Ja ne kaksi melkein nollaa siis olivat hyl ja vitonen, joista hylätty rata oli jo lähellä täydellistä ja vitosen rata aivan kamalaa tyyliin pelastus, ups, pelastus, huh, siitäkin selvittiin nippa nappa.. Eli tänään oltiin kisoissa Nokialla, 3 starttia Anne Huittisen tuomaroimana. Kivoja ratoja, joissa kerrankin oli hieman haastetta, mutta myös melkoisen nopeita ja eteneviä ratoja, varsinkin ekana ollut hyppäri.
Hyppäri olikin oikein putkihullun koiran unelma: viisi putkea, joista yksi mentiin vielä kahteen kertaan ja yksi kohta, jossa mentiin putkesta putkeen ja vielä sieltäkin putkeen. Ja siis ihan luvan kanssa :-D Tältä radalta meille hylly okserin jälkeisen kaarteen venyttyä hieman liian pitkäksi, jolloin koira ajautui juoksemaan keppien läpi. Ei siis sinänsä ollut menossa kepeille, mutta lähetin vähän turhan voimakkaasti suoraan eteenpäin okserilla, vaikka rata jatkui loivasti vasemmalle aidan takaakierrolla. En rehellisesti sanottuna edes ollut huomannut etukäteen, että näinkin voisi käydä. Keskityin vain siihen, että okserilla pysyy rimat ylhäällä ja että takaakiertoa ajatellen koira ei käänny liian aikaisin vasemmalle. Muuten loistava rata, hieno jätkä kerrassaan ja mikä nautinto mennä rataa, kun koira on 100% kuulolla, rata nopea ja etenevä jne. jne. :-)
Kaksi muuta rataa olivat agilityratoja. Molemmilla kaikki kontaktit ja meille turhan vaikeaksi osoittautunut okseri. Ekalta agiradalta tulos 10vp, aika -13,34, sijoitus taisi olla 15. Muurin palikat tippuivat ja yksi rima, molemmat Remulle tyypillisiä virheitä ja tyypillisissä kohdissa. Kontaktit hyvät, keinu mun vaatimuksiin ajatellen just ja just hyväksyttävä, mutta sääntöjen mukaan hyvinkin kelpaava. Koira oli edelleen hyvin kuulolla, mutta jonkin verran kuumempi kuin ekalla radalla. Onneksi nyt oli niitä mutkia ;-)
Kolmas rata oli mielenkiintoinen jo sikälikin, että me ei oo koskaan kisoissa menty kolmea rataa. Aiemmin on sen toisenkin suorittaminen kunnialla ollut tuskaista.. No tuloksellisestihan nyt kolmas rata oli paras, vaan ohjauksellisesti.. Huh-huh. No, okei, tuli todistettua, että jopa Reemun kanssa voi pelastella - ainakin sitten kun on pari rataa alla. Tulos kuitenkin siis 5vp, aika -13,10, sijoitus 4. Okserin rima tippui, mutta johan se kaksi rataa olikin pysynyt ylhäällä. Aika hyvin meidän tuurilla, kun sitä jo edellisellä radalla kolautettiin ihan kunnolla.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen. Kolme rataa ei ollut ongelma (ainakaan koiralle) ja nolla oli kaksi kertaa hyvin lähellä. Kierrokset pysyivät kurissa, ja mulla oli kolme rataa mukana koira, joka oli kuulolla (sen sai jopa huutamalla pois väärältä putken suulta!). Ajat loivat edelleen uskoa siihen, että kunhan päästään kolmosiin, niin sertiä voidaan oikeasti tavoitella. Tokalla radalla kun oltiin nyt kolmanneksi nopeimpia ja vikalla toiseksi nopeimpia - huolimatta kaikista niistä pelasteluista, pudonneista rimoista ja ylipitkistä mutkista. Ja tuloksen saaneissa oli myös niitä perinteisesti nopeimpia rotuja. Tuo n. 13 sekuntia alle ihanneajan vaikuttaisi tällä hetkellä meille aika vakiolta nopeudelta, mutta siitä on onneksi vielä varaa kiristää paljonkin. Etenemä siis yleensä aika lähellä tasan 4m/s (ajatella, että tämmösiäkin nykyään lasketaan ja vielä oikein tuloslistoihin merkitään).
Noin, nyt on yritetty ahkerasti positiivista ajattelua. Myönnettävähän se on, että kyllä ne nollat enemmän mieltä lämmittäisivät kuin nämä melkein nollat.. Mutta eiköhän niitä sieltä kohta tule, nyt alkaa olla taas menossa sama hyvä fiilis, kuin silloin kun ykkösen nollat tulivat peräjälkeen. Nyt on myös löydetty meille sopivat kisarutiinit, millä sekä kartturi että koira lähtevät radalle sopivan keskittyneesti ja oikein valmistautuneena. Ja paitsi, että radalla oli kiva olla, niin radan ulkopuolellakin oli mukavaa. Paikalla kun oli omien seurakavereiden lisäksi Terhi&Börje, jotka olivat aamulla nousseet kakkosiin sekä Saija&Nana, jotka olivat nousseet viikko sitten. Varsin mukava walesiedustus siis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti