Tätä vuotta on kulunut viisi päivää - tai ei oikeestaan vielä edes viittä täyttä päivää - ja yksi Remun tämän vuoden tavoitteista näyttäisi olevan saavutettu. Nimittäin tunnari. Kun Tipin kanssa on nyt vuosi tahkottu tunnaria ja päästy kohtalaiseen osaamistasoon, niin Remulla meni pari treenikertaa juonen tajuamiseen. Yhtä kapulaahan olen piilotellut jo joskus vuonna yks ja kaks jätkälle, mutta väliä treeneillä on saattanut olla parikin vuotta.. Joskus taisin yrittää oikaista opetuksessa, mutta eihän sellaisesta jälkeä synny. Paitsi jos oikaisee oikeassa kohdassa ;-)
Nyt tein eilen Remulle sellaisen harjoituksen, että laitoin vääriä kasan ja piilotin oman lähelle lehtien alle. Remu kävi nuuhkimassa vääriä, mutta ei edes yrittänyt ottaa suuhun, jatkoi etsimistä ja löysi oikean. Toisella kerralla väärille riitti vilkaisu ja omakin taas löytyi.
Tänään tein ekalla kerralla muuten samanlaisen, mutta väärät olivat vähän väljemmin ja oma lähempänä. Ei ongelmia. Koska mulla vähän on taipumusta siihen oikaisemiseen (yleensä väärissä kohdissa), niin ajattelin, että kokeillaanpa hypätä eteenpäin ihan reippaasti, kun ei ne väärät tuntuneet Remua mitenkään kiinnostavan. Levitin kapuloita väljästi maahan ja laitoin oman sinne sekaan. Ja Reemushan etsi sieltä juuri sen oikean koskematta muihin! Hetken piti haistella ja miettiä, mutta Tipiin verrattuna hyvin vähän.
Mitä tästä opimme: on nenäkoiria ja on silmäkoiria. Ja niille nenäkoirille on vaan niin paljon helpompaa opettaa tunnari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti