin jo viime viikolla :-) Nyt sitten vaan pitäisi saada gradua eteenpäin, niin saisin vielä tälle vuodelle ne maisterinpaperitkin.
Kävimme maanantaina treenaamassa agilitya, vaihteeksi sisällä, että saimme otettua kaikki kontaktit. Ihan hyvin meni. En kyllä mitään kovin vaikeata ottanutkaan, vaan ihan pyrimme vahvistamaan valssikäännöksiä, takanaleikkauksia ja suoraan eteenpäin menemistä sekä juurikin noita kontakteja. Eli saamaan hyviä, puhtaita ratapätkiä hyvällä fiiliksellä. Ja kontaktit menikin oikein hyvin, niillä ei tullut yhtään virheitä. Saa nähdä kuinka kisoissa käy.. Onneksi nyt lauantaina eka rata on hyppäri, joten isommat innot (ja mun jännitys..) saadaan pois ilman, että päästään pilaamaan kontakteja ;-) Mä oon kyllä aina tykännyt muutenkin hyppyradoista, vaikka saahan niissä nopean koiran kanssa olla itsekin aika vikkelänä. Se on sitä vauhdinhurmaa :-D Parhaimmillaan. Huonoimmillaan se on tietysti täysi katastrofi.
Pyöräilykausikin on aloitettu myös Remun kanssa. Tuosta ihan nurkalta lähtee kiva reilun 10km lenkki metsässä kulkevia hiekkateitä. Kamalia ylämäkiä, mutta tuleepahan mullekin liikuntaa. Tasaisella kun tuo Remuli hoitaa eteenpäin suuntautuvan liike-energian ihan molempien puolesta. Tuli samalla eilen todistettua (taas), että ei mun housujen polvet pysy vieläkään ehjänä edes tällä iällä, huokaus. Onnistuin sitten kaatumaan yhdessä ohitustilanteessa, kun ohitettava koira reagoi hyvin pelokkaasti ja äänekkäästi takaa kaahaavaan pyörä-koira -yhdistelmään, mikä säpsähdytti Remua melkoisesti. Täytyy sanoa, että kauan siinä menikin ennen kuin näin kävi, johan tätä pyöräilyä harrastetaan toista kesää. No, onneksi koira ja pyörä säilyi ihan ehjinä, mutta ikävä kyllä mun housut ja polvi ei. Toivotaan, että polvi paranee lauantain kisoihin mennessä, ainakaan nyt sillä ei tulisi mieleenkään lähteä juoksemaan. Olihan mulla lapsenakin (aika vanhaksikin äitin mielestä..) aina polvet ruvella ja housut rikki, mutta ei oo näköjään tilanne parantunut, vaikka ikää on 26v. Just ehti parantua toisesta polvesta ne vappurähinöiden jälkeiset haavat (missä myös tuli housuihin reikä)..
Heh, kuulostaapa tutulta! Minäkin olen kunnostautunut koko ikäni kaatuilemalla milloin mitenkin niin että polvet on arpia täynnä ja monista housuista on jouduttu tekemään shortseja... ;) Siis oikeasti, pystyn kaatumaan pyörällä ihan vaikka suoraa tietä ajaessani, nimimerkillä kokemusta. Ja toisaalta myös kompastumaan omiin jalkoihini kävellessä vaikkei mitään syytä olisi. Eli innolla odotellaan niitä agility-kisoja myös siinä mielessä että mitähän se kömpelö ohjaaja onnistuu siellä sähläämään ;)
VastaaPoistaTsemppiä teillekin kisoihin! Onneksi tätä touhua ei pidä ottaa niin vakavasti, eli jos nyt ei aina mene niin hyvin niin seuraavalla kerralla sitten :)