Potemista

Reemusta tuli nyt sitten häkkikoira. Viikonloppuna/maanantaina vauhti kiihtyi ilmeisesti jo hieman liikaa, ja sohvalle kiipeäminen sai taas viikon tauon jälkeen aikaan vinkumista. Olen antanut jätkän tähän asti tulla sohvalle ja sänkyyn, koska se on tehty rauhallisesti ja yleensä jätkä on sitten viihtynyt hyvin nukkumassa pitkiäkin aikoja. Mutta nyt sitten päätin, että parempi kun ei kiipeillä enää yhtään. Onneksi meillä on iso kahden koiran häkki, joten jätkällä on hyvin tilaa. Tiedä sitten, johtuuko vinkuminen selkärangan ongelmista vai lihaksista, koska lihaksetkin ovat kyllä varmasti aika juntturassa tällä makaamisella.

Ihmeen kiltisti tuo on häkissä viihtynyt, jopa niin kiltisti, että vähän huolestuttaa.. Varsinkin kun on muutenkin ollut aika rauhallinen. Olen kuitenkin yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että itsepä olen sille opettanut, että häkistä ei pääse vinkumalla ja raapimalla pois, ja nyt komentanut heti, jos jätkä on yrittänyt hyppimistä, juoksemista, kuperkeikkoja tai muuta älytöntä. Ja voihan rauhallisuus johtua toki myös pitkästymisestä, johan tässä itseäkin alkaa masentamaan ulkoilutauko.

Fysioterapeutille on aika ensi viikon perjantaille. Siihen on kyllä vielä vaikka kuinka aikaa, mun hermoille tälläinen odottaminen ei sovi yhtään. Eihän sielläkään ihmeitä tapahdu, mutta haluaisin välillä jonkun ulkopuolisen mielipiteen siitä, miltä tilanne vaikuttaa. Itse kun tunnustan olevani jo täysin sokea sille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia käytöstä. Yritän vain hokea itselleni, että ainakaan se ei seiso selkä köyryssä eikä pureskele enää tassujaan (tassujen satunnainen nuoleminenhan on normaalia, eikö?), kaikki jalat näyttäis toimivan ja koipi nousee normaalisti pissatessa (ja pissaaminen on normaalia), ruoka maistuu (vaikka joutuukin nyt syömään Sanin kevytruokaa) eikä se ei välttele mitään tiettyjä asentoja, vaan nukkuu edelleen myös selällään sekä takajalat sammakkoasennossa. Mutta en mä silti sanoisi, että se kunnossa on.

Kovin eri tavalla muuten näytetään hoitavan koirien ja ihmisten välilevyongelmia (kun nyt siis oletetaan, että Remun kohdalla on siitä kyse). Ihmisten hoito-ohjeissa sanotaan poikkeuksetta, että korkeintaan kaksi-kolme päivää saa levätä sängyssä, sen jälkeen on lähdettävä liikkeelle, koska selkä ei lepäämällä parane. Koiria taas hoidetaan viikkokausien pakkolevolla. Toki koirasta on vaikea sanoa, mihin sattuu ja kuinka paljon, eivätkä ne aina (=useinkaan) osaa varoa esim. ulkona, kun nenä vie mennessään. Tuntuu silti aika ristiriitaisilta ohjeilta. Jos joku tietää, miksi näin on, niin voisi valistaa mua. Samaten tiedot kaikista onnistuneesti hoidetuista tapauksista otetaan mielellään vastaan. Netistä kun tuntuu löytyvän vain niitä huonoja esimerkkitapauksia.. Kyllä, vois olla oikein hyvä idea,  että ei googlettas enää yhtään enempää.