maanantai 20. syyskuuta 2010

Johonkin sattuu, vaan mihin?

Reemu-Eemelin kisakausi taisi sitten olla tältä erää tässä, jos nyt ei jotain ihmettä tapahdu. Ainakaan sitä ihmettä ei tule tapahtumaan ennen lauantaisia sprinkkumestaruuksia, siitä olen melko varma. Jätkä on viime torstain iltalenkin (lue: iltasäntäilyn) jälkeen kipuillut kaikkea hyppäämistä ja makuulta nousemista. Itse asiassa pariin päivään jätkä ei edes suostunut tulemaan sohvalle eikä sängylle, mikä on aivan ennen kuulumatonta. Ja torstai-iltana ja perjantaina hän ilmoitti olevansa kipeä ja tarvitsevansa haliterapiaa, että niin me sitten istuttiin lattialla.. Nyt useamman päivän levon jälkeen se arvokkaasti kiipeää sohvalle tassu kerrallaan. Jännä vaan, että liikkeissä ei näy mitään kävelyssä eikä ravissa (ja eilen olisi muka voinut vähän jo juoksennellakin tipujen ja hajujen perässäkin) ja kaikkia lihaksia ja niveliä on saanut venyttää ja vääntää ja kääntää ilman reaktioita, diagonaaliseisonta onnistuu, kylkien taivutusvenytykset onnistuu jne, jne. Ainoa, mistä on vinkaissut koskiessa, on toinen etutassu, ensin kun Jarkko otti siitä kiinni kuivausta varten ja toisen kerran kun käänsin koiraa kyljelleen. Että onko vika nyt selässä vai jalassa vai missä? Sitä menemme ihmettelemään keskiviikkona lääkärin ja perjantaina fyssarin kanssa.

Pääasia on, että saataisiin koira kuntoon ja mitään vaikeasti hoidettavampaa tai vakavampaa ei löytyisi, mutta silti harmittaa ihan hirveästi, että nyt jää ensi lauantain sprinkkumestaruudet väliin ja todennäköisesti myös muut lähiajalle suunnitellut kisat. Viimesimmät kisat kun meni varsin lupaavasti ja tuntui realistiselta, että eka luvanolla kakkosista voisi hyvinkin tulla nyt. Lokakuussa alkaa myös Takutien uudet tavoitteelliset ryhmät, ja meidät valittiin Remun kanssa 1/2-luokkalaisten ryhmään. Ja lisäksi itse hypin jo eilen tasajalkaa, kun en päässyt kunnon lenkille, kun enhän mä nyt yksinkään osaa lähteä ;-D  No, kuten sanoin, toivottavasti mitään vakavampaa ei löydy, vaan kyse on vain jostain, mistä selvitään muutaman viikon levolla. Agikentälle ei kyllä uskalla mennä ennen kuin jätkä on 100% kunnossa, meidän Reemu kun ei tunne sitä otetaan ihan rauhallisesti vaan -vaihdetta ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti