Remu vaihtoi seuraa (ja emäntä kanssa..)

Kyse on siis agilityseuran vaihdosta, vanhat ystävät ja tuttavat kelpaavat kyllä edelleen ;-) Edustamme jatkossa Takuteja eli Tampereen Koiraurheilijoita. Mielenkiinnolla odotan, millaiseen porukkaan päästiin mukaan. Vaikuttaa ainakin varsin vireästi toimivalta seuralta :-)

Eilen jatkettiin tokoa springeriporukalla. Tällä kertaa oli vuorossa itseohjautuvaa kouluttautumista eli varsinaista kouluttajaa ei paikalla ollut. Kertailimme viime kertaisia Beritin neuvomia juttuja. Remulla oli pallo aivan hukassa, ei tullut oikein mistään mitään. No, Remusen varmat liikkeet eli liikkeestä maahanmeno ja seisominen sujuivat kyllä ihan ok, minkä jälkeen vapautin sen namikupille. Remuhan sitten siinä kohtaa vapautti itse itsensä rastaiden perään juoksemaan.. Kyllä lämmin ruoka tietysti aina pussikissanruoan voittaa. Niiden muutaman "hullunrinkikierroksen" jälkeen kontakti oli kyllä paljon parempaa, vaikka ei siihen käytökseen silti kovin tyytyväinen voinut olla. Mitä tästä taas opimme: vaikka vapautat kupille, älä käytä vapaa-sanaa.. Otimme myös paikallamakuun ryhmässä, eikä siitäkään tullut mitään. Remu pysyi kyllä varsinaisesti paikallaan, mutta jumppasi seisomaan vähän väliä. Ei kyllä liikkunut muuten mihinkään ja meni aina käskystä heti uudestaan maahan, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan oikea suoritustapa ollut.. Ja vinkuminen oli taas aivan järkyttävää. Mitähän tällekin oikein tekisi? Lopuksi otettiin ihan lyhyt pätkä hyvin hidasta seuraamista ja nopeita tempon vaihteluita seuraamisessa, mikä meni ihan kivasti (jokin sentään). Tuo nopea tempon vaihtelu hitaan ja normaalin kävelyn välillä selvästi auttaa liian suuren etäisyyteen. Mutta muuten jäi aikas paljon petrattavaa ihan kontaktin pidossa..